Better Man kertoo Robbie Williamsin elämästä; lapsuudesta, hankalasta isäsuhteesta, noususta kuuluisuuteen, vaikeuksista ja riippuvuudesta sekä niiden voittamisesta. Better Manisssa on huippuhyviä musakohtauksia.. sellaisia jotka laittoi kirjoittajan tanssijalan ihan kunnolla vipattamaan, mutta se ei varsinaisesti ole mikään iloinen elokuva kaiken kaikkiaan. Aika kivasti siinä kulkee kuitenkin hyvät ja huonot asiat jaksoissa ja koska loppu on positiivinen, kestää erityisherkkä aivan hyvin myös huonot jutut, joita tässä ei oo oikein paljoa kaunisteltu. Tarinahan on kuultu ja nähty jo jokaisessa julkkiselämänkerrassa; nousu tähteyteen, liian kova meno ja sen jälkeen joko tuho tai raitistuminen. Tässä onneksi jälkimmäinen.
Apina häiritsi jo trailerissa. Siihen tottui nopeasti, mutta en kuitenkaan oppinut edes kahdella katselukerralla pitämään ratkaisusta. Se oli turha, koska elokuva olisi ollut erityinen ilman apinaakin. Leffassa oli paljon makeita juttuja ja riittävästi kaikenlaista erikoista katseltavaa ilman apinaakin. Olisin siis mielummin tsiigaillut ihmistä tämänkin elokuvan pääosassa. Mietinkin miksi tällainen ratkaisu on tehty ja alunperin olin sitä mieltä, että tietysti siksi, koska Robbie on vain apina, joka viihdyttää muita muiden mieliksi. Sitten aloin kuitenkin miettiä, että ehkä Robbielle ei ole kelvannut kukaan näyttelemään häntä. No joo.. apinaidean ilmeisesti keksi alunperin ohjaaja ja juurikin tuosta ensimmäisestä syystä. Jännintä on se, että kirjoittajan mielestä apinalla on ihan Robbien piirteitä ja aivan, kuin hänet välillä selvästi tunnistaisi apinasta. Miten voi edes olla?
Leffan kuluessa olisin kaivannut vähän enemmän aikatietoja.. missä ajassa milloinkin mentiin. Kirjoittaja ei oo juurikaan seurannut Robbie Williamsin uraa eikä siksi oo automaattisesti ihan kartalla, milloin mitäkin on tapahtunut. Take That-osuus olisi myös saanut kestää pidempään, sattuneesta syystä :) Jos ei siis joku vielä tiedä, kirjoittaja oli ihan kunnon Take That-fani nuorena. Kun muut fanitti ysärillä New Kids On The Blockia, olin ite ihan rakastunut GaryBarlowhun. Mietinkin, oliko koko Take That aika Robbielle niin surkeaa. Leffasta saa sen käsityksen, että siinä ei paljon hyviä hetkiä ollut. Hullua on ainakin se, että Robbie oli vasta 15-vuotias liittyessään bändiin. No, niin tai näin, Take That-musakohtauksissa jouduin toppuutella itseäni etten olisi noussut penkistä ylös tanssimaan. Voisiko siis seuraava tällainen elokuva olla Take Thatista, kiitos!
Elokuvan musikaalimaisuus oli ihanaa, mutta se jotenkin vähän hiipui loppua kohti. Laulut itsessään sopi aina täydellisesti juuri siihen mihin ne oli asetettu. Ainoastaan se, että Rock DJ oli sijoitettu Take That-aikoihin, oli vähän jännä ratkaisu, mutta toki, näen mitä siinä on haettu takaa. Tosi makeasti sen kappaleen aikana käytiin läpi TT-elinkaarta ja tunnistin kyllä vaatteiden vaihdoissa juurikin, mistä musavideosta mitkäkin asut on. Samalla tavalla kuljetettiin Robbien ja Nicole Appletonin suhdetta eteenpäin She's the one-kappaleen aikana ja tykkäsin näistä ratkaisuista tosi paljon.
Leffa on välillä aika rauhaton, varsinkin Robbien itseinhokohtauksissa on aikamoinen möykkä ja älämölö päällä, mutta tokalla kerralla se jo tuntui vähemmän häiritsevältä. Päähenkilö näkee siis aina konserttien yleisössä erilaisia versioita itsestään ja nämä sisäiset äänet kritisoivat, moittivat ja vetävät Robbieta alas. Lopussa siirtymä siitä, kun sisäiset Robbiet katkoivat toisiltaan päitä, siihen, että ne nyökyttelivät yleisössä hyväksyvästi, on ehkä vähän lyhyt. Olisiko siihen voitu ottaa vähän pidempi aika? Ainakin esim. siihen, kun Robbie ja Gary tekivät sovinnon :)
Makeita efektejä oli elokuvassa paljon ja jouduin tottakai pyyhkiä kyyneliä parissakin kohdassa. Onnellinen loppu on kirjoittajan mielestä aina ainut oikea loppu ja tämän elokuvan viimeisillä minuuteilla vallitseva rauhallinen, hyväksyvä tunnelma on juuri sellainen, mihin haluankin tällaisten elokuvien päättyvän. Toivottavasti fiilis on totta Robbien kohdalla eikä vain julkisuuskuvaa. No joo.. lopun seesteisyyttä häiritsee hitusen kertoja-Robbien viimeiset terveiset, mutta päätin sivuuttaa ne ja laittaa ymmärtämättömyyteni keski-iän piikkiin.
Better man oli kirjoittajan mielestä hyvä. Aion ehdottomasti katsoa tämän vielä uudelleen. Apinasta huolimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3