Paljon iloa pyörästä

Elokuussa päätin ostaa uuden pyörän. Kuvat ei oo kummosia, vaan on napattu nopsasti, kun odotin ystävää meidän vakkaritreffipaikassa. Oon kuitenkin niin onnellinen tosta hiton fiukesta, että tämä postaus on nyt saatava ilmoille ennen kuin ehdin tai viitsin ottaa parempia. Sähköpyöräähän olin miettinyt jo pidemmän aikaa, useamman vuoden. Viime kesänä pähkäilin sitä enemmänkin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en malta laittaa siihen niin paljoa rahaa. Tein silloin päätökseni sähköpyörää koskaan testaamatta. Virhe.

Pidempään lukeneet tietää, että pyöräilen osan viikosta töihin. Aloitan työmatkapyöräilyn yleensä huhtikuun paikkeilla ja poljen viimeiset matkat loka-marraskuussa. Oon kokenut työmatkapyöräilyn hankalaksi, koska tällä elopainolla se ei todellakaan oo mitään kevyttä hommaa. Myöskään allekirjoittaneen fiuket ei oo olleet ihan käyttäjäystävällisimpiä, vaikka niin oonkin kuvitellut. Illalla jumppien jälkeen toivoisin, että kotimatka olisi kevyt ja palauttava. Samoin aamulla, kun illalla on treenannut, olisi kiva että päivän ensimmäiset liikehdinnät olisi iisimpää peruskuntohommaa eikä mitään raskasta settiä.

Hikoan pyöräillessä niin paljon, että sen jälkeen pitäisi käydä suihkussa, koska tukka on märkä (ei vaan vähän kostea ohimoilta, vaan MÄRKÄ niinkuin suuihkun jälkeen) ja vaatteet saa vaihtaa alusvaatteita myöden. Varsinkin jumppien jälkeisenä aamuna huomaan, että hikoilu on suurempaa, kun palautuminen illan treeneistä on vielä vaiheessa. Duunissa, jossa muutenkin pitää vaihdella vaatteita ja hikoilla päivän aikana, tuntuu yli vaivalloiselta ottaa yksi hikisetti vielä työmatkalle molempiin suuntiin.

Oon siis pyöräillyt osan työmatkoista, vaikka se on ärsyttänyt välillä vähemmän ja välillä enemmän, koska haluan hyötyliikkua ja haluan olla ulkona. Päivät, jolloin pitää duunia ennen, jälkeen tai kesken päivän siirtyä johonkin muualle, oon mennyt aina autolla. Ei oo ollut mitään mahdollisuutta, että voisin pyöräillä vaikkapa hierontaan, koska #helvetinhiki.

Elokuussa olin ystävien luona iltaa viettämässä ja tuli sähköpyöristä puhetta. Lähdin testaamaan ystävien pyörää ja hei.. ensimmäisessä pienessä ylämäessä kamujen talolta poispäin tiesin, että nyt ei oo hommassa enää mitään epäselvyyttä. En todellakaan veivaa enää sata vuotta vanhalla Nishikilläni yhtään duunimatkaa ja piste. Parin päivän päästä saapastelin pyöräliikkeeseen testiajolle ja siitä parin päivän päästä pyörä oli meidän pihassa.

Halusin hybridin ja halusin, että pyörä on valmiina liikkeessä eikä tilaustavaraa, jota pitää odottaa monta kuukautta. En halunnut, että myöskään mitään osia tarvitsee tilata erikseen ja halusin, että fiukessa on valmiina rapakaaret sekä joppari. Täydellinen pyörä löytyi Vaasan Intersportista ja bonuksena siinä oli valmiina myös valot edessä ja takana, soittokello ja jalka. Kirjoittajan mielestä on ihan käsittämätöntä, että nykyään edes myydään pyöriä, jossa ei oo jalkaa?!?! Pyörä ei oo ulkonäöltään mikään WAU, mutta mun mielestä ei noista oikein mikään ollut, joten kuvan fillari passasi oikein hyvin keski-ikäisen äiti-ihmisen menopeliksi.

Pyörä on Helkaman, akku ja härpäkkeet Shimanon. Tuntui kivalta ostaa vanhaa tuttua merkkiä. Ja jotain on sentään vielä kotimaista, koska Helkaman pyörät kasataan edelleen Hangossa. Pyörässä on yhdeksän vaihdetta, alumiinirunko ja hydrauliset levyjarrut. Fillarin oikea hinta oli yli 3000€, mutta oli nyt tarjouksessa hitusen vajaa 2500€. En edes muista millä vuosikymmenellä olisin ostanut jotain noin kallista. Nykyinen autonikin maksoi tuota vähemmän :D Oon tykännyt, että akku on irrotettavaa mallia, jolloin se on helppo tuoda lataukseen sisälle. Irrotan sen myös aina, kun jätän pyörän parkkiin johonkin. Toivon, että akun puuttuminen vähän hillitsee pöllimishaluja.

Meillä on duunissa käytössä Gobybike-työsuhdepyöräsysteemi ja hommasin pyörän sitä kautta. Ostin samaan settiin vaatimukset täyttävän lukon ja talvirenkaat ja makselen niitä nyt sitten about hautaan saakka. No joo.. ehkä en toivottavasti ihan siihen saakka. 100€ lähtee palkasta joka kuukausi ja summa käyttäytyy verotuksessa niin, että mun tuloni lasketaan olevan tuon 100€ pienempi, joten sain veroprosenttia hilattua hitusen alaspäin. Käytännössä käteen jäävä summa ei siis ole 100€ pienempi, vaan palkasta jää uupumaan ehkä n. 70€.

Etukäteen oletin, että sähköpyörä lisää työmatkapyöräilyä jonkin verran ja ehkä pidentää pyöräilykautta hitusen. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana on kuitenkin käynyt niin, että oon mennyt autolla tasan kaksi kertaa töihin ja silloinkin siksi, koska oli niin paljon tavaraa etten saanut kaikkea pyörän kyytiin. Oon myös pyöräillyt kaikki matkat kaupungille (leffaan, brunssille, kasvohoitoon ym.). Oon siis pyöräillyt huomattavasti enemmän, kuin mihin alunperin varauduin. Tottakai, kun talvi saapuu vähenee fillarointi, mutta oon todella positiivisesti yllättynyt kuinka paljon oon päässyt fiudella paikasta toiseen. Normaalisti bensaa kuluu autossa yhdestä tankillisesta n. puoleentoista per kuukausi. Nyt menekki on ollut puoli tankkia kuukaudessa. Jonkin verran on siis bensassakin tullut pyörän hintaa takaisin päin. 

Sähköpyörällä ajaminen on aivan eri juttu, kuin normaali pyöräily. Voin ajaa niin, että homma tuntuu raskaalta tai voin ajaa niin, että homma on kevyttä kenttäsettiä. Voin ajaa silloinkin kun ei olisi aiheellista oikein paljoa hikoilla ja voin ajaa silloinkin, kun migreeni kolkuttelee ohimolla. Tilanteesta riippuen käytän avustusta kevyestä isompaan ja se on niin täydellistä. Nyt pyöräily on sitä mitä haluankin sen olevan; peruskuntoliikuntaa, hyötyliikuntaa ja palauttavaa hommaa, josta tulee hyvä fiilis. Treenit teen erikseen. En halua, että siirtyminen paikasta toiseen on treeni silloin, kun pitäisi olla suht freesinä perillä. Don't get me wrong.. kyllä mun nytkin lämmin tulee ja välillä myös hiki, mutta puhutaan ihan eri luokan hikoilusta kuitenkin, kuin normipyörällä.

Jo pelkästään kahden ensimmäisen kuukauden perusteella oon sitä mieltä, että pyörä on hintansa väärti. Toivottavasti nyt vain pysyy sitten ehjänä. Varaan oikeuden muuttaa myös mieltäni jos koko fiude on romuna puolen vuoden jälkeen :D Kaiken kaikkiaan pyörä on tuonut kirjoittajalle niin paljon iloa, että en osannut siihen etukäteen varautua. Jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä, kuinka pyöräily on taas kivaa ja voi vitsi, kuinka reippaaksi tunnen itseni nyt kun oon pyöräillyt niin paljon ja pelkästään siirtymiä…sellaisia matkoja, joita muuten menisin autolla. Kuinka onnellinen ihminen voi kuulkaa olla yhdestä pyörästä? TODELLA onnellinen!

Ei mulla muuta tänään.  Paitsi että.. edelleen ihan peestä on heijastinliivit ja kypärät ja kaulahuivit ja hanskat ja mustekalat ja lukot ja solmussa olevat kuulokkeiden johdot, mutta hei.. nekään ei nyt haittaa, kun on niiiiiiiin hyvä pyörä <3

Sannis