Puuhia

Hello ja mukavaa keskiviikkoa! Lokiin merkittäkööt, että viime viikonloppu oli täynnä puuhaa ja tosi kiva. Perjantaina käytiin töiden jälkeen kaupungilla. Tytöt lähti keskenään matkaan bussilla, kun olin vielä töissä ja me mentiin siskosen kanssa perässä. Siskolla oli vaatetarpeita, joten käytiin useampi kauppa läpi. Syötiin Kauppahallin Bistrossa, jossa on Vaasan paras chevresalaatti ja istuttiin vielä ennen kotiin lähtöä hetki Vennissä. Työt menivät omia menojaan, mutta hyppäsivät meidän kyytiin kotiin lähtiessä.

Lauantaina ajeltiin aamupäivällä mökille. Tehtiin lounasta ja lämmitettiin sauna. Vielä tarkenin neljä kertaa veteen. Asteita meressä oli 7. Saa nähdä kuinka kauan vielä pääsee kastautumaan. Saunakavereina kirjoittajalla oli mini sekä siskonen. Ollaan kolmestaan viime viikkoina nyt kunnostauduttu uimapuuhissa ja käyty monena viikonloppuna. Mini niin onnellisena aina lämmittelee tätinsä kanssa saunaa. Nauttii muutenkin selkeästi Tanjan seurasta yli paljon. Ovat molemmat jotenkin samantyyppisiä, semmosia toiminnan naisia.

Lauantaina oli illaksi sovittu dinneri- ja leffatreffit ystävien kanssa. Amarillo lähetti tarjouskupongin syntymäpäiväkuukauden kunniaksi, joten suunnattiin sinne. Amarillossa kirjoittajalla on yleensä pari vakkariannosta, jotka maistuu aina, mutta tällä kertaa ruoka tuntui jotenkin liian raskaalta ja vähän mauttomaltakin. Leffakin oli vähän mitäänsanomaton eikä aiheuttanut suuria hurraa-huutoja. Syömässä ja leffassa on kuitenkin aina kiva käydä ja kavereita on aina kiva tavata, joten plussan puolelle jäätiin ehdottomasti eikä kirjoittajaa niin haittaa, vaikkei kaikki mene aina nappiin.

Sunnuntaina suunnattiin treeneihin. Ensin portaisiin ja sitten vielä minin toiveesta salille. Portaista olikin muutaman viikon tauko ja se kyllä tuntui. Salilla onnistuin jotenkin satuttaa selkäni ja se onkin nyt ollut aikamoisen kipeä koko alkuviikon. En muista, että olisin tolla tavalla aiemmin koskaan onnistunut klohnia itseäni treeneissä, mutta nyt taisi käydä niin, että suutarin lapsella ei ollut kenkiä ja lähdin tekemään maastavetoja liian heppoisen lämmittelyn jälkeen. Ajattelin vaan, että toki se nyt riittää portaissa haettu hiki, mutta olishan siinä tietysti jonkun kevyen sarjan saanut tehdä selälle ennen isompia painoja. Ilmeisesti en oo riittävästi näiden asioiden kanssa tekemisissä, kun on jäänyt toi alkulämmittelyn merkitys jotenkin hämärän peittoon. Eiku…

Treenien ja pienen huilin jälkeen pidettiin vielä tortillailta meillä. Siskonen on Suomessa vielä viimeiset päivät, joten vietetään aikaa yhdessä nyt niin paljon, kuin pystytään. Seuraavan kerran taidetaan nähdä sitten ensi kesänä. Meillä ei oo juurikaan mahdollisuuksia matkustella Kanadaan, joten on tosi kiva, että sisko käy joka vuosi Suomessa. Joskus on tainnut käydä parikin kertaa saman vuoden aikana, kun on työreissut osuneet lähelle.

Semmosia hommia oli viikonlopulle. Paljon kaikenlaista, mutta ei siltikään kiireen tuntua. Ehdin pestä pyykkiäkin ja täyttää tiskikonetta aivan riittävästi. Tällä viikolla tytöt on syyslomalla. Ite meinasin tehdä vähän lyhyempää päivää töissä, mutta ihan vielä se ei oo toteutunut. Saa nähdä josko tänään. Oon nukkunut superhuonosti kipeän selän takia, joten vähän väsy painaa. Ehkäpä pitää koittaa ottaa jotain troppia jos se helpottaisi.

Tsemppiä tähän päivään!

Sannis

Paljon iloa pyörästä

Elokuussa päätin ostaa uuden pyörän. Kuvat ei oo kummosia, vaan on napattu nopsasti, kun odotin ystävää meidän vakkaritreffipaikassa. Oon kuitenkin niin onnellinen tosta hiton fiukesta, että tämä postaus on nyt saatava ilmoille ennen kuin ehdin tai viitsin ottaa parempia. Sähköpyöräähän olin miettinyt jo pidemmän aikaa, useamman vuoden. Viime kesänä pähkäilin sitä enemmänkin, mutta tulin kuitenkin siihen tulokseen, että en malta laittaa siihen niin paljoa rahaa. Tein silloin päätökseni sähköpyörää koskaan testaamatta. Virhe.

Pidempään lukeneet tietää, että pyöräilen osan viikosta töihin. Aloitan työmatkapyöräilyn yleensä huhtikuun paikkeilla ja poljen viimeiset matkat loka-marraskuussa. Oon kokenut työmatkapyöräilyn hankalaksi, koska tällä elopainolla se ei todellakaan oo mitään kevyttä hommaa. Myöskään allekirjoittaneen fiuket ei oo olleet ihan käyttäjäystävällisimpiä, vaikka niin oonkin kuvitellut. Illalla jumppien jälkeen toivoisin, että kotimatka olisi kevyt ja palauttava. Samoin aamulla, kun illalla on treenannut, olisi kiva että päivän ensimmäiset liikehdinnät olisi iisimpää peruskuntohommaa eikä mitään raskasta settiä.

Hikoan pyöräillessä niin paljon, että sen jälkeen pitäisi käydä suihkussa, koska tukka on märkä (ei vaan vähän kostea ohimoilta, vaan MÄRKÄ niinkuin suuihkun jälkeen) ja vaatteet saa vaihtaa alusvaatteita myöden. Varsinkin jumppien jälkeisenä aamuna huomaan, että hikoilu on suurempaa, kun palautuminen illan treeneistä on vielä vaiheessa. Duunissa, jossa muutenkin pitää vaihdella vaatteita ja hikoilla päivän aikana, tuntuu yli vaivalloiselta ottaa yksi hikisetti vielä työmatkalle molempiin suuntiin.

Oon siis pyöräillyt osan työmatkoista, vaikka se on ärsyttänyt välillä vähemmän ja välillä enemmän, koska haluan hyötyliikkua ja haluan olla ulkona. Päivät, jolloin pitää duunia ennen, jälkeen tai kesken päivän siirtyä johonkin muualle, oon mennyt aina autolla. Ei oo ollut mitään mahdollisuutta, että voisin pyöräillä vaikkapa hierontaan, koska #helvetinhiki.

Elokuussa olin ystävien luona iltaa viettämässä ja tuli sähköpyöristä puhetta. Lähdin testaamaan ystävien pyörää ja hei.. ensimmäisessä pienessä ylämäessä kamujen talolta poispäin tiesin, että nyt ei oo hommassa enää mitään epäselvyyttä. En todellakaan veivaa enää sata vuotta vanhalla Nishikilläni yhtään duunimatkaa ja piste. Parin päivän päästä saapastelin pyöräliikkeeseen testiajolle ja siitä parin päivän päästä pyörä oli meidän pihassa.

Halusin hybridin ja halusin, että pyörä on valmiina liikkeessä eikä tilaustavaraa, jota pitää odottaa monta kuukautta. En halunnut, että myöskään mitään osia tarvitsee tilata erikseen ja halusin, että fiukessa on valmiina rapakaaret sekä joppari. Täydellinen pyörä löytyi Vaasan Intersportista ja bonuksena siinä oli valmiina myös valot edessä ja takana, soittokello ja jalka. Kirjoittajan mielestä on ihan käsittämätöntä, että nykyään edes myydään pyöriä, jossa ei oo jalkaa?!?! Pyörä ei oo ulkonäöltään mikään WAU, mutta mun mielestä ei noista oikein mikään ollut, joten kuvan fillari passasi oikein hyvin keski-ikäisen äiti-ihmisen menopeliksi.

Pyörä on Helkaman, akku ja härpäkkeet Shimanon. Tuntui kivalta ostaa vanhaa tuttua merkkiä. Ja jotain on sentään vielä kotimaista, koska Helkaman pyörät kasataan edelleen Hangossa. Pyörässä on yhdeksän vaihdetta, alumiinirunko ja hydrauliset levyjarrut. Fillarin oikea hinta oli yli 3000€, mutta oli nyt tarjouksessa hitusen vajaa 2500€. En edes muista millä vuosikymmenellä olisin ostanut jotain noin kallista. Nykyinen autonikin maksoi tuota vähemmän :D Oon tykännyt, että akku on irrotettavaa mallia, jolloin se on helppo tuoda lataukseen sisälle. Irrotan sen myös aina, kun jätän pyörän parkkiin johonkin. Toivon, että akun puuttuminen vähän hillitsee pöllimishaluja.

Meillä on duunissa käytössä Gobybike-työsuhdepyöräsysteemi ja hommasin pyörän sitä kautta. Ostin samaan settiin vaatimukset täyttävän lukon ja talvirenkaat ja makselen niitä nyt sitten about hautaan saakka. No joo.. ehkä en toivottavasti ihan siihen saakka. 100€ lähtee palkasta joka kuukausi ja summa käyttäytyy verotuksessa niin, että mun tuloni lasketaan olevan tuon 100€ pienempi, joten sain veroprosenttia hilattua hitusen alaspäin. Käytännössä käteen jäävä summa ei siis ole 100€ pienempi, vaan palkasta jää uupumaan ehkä n. 70€.

Etukäteen oletin, että sähköpyörä lisää työmatkapyöräilyä jonkin verran ja ehkä pidentää pyöräilykautta hitusen. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana on kuitenkin käynyt niin, että oon mennyt autolla tasan kaksi kertaa töihin ja silloinkin siksi, koska oli niin paljon tavaraa etten saanut kaikkea pyörän kyytiin. Oon myös pyöräillyt kaikki matkat kaupungille (leffaan, brunssille, kasvohoitoon ym.). Oon siis pyöräillyt huomattavasti enemmän, kuin mihin alunperin varauduin. Tottakai, kun talvi saapuu vähenee fillarointi, mutta oon todella positiivisesti yllättynyt kuinka paljon oon päässyt fiudella paikasta toiseen. Normaalisti bensaa kuluu autossa yhdestä tankillisesta n. puoleentoista per kuukausi. Nyt menekki on ollut puoli tankkia kuukaudessa. Jonkin verran on siis bensassakin tullut pyörän hintaa takaisin päin. 

Sähköpyörällä ajaminen on aivan eri juttu, kuin normaali pyöräily. Voin ajaa niin, että homma tuntuu raskaalta tai voin ajaa niin, että homma on kevyttä kenttäsettiä. Voin ajaa silloinkin kun ei olisi aiheellista oikein paljoa hikoilla ja voin ajaa silloinkin, kun migreeni kolkuttelee ohimolla. Tilanteesta riippuen käytän avustusta kevyestä isompaan ja se on niin täydellistä. Nyt pyöräily on sitä mitä haluankin sen olevan; peruskuntoliikuntaa, hyötyliikuntaa ja palauttavaa hommaa, josta tulee hyvä fiilis. Treenit teen erikseen. En halua, että siirtyminen paikasta toiseen on treeni silloin, kun pitäisi olla suht freesinä perillä. Don't get me wrong.. kyllä mun nytkin lämmin tulee ja välillä myös hiki, mutta puhutaan ihan eri luokan hikoilusta kuitenkin, kuin normipyörällä.

Jo pelkästään kahden ensimmäisen kuukauden perusteella oon sitä mieltä, että pyörä on hintansa väärti. Toivottavasti nyt vain pysyy sitten ehjänä. Varaan oikeuden muuttaa myös mieltäni jos koko fiude on romuna puolen vuoden jälkeen :D Kaiken kaikkiaan pyörä on tuonut kirjoittajalle niin paljon iloa, että en osannut siihen etukäteen varautua. Jaksan vieläkin joka päivä ihmetellä, kuinka pyöräily on taas kivaa ja voi vitsi, kuinka reippaaksi tunnen itseni nyt kun oon pyöräillyt niin paljon ja pelkästään siirtymiä…sellaisia matkoja, joita muuten menisin autolla. Kuinka onnellinen ihminen voi kuulkaa olla yhdestä pyörästä? TODELLA onnellinen!

Ei mulla muuta tänään.  Paitsi että.. edelleen ihan peestä on heijastinliivit ja kypärät ja kaulahuivit ja hanskat ja mustekalat ja lukot ja solmussa olevat kuulokkeiden johdot, mutta hei.. nekään ei nyt haittaa, kun on niiiiiiiin hyvä pyörä <3

Sannis

Pläänejä

Keskiviikko. Aika haipakkaa on ollut viime aikoina ja koitan nyt ottaa vähän iisisti tänä aamuna. Työpäivä piteni illasta ja se on siinä mielessä kiva, että sain hitusen lisää aikaa tähän pieneen omaan hetkeen ennen duunia. Mister ja tytöt on jo lähteneet omiin hommiinsa ja me Saimin kanssa lojutaan sohvalla. Aion nyt juoda kahvini aivan rauhassa ja hengitellä hetken.

Kuvat on muutaman viikon takaa Vieresniemen vaunureissulta. Auringonlasku oli siellä kyllä upea. Eilen alettiin jo vähän miettiä ensi kesän vaunuhommia. Suunnitelmissa on lähteä pohjoiseen. Faija eli pappa ja Kanadan siskonen aikovat mukaan. Saa nähdä ilmaantuuko ennen reissua vielä lisää seuralaisia. Aika jännää. En oo koskaan aikuisiällä matkustanut tai muutenkaan viettänyt pidempiä aikoja faijan kanssa. Reitti ei oo vielä selvillä, mutta eikö sekin selkiydy tässä seuraavien kuukausien aikana. Rovaniemellä pitää kuulemma piipahtaa joulupukkia moikkaamassa ja Norjan puolelle tehdään kyllä mutka jossain kohdassa.

Tykkään, kun on jonkinlainen viitekehys jo ajoissa valmiina ja sen takia nyt jo kesälomaakin mietitään. Ja tietysti pitääkin olla ajoissa, kun on enemmän porukkaa lähdössä ja siskonenhan tietysti tulee kaukaa. On kivempi laittaa rahaakin säästöön, kun tiedetään about mihin säästetään. Toki ensin pitää nyt laittaa vielä roposet sivuun talvilomaa ja joulua varten. Seuraavan vuoden aikana ei todellakaan olla lentelemässä yhtään mihinkään, mutta kylläpä se maantiematkailukin maksaa aina pitkän pennin. Ja jouluunhan sitä saa aina uppoamaan aikamoisen summan, vaikka maltillisesti koittaakin elellä ja ostella.

Talvilomalle ei aiota vaunulla. Vaunu menee talviteloille tässä lähiaikoina ja saa lepuutella siellä ensi kevääseen saakka. Talven aikana olisi tarkoitus hommata Solikkaan koko porukalle omat tyynyt ettei tarvi aina sisältä roudata eestaas. Muuten vaunussa alkaakin olla aika hyvin kaikki ne varusteet mitä tarvitaan ja se on kyllä ihanaa. Lähdöt on niin paljon helpompia, kun ei tarvi jokaista hammasharjaa ja dödöä pakata erikseen. Talveksi pitää tietysti lakkapullot sun muut tuoda pois ja mietinkin, että pitää varmaan kirjoittaa lista niistä jutuista, mitä otettiin sisälle, niin on sitten keväällä helppo listan mukaan kerätä kamat kasaan. 

Semmosia suunnitelmia. Kirjoittaja pitää arjesta hyvinkin paljon, mutta on myös ihanaa kun on lomat, joita odottaa. Parhaiten lomien odotus toimii, kun on plääni, mutta ei liian tiukka sellainen. Sama taitaa päteä arjen suhteen :D Arjessa seuraavat suunnitelmat duunien ja harrastusten lisäksi on dinnerit mummun luona, serkkumiitinki ja minin kaste. Jep, luit oikein.. mini kastetaan tämän kuun lopussa, kun ei oo kastettu silloin pienenä. Viistoistaveen riparihommien yhteydessä alkoi miniä murehduttaa, että joutuuko sitten riparilla kastettavaksi kaikkien katseiden alla ja päätettiin hoitaa homma nyt ajoissa alta pois. Vaasassa järjestetään tapahtuma nimeltään Aamukaste, niin eihän tossa nyt ollut oikein edes muuta vaihtoehtoa, kuin kastaa meidän Aamu just tuossa happeningissa :D

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Lokakuun alku

Lokakuun alku näyttää kuvien perusteella aika herkulliselta. Viime viikko aloitettiin Toimarin synttärilounaalla. Yhtenä aamuna pääsin duunin puolesta kutsuvierasaamiaiselle. Toisena aamuna juhlittiin ystävän babyshowereita. Lauantai-iltana skoolattiin ystävien uutta kotia. Yhtenä päivänä saatiin ystävät kylään iltapalalle. Aikamoista. Yhtä juhlaa kuulkaa :D

Tupareissa kirjoittajan lasissa oli vettä ja kotiovi kolahti iltakymmenen paikkeilla. Ei kuitenkaan (taaskaan) auttanut kurissa ja nuhteessa eläminen, koska sunnuntaiaamuna heräsin kunnon migreeniin. Aamu meni aika surkeissa merkeissä, mutta sain kyllä siinä päivän mittaan hissukseen touhuiltua kotihommia, vaikka olo oli hutera iltaan saakka. Tänään tuntuu onneksi nyt normaalilta ainakin vielä. Treenit peruuntui eiliseltä, joten toivotaan, että lepo teki tehtävänsä.

Aika perusviikko edessä. Omat duunit ja pari ylimääräistä ohjausta. Syksyksi on tullut tosi paljon äänimaljatykyjä ja se on kyllä kiva. Mahtavaa, että yritykset panostaa palautumiseen. Ihan ensimmäisenä on tänään terapia. Viikonloppu on vapaa. Vaunua vähän mietin.. jos on hyvä sää, ehkäpä sitä voisi johonkin lähelle lähteä vielä ennen kuin laitetaan Solikka talviteloille. Saa nähdä!

Mukavaa viikkoa!

Sannis