Maanantai taas. Meillä on vauhdikas viikonloppu takana. Vaikka olis ollut varmasti järkevämpää puolikuntoisena ottaa iisimmin, oon erittäin tyytyväinen ettei otettu. On tässä nyt täällä himassa kökötetty keskenämme jo ihan riittävästi.
Perjantaina lähdettiin minin kanssa extempore Parraan laskettelemaan. Kuvasaldo jäi matkalta hyvin vähäiseksi, mutta mieli sitäkin paremmaksi. Istuin aamulla duunijuttujen ääressä, kun kamu laittoi viestiä josko lähdettäis. Oon luvannut minille, että lähden laskemaan talvilomareissulla ja oon jännitellyt sitä tässä sen verran, että vähän on jopa lupaus kaduttanut. Nuorempana oon kyllä laskenut paljonkin siellä sun täällä, mutta nyt laskutauko on venähtänyt parinkymmenen vuoden mittaiseksi. Oon jostain syystä saanut päähäni, että ei varmaankaan ole olemassa semmosia laskettelumonoja, jotka mahtuu mun pohkeeni ympärille ja se on ollut jo kynnys numero yksi. Toinen on tietysti ollut se, että mietin olevani liian iso ja kömpelö rinteeseen.
Päätös lähdöstä tehtiin loppuviimein aika nopsasti ja sen jälkeen mua ahdisti. Kirjoittaja on tyyppi, joka viihtyy tuttujen asioiden parissa eikä todellakaan koe semmosta kivaa, kutkuttavaa jännitystä uusista jutuista. Ei todellakaan. Valittelin mister A:llekin, että aivan vatsanpohjassa asti muljahtelee, kun jännittää niin hitsisti. Mini taas oli innoissaan eikä kuulemma jännittänyt yhtään, vaikka eka kertahan tämä oli sille. Mini on nyt niin odottanut koska pääsee laskemaan oikealla lumilaudalla, kun laskevat kaverin kanssa päivät pitkät pulkkamäkiä kenkiin kiinnitettävillä lumilaudoilla.
Perillä kaikki meni paremmin, kuin hyvin. Kaikki pelot oli aivan turhia. Ensimmäiset monot, jotka mun eteeni kiikutettiin oli sopivat ja olin ihan kotonani ne jalassa. Ensimmäinen nousu hissillä jännitti hulluna. Sydän hakkasi sairaan lujaa ja aivan nauratti, että mikä hitsi siinä nyt voi olla niin jännittävää. Loppuviimein koko homma meni aivan vanhasta muistista eikä mitään ongelmia ollut. En tuntenut itseäni millään lailla liian isoksi tai liian kömpelöksikään. Mikään hurjapäälaskija en oo ollut nuorempanakaan ja nytkin viihdyin helpossa rinteessä. Mini harjoitteli laudan kanssa lasten rinteessä ja oppikin jo hienosti. Isoihin rinteisiin ei vielä tällä kertaa halunnut lähteä ja ihan hyvä niin. Nyt meidän ei kummankaan tarvi jännittää laskemista talvilomareissulle lähtiessä.
Laskeminen oli kyllä aika kivaa. Etukäteen olin vähän ajatellut, että lasken tänä vuonna just sen verran, että mini oppii ja sen jälkeen mun laskut on laskettu. Suunnittelin, että voin esim. ensi talvena vain heittää minin ja kaverin tähän meidän kylän pieneen keskukseen laskemaan keskenään, mutta nyt musta vähän kyllä tuntuu siltä, että ehkäpä ne mun laskut ei ookaan vielä laskettu. Salaa tässä jo googlettelin välineitä. Toki, menin vararikkoon jo minin välineistä, joten ei toivoakaan tälle talvelle. Vaikka nythän ne olis tarjouksessa... Olin varautunut siihen, että monot painaa ja jalat väsyy laskiessa, mutta niin ei käynytkään. Nyt harmittelen, etten tarkistanut, mitkä välineet mulla oli käytössä Parrassa. Mister A ei oo ollut yhtään kiinnostunut laskettelusta, mutta nyt tuumasi, että: "Nyt muakin saattaa alkaa vähän kiinnostaa!"
Lauantaina kävin salilla ja ystävän kanssa lounaalla. Sen jälkeen saatiin isovanhemmat meille kolmetoistaveen synttärikahville. Sankarin toive oli mutakakku nutellavaahdolla ja sehän sopi. En oo onnistunut tekemään parempaa mutakakkua, kuin kaupan oma, joten pursottelin vain kermat valmiin kakun päälle. Sekoiteltiin purkilliseen kermaa muutama ruokalusikallinen nutellaa ja se oli aika sopiva suhde. Sankari ite leipoi suolaiseksi tarjottavaksi pasteijoita.
Sunnuntaina mini pääsi uimaan, koska oli saanut kavereilta kutsun lähellä olevalle yksityisaltaalle. Kolmetoistaveen toiveena "kaverisynttäreiksi" oli yökylä yhden kaverin kanssa ja se ei oo sairastelujen takia onnistunut. Ehdotin vähän spesiaalimpaa ratkaisua.. josko kaveri tulisi meille sunnuntaina, kun me muut lähdetään uimaan ja jäisi yöksi, vaikka maanantaina onkin kouluaamu. Maanantaina koulu alkaa kympiltä, niin ajattelin, että ehkä se onnistuisi. Kasin aamu olis voinut olla vähän heavy. Kolmetoistavuotias oli ihan liekeissä ehdotuksesta, koska onhan toi nyt ennenkuulumatonta, että koulupäivänä saa yökyläillä. Kaverin äitikin antoi onneksi luvan ja Mister A heitti tytöt Mäkkäriin hakemaan vähän ruokaa ennen kuin me muut ajeltiin uimaan. Ilta meni ihan rauhallisesti ja kyllä kai täällä on vähän nukuttukin :)
Semmonen viikonloppu. Kolmetoistaveellä meni suurin osa hiihtolomasta sairastaessa neljän seinän sisällä, mutta onneksi tosiaan viikonloppuna oli kivaa. Mini ehti tehdä kivoja juttuja, vaikka paljonhan silläkin oli sairastuvalla hengaamista, kun muut oli surkeassa kunnossa. Mun ja mister A:n talviloma on vasta tulossa ensi viikolla ja tytöillekin oon anonut vapaata reissun takia.
Joko te muut lomailitte?
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3