Koronapäiväkirja 3

Tässä ei nyt paljoa yllätyksiä tuu. Samaa sahausta eestaas. Kirjoitan kuitenkin näitä tänne muistiin niin kauan, kuin oireita on. Aivan mielenkiintoista nähdä montako osaa saan vielä kirjoittaa. Ei nää (tai enää mikään muukaan) pysy muistissa jos ei niitä laita "paperille" ylös.

Päivä 21

Nokka vuotaa ärsyttävän paljon. Raskas hengittää. Mister A:lla sama homma.

Päivä 22

Vatsa on aamupalan jälkeen kipeä. Yllättävän hyvä päivä. Eka normitahtinen lenkki n. 40min ja tuntuu hyvältä. Testaan sisäpyöräilyä ja poljen oman puolen tunnin ohjelman vähän kevennetysti, että tiedän voinko ohjata huomenna. Illalla ohjaan ekaa kertaa koronan jälkeen. Aloitan kevyemmin joogalla ja se menee ilman ongelmia. 

Päivä 23

Herään taas tukkoisena. Nyt en ehkä nähnyt unia. Ekaa kertaa pariin viikkoon. Taas vatsa kipeä aamupalan jälkeen. Tosi kova väsy. Sisäpyöräilyohjaus menee hyvin. Otan vielä vähän iisimmin ja tunnin jälkeen energiatasot on tosi hyvät.

Päivä 24

Aamulla nenä ihan tukossa. Aivan yli vaikea nousta sängystä. Tuntuu, että kädet ja jalat painaa tonnin.  Migreeni kolkuttelee ohimolla. Varmasti johtuu edellisen illan sykkeennoususta. Keuhkoja painaa, mutta se hellittää onneksi päivän aikana. Mister A vielä aika poikki töissä. Vatsakipuja molemmilla vaihtelevasti ruokailun jälkeen. Mister A:lla jonkin verran myös pahoinvointia.

Päivä 25

Jaaaaa, nenä tukossa. Yllättääkö? Outoja unia taas joka yö. Ohjaan Kiinteytys-tunnin, joka menee hyvin lukuunottamatta sitä, että etureidet menee outoon kramppiin, joka kestää useamman tunnin. Jumpan jälkeen on selkeästi huonompi vointi. Hohhoijjakkaa! Laitetaan treenit siis tauolle kuitenkin vielä.

Päivä 26

Nenä tukossa aamulla. Aamupäivän ihan ookoo olo muuten. Iltapäivästä alkaa rintaa painaa ja painaa ehkä eniten, kuin vielä kertaakaan. Jalat on hiton kipeet ja vointi muutenkin nihkeä. Jumppa oli siis virhe. En käy edes kävelyllä illalla, kun oon niin hyytynyt.

Päivät 27-28

Parempi olo. Yöunet edelleen vähän kateissa. Painajaiset vaivaa. Vatsakivut on hellittäneet.

Päivä 29

Korvaa vihloo sairaan kipeästi koko päivän. Mitä hittoa? Muuten olo on ihan tavallinen.

Päivä 30

Korvakipu on poissa. Olo ok. Välillä vetää nenä tukkoon.

Päivä 31

Aamulla painaa rintaa. Illalla hiihdellään hyvin rauhallisesti ja sen jälkeen tuntumaa on myös.

Päivät 32-34

Ei mitään ihmeempää. Aika ookoo olo tukkoisuutta lukuunottamatta.

Päivä 35

Ihan hyytynyt olo ja ajoittain raskas hengittää. Nenä tukossa edelleen joka yö ja välillä myös päivällä. Painajaiset check!

Päivä 36

Ohjaan senioriryhmälle kevyehkön patteriharjoituksen ja se menee ihan ookoo. Jaloissa taas samaa tuntumaa, kuin edellisessä ohjauksessa, mutta vähän lievemmin ja hellittää nopeammin. Illalla jäätävä väsy.

Päivä 37

Ensimmäinen yö yli kuukauteen, kun pärjään ilman nenäsuihketta. Yes!!!! Nukun aamuun asti enkä näe unia. YES!! Ei mitään kummempia tuntumia eilisestä jumpasta. Illalla puolen tunnin sisäpyöräily menee aivan hyvin. Jonkin verran ehkä korkea syke kellossa verrattuna siihen, miltä itsestä tuntuu.

Päivä 38

Herään migreeniin. Huoh! Sama, kuin edellisen spinun jälkeen. Oh joy! Jonkin verran tukkoinen olo, mutta pärjään ilman nenäsuihkeita. Painajaiset tekee paluun ja oon senkin takia väsynyt. Illalla alkaa kurkussa ja kurkun alapuolella tuntua. Tunne on sellainen, joka tulee jos on hengästynyt ihan sairaan kovaa... ei voimakas, mutta toki häritsee. Ohjasin kiertoharjoittelutunnin kuntosalin puolella. En osallistunut itse treeniin, mutta jouduin puhua kovaan ääneen 45 minuuttia. Ehkä johtuu siitä?

Päivä 39 

Ohjaan patteriharjoituksen. Teen kevyemmin ja ehkä puolet siitä mitä asiakkaat.. ehkä vähemmänkin. Jalat ei kramppaa. Yes! Edellisen päivän tuntuma kurkussa ja keuhkojen suunnalla on edelleen olemassa. Iltapäivästä ihan hullu väsy, mutta huilaan hetken ja käydään kävelyllä, niin homma helpottaa.

Päivä 40

Eilisestä jumpasta tuntumaa lihaksissa. Huom! Semmosta normaalilta tuntuvaa! Väsynyt olo kurkussa ja keuhkoissa(?) jatkuu. Vapaapäivä ja otan iisisti. Rauhallista ulkoilua ja vähän kotihommia, mutta ei muuta.  Koko päivä on jotenkin aika peestä! Oon tosi hyytynyt fyysisesti ja myös henkisesti. Alkaa rasittaa oireiden ylöskirjaaminen ja se, että on jotain ylöskirjattavaa. 

Mister A:lla väsy painaa vaihtelevasti eikä uskalla oikein kovaa lenkeillä mennä, mutta perushommat jaksaa tehdä kyllä.

Tällä viikolla sain viestiä ystävältä, että heille on nyt korona iskenyt uudelleen. Edellinen alkoi viime vuoden puolella ja kesti n. puolitoista kuukautta. Kun kirjoitin asiasta IG:ssä, sain pari viestiä muiltakin, jotka on toisella kierroksella. Lähti jotenkin vähän matto alta. Oon lapsellisesti uskonut, että ei se uudelleen iske ainakaan saman vuoden aikana. Ja ihan oikeesti oon ajatellut, että ei se uudelleen iske ollenkaan. Mutta miksei iskisi. Kai tää tulee joka vuosi tästä eteenpäin. Aika uskomatonta kakkelia kyllä.

Se on nyt sitten tasan neljäkymmentä koronapäivää takana. Jatketaan siitä seuraavassa osassa.

Hyvää viikonloppua allihopa!

Sannis