Joulu

Joulu on kuusenneulasten ja sammuvien kynttilöiden tuoksua,
ja hiljaista, onnellisen sykähdyttävää rakkautta,
ja lahjoja, ja unta, jossa kasvoja hipovat enkelin siivet.

Me katselemme valaistuja ikkunoita ja laskemme kynttilöiden liekkejä
ja avaamme hitaasti kirjoja, jotka joskus luetaan ja unohdetaan.

Ja jossain ajatusten keskellä nukkuu lapsi,

joka kantaa kaikkien unelmien kohtaloa pienissä käsissään

ja lempeitten juhtien huuruinen hengitys lämmittää häntä pimeässä.
– Mika Waltari –

Aaton aurinko

Saatiinpa jouluksi huikea sää. Ulkoiltiin monta kertaa joka päivä koko porukka. Kuvien ottopaikassa jännä sumu leijui ihan lumen päällä ja kuitenkin ylempänä oli aivan kirkas, upea laskeva aurinko. Viime vuonna otin joulupäivänä auringonlaskusta kuvia juuri tästä samasta paikasta. Tänä vuonna koukattiin napsimaan kuvia aattona, matkalla mutsin joulupöytään.

Ennen kuvien ottoa ehdittiin ulkoilla vähän pidemmän kaavan kautta. Sitä ennen avattiin lahjat ja keiteltiin riisipuurot. Mutsin luona syötiin poikkeuksellisesti jouluruoka jo valoisan aikaan ja se tuntui jotenkin vähän oudolta. Heti, kun hämärä laski, voimistui joulufiilis. Ruokailun jälkeen ehdittiin käydä taas kierros Saimin kanssa ennen kuin mister A:n äiti ja sisko saapui meille joulukahville. 

Aika mukava oli meidän jouluaatto. Semmonen rento.. ilman mitään kiirettä. Hoidettiin joulusauna jo edellisenä iltana ja hautausmaakäynti jätettiin tapaninpäivälle, niin saatiin rauhallisempi fiilis aatolle. Ulkoistettu jouluruokailu oli ihan best ja lahjat oli tänäkin vuonna tosi paljon tyttöjen mieleen. Tosi kiva juttu!

Kuinka teidän aatto sujui?

Sannis

Hyvää joulua

Tänään minin malttamaton odotus vihdoin päättyy. Uskon, että kolmetoistavee on odottanut ihan yhtä malttamattomana, mutta osaa vaan peittää sen paremmin. Kirjoittajaakin aina vähän jännittää se, kun tytöt näkee lahjat kuusen alla. Istuskelen tässä jo sohvan nurkassa kahvikupin kanssa ja odotan koska joku muukin heräisi. Vaikka menin nukkumaan vasta vähän puolen yön jälkeen, loppui uni jo vähän ennen aamukuutta. Onkohan se sitten mutsi, jota jännittää kaikista eniten? :D

Tänä vuonna likat on jo niin isoja, että minikin taitaa tietää kuusen alla olevien lahjojen olevan meiltä. Sanoinkin eilen, että ei ne lahjat voi ilmaantua sinne kuusen alle jos kukaan ei mene nukkumaan ja mutsi nukahtaa ensimmäisenä. Aika nopsasti sammui valot kolmetoistaveen huoneesta, jossa molemmat tytöt aikoi olla yötä.

Tänä vuonna pakettipino kuusen alla näyttää pienemmältä. En tiedä onko lahjoja kuitenkaan vähemmän, kuin ennen. Taitavat ehkä olla vain kooltaan pienempiä. Usein tyttöjen toivelistat on olleet niin lyhyitä, että melkein kaikki ja joskus kaikkikin toiveet on toteutuneet. Tänä vuonna oli kolmetoistaveellä niin pitkä luettelo, että osa jää saamatta. Mininkään listalta ei kaikkea kuusen alta löydy. Kirjoittaja ostaa aina jotain myös listan ulkopuolelta. Semmosta mitä tytöt ei oo hoksanneet toivoa, mutta mitä tarvitsevat kuitenkin.

Viime vuonna oli tosi paljon pehmeitä paketteja, tänä vuonna ei meiltä ainuttakaan. Ne hommat taitaa hoitua sitten isovanhemmilta setelin tai lahjakortin muodossa. Alkaa olla jo hankala ostaa vaatetta, kun molemmilla on tarkka oma maku. Yhdestä paketista paljastuu kolmetoistaveelle reissu Helsinkiin äitskän ja ystävien kanssa, joten eiköhän sieltä tammikuussa jotain vaatettakin löydy jos niille on tarvetta.

Meillä lähti tänä vuonna toiselle kummilapselle muistaminen niinkin käytännöllisesti, kuin mobilepayna :D Eipä näillä meidän rahoilla suuria saa, mutta ehkä edes pienen tipan bensaa tankkiin tai pari kahvilareissua kavereiden kanssa. Toinen saa käteistä, kun nähdään tänään. Mietin, että pitäiskö käydä nopsasti hakemassa parit sukat ja kääräistä seteli niiden ympärille, kun ehkä parikymppisellä klopilla ei oo ehjiä sukkia liikaa.

Joulukortteja ei lähetetty tänäkään vuonna. Aina mietin, että olis ihana lähettää, mutta en saa enää aikaiseksi useamman vuoden tauon jälkeen. Huomaan, että muutenkin vähenee nämä mun hommat vuosi vuodelta. Eilen just sanoin mister A:lle, että ei näköjään muistettu tehdä joulusiivoja tänä vuonna. Käytiin illalla saunassa ja kodinhoitohuone olis kyllä voinut olla vähän siistimpikin. No joo.. kyllä meillä eilen nopsasti imuri ulkoili ja vähän hutaisin mopillakin sieltä täältä + pesin vessan, mutta siinäpä se. Joulukuusen valojen johtoja oon tsiigaillut, että onpa törkeästi näkyvillä, mutta jostain syystä tommoset jutut ei tunnu ollenkaan enää niin tärkeiltä, kuin ennen. Olkoot.

Kello on nyt 7.10. Otan toisen kupin kahvia ja laitan riisipuuron tulille. Päivän suunnitelma on seuraavanlainen -> Lahjojen avaus, ulkoilua, hengailua, jouluruoka mutsin luona, kaffit meillä mister A:n äidin ja siskon kanssa, lisää ulkoilua, lisää hengailua.

Hyvää joulua <3

Sannis

Kivoin-kamalin

Tämän postauksen oon tehnyt ennenkin. Nyt oli suurin osa vastauksista samoja, kuin silloin joskus ennenkin, mutta oli siellä vähän muutostakin ilmoilla. 

Kamalin ruoka

Tartar-pihviä en söisi. Maissista en diggaa eikä bataattikaan oo suosikki..Makeus suolaisessa ruuassa ei nappaa.. esim. ananas pizzassa on ihan no go.

Herkkuruoka

Tacot forever :D Kotiruuista kalapuikot ja kananmunakastike on best.

Kahviherkku, jolle sanon ei

Laskiaispulla marsipaanilla. Marsipaani ei uppoa. 

Ja kahviherkku, jolle sanon kyllä
Parhaita on semmoset kahvikakkuhenkiset jutut.. ja mielellään sitruunaiset, kiitos.

Telkkariohjelma, jota en katso

En oo katsonut esim. Putousta koskaan.

Telkkariohjelma, jota katson

DVD-bokseista katsotuimmat on Frendit, Gilmore Girlsit ja Gleet. Netflixin uusista tykkään tosi paljon Firefly Lanesta ja telkkarista katotaan tyttöjen ja mister A:n kanssa Sohvaperunat + Vain elämää. Tämän syksyn Vain elämää on toki niin tylsä, että meinataan kaikki nukahtaa sen äärelle.

Inhokkisää

Ukonilma. Pelkään ukkosta ja salamoita. Hyi hemmetti!

Lempparisää

Melkein kaikki käy. Semmonen märkä loskapaska on aika ärsyttävää, mutta muuten, bring it on. Tykkään vaihtelusta. En jaksa yhtä laatua kovin pitkään. 

Kamalin musiikki

Klassisesta en piittaa. Örinähevi ja kaikista raskain tekno on kans aika... hmm.. raskasta.

Paras musiikki

Kaikki missä sanoitus ja/tai melodia kolahtaa. Kirjoittaja on suuri musadiggari, ja kuuntelee musiikkia ihan laidasta laitaan. Kuuntelen repeatilla aina yhtä tai muutamaa kappaletta kerrallaan, kunnes löytyy joku tilanteeseen ja fiilikseen sopivampi. Kotona en kuuntele (paitsi jouluna joululauluja), mutta autossa soi aina.

Kamalin aika vuorokaudesta

Vaikea vastata. Mikään ei oo kamala. Jo vuosia oon kuitenkin tykännyt enemmän aamuista, kuin illoista.

Ja se paras aika

Aamut. Useimmiten.

Tästä menetän hermot

Kun oon siivonnut ja A-tiimi jättää samantien kaikki romunsa pitkin ja poikin.

Semmonen turha mankuminen ja vinkuminen veettää kans ihan huolella. Aina ne asiat ei vain mee just niinkuin ite haluaa ja that's it. Valittaa saa toki. Olen valittamisen suuri fani ;D Mutta siis, siinäkin on niin suuria eroja. Semmoset mielensäpahoittajat, joille ei koskaan mikään oo hyvin ja jotka keksii jokaiseen ratkaisuun ongelman, saa kyllä mun hermon hajoamaan. 

Tästä rauhoitun
Kun kotona on siistiä, on fiilis rauhallinen.

Huonoin mieliala

Jännitys. Se huonompi niistä. Parempi niistä on se, kun tiedän mitä on tulossa, mutta silti vähän jännittää. Huonompi on se, kun en tiedä mitä on luvassa. Silloin hermostuttaa ja ärsyttää. Se on surkeinta. 

Paras mieliala

Rento fiilis. Kun osaa olla just siinä missä on. Se on parasta.

Kodin turhake

Meillä on yli vähän turhakkeita, koska laitan kaikki kiertoon, mitä ei tarvita. Ehkä semmonen puinen jutska, millä otetaan hunajaaa. Ei oo käytetty ikinä.

Paras tavara

Ööö.. häh? Yksi paras tavara? Puhelin tietysti. Voi kuunnella musaa. Voi lähettää viestejä ja soittaa. Voi tsiigailla somea. Voi ottaa kuvia. 

Vaate, jota en suostu laittamaan päälleni

No niitähän löytyy, sattuneesta syytä. Napapaita, sattuneesta syystä. Lyhyet sortsit, sattuneesta syystä. 

Vaatteet, joissa viihdyn
Semmoset, jotka istuu ja jotka joustaa. Heti lähtee järki jos pitää kiskoa johonkin suuntaan tai jos vaikka housut "kinnaa", kun koukistaa polvet. Rennot, mutta kuitenkin styleltä näyttävät vaatteet on parhaat ja monikäyttöisimmät. 

Haju, jota en kestä

Hammastahna ja purkka on jotenkin tosi ärsyttäviä hajuja.

Paras tuoksu
Kaneli. Niin, ja vauva. Minissä se babyn tuoksu viipyi tosi pitkään. 

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä

Epärehellisyys, epäreiluus, joustamattomuus.

Mukavin luonteenpiirre ihmisellä

Ystävällisyys, kärsivällisyys, joustavuus.

Semmosta.

Tänään lähtee muistamiset opettajille tyttöjen mukaan kouluun. Kolmetoistaveellä on joulujuhla, joten kirjoittaja käy ensin siellä ja suuntaa sen jälkeen töihin. Luvassa on normihommia. Illemmalla jumpataan perinteinen joulujumppa ja sen jälkeen tarjoillaan glögit asiakkaille. Kolme yötä jouluun.

Mukavaa keskiviikkoa!

Sannis

Odotus

Neljä yötä jouluun. Eilen paketoin tyttöjen lahjoja ja vein ne töihin jemmaan. Neljä pakettia taisi tulla molemmille. Pelkäsin, että meneekö överiksi, mutta eihän toi ollutkaan nyt yhtään överiä. Toki kolmetoistaveelle on jotain vielä paketoimatta. Tänään käyn vielä kaupungilla ennen töitä hakemassa minillekin jotain pientä. Kyllä me aina yritetään, että olis about saman verran molemmille. Ei tietenkään osteta väkisin mitään turhaa, mutta aina on jotain, mitä muutenkin tarvitsee ja mitä voi kääräistä joulupakettiin, että saadaan suurinpiirtein saman verran paketteja molemmille tytöille. Yhden ostoksen jo palautin, kun oltiin vahingossa ostettu mumman kanssa tuplat. Perussäätöä :) 

Kaupunkireissulla ostan vielä myös tyttöjen opettajille jotain pientä. Ollaan viime vuosina suosittu suklaata. Helppo ostaa ja kätevä antaa eteenpäin jos ei ite diggaa. Mietin, että ostaisko ratsastuksen opettajallekin jotain. Toisaalta, tallillehan me jo maksetaan jäätävä summa rahaa siitä, että saadaan siellä käydä. Ja sitten taas toisaalta.. ehkäpä pieni muistaminen tuo kivan mielen saajalle, joten why not?! Likat oli just eilen tallilla pikkujouluissa, jossa tarjottiin nuotiomakkaraa, pullaa ja mehua ja tuo tapahtuma oli muuten ihan veloitukseton. Ehkäpä me jotain pientä laitetaan.

Mini valitteli vähän korvaansa aamulla. Oli kuulemma ollut kipeä yöllä. Eilen kertoi, että oli koulussa ollut vajaa kaksi tuntia treeniä liikkatunnilla..punnerruksia, kyykkyjä ym. Harmitti, kun en muistanut, että on liikkapäivä. Olisin saattanut jättää typyn kotiin flunssan jälkeen vielä yhdeksi päiväksi, että olis saanut ottaa iisimmin. Kolmetoistaveelle kävi just noin aiemmin syksyllä.. sai ärhäkän korvatulehduksen flunssan jälkitautina ja oli koko syyslomaviikon kipeänä sen takia. Minillä ei onneksi ainakaan vielä oikein ärhäkäksi alannut, koska lähti ihan omasta tahdosta kouluun. Annoin kuitenkin Panadolin ja sanoin, että tulee kotiin jos alkaa särkeä. Oli vähän huonotuulisen oloinen ja se ei oo minille ihan tavallista, joten kyllä siellä korvassa ehkä jotain tuntumaa edelleen oli. 

Minin omien sanojen mukaan huono tuuli johtui siitä, että ei jaksa nyt odottaa enää, että joululoma alkaa. Eikä jaksa enää odottaa, ettei tarvi herätä kouluun. Eikä jaksa odottaa, että saa syödä piparitalon. Eikä myöskään jaksa odottaa, että tulee jouluaatto. Hitto, kun on niin paljon nyt kaikenlaista odotettavaa :D

Jaksatteko te odottaa joulua?

Sannis

Lumi

Ylemmät kuvat on otettu pari viikkoa sitten mökillä. Lumi tuli tänä vuonna niin myöhään, että vielä joulukuun alussa sitä oli vain kevyt huntu puolukanvarpujen päällä. Nyt on jo täys talvi. Pakkanenkin on ehtinyt melkein kahteenkymmeneen asteeseen tämän viikon aikana. Ihan niin kylmiin asteisiin ei tarvitsisi kirjoittajan mielestä kiivetä, koska kolmetoistaveen koulumatka. Siinä kymmenen pakkasasteen hujakoilla on kyllä mukavampi kävellä, kun ei oo ihan nenänpää umpijäässä. Saimillakin tuntuu olevan tassuihin kylmä. Tahtoisi kovasti olla ulkona ja rakastaa lunta, mutta selkeästi on varsinkin takatassut meinaa jäätyä. Kolmetoistavee ehdottelee tossujen ostoa, mutta jotenkin niin vierastan noita koirien vaatteita. Heijastinliiviin Saimi on jo tottunut, vaikkei sitä mielellään puekaan. Takkikin meillä löytyy, mutta sitä käytetään tosi harvoin. Luulen, että kengät olisi Saimille vähän too much :D

Alemmat kuvat on otettu tällä viikolla. Lumi ja pakkanen on tehneet maisemista aivan ihanat ja olisin monena päivänä tahtonut lähteä rantaan kävelemään ja kuvaamaan. En oo kuitenkaan nyt päässyt juuri omaa pihaa kauemmas, koska flunssa iski yllättäen. Tai, eipä se niin yllätys ollut.. oon ennemminkin koittanut itseäni valmistaa siihen jo tässä useamman viikon, että jos se nyt vielä tälle vuodelle iskee, olkoot se sitten niin. Tämä syksy on ollut niin uskomaton näiden tautien suhteen ja joka puolella sairastellaan jos ei muutaman viikon, niin muutaman kuukauden välein. Itse oon ollut flunssassa elokuussa, lokakuussa sekä nyt joulukuussa. "Mukava" tasainen tahti hei. Ei haittaa vaikka putki katkeaa tähän, kiitos.

Kirjoittajan lisäksi flunssahommiin on liittynyt mini, jolla oli kurkku tosi kipeä yhden päivän ja toisena jo vähän parempi. Muita oireita ei juurikaan ole. Onneksi tällä kertaa yleisolotila ei kirjoittajallakaan oo aivan jyrän alle jäänyt, mutta vielä viikonkin jälkeen on turha haaveilla edes rauhallisempien tuntien ohjaamisesta. Ääni kulkee surkeasti ja kurkkua kuivaa niin, että puhuminen yskittää tosi helposti. Koko ajan pitää olla hörppimässä vettä ja pitää pastillia suussa. Konehommat on sujuneet ihan ookoo ja oon supertyytyväinen, että oon saanut työlistaa lyhennettyä. Vaikka sairastelu rasittaa ihan hitosti, tuntuu silti että on vähän helpompi hengittää.

Tänään on kolmetoistaveellä avoimet ovet koululla ja tässä vielä viime metreillä pähkäillään millä kokoonpanolla sinne lähdetään. Omalla kohdalla mietin lähinnä sitä, että ääni kuulostaa vielä niin surkealta... että kehtaanko lähteä. Korona-ajan oirehysteria teki sen, että ei meinaa uskaltaa kotiovesta enää poistua jos vähänkään kurkkua karhastelee. Eikä tietenkään saakaan kipeänä lähteä muita tartuttamaan, mutta nyt on jotenkin vähän vaikea palata "normaaliin" ja arvioida mikä on oikeasti järkevää ja mikä jo hätävarjelun liioittelua. 

Mukavaa, rentoa viikonloppua!

Sannis

Tonttuveitikka

Joulu alkaa olla jo lähellä. Uskomatonta, että ollaan taas jo täällä. Suunnitelmissa on mennä tänä vuonna mutsin eli mummun luo aattona syömään. Saa nähdä. Niin meidän piti viime vuonna jo mennä, mutta oltiinkin kipeinä mister A:n kanssa. Ehkä tällä kertaa on parempi tuuri. Parempi ehkä varautua kuitenkin joillakin jouluruuilla jos historia toistaa itseään. Useinhan sillä on tapana.

Yleensä tapaan joka vuosi ostaa jonkin uuden joulukoristeen. Useimmiten jotain kuuseen ripustettavaa. Tänä vuonna en oo hankkinut mitään. Yhden ihanan ikkunatähden olisin tahtonut, mutta jätin senkin nyt ainakin vielä kauppaan. Jaksaa nämä olemassa olevatkin ilahduttaa. Työt on koristelleen piparkakkutalon ja se on eri näköinen joka vuosi. Oliskohan siinä meille riittävästi uutta tälle joululle?

Tonttu se on hölmöillyt ja tehnyt kaikenlaista hassua täällä pitkin öitä. Minin syntymäpäivän kunniaksi juotiin vaahtokarkkikaakaot, niin johan oli seuraavana yönä tonttukin keksinyt omat vaahtispuuhansa.  "Voi tonttu.. ei taida sun vaahtikset tolla tulella grillaantua", tuumas kolmetoistavee aamulla herättyään.

Yhtenä yönä oli tonttu pitänyt bileet muiden tonttujen ja minin pehmolelujen kanssa. Aika väsynyttä sakkia täällä istui pöydän ääressä tyhjien limsapullojen ja puoliksisyödyn suklaalevyn vierellä. Tänä aamuna oli tonttu tuonut ison vadin keskelle keittiön pöytää ja ehdotteli saunan lämmitystä. Mini arvasi iloisena mistä on kyse. On kuulemma kokenut tämän "lunta saunaan" - homman ennenkin ja tiesi heti mitä varten vati oli. 

Mini on kaverinsa Vilman kanssa jättänyt joka vuosi tontulle kirjeen Vilman ollessa meillä joulun alla. Niin nytkin, kun Vilma oli yökylässä ennen synttärijuhlia. Selvisipä aamulla, että tytöt oli laittaneet puhelimen kuvaamaan, josko saisivat ikuistettu tontun filmille, mutta kuuden tunnin jälkeen oli puhelimen tallennustila loppunut. On tainnut tonttu käydä vasta sen jälkeen, koska kirje oli haettu ja tilalle jätetty pieni yllätys. Aikamoinen veitikka aina vaan tuo tonttu.

Joulukiireet ei vaivaa, ainakaan nyt just. En oo ihan varma, tarviiko meidän erityisesti tehdä jouluruokia, kun pitkästä aikaa mennään valmiiseen pöytään. Toki viedään mukanamme jotain, mutta suurimmalti osin jää tänä vuonna meidän jouluruuat kotona laittamatta. Se tuntuu ihan sopivalta nyt tähän kohtaan. Luulen, että on oikein hyvä jos ehdin huilata vähän enemmän ja tehdä vähän vähemmän.

Pari lahjaa pitäisi vielä miettiä ja myös aikatauluja olisi hyvä vielä suunnitella. Ainut, joka on lyöty lukkoon, on tuo syöminen mutsin luona, mutta halutaan tietysti tavata muitakin meidän perheiden jäseniä. Eiköhän me saada aika helposti kaikki sopimaan, vaikka onkin aika lyhyet pyhät.

Alkaako teillä muilla olla jo joulun suunnitelmat valmiit?

Sannis

10 ja 2

Meidän joulukuun tytöt tänään kymmenen ja kaksi.

Molemmat napakymppejä.

Mikä onni, että he valitsivat juuri meidän perheen.

Sää on harmaa, mutta mieli ei. Kymppivee tahtoi ensimmäisen kerran sitten viisivuotissyntymäpäivien kutsua kaverisynttäreille enemmän, kuin yhden kaverin. Jo päiväkotiajoilta tuttu kaveri Vilma oli meillä yötä ja sen jälkeen juhliin lähti sankarin sekä Vilman lisäksi kuusi oman luokan poikaa. Juhlat vietettiin LYKKEssä. Tekemiseksi riitti herkkujen syönti, TRX-hihnoissa temppuilu ja futis isoilla jumppapalloilla. Oli kuulemma parhaat synttärit ikinä.

Kotona keitettiin kahvit. Paikalla oli oman perheen lisäksi melkein koko Vaasassa asuva lähisuku; mummut ja papat, kaksi tätiä ja kaksi serkkua. Kaksivee on vieraista, varsinkin mummusta ja mummasta aivan läkähdyksiin asti innoissaan, oli juhlat tai ei :D Kakkua ei saanut pienempi sankari tällä kertaa, mutta lahjalla muistettiin kyllä.

Kymppivee on säästänyt jo pidempään temppupyörään ja nyt tuli kassaan sen verran täytettä, että kahvien juonnin ja kakun syönnin jälkeen sai lähteä saman tien iskän kanssa Biltemaan. Onneksi oli vielä mallikappale hyllyssä ja niin vain on nyt ajeltu uudella BMX:llä sekä sisällä, että ulkona.

Aikamoiset sankarit <3

Sannis

Itsenäisyyspäivä

Sunnuntaiaamuna kun herättiin, paisteli tonttu kananmunakarkkeja paistinpannulla. Tytöt söi karkit ja sen jälkeen lähdettiin mökille käymään. Mister A oli töissä inventaariopuuhissa, joten lähdettiin matkaan tyttöporukalla. Haettiin ystäväni Ellu joukkoon ja huristeltiin Sundomiin tsiigailemaan, joko meri on jäätynyt. Olihan se. Saimi vähän rannassa kokeili kantavuutta, mutta komensin kyllä nopsasti takaisin tukevammalle maalle.

Matkalla aurinko näyttäytyi, mutta ei ylettynyt ihan mökille saakka. Tällä kertaa ei tehty tulta sisälle Högforsiin eikä saunan kiukaaseen, koska mister A ei ollut mukana, mutta sen verran on mökillä peruslämpöjä päällä, että tarjettiin juoda sisällä Ellun tuomat kahvit ja mutustella kirjoittajan leipomat tortut.

Kotona lähtiessä mini mietti, että kyllä siellä mökillä on paljon kivempaa jos mummu on paikalla, mutta ihan hyvin saatiin aikamme kulumaan eikä kolmetoistaveelläkään ollut kiire kotiin. Juoksutettiin Saimia ja hengailtiin. Testailtiin vähän valokuvaushommia. Postauksen mökkikuvat on kirjoittajan näpsyjä, mutta muut tyttöjen otoksia. 

Koko meidän porukalla on tänään vapaata. Tulee aina tarpeeseen. Oon ollut vähän liian stressaantunut töissä, joten koitan ottaa tänään iisisti. Jotenkin hassu viikko, kun itsenäisyyspäivä osui tiistaille. Eilinen maanantai oli töitä ja tänään saa taas mennä aamusta hitaammin. Aivan kiva! Loppuviikolla koitan tyhjätä to do - listaa ja saada aivojani sellaiseen moodiin, ettei maailma lopu tai kenelläkään henki lähde, vaikka osa hommista jäisi seuraavalle viikolle.

Itsenäisyyspäivä herkistää nykyään aina samalla tavalla. Nuorempana sitä ei osannut ajatella, mutta nyt sitä kyllä ymmärtää, kuinka toisin asiat voisi olla. Itku on aina vähän normaalia herkemmässä itsenäisyyspäivänä ja kiitollisuus on todellakin läsnä.

Rauhallista itsenäisyyspäivää!

Sannis

Lauantaifiilis

Joulukuun kolmas päivä. Lauantai. Alkaa viestillä, että töissä tarvittais jumppatuuraajaa. On tää uskomaton syksy! Olin lähdössä ite jumppailemaan ja odotin jo kovaa, että pääsen yhden meidän uuden ohjaajan tunnille, mutta tehtiinkin pikaratkaisu ja ohjattiin tuuraustunti pitkästä aikaa kolmestaan Ellun ja Tiinan kanssa ja olipa hitsin kivaa! Olin ja oon edelleenkin ihan fiiliksissä. En edes muista, koska oltais päästy viimeksi ohjaamaan yhdessä. Ohjelma toimi ihan perfect ja parin jumpattoman päivän jälkeen treeni tuntui hyvältä. Yes!!

Joulukalenterit ja elf on the shelf on ilahduttaneet meitä näinä joulukuun ensimmäisinä päivinä. Meidän tonttu on tähän mennessä tehnyt jo muutaman hassun jutun. Ihan ekana oli jättänyt pienet plörät keittiöön, jotka tarkemmin tarkasteltuina osoittautui luumuhilloksi ja johti siihen, että leipaistiin minin kanssa muutamat joulutortut heti joulukuun ekan päivän kunniaksi. Eilen tonttu oli onnistunut teipata itsensä ja karkkipäivää varten tarkoitetun rahan keittiön kaapin oveen. Tänään oli pikkumies tällännyt itsensä yöksi nukkumaan kirjoittajan viereen villasukasta tehtyyn makuupussiin. On se aikamoinen veitikka tuo tonttu, jonka mini muuten nimesi Tepoksi.

Oon tehnyt joitain lahjaostoksia ja tilasinpa jo Foodiesta jouluviikolle ruuatkin valmiiksi. Olin kerrankin ajoissa asialla ja ehdin saada toimitusajan. Vähän huonosti jengi täällä tiesi, mitä kukin haluaa jouluna syödä, mutta ehtiihän tilaukseen tehdä muutoksia vielä lähempänä. Tytöt mainitsi ainoastaan riisipuuron ja lihapullat. Kolmetoistavee lisäsi myöhemmin vielä perunat ja kermakastikkeen. Niitä ny sitten ainaskin. Ite ajattelin uunijuureksia.. lanttua, porkkanaa ja punajuurta. Loimulohta, joitain sillejä ja keitettyjä kananmunia. Kinkkua saadaan toivottavasti pieni pala mutsilta tai mister A:n mutsilta. Ei olla enää pariin vuoteen paistettu omaa. Eikä muutenkaan oikein paljoa tarvita jos syödään vain omalla porukalla. Vähän pipareita, suolakeksejä ja aurajuustoa. Eikhän se siinä suurinpiirtein oo.

Olotila on just nyt semmonen levollinen. Mister A on koko viikonlopun pitkät päivät töissä ja mini on kaverinsa luona. Tehtiin jumpan jälkeen rauhallinen tunnin kävelylenkki kolmetoistaveen ja Saimin kanssa pitkin lähipeltoja ja -metsiä ja nyt ollaan jo hetki huilailtu ihan rauhassa. Nautin, kun koti on hiljainen. Kaksi suurinta möykkäriä on omissa menoissaan, niin sen heti huomaa :D Kolmetoistavee puuhailee omassa huoneessaan, Saimi nukkuu ja kirjoittaja juo iltapäiväkaffia. Tyttöjen viime viikonloppuna koristelemassa kuusessa palaa valot ja ulkona ehti jo pimeä tulla. Ihan on vähän semmonen jouluinen fiilis.

Sannis