Epikriisi

Alkaa pikkuhiljaa värit palata maailmaan. Todella veemäinen migreeniputki takana enkä oo todellakaan ollut mikään vuoden työtekijä, vuoden työkaveri, vuoden vaimo tai vuoden mutsikaan viimeisen parin viikon aikana. Tänä aamuna tuntuu vielä vasemmassa poskessa. Kun putki pitenee, leviää särky aina sinne tuolta silmän yläpuolelta. Jatkuva särky masentaa kyllä todella tehokkaasti ja vie hohdon ihan kaikesta. Painajaiset on kuitenkin VIHDOIN poissa ja tuntuu, että ehkä tästä taas selviää. Näen migreenissä todella ahdistavia painajaisia joka ikinen yö ja kun putki pitenee parin viikon mittaiseksi, alkaa olla semmonen fiilis, että ei paljon hampaita naurattele.

Hyvin aaltoileva oli tämä setti. Toisina päivinä särky ja muut oireet oli paljon lievemmät, toisina ei. Uuden lääkecombon lääkäri määräsi kokeilemaan ja se tuntuu nyt vähän paremmin auttavan. Muisti palailee pätkittäin ja oon koko aamun kirjoittanut ylös to do - listaa duuniin. Oon myös alkuviikon tässä pikkuhiljaa tunnustellut, kuinka paljon damagea kroppa otti. Liikkuvuus ainakin putosi nollaan ja vasemmassa pohkeessa on joku jumi, joka säteilee puutumisena reiteen. Eilen tein jumpat puolet pienemmillä painoilla, kuin yleensä ja todellakin oli raskasta. Loppuviikon pidän kevyenä Käyn kävelyllä ja koitan tehdä huoltavia harjoituksia. Jos näette salilla treenaamassa, lähettäkää himaan :D

Semmonen sairaskertomus. Aina mietin pari kertaa, viittinkö valittaa migreenistä, koska jotenkin se nolottaa. Hävettää olla vaivainen, mutta toki tämä on sellainen vaiva, joka hallitsee koko elämää ja on siksi niin suuressa roolissa aina välillä. Siinä mielessä nämä mun setit on helpompia, kuin monella muulla, että oon useimmiten vielä toimintakykyinen. Suurinpiirtein. Ja hei, ei oo ny kuitenkaan ollu mitään flunssia yli pitkään aikaan :D

Mutta siis joo... että ei mulla mitään asiaa ollu. Kunhan ny höpäjän, kun odotan, että tytöt herää. Muistakaa lukea edellinen postaus. Siitä tuli mun mielestä tosi kiva.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis