Kroatian Pulaan saapuminen ei tosiaan ollut mikään ihan paras mahdollinen. Kun taksi vei meidät yöllä hotellin respaan, ehdin jo hengähtää. Vaikutti tosi hyvältä. Siistiä ja viileää. Henkilökunta lupasi viedä meidät omalle asunnolle, koska sää oli niin huono. Mietin, että onpa mahtava palvelu. Kun respan eteen kaarsi golfauto, joka oli rankkasateen takia peitetty muoviseinillä ja jonka kuski ajoi tuhatta ja sataa märillä, mutaisilla, kapeilla ja pimeillä kujilla niin, että pysyttiin hätinä kyydissä, alkoi hengähdys vaihtua kauhuun. Salamat löi koko taivaan poikki ja me ajettiin johonkin niin kauas, että olin varma ettei ikinä osata aamulla sieltä pois.
Kuski pysäytti maailman karseimman rivitalon eteen. Sinne sitten. Avattiin huoneen ovi ja oumai mikä haju.. kosteaa, kuumaa ja tunkkaista. Siinä kohdassa vasta upposi jakeluun respan sanat: "You can get the air conditioning card tomorrow. You don't need it now because it's not hot." Asunto oli pieni, ihan liian ahdas ja jokaisessa nurkassa katossa roikkui seitissä lukki. Kylppärissä kaikki vesi jäi seisomaan lattialle ja lavuaarista puuttui se pikkuritilä pohjasta, niin että tuntui että hampaita pestessä näkee suoraan paskavesikaivoon asti. Lattia tuntui niin likaiselta, ettei puhettakaan paljain jaloin kävelemisestä. Vettä meillä oli puolikas pikkupullollinen. Onneksi repusta löytyi edes pikkutomaatteja ja pähkinöitä. Laukut oli pakko nostaa keittiön pöydälle ja yöpöydille, koska mihinkään muualle ei mahtunut. Makkarin sänky vaikutti ihan kunnolliselta ja petivaatteet puhtailta. Aamu hyppäsi peiton alle. Annukka ja iskä levitti "olkkarin" Rocky-vuodesohvan ja kampes itsensä sinne. Ite pötkähdin Aamun viereen ja manasin mielessäni parit kirosanat. Nukahdin muutamaksi tunniksi miettien, heräänkö kuinka monen hämähäkin vierestä.
Kuski pysäytti maailman karseimman rivitalon eteen. Sinne sitten. Avattiin huoneen ovi ja oumai mikä haju.. kosteaa, kuumaa ja tunkkaista. Siinä kohdassa vasta upposi jakeluun respan sanat: "You can get the air conditioning card tomorrow. You don't need it now because it's not hot." Asunto oli pieni, ihan liian ahdas ja jokaisessa nurkassa katossa roikkui seitissä lukki. Kylppärissä kaikki vesi jäi seisomaan lattialle ja lavuaarista puuttui se pikkuritilä pohjasta, niin että tuntui että hampaita pestessä näkee suoraan paskavesikaivoon asti. Lattia tuntui niin likaiselta, ettei puhettakaan paljain jaloin kävelemisestä. Vettä meillä oli puolikas pikkupullollinen. Onneksi repusta löytyi edes pikkutomaatteja ja pähkinöitä. Laukut oli pakko nostaa keittiön pöydälle ja yöpöydille, koska mihinkään muualle ei mahtunut. Makkarin sänky vaikutti ihan kunnolliselta ja petivaatteet puhtailta. Aamu hyppäsi peiton alle. Annukka ja iskä levitti "olkkarin" Rocky-vuodesohvan ja kampes itsensä sinne. Ite pötkähdin Aamun viereen ja manasin mielessäni parit kirosanat. Nukahdin muutamaksi tunniksi miettien, heräänkö kuinka monen hämähäkin vierestä.
Kun tosiaan heräsin, ainut ajatus oli, että täältä on päästävä pois. Lennolla himaan? Ei, me halutaan nähdä Kroatia. Vaihto alueen parempiin huoneisiin? Ne oli yli puolet kalliimpia. About tuhat euroa viisi yötä. Aivan järjetön hinta. Ja mitä jos ei voitaiskaan maksaa vain erotusta, vaan mitä jos pitäis maksaa koko summa alusta lähtien? Ja mitä jos ne ei ookaan paljon tämän kummempia? Parin tunnin pyörimisen jälkeen uskalsin parvekkeelle. Likaiset valkoiset muovikalusteet ja märkä, liejuinen partsi melkein maan tasossa. Huoh! Näköala "puistoon" eli suuria puita ja toinen yhtä karsea talo edessä. Huoh! Mutta sitten.. vasemmalla puolella puiden ja niiden karseiden talojen välissä... meri!!!! Meinasin hihkaista ääneen onnesta. Upea, välkehtivä sininen meri!! Ajattelin, että ehkä me selvitään.
A-tiimi heräsi ja pidettiin pieni neuvottelu. Yllättäen kymmenenvuotias ötökkäkammoaja pyysi, ettei nyt lähdettäis vaihtelemaan mitään. Että oltais nyt tässä vaan. Mister A oli samaa mieltä. Selvä, tehdään niin. For now. Heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin etsimään aamiaista. Ulkona sade oli tauonnut, aurinko tullut esiin ja lämpöasteita oli joku sata. Käveltiin kymmenisen minuuttia ja päästiin meidän ghettoalueelta resortin toiselle laidalle. Löydettiin hieno katettu kävelykatu, jossa design-putiikkeja, kahviloita ja matkamuistokauppoja, muutama ravintola, upea näköala satamaan ja hotellin aamiainen, jonka pöydät notkui hedelmiä, jugurtteja, leipiä, juustoja, leikkeleitä, kananmunaa, makkaroita ja erilaisia makeita herkkuja. Kaivoin pankkikortin kukkarosta ja käveltiin sisään.
A-tiimi heräsi ja pidettiin pieni neuvottelu. Yllättäen kymmenenvuotias ötökkäkammoaja pyysi, ettei nyt lähdettäis vaihtelemaan mitään. Että oltais nyt tässä vaan. Mister A oli samaa mieltä. Selvä, tehdään niin. For now. Heitettiin kamat kasaan ja lähdettiin etsimään aamiaista. Ulkona sade oli tauonnut, aurinko tullut esiin ja lämpöasteita oli joku sata. Käveltiin kymmenisen minuuttia ja päästiin meidän ghettoalueelta resortin toiselle laidalle. Löydettiin hieno katettu kävelykatu, jossa design-putiikkeja, kahviloita ja matkamuistokauppoja, muutama ravintola, upea näköala satamaan ja hotellin aamiainen, jonka pöydät notkui hedelmiä, jugurtteja, leipiä, juustoja, leikkeleitä, kananmunaa, makkaroita ja erilaisia makeita herkkuja. Kaivoin pankkikortin kukkarosta ja käveltiin sisään.
Sannis
