Kevätkuulumisia

Kuvasin tässä yhtenä päivänä aikani kuluksi purkkeja ja purnukoita, kun ei ollut muutakaan tekemistä. Molemmat kuvien Esse-tuotteet on kirjoittajalle ihan uusia tuttavuuksia ja odottaa vielä avaamattomana kodinhoitohuoneessa. Taidan avata molemmat tänään illalla jahka pääsen pesulle jumppien jälkeen.

Viime aikoina onkin ollut paljon jumppaa. Oon nelisen viikkoa nyt tuurannut tunteja ja ohjaillut jonkun muunkin extran omieni lisäksi. Nyt alkaa kropassa tuntua siltä, että ensi viikolle ei kannata enää ottaa ylimääräistä ja niinhän me sitten tehdään...pitäydytään omissa tunneissa. Käden takia yöunet on katkonaisia kaiken aikaa, joten palautuminen ei varmastikaan oo ihan optimaalia. Iltaisin oon ollut ihan rättipoikki, mutta päivisin oon jaksanut aivan hyvin. Ensi viikollahan onkin jo pääsiäinen ja vähän pidempi vapaa viikonloppu. Oon useamman vuoden ajan ohjannut kiirastorstain iltajumpat ja niihin on aina riittänyt tosi hyvin jengiä. Toivotaan, että tänä vuonna on samat sävelet.

Mini joutui eilen ensimmäistä kertaa jättää treenit väliin migreenin vuoksi. On kärsinyt satunnaisista, kovista päänsärkykohtauksista eskari-ikäisestä lähtien, mutta nyt alkaa muitakin oireita ilmaantua ja voi että se ottaa mutsia sydämestä. Ei aiemmatkaan kohtaukset oo herkkua olleet, vaan kipu on ollut yhtäkkinen ja tosi kova, mutta särkylääkkeellä ja unella homma on ollut ohi muutamassa tunnissa. Nyt varmastikin murrosiän hormonitoiminta muuttaa migreenin paskiaista vielä inhottavampaan suuntaan. Pari viikkoa sitten iski voimakas pahoinvointi, jota ensin epäilin oksennustaudiksi, mutta oksentelun jälkeen alkanut pääkipu kertoi aivan muusta vaivasta. Menneenä sunnuntaina mini ihmetteli ensin, kun ei meinannut jaksaa treeneissä ollenkaan. Sen jälkeen hämmästeli, kun sekä mutsilta, että Saimilta hävisi toinen silmä mustaan sumuun. Kirjoittaja patisteli heti lääkkeen ottoon ja pääkipu alkoihin aika pian. Eilen oli vielä päässä kummallinen tunne ja neuvoin siirtämään salitreenit mielummin tälle päivälle.

Mini parka! Alkoi heti kysellä, kuinka kova se kipu ja muut oireet onkaan tässä äidin usein pitkäkestoisemmassa versiossa. Otin nyt samantien yhteyttä terkkariin. Ei olla aiemmin käyty lääkärissä, koska oon tunnistanut kohtaukset migreeniksi ja niitä on ollut niin harvoin. Nyt haluan, että käydään näytillä. Ihan ensin pitää pitää migreenipäiväkirjaa, mutta toivon tietysti, että mitään merkattavaa ei tule tässä parin viikon aikana. Toki, en tiedä tekeekö lääkäri mitään toimenpiteitä siinä tapauksessa. We'll see..

Seitsemäntoistavee ei onneksi kärsi migreenistä. Hän on aloittanut taas duunit kukkapisteellä. Samaa hommaa, kuin joulun aikaan. Saa tehdä muutamia vuoroja nyt ennen pääsiäistä ja sitten jatkuu taas toukokuussa kesäduunin merkeissä. Aivan yli kiva juttu. Ensimmäiset vuorot on sujuneet kuulemma hyvin ja tilipäivää odotetaan jo kuumeisesti :D Vielä ei oo väsymys liikaa vaivannut, mutta saa nähdä miten on asian laita, kun koeviikko alkaa. Tosin vuoroja ei oo nyt niin paljoa, joten eiköhän nuo hommat hyvin suju.

Mister A on fiksaillut vaunua ja tehnyt romukuormaa. Miten meillä aina onkin jotain siihen hiton romukuormaan? Faijan eli papan kanssa ne tossa puuhastelee kaikenlaista eikä kirjoittajalla läheskään aina oo mitään hajua, mitä milloinkin on työn alla. Hirveen hyvä että on tekemistä :D Kirjoittaja itse ei oo vielä vaunuun uskaltautunut. Oon vain välillä kysynyt, joko on sen näköistä että viitsii tulla, mutta vielä en oo saanut myöntävää vastausta. Aina masennun siihen näkyyn, mikä siellä odottaa sen jäljiltä, kun mister A on värkännyt jotain ja oon jo oppinut, että kannattaa mennä vasta, kun pahimmat on siistitty pois.

Kohtapa sitä saa jo vaunua alkaa varustaa ekaa reissua varten. Mausteet, lääkkeet, pyyhkeet, petivaatteet ja kaikki muu sellainen mitä siellä säilytetään koko reissukauden ajan pitää viedä paikoilleen. Sitä hommaa odotellessa oon nyt tehnyt vähän jonkinlaisia kevätsiivoja sisällä.. eli pessyt ja puhdistanut talvitakkeja ja -kenkiä pois eteisestä tilaa viemästä ja pyyhkinyt mustia sormenjälkiä seinistä, kaapinovista ja ovenkarmeista.

Tämä viikko on siinä mielessä edellistä rauhallisempi, että töitä on vähän vähemmän eikä taida olla yhtään ajanvaraustakaan mihinkään terapian lisäksi. Nyt on tiistai ja oon eilen sekä tänään käynyt ihan rauhassa Saimin kanssa köpöttelemässä vähän pidempään aamulla ja tehnyt kotitöitä äänikirjaa kuunnellen. Koneellakin oon ehtinyt istua kaffikupin ääressä vähän turhankin pitkän ajan. Nyt on siis ehkä aika lähteä duuniin.

Mukavaa tämän viikon jatkoa kaikille!

Sannis