17

Viime viikonloppuna juhlittiin perheen kanssa seitsemäntoistaveetä, joka ei ookaan enää kuustoistavee. Sankari itse on hyvin epäuskoinen, että on jo melkein täysi-ikäinen, eikä tässä kyllä mutsikaan meinaa pysyä taaskaan perässä. Just tarkisteltiin koska saa aloittaa harjoittelemaan ajokorttia varten ja siihenhän on muutama hassu kuukausi enää.

Seitsemäntoistaveetä tuntuu tuleva aikuisuus vähän jännittävän. Kirjoittaja muistaa omalla kohdallaan, että täysi-ikäisyyttä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ei taidettu paljoa ajatella velvollisuuksia, mutta oikeuksia kylläkin. Ehkä muistan väärin. Tai ehkä sitä tosiaan mentiin kohti maagista kahdeksaatoista ilman huolta huomisesta ja baarien kiilto silmissä :D Kirjoittaja ei toki oo tainnut koskaan olla aivan huoleton. Asuin kuitenkin silloin jo omassa kodissa, joten omillaan oloa ei tarvinnut enää siinä kohdassa ressata. Se taitaa olla se, mikä tätä meidän seitsemäntoistaveetä eniten mietityttää. Aina silloin tällöin kyselee laskujen maksusta, sähköliittymistä ja sen sellaisesta.

Seitsemäntoistavee on oma itsensä edelleen tässä aikuisuuden kynnyksellä. Fiksu ja harkitsevainen..tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Hän on edelleen myös herkkä ja varovainen. Herkkyys tekee elämästä välillä raskasta, mutta on myös supervoima. Kirjoittaja ei sitä nuorena omalla kohdallaan käsittänyt, mutta aikuisena on ollut ymmärrystä kääntää herkkyys voimavaraksi ja toivon, että tyttärenikin näkee asian niin omalla kohdallaan. Tuntosarvet on seitsemäntoistaveellä vieläkin pystyssä kaiken aikaa. Pääkieli on edelleen englanti. Nykyään myös ilmeisesti kanssakäymisessä ystävien kanssa. Mielenkiinnon kohteet on hevosissa, kirjoissa, musiikissa, taiteessa, kristalleissa ja tarot- sekä voimakorteissa.

Muutama päivä sitten, kun käytiin Tampereella musiikkikaupassa, seitsemäntoistavee maksoi ostoksensa ja kassalta lähtiessään kiitoksen lisäksi toivotti myyjälle mukavaa päivänjatkoa, johon myyjä sitten huikkasi, että samoin hei. Kuljin edellä ja ilo ja lämpö läikähti rinnassa. Miten kohtelias ja ystävällinen mun lapseni onkaan. En nyt toki tiedä, josko tähän samaan hikeen pitäisi mainita, että kun pari päivää sitä ennen saavuttiin Tampereelle, otettiin siinä heti rautatieasemalla ihan kunnon palautteenantotuokio puolin ja toisin, jonka aikana käytiin keskustelua elämästä hitusen kiihtyneessä tunnelmassa niin, että mini alkoi jo tehdä hauis- ja hartiatreeniä matkalaukuilla, kun kyllästyi kuuntelemaan ja alkoi palella :D  

Tällä viikolla varmistui duuni tulevaksi kesäksi. Hommat hoitui joulun aikaan ilmeisesti hyvin ja kukkien parissa jatkuu työt nyt ensin pääsiäisenä ja sen jälkeen vielä kesällä. Ihan mahtava juttu! Mutsi täällä on tosi tosi ylpeä. Nykyään alaikäisen ei oo niin helppoa löytää kesätöitä. Meille niitä tuntui olevan tarjolla aikanaan enemmän. Nykyään myös tuntuu, että nuoret on laiskempia tekemään duunia, kuin me oltiin aikanaan. Vai onko tämäkin kirjoittajan kuvitelmaa?

Ei se toki täälläkään ihan pelkästään kivalta tunnu, että ensimmäistä kertaa kesäloma on nyt huomattavasti lyhyempi (aiemmat duunit on olleet pienempiä pätkiä), mutta ajatus palkkapäivistä kyllä tuntuu ilmeisesti oikeinkin mukavalta :D Seitsemäntoistavee myös aivan viihtyi kukkapisteen duunissa ja itse hän haki työtä sekä otti sen vastaan. Muistutin asiasta ja tarkistin hakemusten kieliasun, mutta en painostanut. Olisin toki tainnut senkin tehdä, jos ei lapseni olisi päätynyt omin voimin mielestäni oikeaan ratkaisuun hommata kesäksi töitä.

Se, mitä toivon seuraavan vuoden tuovan tullessaan, on ymmärrystä siitä, että asioihin voi vaikuttaa omilla teoilla, kun vain on tarpeeksi rohkea ottamaan ohjia omiin käsiin… että elämä ei ole vain sarja sattumuksia, joita maailma meille tarjoilee, vaan meillä on oikeasti mahdollisuus ohjata venettä siihen suuntaan, johon me halutaan seilata. Alaikäisenä sitä on varmasti vaikeaa välillä hahmottaa, kun monissa asioissa joutuu vielä elää vanhempien säännöillä ja matkallahan on jos jonkinlaisia säitä, joihin ei meillä itsellämme oo sananvaltaa. Ei me kuitenkaan nuorenakaan ihan voimattomia olla. Se kuinka myrskyihin ja tyyniin suhtaudutaan ja mihin suuntaan luovitaan, on kyllä meidän omissa käsissä. 

Isosti onnea meidän upealle seitsemäntoistaveelle <3

Sannis