Nyt just

Nyt on tämän alkuvuoden aikana saatu sitä oikeaa talvea, jota ennen joulua peräänkuulutettiin. Tai ei toki kaikki meistä sitä toivoneet, mutta kirjoittaja kylläkin. Joka päivä tekisi mieli ottaa lenkillä puhelin esiin ja napsia kuvia, mutta onhan noita jo kertynyt vuosien varrella. Samat pellot, metsät ja korttelit kierretään viikosta ja vuodesta toiseen ja aina nämä kauniit päivät on yhtä upeita.

Tämä viikko on mennyt vähän jotenkin jännästi. Oon jumittanut Humisevassa harjussa ja sen lisäksi kirja, jonka kuuntelin loppuun on herättänyt suuria tunteita. Nämä kaksi juttua yhtäaikaa on vienyt huomion oikeasta elämästä ja oon ollut vähän pää pumpulissa. Eilen illalla parin jumpan ja yhden kehonhuolto+sointukylpy-yhdistelmän jälkeen kuitenkin tunsin, että alan olla taas läsnä omissa nahoissani :D Tänä aamuna sain kunnon hyvän olon hepulin ja tulevia jumppia suunnitellessa jorasin hulluna ponnari heiluen ympäri kämppää.

Elämä tuntuu aika mukavalta nyt just jos ei kipeää kättä ja paria muuta pikku kremppaa oteta huomioon. Kirjoittajalla kesti aikanaan kauan tottua siihen, että tyttöjen pikkulapsiaika on ohi. Ajattelin, että en osaa olla teinien äiti ja kaikki tuntui jotenkin kummalliselta. Nyt ollaan tultu siihen hetkeen, kun osaan iloita siitä, että tytöt on jo isompia. Rakastan esim. sitä, että huono omatunto omista menoista on poissa. Eihän sitä olisi ennenkään tarvinnut potea… ei kirjoittajalla koskaan oo omia menoja liikaa ollut, mutta podin kuitenkin. Vieläkin tottakai mietin mihin kohtaan omat juttuni ajoitan, mutta nykyään homma on henkisesti huomattavasti helpompaa.

Ihanaa on myös se, että tytöt hoitaa hommelinsa niin itsenäisesti. Ei tämän mutsin tarvitse enää paljoa koulun liikuntapäiviä tai teatteriretkiä kalenteroida, koska tytöt tietää itse omat menonsa. Tottakai teineillä on teinien jutut eikä kaikki oo tietenkään aina helppoa, mutta oon oppinut nauttimaan niistä asioista, jotka on. Vieläkin meillä tehdään todella paljon asioita yhdessä ja porukalla, mutta kun tytöt hoitaa iltapesunsa, nukkumaanmenonsa ja monen monta juttuansa ite, vapauttaa se tottakai äidin aikaa ties kuinka paljon. 

Oon tainnut aiemminkin mainita, että viime aikoina aikaa on tuntunut olevan enemmän. Oon vuosia ja vuosia juossut aikaa vastaan ja jotenkin pelännyt, että se loppuu kesken. En oo pitänyt illoista, koska ne on tulleet aina liian nopeaan ja iltahan tarkoittaa, että taas on yksi päivä ohi. Edelleen pidän enemmän aamuista, mutta nyt just tällä hetkellä tuntuu, että ei oo niin kiire. Ihanaa.

Ihanaa viikonloppua!

Sannis