perjantai 23. tammikuuta 2026

Ostoksia ja treenikellotusta


Hommelit on rauhoittuneet sitten viime postauksen, onneksi, ja viikko on sujunut oikein mukavasti. Oon kellon mukaan tehnyt tällä viikolla tähän mennessä kävelylenkkiä vähän vajaa neljä tuntia ja muuta liikuntaa muutaman tunnin siihen päälle. Tänään mennään salille ja luultavasti myös sunnuntaina on samat pläänit. Kävelylenkkejä on tiedossa vielä useampi tälle viikolle ja yksi puolen tunnin Pilateskin mahtuu huomiseen. Aika mukavasti tuntuu siis kertyvän liikettä tähänkin viikkoon. 

Ostin viime vuoden lopulla kellon sekä elämäni ensimmäiset langattomat nappikuulokkeet. En juurikaan kaipaile tällaisia härpäkkeitä yleensä, mutta oon ollut supertyytyväinen näihin ostoksiin ja molempia oon käyttänyt lähes päivittäin. Kuulokkeet ostin alunperin siksi, että pyöräillessä langalliset on vähän hankalat, mutta nyt en oo päässyt pyöräilemään ihan tavalliseen tapaan. Oon kuitenkin kuunnellut kirjoja Saimin kanssa lenkkeillessä ja välillä kotona kotitöitä tehdessä. Salille en vielä meinaa muistaa kuulokkeita ottaa mukaan. Oon ennen mennyt salilla ilman omaa musaa, joten vaatii vähän totuttelua. Kerran koitin kuunnella kirjaa, mutta se oli kyllä ihan surkea yritys. Meni joko puolet kirjasta tai toistojen laskeminen ihan mettään. 

Kellosta on ollut nyt pitkästä aikaa kiva seurailla omaa liikehdintää. On varmaan aika tavallista, että omaa liikkumista yliarvioidaan, mutta itelle on nyt näköjään käynyt toisinpäin. Oon ajatellut, että liikuntaa kertyisi viikkoon ehkä neljä-viisi tuntia. En oikein tiedä millä mututuntumalla oon sen päätellyt, koska useimmiten sitä näyttää kertyvän about tuplasti. Uuden pyörän hommaamisen jälkeen suhteetkin on muuttuneet aika sopiviksi; rauhallista liikuntaa tulee nyt mukavasti enemmän kuin raskaampaa, kuten kuuluukin. 

Jumppaohjausten lisäksi teen yleensä yhden oman voimatreenin viikkoon ja haluaisin ehdottomasti mahduttaa kalenteriin vielä toisen, mutta en oo vielä löytänyt konstia, jolla saisin sen sekä riittävät palautuspäivät mahtumaan samaan yhtälöön. Viime viikkoina salia on ollut tavallista enemmän ja ryhmäliikuntaa tavallista vähemmän, mutta ensi viikolla aloitan taas myös vauhdikkaammat ohjaukset jos käsi sen vain sallii. On tosi kiva palata taas jumppiin, mutta vähän harmittaa, että salimahikset vähenee. On ollut ilo huomata, että salista on vihdoin tullut ihan mieluista hommaa. Kirjoittaja on vuosikausia kamppaillut salin kanssa; en oo tykännyt siellä käydä, mutta oon tottakai tiennyt että se olisi enemmän kuin aiheellista ja koittanut pakottaa itseäni sinne. Välillä menestys on ollut ihan hyvä, välillä vähän huonompi. Minin aloitettua säännölliset treenit viime keväänä, antoi se potkun myös mutsille. Nyt vihdoin on viimeisen vuoden aikana selkeä rutiini muodostunut myös kirjoittajalle ja nykyään priorisoidaan sali aika korkealle.

Asetin kelloon ensin aktiivisuustavoitteen keskitason mukaan, mutta nostin sen aika nopsasti kuitenkin korkeimmaksi. Vähän naureskelin, kun se taso oli nimetty hyperaktiiviksi. En ollenkaan tunne itseäni mitenkään hyperiksi, mutta hyvin se tuntuu tulevan päivittäin täyteen ja välillä nousee yli 200 prosenttiin. Oon ollut vähän allerginen näille jatkuville mittauksille eikä tietenkään mikään kellon sanelema askelmäärä oo kiveen hakattu totuus, mutta antaahan se vähän suuntaa ja nyt oon saanut mukavasti motivaatiota kellon antamista tiedoista.

Semmosta. Nämä ostokset meni kyllä puikkariin. Juuri tänään myin FB-kirpparilla laukun, jonka ostin syksyllä. Se on ihan liian pieni omaan käyttöön. Vuosien varrella oon oppinut paljon paremmaksi shoppailijaksi, mutta aina ei siltikään onnistu. Kuulokkeisiin ja kelloon oon kuitenkin supertyytyväinen. Yes!

Hyvää viikonloppua! Me lähdetään nyt salille :)
Sannis

 

2 kommenttia:

  1. Sun työssä onkin se etu, että liikuntaa tulee hyvin jo työn puolesta. Mulla ei ole sellaista etua, kun teen toimistotöitä. Varsinkin etätöissä liikunta jää hyvin vähiin, jos en käy erikseen liikkumassa jollain tauolla tai teen jotain töiden jälkeen.

    Mä jouduin ostamaan uuden kellon, kun vanha kello, joka oli ollut mulla kuusi vuotta, ei enää suostunut lataamaan. Mikään ei enää kestä! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se on kyllä siunaus ja kirous. Nykyään enemmän siunaus, kun vihdoin vuosien ja vuosien jälkeen oon ymmärtänyt, että palautusajat ja lepopäivät ei oo mitään suosituksia, vaan ne on oltava jos aikoo pysyä toimintakykyisenä. Ennen tuli ohjattua raskaita jumppia aivan liikaa. Nykyään on parempi tasapaino ja ihanaa on se, että mun työympäristössä sitä muistaa helpommin lähteä välillä vähän liikkeelle myös niinä päivinä, kun on paljon konehommaa.

      Mulla oli kans vanha kello about samaa ikäluokkaa. Se suostui lataamaan, mutta paljon muuta ei sitten tehnytkään :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3