Vuoden viimeiset

 

Vuoden viimeinen päivä. Töissä ja kotona. Käytiin minin kanssa kaupassa ja keittelin ystävälle kahvit. Nyt mini ja mister A lähti paukuttelemaan pommeja ja me muut jäätiin sohvan nurkkaan. Ensimmäinen kerta ikinä, kun mini sai omia pommeja. Viiteentoista vuoteen en oo luvannut kenellekään raketteja, mutta tällä kertaa mister A toi töistä mukana pari paukkupakettia ja nyt ei ollut mutsilla nokan koputtamista. Mukaan en kuitenkaan luvannut lähteä ja vannotin pitämään suojalaseja. Vähän epäilen kuitenkin josko lasit sittenkin unohtui :D

Joulukuun joulujutut on olleet kivoja ja joulutunnelma kotona on piristänyt sairastelun matalaksi vetämää fiilistä. Rakastan olla kotona ja rakastan meidän kotia. Meillä ei todellakaan oo kaikki (tai paljon mikään) vimpan päälle, ei lähellekään, mutta täällä on turvallista ja tänne me kuulutaan. Ja toisaalta.. mikä nyt on edes "vimpan päälle"? Täällä saa jokainen olla just sellainen, kuin on eikä kenenkään tarvi esittää mitään. Taitaa se olla sittenkin aika vimpan päälle.

En tiedä ensi vuodesta vielä paljon mitään. Katotaan nyt, kun se ensiksi vaihtuu ja mietitään sitten mitä tuleman pitää. En aloita vieläkään uutta elämää tai tee suuria lupauksia. Jotain pientä kehitysideaa oon toki miettinyt omaa hyvinvointia silmällä pitäen, mutta kuten sanottu, kattellaan sitten huomenissa.

Hyvää vuodenvaihdetta kaikille säädyille <3

Sannis

Saaristolaisleivät

Tänä jouluna leivottiin kymmenen saaristolaisleipää ja annettiin ne melkein kaikki joululahjoiksi. Syötävät joululahjat on ainakin kirjoittajan mieleen. Ne tulee aina "käyttöön" eikä niistä jää mahdollista turhaa tavaraa nurkkiin pyörimään. Tosi hyvä leipä tulee Laihian Maltaan valmiista jauhosekoituksesta, johon tarvitsee lisätä vain hiiva ja vesi. Superhelppoa. Toki, aika aikaavievää, koska kohotus- ja paistoaika on pitkä. Leipä tuntuu olevan aina yhtä mieluinen lahja, joten ehkäpä leivotaan niitä myös tulevina jouluina.

Me itse saatiin syötäviä lahjoja esim. aivan supermaukas kuivakakku ja suussa sulavia lusikkaleipiä. Itse tehdyt jutut on niin ihania, mutta eipä me kyllä suklaasta tai kahvistakaan pahastuta sitten yhtikäs yhtään :) Ostin itsekin mister A:lle kahvia. Vähän oma lehmä ojassa toki, koska halusin maistaa Liisa Kosken pähkinäistä paahtoa.

Hommasin jo pari viemistä ensi joulua varten kaappiin odottamaan. En tokikaan leipäjauhoja tai muita elintarvikkeita, mutta pari muuta pientä jutskaa. Call me crazy, mutta tapaan tehdä niin joka vuosi, kun kivoja jouluisia juttuja saa vähän edullisemmin.  On myös tultu monen monta kertaa siihen tulokseen ettei haittaa ollenkaan, vaikka lahjakaapissa on jotain valmiina nopeita tilanteita varten. Ostin myös ensi vuoden paketointitarpeet valmiiksi. Meillä oli kaikki vähissä ja niitähän tarvii tietysti pitkin vuotta jo ennen jouluakin. Tein hyvän löydön itsellekin, kun bongasin Hemtexistä pellavaiset servetit -70% alessa. 

Tekisi mieli surffailla vähän lisää alennusmyyntejä, mutta ehkä on nyt parempi pysytellä loitommalla :)

Annatteko te syötäviä lahjoja? Tai hommaatteko jouluviemisiä hyvissä ajoin etukäteen?

Sannis

Leffakriitikko: Levoton Tuhkimo

Tänään katseltiin leffassa Dingosta kertova Levoton Tuhkimo, joka harmillisesti jäi aika pintapuoliseksi. Elokuva oli turhan lyhyt ja eteenpäin mentiin vähän kuin pikakelauksella. Kirjoittaja ei oo koskaan ollut mikään varsinainen Dingo-fani. Siihen olin vähän liian nuori silloin aikanaan Dingon kultakaudella, mutta elämäkerralliset, tuttua musiikkia sisältävät teokset ja henkilökuvat julkkiksista kiinnostaa aina. Olisin halunnut uppoutua Dingon maailmaan vähän pidemmäksikin aikaa ja aika paljonkin syvemmin. 

Neumannia esittävää Saku Taittosta oli aivan helppo katsella. Mielelläni olisinkin jättänyt oikeat Dingo-klipit pois ja katsellut samat kohtaukset näyteltynä. Ystävä, jonka kanssa olin leffassa taas tuumasi, että oli tosi kiva, että oikeita klippejä oli mukana. Oletan, että myös heille, jotka Dingoa ja Neumannia aikanaan fanittivat, oli nuo pätkät siistejä. Kirjoittajan ne taas jotenkin repäisi irti siitä maailmasta, johon elokuva oli vienyt enkä oikein päässyt syventymään hommaan kunnolla. Aivan, kuin klippien osalta leffa olisi muuttunut aina dokumentiksi kesken kaiken. Saku Taittosen Neumann miellytti kirjoittajan silmää enemmän, kuin oikea Neumann, joten siinäkin suhteessa olisin mielummin katsellut näyteltyjä keikkoja :)

Musaa olisi voinut olla enemmänkin mukana. Kirjoittajan Dingo-lemppareita on Valkoiset tiikerit ja Perjantai. Jotenkin toivoin, että Perjantai olisi soinut siinä kohdassa, kun Neumann oli yksin keikalla Dingon hajoamisen jälkeen, mutta se kappale jäi kuitenkin kokonaan kuulematta. Toki, Perjantai taitaakin olla julkaistu oikeasti paljon myöhemmin. Olisin myös kaivannut tietoa siitä, mistä Dingo- tai Neumann-nimet sai alkunsa. Bändikavereiden nimetkin jäi vähän hämärän peittoon. En loppuviimein edes tiennyt, kuka oli se tyyppi, joka tuntui välittävän enemmän kuin muut.. niin paljon, että tuli Neumannin kotiin ajamaan bilettäjät matkoihinsa.

Elokuvan surkeinta antia oli Lasse Norres. Hahmo oli kuin suoraan Kummelista; aivan överi, ylinäytelty ja hölmö. Jotenkin ärsytti, että noin surkea tulkinta oli päästetty valkokankaalle. Sanoinkin kamulle, että Lasse Norres ei oo kyllä tommonen. Piti kotona vielä tsiigata YouTubesta jotain vanhaa haastattelua.. että josko hän nuorena kuitenkin olisi ollut, mutta ei, ei ollut nuorenakaan. 

Levoton Tuhkimo ei ollut huono, vaan ihan mielelläni sen katsoin ja siksipä sitä olisikin saanut olla huomattavasti enemmän ja pidemmästi. 

Ootteko te jo nähneet tämän leffan?

Sannis

Aattona

Meillä on monen vuoden ajan avattu lahjat kotona jo aattoaamuna ja niin tehtiin tänäkin vuonna. Suurin osa paketeista oli tietysti tytöille, mutta kyllä me vanhemmatkin saatiin omamme. Ihanaa oli taas nähdä kuinka onnellisia tytöt olivat paketeistaan ja selvästi lahjat oli mieluisia. Saimi meinasi mennä aivan pökerryksiin, kun oli niin innoissaan lahjoista ja niiden avaamisesta. Kaikista paras oli pieni amerikkalaisen jalkapallon muotoinen lelu, joka pitää aivan kammottavaa vinkunaa :D

Lahjojen avaaamisen jälkeen keiteltiin riisipuurot ja sen jälkeen käytiin kävelyllä koko porukka. Joululounas syötiin mister A:n äidin ja siskon kanssa ja saatiin kyllä vatsamme herkkuja täyteen. Kirjoittajan mieleen oli varsinkin laatikot tänä vuonna. Visiitti mumman luo jäi harmillisesti hitusen lyhyeksi, kun minille iski allergiareaktio hyasinteista. Lahjojen avaamisen jälkeen anoppi pakkasi meille kahvikakut mukaan ja jouduttiin ajella vähän suunniteltua aiemmin kotiin.

Huilailtiin hetki ja sen jälkeen saatiin meille kotiin kahvivieraita. Istuttiin hyvä tovi ja höpöteltiin. Minin olotila ei ottanut helpottaakseen, vaan loppuviimein illalla nousi myös kuume ja koko tyttö oli aikamoisessa horkassa. Vaikea nyt sitten tietää oliko kuitenkaan allergiaa vai tätä meillä koko syksyn ihmeellisesti sahannutta flunssaa. Typy sai onneksi yöllä nukuttua ja aamulla heräsi edes vähän paremmassa voinnissa.

Minin vointi on tietysti tosi harmillinen juttu eikä kirjoittajaakaan meinaa flunssa jättää rauhaan. Ääni tulee jostain maan alta ja nokka vuotaa. Tulehtunut käsikään ei parane ollenkaan ja oonkin niin hyytynyt, että kaikki on aika raskasta nyt just. Oon kuitenkin koittanut mennä oman voinnin mukaan ja huilailla vähän joka välissä. Kotona on ihan jouluinen ja kiva fiilis ja aatto oli kyllä vaivoista huolimatta aivan rento ja mukava.  

Jaaaa tämän epikriisin myötä toivottelen kaikille mukavaa joulun jatkoa :)

Sannis

Aattoaamu

Istun tässä sohvan nurkassa ja hörpin kahviani ihan rauhassa. Kello on 6.58 ja luulisin, että kaikki muut nukkuu. Saattaa myös olla, että mini valvoo sängyssään ja odottaa, että kello menee eteenpäin. Siskonsa lupasi, että aikaisintaan seitsemältä saa tulla herättämään. Mini ite aikoi laittaa kellon soimaan, että on sitten varmasti seiskalta hereillä, mutta sai kyllä tiukan vastalauseen kirjoittajalta.

Yllättävän helposti tuli minillä uni illalla. Olin ihan varma, ettei typy simahda ollenkaan. Aivan ensimmäistä kertaa meillä ilmaantui lahjat kuusen alle jo aaton aattona ja ehkä se vähän helpotti jännitystä, kun oli jo saanut nähdä paketit etukäteen eikä tarvinnut odottaa ja pysyä hereillä kuullakseen lahjapapereiden rapinaa. Tytöt on jo niin isoja, että lahjahommatkin muuttuu. Toki, tämä oli kirjoittajalle paljon helpompi systeemi, kuin se, että pitää yrittää ite pysyä hereillä myöhään ja sitten yli hiljaa hiipien asetella lahjoja kuusen alle.

Taitaa se minikin nukkua. Nyt kello on 7.06 ja vieläkin istun yksin olkkarissa. Eilen illalla saatiin extempore ystävät kylään ja olipa se tosi kiva juttu. Olin just vähän siistinyt kotia, nostanut uunituoreet joulutortut ja piparit nätisti pöydälle ja fiilistelin vaan joulumusaa kun kamut kaartoi pihaan tuomaan joulukorttia. Kutsuin ystävät sisään, juotiin glögit ja höpöteltiin hetki. Lähdön hetkellä oli meidän aiemmin paistamat saaristolaisleivät jo jäähtyneet ja kääräisin niistä yhden kamuille kotiin vietäväksi. Viimeisenä illalla käytiin vielä mister A:n kanssa joulusaunassa ja katseltiin hetken telkkaria aivan rauhassa. 

Nyt taidan ehtiä juoda vielä toisen kupillisen kahvia ennen kuin muut herää.

Ihanaa joulua kaikille <3

Sannis

Tonttuilua

Tänä vuonna on somessa ollut paljon puhetta ja kritisointia siitä kuinka lapsia "uhkaillaan" sillä, että tontut kurkkii ja sen takia pitäisi olla kiltisti. Meillä tuota ei ole harrastettu eikä nuo tonttujen kurkkimisjutut oo kirjoittajan suuhun koskaan sopineet, mutta toisaalta mietin, miksi kaikesta pitää nykyään tehdä niin iso numero. Vai tuntuuko se vaan siltä, kun somessa jokainen mielipide tulee esille niin helposti?

Kirjoittaja on mielestään aika hyvä somen käyttäjä ja tunnistaa aika nopsasti jos oma mieli alkaa haksahtaa sen vaaroihin. On kuitenkin varmasti paljon, hyvää sekä huonoa, mitä somen kautta hiipii tajuntaan ilman, että harjaantunutkaan somekäyttäjä sitä tietoisesti ehtii tajuta. Viime aikoina oon huomannut miettiväni paljon sitä, että ei todellakaan oo mikään ihme, että meillä on nykyään niin kiire, kun käytetään niin järjetön pala aikaamme tekemällä kaiken maailman somea ja katsomalla sitä toisten tekemänä. Suurin osa aivan hölmöä ja turhaa hommaa.

En kuulu niihin, jotka jeesustelemalla tuomitsee somen täysin ja sitten kuitenkin itse selaa sitä ihan samalla tavalla. Koen, että somessa on paljon hyvää ja ihminen ehdottomasti tarvitsee myös viihdyttäviä ja hölmöjä asioita elämäänsä, mutta kyllä se nykyinen somen määrä murehduttaa ja samalla se, mitä some tekee esimerkiksi meidän nuorille. Siihen valheelliseeen maailmaan on niin helppo uppoutua ja samalla unohtaa, miltä ihmiset ja elämä näyttää todellisuudessa. Ite oon vähän koittanut liputella tavallisuuden ja luonnollisuuden puolesta, myös somessa. Toki se on siinä mielessä itselle helppoa, että liian sliipattu, liian stailattu ja liian siloinen on kirjoittajan mielestä tylsää. Pidän luonnollisuudesta kaikista eniten ja tykkään siitä, että eletty elämä näkyy. 

Meidän joulu ei oo tänäkään vuonna oikein sliipattu. Tavaraa on aina joka puolella vähän liikaa, että tontut pääsisi ihan kaikista parhaiten esille. Keittiön pöytä on ihan tasan keskellä meidän olkkaria, keittiötä ja eteistä, jotka on kaikki yhtä isoa tilaa ja jostain syystä pöydälle vaeltaa kaikenlaista ylimääräistä tavaraa. Siihen kaikki jättää käsistään ties mitä ja yleensä se pysyy tyhjänä ylimääräisestä romusta tasan ja vain kuvanottohetken ajan. Oikeastaan kaikkien meidän tasojen suhteen on ihan sama juttu ja välillä tuntuu, että kirjoittajan mielenrauha mukailee tasan talon pöytäpintojen täyttöastetta :D

Vuosien mittaan oon oppinut sietämään epäjärjestystä enemmän, koska kirjoittajan asuinkumppanit on hyvin suurpiirteisiä siisteyden suhteen. Tänä vuonna meillä jää joulusiivoukset tekemättä sairastelun vuoksi. Muut ei niin piittaa ja ite en nyt jaksa, joten hyvin pintapuolisella siistimisellä mennään. Jouduin vähän toki itseltäni kysellä, onko se ookoo ja tulin siihen tulokseen, että kyllä se nyt tällä kertaa on ihan riittävästi.

Tontut on siinä mihin mini on ne nostanut. Kuusenkoristeet on juurikin siinä kohdassa, mihin likat on ne asetelleet. Rakastan istua sohvan nurkassa seuraamassa, kun tytöt puuhailee, nyt kun ovat niin isoja, että eivät välttämättä tarvitse enää vanhempien apua. Isoimmat tontut mini asetteli kuusen alle vahtimaan lahjoja. Ensimmäiset on sinne jo ilmaantuneet tyttöjen toimesta. Niissä lukee "Hyvää joulua rakas äiti" ja "Hyvää joulua rakas isi".

Sannis  

Silmänräpäys

Aivan kunnon flunssa siitä edellisessä postauksessa mainitsemastani kurkkukivusta sitten tulikin. Peruuntui joulujumpat ja jouludinnerit ystävien kanssa. Töitä oon tehnyt koko viikon sohvanpohjalta ja konehommat on sujuneet ihan hyvin surkeasta voinnista huolimatta. Tuntuu, että oonkin ollut ihan hullun kiinni töissä koko viikon, kun se on ollut lähes ainoa juttu mitä on jaksanut tehdä. En oo edes Saimin kanssa oikein montaa kertaa pistänyt nenääni ulos. Nyt onneksi olotila on hitusen jo hellittänyt ja päästään lähtemään minin kanssa matkaan Tampereelle. Hotelli ja junamatkat on varattu ja maksettu jo pitkän aikaa sitten ja vähän vielä alkuviikosta jännitti, mihin ja kuinka niitä lähdetään siirtelemään, mutta kyllä me nyt lähdetään matkaan suunnitelmien mukaan.

Tullaan kotiin sunnuntaina ja sittenhän ei jouluun oo enää kuin silmänräpäys. Maanantaina teen vähän lyhyemmän työpäivän. Mister A:lla taitaa olla ihan normipäivä eli tulee vasta alkuillasta kotiin. Sen jälkeen on kolme päivää jouluvapaita. Suunnitelmia on vain aatolle. Joulupäivä ja tapaninpäivä on molemmat vielä auki. Taidetaan ottaa aika rauhallisesti. Tytöillähän on vähän pidempi joululoma ja tuleepa siinä sitten seuraavallakin viikolla ylimääräistä vapaata meille aikuisillekin, kun vuosi vaihtuu.

Jotain pientä paketointipuuhaa on vielä tekemättä, koska kirjoittajalla loppui paperi kesken. Voiko edes olla mahdollista, kun sitä on meillä aina niin paljon?! Tänä vuonna en ostanut yhtään rullaa, kun päätin, että edelliset on nyt käytettävä pois ja suunnitelmahan toteutui perfect :) Ollaan hommattu tytöille joitain lahjoja oman kuusen alle. Jotain käytännöllistä, sellaista jota pitäisi ostaa muutenkin. Jotain tyttöjen toivelistoilta ja joku ylläri. Samalla systeemillä mennään oikeastaan aina. Jotain pientä on paketoitu myös muille tärkeille. Saimi saa tottakai myös omat pakettinsa.

Ihan ihanaa, että joulu tulee taas <3

Sannis

Pläähkistä

Eilen olin töissä joogatapahtumassa. Vaasalainen joogastudio lopettaa ja he olivat kutsuneet muita toimijoita esittelemään tarjontaansa, jotta asiakkaat löytäisivät uudet joogapaikat. Aika ihanasti huomioitu asiakkaat vielä loppumetreillä. Me oltiin paikalla työkaverini Cecilian kanssa. Cecilia piti näytetunnin joogasta ja kirjoittaja soitteli äänimaljat. Näytetunnit pidettiin samassa tilassa, jossa näytteilleasettajat oli, joten siinä oli helppo seurata kaikkien näytetuntien kulkua.

Tommin synnytyksen kätilö on myös joogaohjaaja ja ollaan törmätty muutaman kerran vuosien varrella. Tiesin, että hän tulee tähän tapahtumaan, joten tiesin vähän varautua etukäteen. Ensimmäisen kerran kuitenkin näin hänet ohjaamassa ja nyt meni jotenkin normaalia enemmän tunteisiin. En ole koskaan ollut tunneilla, jossa lauletaan mantraa enkä ole koskaan livenä nähnyt kenenkään sitä tekevän. Se jo itsessään oli jotenkin vaikuttavaa ja sitten kun ohjaaja ei ollut ihan kuka tahansa, meni kirjoittajan yli aika yllättävä tunneaalto ja jouduin siirtyä vähän sivummalle hetkeksi. 

Nämä kohtaamiset on jotenkin outoja. Don't get me wrong..Kätilö oli synnytyksen aikana ihana. Muistan aina kuinka suuri apu hän siinä tilanteessa oli ja olen hänelle ikuisesti kiitollinen. Ajattelen, että ehkä kukaan muu ei olisi osannut noin upeasti tilannetta hoitaa ja olenkin häntä aikanaan kiittänyt aivan sydämeni pohjasta. En usko, että unohdan koskaan hänen ystävällisyyttään ja ammattitaitoaan. Enää en muista hänen kasvojaan synnytyspäivältä ja joskus mietin, onko hän tosiaan varmasti sama henkilö. Etten kuitenkaan vain kuvittele, että se oli hän. 

Kohtaaminen nyt jälkikäteen on tosiaan outoa. Hän on aivan vieras ihminen, joka on ollut meidän kanssa elämän vaikeimpana päivänä. Hän on seurannut vierestä meidän kokevan sen kaikista kipeimmän ja nähnyt siitä enemmän, kuin kukaan muu. Kun Tommi syntyi, huoneessa oli kolme ihmistä; Tommin vanhemmat ja kätilö. Hän on nähnyt kirjoittajan kaikista raaimmillaan, sillä hetkellä jolloin keho ja mieli, toiveet, haaveet ja odotukset revittiin rikki. Silloin, kun kirjoittajasta tuli epäonnnistunut ja viallinen äitinä sekä naisena. Hetkenä, jonka seurauksia on paikattu vuosien ajan. Hän on käärinyt meidän kuolleen lapsen peittoihin ja pidellyt häntä sylissä. Hän on nähnyt Tommin.

Tommin kätilö on myös äänimaljahoitaja ja olen ajatellut, että osallistun hänen tunnilleen, kun aikataulut osuu yhteen. Eilisen perusteella tulin siihen tulokseen, että en taida kuitenkaan. Haavat on arpeutuneet, mutta kyllä ne niin kovasti kirveltää, kun näen hänet. Äänimaljat on muutenkin jotenkin tunteita herättävät. Ehkäpä on helpompaa jos niitä sitten kuitenkin soittelee joku muu.

Omat soittelut meni oikein hyvin ja makeasti koko meluinen tila hiljeni, kun aloin soittaa. Tuntui tosi rauhalliselta ja kivalta. Tapahtuman aikana alkoi tosin kurkkua karhastella ja kotiin päästessä se oli jo aivan kunnolla kipeä. Meillä oli joulutalli-tapahtuman osallistuminen varattu viistoistaveen kanssa alkuillalle, mutta loppuviimein jouduttiin perua se. Illalla oli nukahtaminen vaikeaa, koska kurkkukipu oli äitynyt niin kovaksi. On tämä syksy ollut aikamoinen. Edellisestä flunssasta on vain viikkoja eikä tulehtunut käsi ole vielä lähellekään parantunut. Onkohan tämä vielä samaa flunssaa, joka vain nukkui hetken? Vai joko tuli uusi? Vastustuskyky ei taida olla oikein korkealla nyt just. Kurkkukivun ilmaantuminen meni aivan täysin tunteisiin ja ilta meni aika syvissä vesissä. Yöllä heräilin miettien töitä ja jumppia ja sitä, miten paljon harmittaa, että asioita jää taas väliin.

Nyt just on kyllä semmonen olo, että voi pläähkistä plääh!

Täytyy vain yrittää muistaa, että this too shall pass.

Sannis

12 + 4

Aika juoksee ja lapset kasvaa. Nyt mini on 12 ja pikkulikka 4. Yhtäkkiä. On niin kiva yhteensattuma, että kaveruksilla eli siskoksilla on sama syntymäpäivä. Viime vuosina mini on tahtonut juhlia hyvin pienesti ja kutsua vaan isovanhemmat sekä meidän vanhempien sisarukset kahville ja niin tehtiin taas. Viikonloppuna laitettiin kahvit porisemaan ja herkut pöytään.

Mini tahtoi kaupan Daim-kakun ja tein lisäksi myös täytekakun. Tällä kertaa täytskäri ei kestänyt kuvaamista lähietäisyydeltä, mutta maku oli erittäin hyvä. Ja kyllä, kirjoittajan ehdoton lemppari on edelleen oi niin kasari (ja kuulemma juntti) mansikka-banaani-kermavaahtotäyte. Banaanista en edes muuten erityisesti piittaa, mutta täytekakussa se on ihan perfect. Ja hei…viipaloituna, ei muusattuna :)

Testasin ensimmäistä kertaa tuota kuvissakin näkyvää katkarapupiirakkaa ja se olikin niin hyvää, että menee todellakin jatkoon. Mister A:kin tykkäsi kovasti, vaikka yleensä ei oo katkarapujen ylin ystävä. Resepti löytyy sivupalkista suolaisten listalta jos kiinnostelee. Suosittelen kokeilemaan. 

Minille iski flunssa, joten kotona saa vietellä oikeaa synttäripäiväänsä. Eilen sai vielä flunssan päälle oikein mojovan migreenikohtauksen ja miettikin, että voi morjensta.. jos hän on vasta kaksitoista, kuinka monta samanlaista migreeniä on vielä edessä elämän aikana. Niinpä!! Toivotaan, että ei oikein montaa. Migreeni onneksi hellitti illaksi ja flunssa ei aivan maailmanlopun tauti ainakaan vielä tunnu olevan. Luokassa oli jollakin enterorokko ja toivon, että siitä ei oo nyt kyse. Meillä ei oo mitään rokkoja likoilla koskaan ollut eikä kaivattaisi niitä nytkään.

Pikkulikka eli kikkurapää ei synttäreistä mitään tiedäkään, mutta sai kyllä tottakai lahjansa. Tällä hetkellä hänellä on vähän pää pyörällä, ei synttäreistä, mutta juoksuajasta ja tässä oonkin jo varmasti kymmenen kertaa tänä aamuna komentanut pois ovelta, kun haluaisi koko ajan takapihalle ja siellä sitten haukkuu ohikulkijoille. Kävelyllä viime päivinä suurin osa ajasta on mennyt odotellessa, kun hän pesee itseään ja nyt aamulla ei millään olisi tahtonut kävellä kotiinpäin ystävänsä Teon talon kohdalta. Kamua ei tänään näkynyt, mutta ilmeisesti Saimilla oli suunnitelmissa jäädä odottamaan niin pitkäksi aikaa, että näkyy. 

Meillä alkaa olla teinejä ja aikuisia tupa täynnä. Ei enää pikkulapsia mailla halmeilla. Toisaalta tosi haikeaa, toisaalta.. niinhän sen kuuluu mennäkin. Vielä ei oo juurikaan mitään ärsyttävämpiä teinin elkeitä minillä ilmoilla, vaan on edelleen jotenkin niin selväpäinen, omatoiminen, reipas ja fiksu likka. Jalat maassa ja määränpää selkeä. Lempipuuhia minille on tällä hetkellä salihommat ja käyvät treeneissä aina viikonloppuisin viistoistaveen ja mummun kanssa. Välillä mini vie mutsia salille ja välillä lähtee matkaan bussilla koulun jälkeen itekseen, kun kirjoittaja on töissä. Ollaan hommattu bussikortti, niin pääsee helposti kulkemaan. Bussi lähtee melkein meidän takapihalta ja tulee ihan salin eteen. 

Mukavaa Aamun ja Saimin päivää kaikille :)

Sannis

Dagens lunch

Viistoistavee teki niin hyvää lounasta pari päivää sitten, että pitääpä jakaa tämä helppo Kerroksii-resepti tännekin. Mister A ja mini ei tortelloneista tai pestostakaan erityisesti piittaa, mutta kirjoittajalle ja viistoistaveelle molemmat uppoaa oikein hyvin. Meillä onkin oikeastaan aina jääkaapissa molempia ja niistä teinikin saa tehtyä tosi nopsasti pikaruuan tarvittaessa.  Tähän helppoon uuniruokaan lisättiin tortellonien ja peston lisäksi tomaattikastiketta, tomaatteja ja fetaa. Nam!

Viime päivinä ollaan vähän pähkäilty mitä jouluna syötäisiin. Aattona keitetään tietysti aamulla riisipuuro. Sen jälkeen päästään anopin joulupöytään ja illalla mutsi sekä faija tulee meille käymään. Silloin laitellaan varmastikin perinteisiä pienempiä joulun herkkuja; vähän juustoja, joulutorttuja sen sellaista. Aaton jälkeen ei ole vielä mitään kummempia ruokasuunnitelmia.

Tänä vuonna ei tehdä kotona isommin jouluruokia. Jossain vaiheessa se oli kirjoittajalle niin tärkeää tehdä itse, mutta nyt tuntuu ihanalta ettei tarvitse laittaa niin paljoa. Anopin luo viedään tottakai jotain mukanamme. Viime vuonna viistoistavee tahtoi tehdä kakut joulun jälkkäriksi. Ehkä se voisi olla meidän juttu tänäkin vuonna. Eilisissä ylioppilasjuhlissa maistettiin niin hyvää kinuskijuustokakkua, että sitä pitää kyllä kokeilla. Resepti on jo hallussa.

Tämä taitaa omien jouluruokien suhteen olla meillä vähän tällainen välivaihe. Jos tytöillä on jonain päivänä omia lapsia, ehkä me mister A:n kanssa laitetaan vielä monta jouluruokaa mummuna ja pappana. Se tuntuu kyllä jotenkin ihanalta ajatukselta. Eihän siitä kauaa ole, kun ei osannut edes kuvitella olevansa joskus mummu, mutta nyt se aika ei tunnu enää olevan aivan valovuosien päässä. Meidän tytöillä on niin ihanat isovanhemmat, että toivon voivani tarjota samanlaista turvaa ja kotoisuutta sitten tyttöjen lapsille jonain päivänä.

Huh, menipä aivan tunteisiin yhtäkkiä tämä ruokapostaus :)

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Vauva

Voi, vihdoinkin pääsin katsomaan ystävää ja vauvaa. Yli kuukausi on jo vauvan syntymästä mennnyt, mutta meille iskeneen flunssan takia en tietenkään uskaltanut ottaa riskiä että tartutan babyn tai uuden äidin. Tällä viikolla ei ole enää kenelläkään oireita ollut, joten uskalsin torstaina poiketa uusimman minin luona.

Turhan tiukka aikataulu siinä oli aamusta ennen duunia, mutta päätin että tunti on parempi, kuin ei mitään. Vielä en päässyt minimieheen tutustumaan, koska tyyppi nukkui tyytyväisenä koko tunnin, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten. Tuntuu silti tärkeältä, että pääsin hänet livenä näkemään. Ja voi morjensta miten ihania vauvat onkaan <3 

Nukkuva pieni poikavauva toi samantien mieleen meidän Tommin ja miten ihanalta se tuntuu, että tällä pienellä pojalla on kaikki hyvin. Tämä poika on tarkoitettu tähän maailmaan. Tommi ei ollut. Joskus silloin se ajatus tuntui niin oudolta ja aivan väärältä, mutta siihen on ollut pakko opettaa itsensä uskomaan. En usko, että menetyksen kanssa olisi mahdollista muuten elää.

Lastentarvikekaupoilla meinasi aivan lähteä mopo keulimaan. Miten ihania kaikki pienet jutut voikaan olla. Lusikat ja lautaset ei oo vielä ajankohtaisia, mutta arvelin, että sellaisia ei vielä vauvalla oo odottelemassa ja oikeassa olin. En muista, että tanskalaista Done by Deeriä olisi ollut vielä silloin, kun meidän tytöt oli pieniä. Olisin voinut osta about kaiken, mitä merkillä oli tarjolla. 

Tänään on lauantai 7.12. ja meillä on paljon ohjelmaa. Aamupäivästä käydään faijan eli papan luona, koska vanhimman siskoni perhe tulee Vaasaan poikkeamaan. Sen jälkeen piipahdetaan naapurin tytön ylioppilasjuhlissa mister A:n kanssa. Tytöillä on treenihommia sillä välin. Iltapäivästä lähden vielä syömään ystäväni kanssa. Paljon juttuja yhdelle päivälle ja siitä syystä oteltiinkin eilen rauhallisesti kotosalla. Pöytävaraus meillä on ajoissa, joten luulenpa, että illastakin ehtii vielä pötkötellä omalla soffalla ennen nukkumaanmenoaikaa.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis