lauantai 11. kesäkuuta 2022

Vaihe

Vitsit, että aika juoksee nopsaan. Edellisestä postauksesta on yhtäkkiä jo pitkästi yli viikko ja piti aivan tarkistaa, mitä oon viimeksi kirjoitellut. Autoasiat on edelleen samalla tolalla eikä olla vielä löydetty sellaista yksilöä jossa kirjoittajan hinta- ja kuntotoive kohtaisi. Hintatoive on sen verran matala, että saapa nähdä löydetäänkö mitään. Onneksi tässä on nyt muutama viikko aikaa etsiä ennen lomien loppumista.

Lomat on siis alkaneet ja se tuntuu aika ihanalta. Parin viikon takaiset hötkyilyt kesän suhteen näyttäisi olevan historiaa ja nyt oon aivan tyytyväinen ajatukseen siitä, että saan ottaa seuraavat viikot iisisti omalla terassilla ja sen lähimaastossa hengaillen. Jotain pientä retkeä on varmasti tulossa ja vähän jo suunnitteillakin, mutta etelänreissuille en nyt just hingu. Tallinna tai Ahvenanmaa kiinnostaisi jonkin verran. Täytyy miettiä jos onnistuu jossain kohdassa.

Tälle kesälle oon myös päättänyt tehdä jonkin pienen retken ystävän kanssa kahdestaan. Ei vielä mitään tietoa mihin se suuntautuu, mutta luultavasti johonkin lähelle. Oon tullut siihen tulokseen, että mun on jo korkea aika vähän säännöllisemmin ottaa pieni annos omaa aikaa. Mister A pitää lomaviikoista nyt kolme. Kirjoittajalla on kaikki neljä putkeen. Siistiä!

***

Oon jotenkin sellaisessa vaiheessa elämässä just nyt, että hyväksyn itseni paljon paremmin, kuin koskaan ennen. Se voi toki mennä ohi vaikka huomenna, mutta viime aikoina oon yhtäkkiä huomannut, että on jotenkin helpompaa olla. Migreeni on ollut tosi vähillä tänä keväänä ja se saattaa vaikuttaa asiaan. Oli syy mikä tahansa, on se aika ihanaa. Yhtäkkiä huomaan, että en lähde jumppaan tai muihin treeneihin siksi, että pitäisi laihtua. Lähden sen takia, että tiedän sen tuovan mulle hyvää fiilistä. Tämä ei ehkä kuulosta kovin suurelta jutulta, mutta koko elämän painonsa kanssa kamppailleelle tää on ihan kaikki. Tuntuu, että olisin saanut jonkin suuremmankin vapautuksen. Viime aikoina on myös tullut vastaan parikin tilannetta, joissa oon toiminut paljon rohkeammin, kuin olisin kuvitellut uskaltavani ja näiden juttujen jälkeen oon ollut ihan superinnoissani ja ylpeä itsestäni.

Vähän vaikea nyt lyhyesti selittää, mistä on kyse, mutta fiilis on jollain lailla rauhallisempi, kuin vuosiin. Vaikka välillä hötkyilen ja stressaan ja menetän jopa yöuneni, tuntuu kuitenkin iso kuva olevan paremmalla mallilla, kuin ehkä ikinä. Toivottavasti tämä ei ole ohimenevä vaihe. Toivottavasti tämä on iän tuomaa viisautta ja hyväksyntää. Oon joskus semmosesta kuullut puhuttavan :D

Hyvää viikonloppua!
Sannis

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun kommentoit <3