perjantai 7. tammikuuta 2022

Kellot

Vielä riitti tälle viikolle yksi pyhäpäivä. Olin sen töissä, niin saan pitää tänään vapaata. Mini jää myös koulusta kotiin, koska nokka vähän vuotaa ja koulusta tuli viestiä, että saa tulla vain täysin terveenä. Huuuh! Saapa nähdä minkälainen tästä keväästä muodostuu jos yhdestä aivastuksestakin pitää taas jäädä kotiin. Näyttää nyt kiristyvän taas joka puolella rajoitukset, mutta vielä saadaan pitää onneksi salit auki.

Mitään kummempia ei oo täällä tapahtunut eikä oo paljon kirjoiteltavaakaan. Tuntuu, että ollaan taas jossain oudossa välitilassa. Odotellaan vaan mitä tapahtuu ja tapahtuuko mitään. Kolmatta rokotusta tossa nyt osa on jo ottanut, mutta ite haluaisin vaan laittaa pään pensaaseen sekä koronan, että rokotusten suhteen. En halua kumpaakaan, kiitos! Taitaapa toki olla liikaa pyydetty.

Talvi on edelleen ihana. Lunta on ollut nyt koko ajan ja lämpötila on pysynyt pakkasen puolella. Ollaan tehty lumitöitä ja ulkoiltu Saimin kanssa. Hiihtokausikin ehdittiin avata, kunnes eilen katkaisin toisen sauvoistani. En tiedä miten onnistuinkin. Täytyy kai lähteä sauvakaupoille. Hankalalta vähän tosin tuntuu päästä hiihtämään, koska en millään haluaisi lähteä ulkoilemaan ilman Saimia. Tuntuisi jotenkin hullulta, että se joutuisi jäädä kotiin kun muut lähtee ulos. Nyt ollaan vähän jaettu porukkaa.. osa on hiihtänyt ja osa kävellyt Saimin kanssa.

Oon tässä hiihdellessä miettinyt paljon syke- ja aktiivisuusmittareita ja niiden käyttöä. Kirjoittajalla on jo vuosia ollut sellainen tunne, etten aina tiedä, mitä keho kaipaa. Oon jollain lailla kadottanut yhteyttä itseeni ja kehooni niinä vuosina, kun oli kaikista raskainta eikä sen yhteyden uudelleenrakentaminen tunnu olevan kovin helppoa. Siihen tulokseen oon kuitenkin tullut, että omalla kohdalla ranteessa tikittävä mittari ei asiaa auta. Jokaisen treenin tai liikuntasuorituksen kellottaminen, aktiivisuustasojen kyttääminen ja sykkeiden jatkuva tarkkaileminen ei ole vähentänyt stressitasoja, tuonut painoa alaspäin tai opettanut kehoyhteyttä.

Jätin aktiivisuuskellon pois ranteesta jo melkein pari vuotta sitten. Ensin poikkeusaikana sen takia, että pelkäsin sen alle kertyvän liikaa bakteereja. Jossain vaiheessa palautin sormukset sormiin, mutta kello on jäänyt laatikkoon enkä oo sitä nyt kaivannut. Liikkumisesta on tullut tietyllä tavalla rennompaa. Ei tarvi kytätä sykerajoja eikä jokaisen ulkoilun tarvitse olla varsinainen liikuntasuoritus. Istun nykyään töissä enemmän kuin ennen. Käyn kuitenkin joka päivä kävelyllä, useimpina päivinä enemmän kuin kerran. Teen paljon kotitöitä ja jumppailen monta kertaa viikossa. Uskon, että aktiivisuustasot täyttyy ilman kellon kyttäämistäkin. 

Joskus mietin ihan yleiselläkin tasolla, kuinka kateissa kehoyhteys voi olla. Nykyään tsiigataan kellosta ollaanko liikuttu tarpeeksi ja ollaanko nukuttu riittävän hyvin. Jotenkin vähän friikkiä. Unohtuuko meiltä kokonaan se, kuinka itseä, omaa oloa ja omaa kehoa kuulostellaan ja tunnustellaan? Kellot ja mittarit on tottakai hyviä tietyissä jutuissa.. Ne voi esim. motivoida liikkumatonta liikkumaan, antaa dataa treeneistä ja helpottaa tietynlaisten harjoitusten ja treeniohjelmien tekoa, mutta onkohan niitä kuitenkaan tarpeellista käyttää ja seurata orjallisesti?

Semmosta täällä mietitään. Jokainen tavallaan tottakai tässäkin hommassa. Omalla kohdallani oon huomannut, että jos haluaa liikkua omaksi ilokseen ja voidakseen hyvin, ei välttämättä tarvitse ihan kaikkea kellottaa. Omaa kontrollointitarvetta on helpottanut se, etten aina tiedä olinko kävelyllä puoli tuntia vai 45 minuttia. Ei aina tarvi ihan kaikkea tietää, sanon minä. Niin, ja kuvathan ei nyt mitenkään liittyneet tähän aiheeseen. Oli kai tarkoitus kirjoittaa jotain muuta, mutta tuli nyt kellot mieleen :D

Kivaa viikonloppua!
Sannis 

9 kommenttia:

  1. Kauniit kuvat!❤️

    https://jasukuvaa.blogspot.com/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kauniita juttuja on kiva kuvata. Mukavaa tätä vuotta!

      Poista
  2. Kiva kynttilä, mistä? Ja talvi on ihana, onneksi voi luottaa ettei korona vaikuta siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sain kynttilän lahjaksi, joten en tiedä mistä se on hankittu. Ja kyllä!! Talvesta saa nyt nauttia, koronahommeleista huolimatta.

      Poista
  3. Ääh ja puuh koronalle, moikataan siellä pensaassa sitten, koska sinne mäkin kohta tungen pääni piiloon!

    Mulle äly-/aktiivisuuskello (mikskänäitäsittenkutsutaankaan) on aika uus tuttavuus ja samoja juttuja oon pohtinut kun sinäkin.
    Välillä kello sanoo ,että takana on paska yö, mutta itellä on virkeä olo ja taas toisinpäin. Tai kun oot ensin jumpannu, ulkoillu ja syöny säntillisesti ja yöt meneekin vähän heikommin, kertoo kello sulle fiksuna, että ulkoile,liiku ja syö säännöllisesti.
    Olipa yksinkertaisia esimerkkejä, mutta kuitenkin ajatuksena, että ei ne kellot aina kaikkea tiedä, enemmän täytyy luottaa itseensä ja olla itse kartalla, eikä lukea sitä kelloa kun karttaa.

    Myönnän myös, että alkuun tuli sellasta suorittamista ja paineita, että täytyis tehdä ja seurata, olla aktiivinen, katos aika helposti motivaatio,kun hommaa alkoi tehdä kelloa varten, eikä itseään. Sitten täyty palauttaa homma raiteilleen ja alottaa yhteiselo kellon kanssa vähän uusiksi.
    Ehkä mun kello on liian älykäs ja käyttäjä ei vaan tahdo ymmärtää sitä.
    Vähän karkas taas oma ajatus, tää on kyllä huono kun ennen nukkumaanmenoa alkaa kommentoimaan mitään mihinkään. 😁

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep.. ei noita tosiaan aina kyllä tajua. Ehkä se oma tuntuma on tosiaan vielä kuitenkin parempi mittari... että jos tuntuu yön jälkeen virkeältä, kannattaa varmaan uskoa, että ihan hyvin tuli nukuttua vaikka kello sanois mitä.

      Poista
    2. Just näin, välillä tuntuu vaan, että ihmiset on niin kiinni näissä laitteissa, että kaikki mitä laitteet sanoo on totta.

      Ja sitten taas välillä ne ns. peruskellotkin on niin täynnä ominaisuuksia, että pitäis joku koulu käydä, että niitä osais käyttää ja tulkita. 😅

      Poista
  4. Mä käytän kelloa vain juoksulenkillä ja sillon harvoin kun kävelen siis kuntoilumielessä niin silloin myös. Muulloin kello on korissa odottamassa seuraavaa juoksua. Koitin käyttää öisin, ei tuu mitään kun nukun käsi pään alla niin kello painaa.
    Itsellä se että näkee kehityksen ja kilometrimäärän on tärkeintä.


    Ps. Pidä jossain näyttely sun kuvista, jossain kahvilassa vaikka. On ne niin kauniita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, liikuntasuorituksissa mäkin varmaan alan taas jossain vaiheessa käytellä kelloa, mutta muuten saa olla pöytälaatikossa.

      Kiitos! Ihanasti sanottu kuvista <3

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3