Nimi

Ihanaa, että on perjantai! Tein tänään lyhyen etäpäivän, koska duunia on tällä viikolla ollut vähän vähemmän ja koitan vähentää plussatunteja aina, kun pystyn. Välillä stressaan jos en saakaan plussia pidettyä sunnitellusti pois. Huhhuh! Siellähän ne pysyy jemmassa ja säästyy jollekin muulle päivälle, joten aivan turha stressin aihe tuokin. Kaiken kaikkiaan vuosi on onneksi alkanut rennommissa merkeissä, kuin mihin edellinen päättyi ja tuntuu, että oon nyt matkalla oikeaan suuntaan. Kuormitus ja stressi on vähentynyt ja vaikkei mikään tietenkään silmänräpäyksessä tapahdu, oon hyvin toiveikas, että kyllä tää tästä taas iloksi muuttuu. Nyt jo tuntuu, että alan palailla omaksi itsekseni pikkuhiljaa. Tietysti tiedän, että aaltoilua tulee, mutta koitetaan nekin tyrskyt ottaa vastaan ja hoitaa tilanteen mukaan.

Tälle viikonlopulle on suunitelmissa, ei babyprooffaamista, vaan puppyprooffaamista :D Suunnitelmissa on siis saada koti sille mallille, että pentu voi viikon päästä muuttaa. Matot varastoon ja tyttöjen huoneet siistiksi. Meillä ei oo koskaan koirat olleet häkissä, mutta tällä kertaa aiotaan tehdä jonkinlainen pentuaitaus, jossa Saimi (Kyllä, we have a name ladies and gentlemen!) saa olla silloin, kun ollaan pois kotoa. Oon suunnitellut, että yritän aluksi lähteä mahdollisimman myöhään aamuisin duuniin niin, että yksinoloaika olisi vain tunnin-pari ennen, kuin tytöt pääsee koulusta.

Nimeä pennulle ollaan mietitty jo pidempään. Ykstoistavee ehdotti Aimi ja se oli mun mielestäni ihana. Mister A ja mini ei oikein lämmenneet ja jotenkin nimestä muodostui Saimi. Kivasti se mun mielestä passaa nyt niin, että ollaan Saimin kanssa S-joukkuetta, kun kaikki muut on A-tiimissä. Muita nimiä ollaan palloteltu, mutta mikään ei tuntunu Saimia kivemmalta. Mini ei tosin oo oikein tyytyväinen. Sen mielestä Saimi on outo nimi ja olisi halunnut mielummin Mintun. Sekin on kiva mun mielestä, mutta enemmistön äänillä 3-1 Saimi voitti. Lupasin, että mini saa valita toisen nimen :D Toivon, että se valitsee Armintytär. Saimi Armintytär. Ihana <3 Ja siis kyllä, tottakai koirallakin pitää olla toinen nimi :D

Tytöt lähtee mumman luo yökylään lauantaina nyt kun vielä malttavat mennä. Voi olla, että viihtyvät aika tiiviisti kotona seuraavat viikot. Ihan kiva, että menevät niin tulee vähän vaihtelua. Mulla on jalka vielä sillä mallilla, että kävelylenkit ei suju edelleenkään ja viikonloppuisin varsinkin huomaa, että niin monet jutut, mitä haluaisi tehdä vaatii sen, että pystyisi kävellä vähän pidempään, kuin autoon ja sieltä sisälle. Kyllä se pikkuhiljaa paremmaksi menee ja toivonkin, että pääsen ensi viikolla ohjaamaan muutakin, kuin huoltavia tunteja töissä. Aika pitkäksi venähti niin pieneltä tuntunut juttu, kun kolme viikkoa tässä jo menty jalkapuolena.

Kivaa viikonloppua!

Sannis

Kutimet ja koira

Reilu viikko sitten otin kutimet käteen parinkymmenen vuoden tauon jälkeen ja nyt oon ihan hurahtanut. En oikein nyt ehtisi valokuvata tai päivittää blogia. Tai käydä töissä. Pitäis nyt vaan kutoa. Tein mustat säärystimet ja vaaleatkin on pian valmiit. Käsiala voisi olla vähän tasaisempaa, mutta annetaan anteeksi, kun tauko venähti sen verran pitkäksi ja vielä tässä harjoitellaan :) En edes mitään ohjeita alkanut etsimään, kun ajattelin, että en niistä mitään kuitenkaan ymmärrä, vaan kudoin fiiliksen mukaan. Ykstoistaveen piti opettaa aloitussilmukka ja nurja silmukka piti luntata Youtubesta. Nopeasti kuitenkin muistui mieleen. Oon nuorempana kutonut vaikka mitä, jopa useamman villapaidan. Nyt tuli mustista säärystimistä ehkä vähän turhan väljät. Saatan purkaa ne ja tehdä uudet. Vaaleat tuntuu paremman kokoisilta.

Tänä aamuna mulla olis hetki aikaa ennen töihin lähtöä enkä osaa päättää kutoisinko vai googlettaisinko koiratarvikkeita. Jep, meille tulee koira ensi viikon perjantaina. Kolmetoista vuotta ollaan oltu ilman ja nyt on näköjään taas aika. Ykstoistavee on siitä puhunut jo vuosia, mutta en koskaan ajatellut, että mun mieleni muuttuisi. Luopumisen tuska on jotain niin hirveää ja se on saanut mut tiukasti kieltävälle kannalle näin pitkäksi aikaa. Nyt sitten odotan kauhulla sitä kuran ja ravan määrää, pentuaikojen unettomia öitä ja sitä, tuleeko meille joku kunnon täystuho.

Yllättäen eniten koiraa meillä odottaa ykstoistaveen lisäksi Mister A. Mini on aina arastellut koiria ja eläimiä muutenkin, koska ei oo niihin tottunut. Se on oikeasti yksi iso syy, miksi halusin koiran. En tarkoita, että kaikesta ja kaikista pitää tykätä, mutta haluan, että mun lapseni oppii suhtautumaan eläimiin lempeästi ja kunnioittavasti. Semmonen terve pieni varautuminen vierasta eläintä kohtaan pitääkin tottakai olla, mutta jotenkin oon vähän pelännyt, että minin suhde eläimiin muodostuu liian välinpitämättömäksi. Uskon, että koiran omistaminen opettaa lapselle tosi paljon. Nyt typy odottaa jo koiraa innokkaasti ja uskon, että se saattaakin olla mini, josta loppuviimein tulee koiran kanssa paras kamu. 

Kaikki me ollaan oikeasti tosi innoissamme tästä. Rotu on Espanjanvesikoira ja ihan outo mulle. Törmäsin siihen, kun googletin vähemmän allergisoivia rotuja. Jatkoin etsimistä, mutta päädyin aina takaisin samaan. Joulukuun alussa sitten googletin kasvattajia ja mitä hitsiä.. Vaasassa kasvattaja, jolla pennut tulossa parin viikon sisällä. Mikä tsägä?! Se, mitä en tiennyt, oli se, että koirat on nyt hirveän kysyttyjä ja aivan hitsin kalliita. Näillekin pennuille oli ottajia jo jonossa ja hetkeksi jouduttiin jo kuoppaamaan haaveet. Loppuviimein asiat kuitenkin ratkesi ja meille tulee sijoitukseen tyttökoira, joka on kasvattajan oma niin kauan, kunnes on tehnyt yhdet pennut.

Ollaan saamassa siis pienenpieni lisä meidän perheen akkavaltaan. Pennun syntymäpäivä on sama, kuin minillä <3 Mitä ilmeisimmin hän tulee olemaan aktiivinen tapaus jos rotukuvaus osuu kohdilleen. Eiköhän se meille passaa. Turkin hoito vähän jännittää ja joudun kyllä opetella pennun hoitoa netistä, koska tuntuu etten tajua koirista enää mitään :D

Ja hei, jos oikein ajattelee meidän perhettä, niin kyllähän meille nyt aivan jo kuuluu yksi koira. Ja huom.. olen varautunut muuttamaan tuon ykkösen kakkoseksi jossain vaiheessa jos tilanne vaatii.

Sannis 

Tilanne

Morjensta pöytään! Kuinka teidän vuosi 2021 sujuu? Vähän hiljaista on täällä mun rintamalla. Ei oo kamerassa kuvia eikä paljon tarinoitakaan kerrottavaksi. Oon vietellyt vähän sellaista talvihorrosta tässä viime viikot ja se on varmaan ihan hyvä juttu. Tuntuu, että stressi on jonkin verran päässyt laantumaan ja olo on jotenkin vähän levollisempi ainakin nyt just.

Loppiaisena sattui niin hölmö vahinko, että pudotin tietokoneen jalkani päälle ja vähänpä kuulkaa tiesin, mitä noin pienestä haaverista voi seurata. Siitä seurasi se, että vielä nytkin, kahden viikon jälkeen kuljen töissä sukkasillani, koska kengän jalassa pitäminen sattuu liikaa. Pudotus ei ollut korkea eikä läppärikään oo mikään suuren suuri, mutta koko isovarpaani sain mustaksi ja jotenkin koneen kulma onnistui osumaan niin sopivasti, että sain syvän haavan, joka vuoti verta useamman päivän eikä vieläkään oo lähellekään parantunut.

Tuo isovarpaan haaverihan ei tietenkään riittänyt, vaan seuraavalla viikolla mun piti potkaista vielä saman jalan pikkuvarvas oven karmiin niin, että sitten mulla oli kaksi mustaa varvasta. Minä vuonna viimeksi olisin satuttanut varpaani niin, että kengän jalkaan laitto on mahdotonta? En varmaan ikinä ja yhtäkkiä tein sen tuplana. Mitä hittoa? En tiedä uskonko siihen, että kaikella on tarkoitus, mutta jotenkin aika passeliin saumaan tuli nyt tällainen setti, joka on tehnyt jumppaamisesta ja lenkkeilystä mahdotonta. Parin viikon tauko kovemmasta fyysisestä rasituksesta on ollut ehdottoman tervetullut. Oon pystynyt ohjaamaan Pilateksen ja Kehonhuollon, koska ne tehdään sukkasillaan ja oon valinnut liikkeet, joihin omakin jalka taipuu. Oon myös tehnyt omia pieniä liikkuvuustreenejä niin, että liikkumisen puute ei oo tehnyt oloa ahdistavaksi ja omatuntokin on pysynyt tyytyväisenä.

Jalka on ollut hiton kipeä. Ilman kenkää sujuu huomattavasti paremmin, mutta oon kyllä joutunut ottaa särkylääkettä muutamana päivänä. Haava tottakai tulehtui ja se teki omat kipunsa. Tuossa kollaasin selfiessä mulla on itku lähellä. Sinä päivänä sattui tuo toinen haaveri ja kun konkkasin ykstoistaveetä oikomishoitoon ja miniä ninjakouluun, jalkaan sattui niin hemmetisti. Tänään on ninjakoulu taas ja ottaa kyllä niin aivoon, kun ei pääse kävelylle sen aikana. Ihan hölmöltä tuntuu vain istua ja odottaa. Myös viikonloppuisin on ärsyttänyt just tuo kun ei pääse kävelylle ja kunnolla ulkoilemaan. Oon seistä pönöttänyt kaukalon reunalla, kun tytöt on luistelleet :)

Että sellainen vuoden alku täällä. Vähän (eli paljon) kyllä naurattaa. Niin pieni juttu, kuin varvas ja jäätävä ongelma, kun ei saa kenkiä jalkaan. Pari ekaa päivää, kun jouduin kulkea mister A:n crocseilla töihin, hävetti kyllä vähän :D Jalkaongelman lisäksi tammikuussa oon päässyt viettämään pienen tyttöjen illan ystävien kanssa niiiiiiiiin pitkästä aikaa. Ollaan tavattu ystäviä myös koko perheen kanssa ja mini on päässyt viemään iskää pilkillekin. Ykstoistavee on ratsastellut ja muutkin harrastukset; tanssi ja taiteen perusopetus on alkaneet.

Tässä kuussa mun isäni menetti vaimonsa. Sairauden uuvuttamana äitipuoleni nukkui pois. Meidän suhde ei ollut koskaan helppo. Kolmekymmentäviisi vuotta oli täynnä ristiriitaisia ja hyvin paljon negatiivisiakin tunteita eikä olo ole nyt yhtään sen helpompi. Jotenkin koen, että mulla ei ole oikeutta surra tai saada osanottoja, koska ei oltu läheisiä ja siksi asiasta on ollut vaikea puhua tai kirjoittaa. Tuntuu, että nämäkin muutamat lauseet on liikaa. Oon pyyhkinyt ne jo muutaman kerran ja sitten kirjoittanut uudelleen. En taida nyt niitä enää pyyhkiä. Jääkööt tähän. Faija jutteli just eilen, että oli kuullut ovelta kolinaa ja automaattisesti ajatellut, että äitipuoleni siellä on tulossa kotiin. Ei ollut varmaan ainut kerta, kun noin käy. Laitoin itselleni muistutuksen, että alan kirjoittaa kirjeitä mister A:lle ja tytöille johonkin jemmaan. Niin, että kun mun aikani on, jää kirjeisiin vielä terveiset.

Tammikuu 2021.

Tsemppiä loppuviikkoon!

Sannis

Toka

Tämän vuoden toisena päivänä oltiin mökillä. Sää oli harmaa, mutta fiilis oli aivan kiva. Migreeni vaivaili mennessä, mutta hellitti jossain vaiheessa. Paistettiin nuotiomakkaraa ja hengailtiin vaan. Tytöt rakastaa olla mökillä. Ykstoistaveellä alkaa välillä jo olla vähän niin ja näin huvittaako lähteä, mutta aina kun päästään perille, on se hyvinkin tyytyväinen oloonsa. Tällä kertaa ei tarvinnut lähdön hetkelläkään yhtään maanitella. Alkaa ilmeisesti joululoma jo riittää ja kaipaa vähän jo vaihtelevampaa tekemistä. No, eipä tässä ookaan enää, kuin kaksi lomapäivää tytöilläkään ja sitten taas arki jo koittaa.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Vuodenvaihde

Vuosi vaihtui rauhallisesti ystävien kanssa. Ensimmäistä kertaa vuosiin jopa valvottiin, kun luku vaihtui. Mutseja väsytti jo aiemmin, mutta sinniteltiin, saatiin skoolattua keskiyöllä ja sen jälkeen hipsittiin äkkiä nukkumaan :D

Miehet teki jätkänkynttilät ja lapset polttelivat sädetikkuja. Mini kyseli ihmeissään ja vähän kypsänäkin, miksei meille osteta koskaan pommeja. Oliskin muuten kiva jos järkättäis joku yleinen ilotulitus vähän aiemmin illalla, niin vois lähteä lasten kanssa tsiigaamaan. Tänä vuonna ei toki järjestetty ollenkaan, mutta joskus sitten, kun voi taas kokoontua. Tuleekohan sitä aikaa enää? Meille ei osteta pommeja, koska kerran kävi vähän isompi haaveri, jota en halua toistaa.

Vuosi 2020 on nyt haudattu historian kirjoihin ja aivan hyvä niin. Aion lähipäivinä aloittaa kuvakirjan teon ja siinä tulee samalla käytyä koko vuosi läpi. Toivon, että sieltä löytyy kivoja juttuja muisteltavaksi. Koko vuosi meni vähän.. hmm.. no, siinähän se meni selviytyessä päivästä toiseen ja tuntuu, että jotenkin huonosti muistan mitä meidän päivät ja viikot sisälsi.

Tämä vuosi on alkanut hissukseen kolmella vapaapäivällä. Tänään alkaa arki mun duunien osalta. Tytöt saa lomailla vielä muutaman päivän ja lähtevät mummun luo kylään. Oon ihan tyytyväinen, että päästään taas jonkinlaiseen normaalirytmiin. Väsy on aikamoinen just nyt, mutta toivon, että se johtuu vain migreenistä ja toivon, että migreeni hellittää kohta.

Tervetuloa vuosi 2021. Please be good!

Sannis