Paljon melua perunahiutaleista

Tällä viikolla on mietityttänyt Saimin ruokahommat. Muutama viikko sitten vaihdettiin Saimin ruoka, koska silloinen ruoka ei ollut riittävän hyvä. Saimilla on joitain allergioita eikä olla päästy kaikista selville. Tällä hetkellä aika varmoilta tuntuu kana ja nauta. En ollut koskaan kuullut, että koirat voi olla yliherkkiä lihoille, mutta nyt oon oppinut, että se on nykyään tosi yleistä. Ei varmaan johdu mistään muusta, kuin meidän superprosessoidusta ja supernopeasti tuotetusta lihasta, epäilen. 

Saimin allergia ilmenee tassujen ja korvien kutinana. Jonkin aika tilanne oli parempi, mutta kun silloisen ruuan koostumusta muutettiin, alkoi taas ihan hullu tassujen kalvaminen ja korvien raapiminen ja meidän täytyi alkaa etsimään uutta ruokaa. Se ei oo oikein helppoa.

99,9% koiranruuista sisältää kananrasvaa ja erikoisruuat on älyttömän hintaisia. Löydettiin ihan hyvän oloinen kotimainen ruoka Mustista ja Mirristä, joka ei sisällä mitään kanaa, ei mitään nautaa eikä myöskään viljoja. Viljat on meidän "ehkä allergisoi"-listalla. Muutaman viikon Saimi ehti uutta ruokaa syödä ja tilanne tassujen suhteen vaikutti ehkä jo vähän paremmalta, kun sitten Mustista ja Mirristä tuli info, että muutama erä ruokaa vedetään jonkin virheen takia takaisin.

No, hommahan on paisunut viikon aikana parin erän takaisinvedosta niin, että koko ruuan myynti on lopetettu. Puhutaan koirien massamyrkytyksistä sekä Suomessa, että koko Skandinaviassa ja historian vakavimmasta eläinruokavirheestä. Ruuan sisältämässä perunahiutaleessa on ilmeisesti aika korkeita myrkkypitoisuuksia. Koirat on saaneet halvausoireita ja ties mitä kaikenlaista pelottavaa. Joitain koiria on jouduttu jopa lopettaa.

Saimi yski viime viikolla aika paljon useampana päivänä ja yhtenä yönä oli oksentanut. Vaunureissulla seurattiin, kun ei meinannut millään päästä sohvalle, koska takajalat ei tuntuneet tottelevan ja muutenkin jalat vaikutti oudoilta. Suurempia oireita ei onneksi Saimille ilmaantunut ja lopetettiin ruuan käyttö aika nopsasti. Saatiin palauttaa just ostettu iso säkki ruokaa Mustiin ja Mirriin.

Vaikeuksia tuli siinä kohdassa, kun piti etsiä uusi ruoka. Löysin toisen kotimaisen, joka ei sisällä kanaa eikä nautaa, kauraa kylläkin. Hain pussin ja jotenkin inhottavalta tuntui ladata kylmiltään ruokakuppi täyteen uutta ruokaa, kun yleensähän vaihto tehdään pikkuhiljaa. Pari päivää on nyt tassujen kalvaminen ollut taas aikamoista. Nytkin makaa sohvan selkänojalla ja nuolee/puree tassujaan. Tarkoittaa sitä, että ei taida uusi ruoka olla passelia ja pelkäänpä, että kaura on se, joka oireet aiheuttaa. Tarkoittaisi siis sitä, että mikään kotimaisista viljoista ei sovi.

Eilen tuli tieto, että firma, josta nykyinen ruoka on, vetää kissanruokiaan pois markkinoilta ja niinpä vain osa ruuista oli kuitenkin tehty samassa tehtaassa, kuin myrkylliset ruuat. Sain myös selville, että ruoka sisältää samanlaista perunahiutaletta, josta koko myrkytyshomma on lähtöisin ja perunahiutale tulee (kotimaiseen ruokaan) hollannista, samasta maasta, kuin siihen myrkylliseen (kotimaiseen) ruokaan. Huoh!

Alkaa loppua ideat. Mitä Saimi voi syödä ja mitä uskaltaa syöttää. Suurimassa osasssa, joista kana on poistettu, on poistettu myös riisi ja viljat ja tilalla on sitä hiton perunahiutaletta. Eilen nyt annettiin noita napuja, joita meillä on vielä kotona, mutta aika vähällä määrällä mentiin ja laitettiin riisiä + tonnikalaa reilummin. Tassujen kutina alkaa nyt olla sillä mallilla, että ehkä mennään tänään pelkällä riisillä ja tonnikalalla. Kotiruokaakaan en mielelläni syöttäisi kovin kauaa.

Plääninä on nyt odotella pari päivää, mihin tilanne ruokien suhteen etenee. Ehkä ensi viikon puolella ollaan jo viisaampia taas ja tiedetään, mihin uskaltaa rahansa laittaa. Yksi tutun suosittelema ruokavaihtoehto olisi, mutta se on nettitilaustavaraa ja myydään vain isoissa säkeissä. Aika riskaabelia lähteä ostamaan monella kympillä ruokaa, jonka sopivuudesta ei tiedä mitään. Saa nähärä ny.

Ootteko törmänneet tähän koiranruokakohuun?

Sannis

Talvivaunuyö

Pitkälle ehti jo marraskuu ennen kuin pääsin blogihommiin. Puolessa välissä jo mennään kohta. Tänä vuonna marraskuu onkin erityisen mukava. Tulossa on tälle kuulle yksi parin päivän koulutus, jota odotan mielenkiinnolla ja sen jälkeen vielä talviloma. Aika väsyksissä oon edelleen. Yhtenäinen migreeniputki onneksi katkesi eikä oireita oo nyt ollut päivittäin, mutta muutama päivä aina siellä täällä kuitenkin ja se tekee väsyä. 

Kirjoittaja inhoaa väsynyttä olotilaa. Kaikki mikä hidastaa menoa tai vähäkään laskee suorituskykyä, ärsyttää ihan huolella. Rakastan sitä, kun keho ja mieli on normaalissa voinnissa ja hommat rullaa, kuten kuuluu. Sitäpä ei tietysti voikaan olettaa, että aina olisi täysin iskussa, mutta toivoahan toki voi :)

Viime viikolla satoi Vaasassa yhtäkkiä lunta ihan hitsisti. Harmi ettei oo kuvaa siitä muistoksi. Se oli marraskuun ensimmäinen päivä, keskiviikko ja lunta tuli koko päivän niin, että iltapäivällä sitä oli jo polveen saakka, kun kahlasin miniä vastalle koulun jälkeen. Saimi oli aivan innoissan. 

Lumi pysyi maassa vielä torstain ja perjantainkin, mutta lauantaina satoi vettä koko päivän ja sunnuntaina lumesta oli jäljellä enää joku kasa siellä ja toinen täällä. Oltiin luvattu minille ja kamulle pieni vaunureissu, joten vesisateesta huolimatta startattiin lauantaiaamuna.

Ajeltiin Kalajärvelle Peräseinäjoelle. Vettä satoi tosiaan lähes koko päivän ja saatiin istua vaunussa sisällä. Mini ja kamu pelasivat Monopolya ties kuinka monta matsia ja me mister A:n kanssa tsiigattiin Virgin Riveriä Netflixistä. Otettiin myös muutama matsi Kummitusportaita koko porukalla.  Illaksi oli varattu sauna ja sitä ennen onneksi sade hellitti niin, että päästiin vähän ulkoilemaan. Vaaleanpunainen kuva on lauantai-illalta. Auringonlasku värjäsi maiseman aika makean väriseksi. Tuuli oli niin kova ja kylmä, että se meni luihin ja ytimiin saakka talvivaatteista huolimatta.

Saunasta mini ja kamu kävivät lumessa vaikka kuinka monta kertaa. Siinä vaiheessa lunta oli vielä jonkin verran jäljellä. Sauna ei yleensä oo meidän ykkösjuttu ja monesti jätetään se väliinkin, mutta tällä kertaa olin tosi tyytväinen, että varattiin yksityisvuoro. Huonolla kelillä se muodostui päivän pääohjelmanumeroksi ja lapset oli ihan tärinässä.

Sunnuntaina lumi oli jo vähissä ja vettä tiputti taas aamusta. Päästiin kuitenkin luruja tekemään ja jäitä heittelemään ja aurinkokin näyttäytyi pilven takaa. Kalajärvellä caravan-alueen ympäristö on tosi kiva ja viihdyttiin ulkona hyvä tovi, vaikka sää ei ollut paras mahdollinen. Kotimatkalla stopattiin vielä Seinäjoella Tokmannissa lasten toiveiden mukaan.

Ensimmäinen talvivaunuyö on nyt takana. Pakkasta ei juurikaan ollut, mutta tuuli oli jäätävä. Vaunussa oli tosi tasainen lämpö eikä yhtään kylmä. Olin varautunut, että pitää ehkä nukkua pipo päässä ja laitoin illalla pitkähihaisen päälle. Yöllä heräsin ottamaan pitkähihaisen pois, koska lämpötila ei ollut yhtään sen matalampi, kuin normaalisti kotonakaan. 

Keli oli sen verran märkä ja rapainen, että tosi tarkka sai olla ettei koko vaunu olisi ollut ravassa. Housut ja takit kuivui yön aikana, mutta litimärät hanskat oli litimärät edelleen aamulla ja vähän ahdasta oli, kun siellä täällä roikkui vaatetta kuivumassa. Yhden yön retket on vähän raskaita. Kuitenkin pitää vaunu pakata ja purkaa lähes samalla tavalla, kuin pidempääkin reissua varten ja jotenkin se on aika paljon yhtä yötä varten. Loma-aikojen ulkopuolella päivät on kuitenkin vähissä, koska mister A on perjantaisin aina iltaan saakka töissä. Kiinnostaa kyllä kuitenkin tehdä joku retki myös hyvällä talvisäällä. Sellaisella, kun on vähän lunta, aurinko paistaa ja pikkupakkanen kipristelee nenänpäätä.

Sannis