Tänään alkaa tytöillä syysloma. Yritän itekin ottaa lyhyempää päivää töissä loppuviikolla jos se vaan on mahdollista. Meinas vähän väsy ottaa eilen yliotetta väärässä kohtaa ja nyt surkeimmalta tuntuu se, etten saanut pidettyä pokerinaamaa. Eipä tossa nyt edes mitään suurta tapahtunut, mutta kun mä en koskaan saisi olla väsynyt tai huonolla huumorilla. Pitäisi aina olla auringonpaistetta ja linnunlaulua. Kuulun varmaan salaisesti siihen kulttuuriin, jossa pahinta on kasvojen menetys. Olikos se muuten japanilaisten juttu? Jännä muuten, että ensin oot ihan marttyyrina siitä, että sä niin teet kaikkea ja kukaan ei koskaan huomaa (jep, ei pidä paikkansa, mutta mieli on liian väsyneenä typerä). Sitten yhtäkkiä kaikki huomaa sut ja sun jutut, niin oot ihan nolona ja häpeissäs, että älkää nyt vaan kaikki näihin mun hommiin keskittykö. Kyllä on ihmisen elämä vaikeeta välillä. Eikä edes pitäisi olla mitään varsinaisia ongelmia. Huhhuh!
Oon tehnyt niin paljon duunia koneella viime viikot, että mun sympatiat istumatyöntekijöitä kohtaan on kyllä huipussaan. Karseeta vaan kököttää niska kenossa ruudun ääressä. Oon käynyt kävelyillä usein, että sais vähän raitista ilmaa ja rauhallista liikettäkin jumppien lisäksi. Miniin alkaa vaikuttaa mun viime viikkojen normaalia suurempi työmäärä ja sekin pyytää koko ajan, että lähdettäis kävelylle. Varmaan, kun tietää että silloin äiti on läsnä eikä tee töitä. Parka! No, suurin rutistus on nyt duunissa brändivaihdoksen suhteen tehty ja vaikka koko ajan on paljon hommaa, taitaa määrä kuitenkin jo pikkuhiljaa palautua lähemmäs normaalia. Koronatilanteen takia porukkaa on niin paljon vähemmän liikkeellä, että se vähän rauhoittaa tilannetta.
Parina viimeisenä vuotena ollaan syyslomalla käyty Karmivassa Karnevaalissa Särkänniemessä. Nyt ei saada lähteä Vaasasta mihinkään, koska koronatilanne täällä on maan huonoin. Faijan mökille ajateltiin jossain vaiheessa tehdä visiitti. Vielä en oo peruuttanut loppukuun Vuokatin reissua, mutta täytyy kai sitäkin alkaa jo miettiä. Oon kyllä tosi harmissani. Olin niin miettinyt, että nytpä vähän juhlistan itseäni oikein luvan kanssa jos sillä saisin pientä piristystä aikaan. No, säästyypähän ne rahat jouluksi. Tytöillä alkaa olla aika kalliita tarpeita. Ei ne ite mitään yli suuria toivo, mutta ite tahtoisin hommata tietokoneet, joilla hoitaa mahdollista etäkoulua ym. Taitaa jäädä haaveeksi, mutta ainahan sitä tahtoa saa.
On tää kuulkaa aika ramaattista nyt hei!
Kun täytin kolmekymmentä, oli Tommi just kuollut. Nelikymppiset peruuntuu koronan takia.
Saa nähdä mitä viiskymppisillä. Tuleekohan maailmanloppu?
Sannis
