Komediaa

Kolmas lomaviikko on lopuillaan. Vietettiin tämä viikko Vaasassa ja treenailtiin, tavattiin perhettä + ystäviä, käytiin kaupunkilounailla ja siivottiin pihaa. Seitsemäntoistavee teki yhden yön rundin ystävänsä mökille, mutta muuten ollaan oltu kotiympyröissä. Mini pääsi kampaajalle. Kirjoittaja leikkasi mummun liian pitkäksi päässeitä niskahiuksia ja värjäsi myös oman tukkansa, josta tulikin tosi hyvä edellisen vähän hutivärin jälkeen.

Piha oli vähän karseassa kunnossa ja oon supertyytyväinen, kun saatiin sitä siistittyä. Putsattiin villiintyneet rikkaruohot ja siivottiin yksi vähän levähtänyt puupino pihan perältä. Laiteltiin ajelehtivat tavarat paikoilleen ja putsasin terassin kukat. Upea pinkki pelargonia oli ottanut nokkiinsa meidän hoidosta ja sain ottaa siitä kaikki kukat pois. Saa nähdä vieläkö se tekee uusia. Menin Rustaan ostamaan muutaman neilikan tilalle, mutta siellä muistin tosiasiat ja päädyin kuitenkin loppukesäksi auringonkukkiin, joita ei tarvi edes yrittää muistaa kastella :D Viimeisessä kuvassa näkyy vähän taustalla, että punainen pelakka vielä sinnittelee.

Jalan hermosärky palasi torstaina. Se ei paljoa etukäteen varoitellut, vaan alkoi ja samantien oli oikea jalka pois pelistä. Laitoin paniikkiviestin jäsenkorjaajalle, jonne onneksi pääsin heti perjantaina. Nyt on sunnuntai ja jalka tuntuu korjauksen jälkeen aika hyvältä. Jännittää toki hitosti, kuinka käy. Pysyykö hyvänä päivän vai ehkä sen kolme viikkoa, mitä edellisellä korjauksella. Viimeksi korjauksen jälkeen jalan kipu siirtyi kylkeen/selkään ja niin se teki nytkin. Se kipu on huomattavasti lievempi eikä estä liikkumista, kuten jalan kipu. Edellisen korjauksen jälkeen kipu laantui muutamassa päivässä ja toivon, että samalla tavalla käy nyt. Kirjoittaja ei näistä hommista mitään ymmärrä, mutta jotainhan tuolla lonkan alueella täytyy olla väärässä asennossa ja hermo jää pinteeseen. Jäsenkorjaaja puheli, että kun virheasento on kauan ollut, saattaa se palata vielä monen monta kertaa. Prkl! Varasin jo seuraavan ajan kuukauden päähän kaiken varalta. Torstaina olin niin onnellinen salilla päivällä, kun olkapää toimii jo niin paljon paremmin ja sitten illalla meni jalka alta. Huoooooh!

Pian lähdetään tyttöjen ja mutsin eli mummun kanssa Helsinkiin. Jep, tätäkin retkeä sai jännittää hitosti tuon jalan takia samoin, kuin Jysäriä. Saa nähdä saanko istuskella koko reissun ajan vai toimiiko koipi. Pasilan asemalta on 650m metriä meidän kämpille. Se on suurin mietinnän aihe… että tarviiko ottaa taksi vai pitääkö jäädä asemalle :D Tsekkasin jo mistä löytyy kaupunkipyöriä. Pyöräilyhän on onnistunut hyvin silloinkin, kun seisominen tai kävely ei. Tää on kyllä aikamoista komediaa taas :D

Kivaa sunnuntaita jokaiselle säädylle!

Sannis

Marjahommia

Marjahommat on alkaneet, kuten edellisestä postauksesta jo kävikin ilmi. Aloitettiin perinteisesti mustikoilla mökillä. En enää oo ihan kärryillä paljonko saatiin sinistä kultaa pakkaseen, mutta about 20 litraa se taitaa olla. Tänään oli tarkoitus lähteä noukkimaan lisää, mutta nyt sataa vettä. Toivotaan, että osuu vielä paremmat kelit kohdilleen ennen kuin pensaat on tyhjät, niin saan vielä muutaman litran jemmaan. Meidän marjamenekki on jäätävä, joten parikymmentä litraa ei riitä edes jouluun saakka.

Oman pihan parista pensaasta tulee vadelmaa ja mustaherukkaa. Meidän pensaat on vasta muutaman vuoden vanhoja ja aiempina kesinä saalis on ollut vielä aika pieni. Nyt näyttää, että saadaan molempia reilummin. Mustaherukka on kirjoittajan suosikkismoothiemarja ja haluaisin sitä paljon. Mustikat voin säästää sitten suurimmaksi osaksi tytöille. Kuvan vadelmat tuli yhdellä poimimisella. Raakileista päätellen saan saman satsin vielä monta kertaa. Mustia tulee enemmän, varmasti useampi litra, kun vain kypsyvät kunnolla. Oon muutaman kerran noukkinut jo pienen tipan, mutta on saanut vähän valikoida ettei tuu raakoja mukaan.

Mummu murehtii omassa pihassaan olevista punaviinimarjoista. Lupasin mennä noukkimaan niitäkin. Niistä en varsinaisesti niin piittaa, mutta smoothiessahan ne menee hyvin muiden joukossa. Mustaherukka taitaa olla vitamiinirikkaampi, mutta ei punaherukkakaan kai ihan turha ole. Kuningas googlen mukaan se sisältää K-vitamiinia, flavonoideja ja antioksidantteja. Luulen, että kirjoittajan sukupolvi ja meitä nuoremmat ei niin piittaa, vaikka marjat mätänisi kaikki pensaisiin. Melkein satavuotias mummuparka taas ei meinaa kestää ajatusta siitä, että marjoja on, mutta kukaan ei nouki, kun itse ei enää jaksa. En tiedä josko pitäisi oikein mehuhommiin alkaa, mummun jalanjäljissä. Varsinkin seitsemäntoistavee haluaisi aina viinimarjamehua, kun on kipeänä.

Menneenä keväänä oon joutunut ostaa marjoja ja smoothiehedelmiä ihan hitsisti, joka ikisellä kauppareissulla jotain. Olis ihanaa jos ensi keväänä ei tarvitsisi. No joo.. ehkä joudun silloin tällöin tehdyn keltaisen smoothien aineosia vielä ostaa. Jos en nyt satu löytää jostain mangoa ja ananasta poimittavaksi :D

Ja hei, kuulostaako siltä, että pidän näistä marjapuuhista? Että tykkään hengailla marjapuskissa? Nou nou.. en todellakaan!! Ärsyttää nokkoset ja kaikki hiton ötökät ja ärsyttää, kun selkä tulee kipeäksi ja rasittaa hitosti, kun kipot täyttyy niin hitaasti. Ihan hanurista koko homma! Mutta hei, girls gotta do what girls gotta do :D

Onko muilla jo marjat pakkasessa?

Sannis

Toinen lomaviikko

| Käytiin mister A:n kanssa katsomassa Vaasan Ylioppilasteatteri Rampin Dingo ja oli yli hyvä.

Ei olla käyty moneen vuoteen kesäteatterissa, joten nyt oli jo aika. |

| Teatterin jälkeen fillaroitiin kaupunkiin syömään. |

| Ollaan treenattu harva se päivä. On ollut useampi sali, yhdet porrastreenit ja yksi pidempi pyörälenkki.

On mennyt perille, kuten kuvasta näkyy :D |

| Yksi päivä, yö ja aamupäivä vietettiin mökillä.

Mökki on lähellä tallia sekä Vaasan pisimpiä portaita, joten seitsemäntoistavee kävi ratsastamassa ja mutsi rappurallilla.

Meri ja sauna tuntui ihanalta helteisen päivän, mustikkasavotan ja treenin jälkeen. |

| Ensimmäinen aamupuuro tälle vuodelle. Mutsi eli mummu keitti ja kyllä maistui. |

| Jokainen sai oman puuronsa. |

| Opettelin ekaa kertaa ever poimimaan marjoja poimurilla, mikä tarkoitti myös perkaamishommia.

Kyllähän se kokonaisuudessaan vähän nopeammin sujui, vaikka perkaaminen on kyllä hanurista. |

| Burger quesadillat on ihmeellisen hyviä ja niillä herkuteltiin toisella lomaviikolla. |

| Muuten lämpimän ja aurinkoisen viikon lauantai oli harmaa ja sateinen ja vietettiin se suurimmaksi osaksi anopin eli mumman luona.

Mini on tehnyt mummalle tuon tiilipolun ja miten hitsissä se voi olla noin kiva?

Taitaa olla alunperin tyttöjen tädin ideoima. |

| Juhannuksen Powerpark-retki oli niin sopiva konsepti, että otettiin siitä vielä uusinta. 

Nyt on meidän tämän kesän huvipuistokiintiö täynnä. |

Sannis

Jätski

Itsetehty jäätelö

1prk kondensoitua maitoa

5dl vispikermaa

2tl vaniljasokeria

Vatkaa kerma vaahdoksi. Sekoita joukkoon kondensoitu maito ja vaniljasokeri. Lisää oman maun mukaan esim. marjoja, karkkia tai keksimurua. Kaada rasiaan tai vuokaan. Pakasta vähintään 6h tai yön yli.

Ohje on IG-tililtä janinan_suurperhe. Jätskit teki tietysti mini, joka on meidän leivontamaisteri.

Reseptin jätski oli tosi makeaa. Seuraavaksi testataan laittaa kermaa 6dl. Sekin kuulemma toimii. Tsekkasin netistä, että joku oli senkin jo testannut. Marjat taas ei toimineet noin isossa koossa, jossa me mansikat laitettiin jäätelöön. Nehän olikin kivikovia ja jäisiä, kun jätski muuten olisi ollut jo sopivan pehmeää syötäväksi. Keksimuru taas oli 6/5. Tätä voisi kokeilla vielä ainakin turkinpippurimurulla ja mietin myös, että joulun aikaan piparijätski voisi olla aika herkullinen jälkiruoka.

Sannis

Visit Parkano

Virroilta meidän tie vei Parkanoon. Se on kuulkaa karavaanailu näinkin hohdokasta hommaa, että kesäloman pisimmän reissun kohteet on Virrat sekä Parkano :D Vaunuilussa just se onkin kivointa, että uusi paikka on aina uusi paikka ja aina on jotain pientä nähtävää ja koettavaa, vaikka kohde ei sinänsä niin hohdokkaalta kuulostaisikaan. Parkano valikoitui meidän paikaksi ihan vain sillä perusteella, että perjantain iltajuna pysähtyi siellä. Saatiin siis seitsemäntoistavee mukaan reissuun viikonlopuksi.

Parkano Campingilla oli tosi kiva sijainti ihan kolmostien varressa, mutta silti rauhallisella paikalla järven rannalla. Kirjoittaja tykkää rauhasta, mutta silti on ihanaa että kaupat on lähellä. Tässä leirinnässä oli vain vähän porukkaa ja saatiin hyvä sorapaikka, jossa järvi avautui kahdelle sivulle vaunusta katsottuna ja jossa kuitenkin pääsi halutessaan myös nurtsille. Paikka vain oli harmillisen vino ja vietti pahasti järveen päin. Saatiin vaunu kyllä suoraan ja tassut tiukasti maahan. Kiilat oli tietysti jokaisen neljän renkaan alla, mutta silti ekana yönä kirjoittajaa vähän hirvitti josko ollaan jorpakossa keskellä yötä. Ei onneksi oltu ja tokana yönä ei onneksi tarvinnut niin ressailla. 

Viikonloppu Parkanossa oli tosi kiva ja lämmin, kuin mikä. Tokana yönä meinasi tulla jo vaunussa vähän turhan kuuma. Ensimmäistä kertaa saatiin uusi ilmastointi oikeasti käyttöön ja kyllä se kyllä viilensi mukavasti. Saimikin löysi uuden lempipaikan yhden puhallusaukon kohdasta ja aloin jo pyydellä tulemaan hetkeksi muualle ettei oo kohta koivet kuoliossa, kun niin puhaltaa kylmää. Oli ihanaa, että saatiin kunnon kesäviikonloppu ja päästiin minin kanssa uimaan lämpimällä säällä. Alueella oli kaksi uimapaikkaa, joista toinen oli selkeästi parempi, kuin toinen ja käytiin pariinkin otteeseen siellä dippailemassa.

Tytöt fillaroi kaupoille ja me mister A:n kanssa tehtiin pyörillä vähän pidempi kierros Parkanon keskustaa tsiigaillen. Mister A ja mini fiukeilivat taas kalapaikkoja etsien, mutta tällä kertaa oli menestys huono. Mister A:lla oli myös vähän pyöränkuminpaikkaushommelia.. yllätys yllätys! Aina jotain pikkuaskaretta ilmaantuu :D Saimin kanssa käveleskeltiin leirintäalueen ympäristössä ja löydettiin heti perjantai-iltana suojainen spotti, jossa pikkulikka sai ottaa vapaana hetken spurtteja. Palattiin sinne tietysti vielä lauantaina myöhemmin illalla. Aina vähän sydän sykähtää, kun löytyy joku syrjäinen paikka, jossa päästää kikkurapää hetkeksi remmistä irti ilman, että se häiritsisi ketään. Voi sitä iloa ja riemua ja sitä hullua vauhtia <3 Kyllä koirien pitää saada juosta säännöllisesti sydämensä kyllyydestä niin, että sydän hakkaa hulluna ja kieli roikkuu melkein etutassujen alla.

Kirjoittaja teki lauantaiaamuna hyvän syketreenin ihan leirintäalueen vieressä olevalla urheilukentällä; juoksua useampaan otteeseen, askelkyykkykävelyjä, erilaisia loikkia, kävelyä ja vähän lisää juoksua. Se treeni todellakin tuntuu koivissa vielä nyt pari päivää jälkeenkin ja pakarat sekä lonkankoukistajat huutaa hoosiannaa joka kerta, kun koittaa nousta ylös tai istua alas. Ei oo paljoa tullut juostua tai tehtyä pidempiä sarjoja loikkia viime aikoina vuosina. Nyt tuntuu, että saattaapa olla aiheellista ottaa niitäkin ohjelmistoon ihan vakkaristi.

Parkano Campingissa oli monta kivaa juttua ja uskon, että saatetaan mennä sinne joskus uudelleenkin kun kaivataan viikonlopuksi leirintää suht läheltä. Palveluun olisin kuitenkin toivonut hitusen parannusta. Oikein paljoa ei tarvinnut henkilökunnan kanssa asioida, mutta olisin kaivannut edes jotain pientä opastusta siitä, mistä mikäkin löytyy, kun tultiin paikalle. Tämä taisi olla ensimmäinen kerta, kun ei kerrottu yhden yhtä asiaa tai ohjetta toiminnoista. Alue oli kompakti ja kaiken löysi kyllä itsekin, mutta kyllä leirinnän vastaanotossa ihan minimi on, että kerrotaan, missä on huoltorakennus. Poislähtiessä taisi asiakas olla ainut, joka kiitteli. Pieniä juttuja, mutta suuria kuitenkin. Huomaan, että vuosi vuodelta alkaa ystävällinen palvelu tuntua itselleni tärkeämmältä ja kokemukseen yhä isommin vaikuttavalta tekijältä.

Viikonloppu Parkanossa oli erittäin kiva!

Sannis

Virroilla

Tällä viikolla käytiin Virroilla. Ei ollut mitään erityistä syytä lähteä juuri sinne. Se vain sattui osumaan silmään, kun selailin leirintäopasta ja siellä on Vankkurimännikkö, leirintäalue, joka kuuluu Caravan huiput-ryhmään. Caravan huiput on alueita, joissa varustelutaso on hyvä ja kirjoittajan kokemuksen mukaan nämä alueet on aina siistejä. Ei uusimpia, mutta hyvin pidettyjä. Caravan huiput on kaikki SFC-alueita (oon ainakin ymmärtänyt) eli ovat karavaanareiden yhdistysten ylläpitämiä. Uskon, että se mikä tekee näistä paikoista laadukkaan, on se, että ihmiset, jotka alueita ylläpitää, käyttävät niitä myös itse. He huomaavat pienet puutteet ja jutut, jotka olisi hyvä olla olemassa. Yrittäjävetoisissa paikoissa ei yrittäjät varmastikaan samalla tavalla käytä itse tiloja ja silloin vaikeaa huomata, että olisipas hei kiva, jos tässä kylpyhuoneessa olisi joku penkki.

Autoon tuli, yllätys yllätys, pieni yllärihuolto juuri ennen reissuun lähtöä ja kesäkassa pieneni muutamalla satasella. Onneksi mister A hoitaa hommelin, kuin hommelin ja onneksi osia oli huoltoliikkeessä hyllyssä. Saatiin siis auto lähtökuntoon. Aikaa vaunureissuille on tänä vuonna hyvin rajallisesti, joten päätettiin vallitsevien seikkojen valossa pysyä nyt lähimaastossa. Säästetään vähän polttoainekuluissa eikä aikaa tarvi kuluttaa autossa istumiseen.

Vankkurimännikkö oli iso alue, mutta siellä oli yllättävän rauhallista, vaikka täysi sesonki on päällä. Sää oli lämmintä ja viileämpää vuorotellen, mutta sadetta saatiin vasta viimeisenä yönä, joten oikein hyvä meidän oli Virroilla olla. Laitettiin vaunu alueen perimmäiseen nurkkaan, jossa ei paljoa asukkeja näkynyt, mutta huoltohommat (suihkua lukuunottamatta) oli ihan vieressä. Suihkut oli alueella vain yhdessä (siellä toisessa) päässä ja se oli vähän outoa, kun paikkoja oli kuitenkin reilusti yli 200. Suihkussa ei kuitenkaan onneksi tarvi yleensä rampata montaa kertaa päivässä ja Jupiterillahan sinne nopeasti hurautti jos ei hutsittanut kävellä. Minillä varsinkin on niin kiirusta yleensä, että tokassa kuvassakin näkyvä "naisten kaupunkipyörä" on reissuilla kovassa käytössä :D

Jupiterin alla olevassa kuvassa on tilaussaunan uintipaikka ja sen alla on itse tilaussauna. Sauna ja saunapaikka oli tosi kivat, kuten kuvasta näkyy. Parilla kympillä sai saunoa omalla porukalla 50 minuuttia, joka meni nopsasti, kun minin kanssa rampattiin vuorotellen veteen ja lämmittelemään. Mister A karkasi jo puolen tunnin jälkeen ettei Saimin tarvinnut olla vaunulla yksin. Yleisiä saunoja ei tässäkään paikassa testattu, vaikka Vankkurimännikössä oli oikein kokonainen saunamaailma.

Mister A ja mini kalastelivat tällä retkellä useampaan otteeseen. Meillä oli toinenkin pyörä Jupiterin lisäksi mukana ja kaksikko huristeli sinne sun tänne kala-apajien toivossa. Sillä välin kirjoittaja sai tehdä rauhassa ristikoita ja pitää vaunua ihanan siistinä. Seitsemäntoistavee ei ollut tällä retkellä mukana, vaan oli Vaasassa duunaamassa viimeisiä työpäiviä tälle kesälle. Kirjoittajakin sai maistiaiset Vankkurimännikön ympärillä olevasta suht mäkisestä maastosta, kun vedettiin minin kanssa ylämäki-alamäkirallia maisemia katselemaan. Mutsi kolmivaihteisella Jupiterilla tietysti :D Vankkurimännikössä oli kivasti monenlaista puuhaa, joten pelailtiin myös bilistä ja sulkista. Pienemmille lapsille paikasta löytyi useampi leikkipaikka ja -huone. Nice!

Ihan leirintäalueen lähellä on Torisevan rotkojärvet ja käytiin niitä tottakai ihastelemassa. Olipa huikeat maisemat. Järvien lähistöllä olisi ollut reilun kuuden kilometrin pituinen luontopolku, mutta me ei sitä lähdetty tällä kertaa kiertämään. Vaikka kirjoittaja pyörii aina jossain metsiköissä, keskellä kesää joutuu vähän kuitenkin vältellä. Kaikki kolme muuta vuodenaikaa käy, mutta keskellä kesää ötökät syö meidän allergiset niin huonoon kuntoon, että hoidellaan kävelylenkit tässä heinäkuulla vain metsien lähistöllä tai maksimissaan reunamilla.

Kolme yötä, tiistaista perjantaihin viihdyttiin Virroilla ja sen jälkeen oli aika nostaa kytkintä.

Sannis

Booklover: Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta

Tälläkin kertaa päätin tarttua romaaniin, jota BookBeat suositteli. Kaipasin jotain kepeää, jotain aivan omasta elämästä irrallista ja tämä Selja Laakson kirja sai huomion, koska meri…meri kirjan kannessa ja vanha luotsiasema, sekä maininta rannikon karusta luonnosta kirjan kuvauksessa.

Kirjassa juuri valmistunut lääkäri Aava Aholähde ottaa työpaikan vastaan pienen Kellosaaren terveysasemalta ja muuttaa sitä myötä koko elämänsä. Tuntuu, että Aavan elämä onkin ollut jollain lailla vähän holdissa ehkä aina ja aika on muutokselle täysin kypsä. Kellosaarella Aava saa pari uutta ystävää ja elämä saa ihan uudenlaisia sävyjä.

Päähenkilön nyhverömäisyys rasittaa vähän jossain kohdassa, mutta aika lievästi. Kirjan loppu on aikamoisen cheesy jopa allekirjoittaneelle, joka rakastaa onnellisia loppuja, mutta menkööt nyt kuitenkin :D Parasta kaikessa on tietysti naapuri Antti, jonka kohtalo sai tämän lukijan kyynelet tirisemään useampaan otteeseen. Kuvaus merikotkasta ja siitä kuinka Antin ystävä katselee sen menoa lakki kourassa oli kirjan paras kohta.

Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta sopi tälle lukijalle tähän kohtaan täydellisesti. Se ei ole suuren suuri romaani. Se ei täytä koko tilaa eikä vie kaikkea huomiota muulta elämältä, mutta on ihan ihana. Kirjan kuluessa ajattelin pariinkin otteeseen, että alkaakohan tämä kunnolla jo pian ja sitten tajusin, että siinähän se tarina kulkee koko ajan. Vähän verkkaisesti, ilman mitään yli suuria käänteitä. Se mikä hetken aikaa tuntui vähän tylsältä tai laimealta, olikin juuri se tämän kirjan ihanuus. Siinä, ettei aina tarvitakaan tämän enempää, tuntui yhtäkkiä olevan koko maailman viisaus.

Sannis

Jysäri

Oh my!! Kolme päivää Jysäreissä takana ja on kyllä keski-ikäinen ollut väsynyt tässä alkuviikosta! Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, jännitin tosi paljon etukäteen, mutta kaikki meni loppuviimein hyvin. Yksi migreenipäivä tuli, mutta olotila parani silloinkin illaksi. Oltiin matkassa nelistään ystäväpariskunnan kanssa ja olihan meillä kivaa. Kirjoittajalla meni vähän osittain kuitenkin "suorittaessa". Huomasin ajattelevani aina illalla, että: "Joo, tää päivä selvitty, enää xx jäljellä." Hitusen oli hermosäryn pelko siis takaraivossa koko ajan, vaikka se thank god ei juurikaan reissussa vaivannutkaan.

Lähdettiin matkaan torstai-aamuna ja päästiin perille torstai-iltapäivänä. Aika maltillisesti oli silloin vielä jengiä pelipaikalla ja saatiin tosi hyvät sorapaikat leirintäalueelta heti Himoksen rinteiden alapuolelta ja huoltorakennuksen vierestä. Huoltorakennus vaikutti tosi uudelta ja suht siistinä se pysyi koko kemujen ajan. Mitään oikein suuria vessa- ja suihkujonojakaan en ehtinyt nähdä. Yllättävän maltillinen oli myös leirintäalueen melutaso, älämölö ja örvellys koko viikonlopun ajan.

Oltiin varauduttu vähän ysärihenkisillä vaatteilla ja asusteilla; oli neonvärejä, vyölaukkuja, leopardia ja farkkua. Ei mitään ihan hullua, mutta tilanteeseen passaavaa kyllä. Voi morjens, miten paljon muutkin oli panostaneet. Kirjoittaja oli ihan äimän käkenä kaikista niistä huikeista vaatteista ja tyyleistä, mitä festeissä nähtiin. Se olikin yksi paras juttu Jysärissä. Ihan mieletöntä heittäytymistä porukalta. Ysärivaatetta ei ollut vain joillain, vaan aivan kaikilla. Jengi oli myös kaikki tosi hyvällä tuulella ja meininki oli erittäin bueno.  

Meillä oli kolmen päivän VIP-liput ja niihin kuului ruokailu kerran päivässä. Ruoka oli ihan jees ja hyvin löytyi istumapaikka, kun nälkä yllätti. VIP-alueella löytyi istumapaikat muutenkin aina, kun sellaista oltiin vailla. Vippiin kuului myös tosi kivasti ehostuspalvelu ja perjantaina käytiinkin laitattamassa mageat festariletit ja glitterit. Sain käyttää vihreän hiuslisäkkeen sitten vielä lauantainakin tuomaan tukkaan vähän boostia. Ihan hauska juttu! Parasta VIP-lipuissa oli kuitenkin (tietenkin) vesivessat. Jysärissä sai vessapassin toki ostaa myös normilipun kylkeen. Kirjoittaja on sellainen hienopieru ettei millään suostuisi bajamajaan.

Torstaina oli hieno sää, perjantaina satoi ihan koko illan ja lauantaina oli taas parempi keli. Yllättävän vähän kastuttiin ja Himoksella olikin superhyvä juttu se, että koko festarialue oli asfalttia. Katselin siinä somesta saman viikonlopun Ruisrockin mutavellivideoita ja olin onnellinen, että meillä pysyi kengät puhtaina ja suht kuivina. Jyäsrissä oli sateensuojaa myös vippialueen ulkopuolella ja luulen, että kaikki halukkaat pääsi kyllä katon alle.

Jumpissa ysärimusa on ihan parasta, mutta vapaa-ajalla ei tuu ysäriä kuunneltua enää. Festareillahan homma toimi, kun oli hyvä fiilis ja esiintyjät livenä. Livenä siis ne, jotka todella oli livenä :D Ne, jotka tällä kertaa oli, yllätti todella positiivisesti. Ysäribändeissähän monissa on alkuperäiset miehet, mutta naiset on vaihdettu uusiin jo moneen otteeseen. Siitä voi tietysti olla montaa mieltä, mutta ysäribändejä ei voi kyllä syyttää siitä, etteivätkö osaisi palkata naisia, jotka osaavat laulaa. E-type, Waldo's people, Mr. President, Solid Base esiintyi kaikki livenä ja olivat ihan huippuja! Pandora ja Movetron on tietysti aina hyviä ja yllättävä oli Masterboy, jossa edelleen lauloi Beatrix Delgado. Masterboyta ei oo aiemmin kuultu livenä ja se oli kyllä 6/5! Kuuskymppiset laittoi sellaiset bileet pystyyn, että huhhelihuijaa! Bomfunk MC's oli myös tosi hyvä. Vähän oli jo turnausväsyä havaittavissa siinä kohtaa kolmantena iltana ja fiilisteltiin Bomfunkkeja kahvikupin äärellä suurimmaksi osaksi istuma-asennossa.

Koko festien omaksi suosikiksi nousi vähän yllättäen Nylon Beat. Tottakai oon naikkareita vuosien varrella kuunnellut, mutta en oo koskaan ollut mikään suuri fani. Nyt kävi, kuten Antti Tuiskun kanssa aikanaan -> livenä oli parempi, kuin levyllä. Olin ihan äimän käkenä, miten taitavia Jonna ja Erin oli. Hienon laulun lisäksi upeat farkkulookit, hyvät taustatanssijat ja jo unholaan painuneet ihanat biisit teki keikasta ihan sairaan hyvän ja torstai-ilta päätettiin aivan fiiliksissä.

Fiuh, mitkä kolme päivää! On toi festarielämä raskasta, vaikka ei olla mister A:n kanssa edes kumpikaan mitään kovia dokuja. Melkein olisin toivonut, että olisin saanut yhden päivän vielä lepäillä laakereillani ennen kotiin lähtöä. Himoksella voisi heleposti ottaa pyörän alle ja lähteä vähän maisemia tsiigailemaan. Sunnuntaina piti kuitenkin kerätä kamppeet kasaan ennen puolta päivää. Sen verran jäi vielä juhlista virtaa, että mister A alkoi saman tien kotona korjata vaimonsa siskon autoa ja kirjoittaja puunasi vaunun lattiasta kattoon seuraavaa reissua varten :D

Jysärin reissusta jäätävän iso kiitos menee ystäville <3 Ei oltaisi lähdetty tällaiselle retkelle ilman heitä. He tekivät meidän viikonlopusta juhlan. Oon muuten viimeksi ollut kolme päivää putkeen festareilla Rantarockissa ja silloinhan lavalla oli about samat bändit. Ympyrä on siis sulkeutunut. Mister A meinasi, että voitais lähteä ensi vuonna uudelleen. Ite en oo vielä ihan varma, josko tarvin vähän pidemmän huilin :D

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Jotain pientä

Tuntuu, että kesä jäsentyy jotenkin ihan eri tavalla nyt, kun kesäloma on myöhemmin. En tiedä oonko vielä ehtinyt mukaan koko hommaan ja ollaan jo heinäkuussa. Kesäkuun pari viimeistä päivää oli tosi lämpimiä. Vietin suurimman osan ajasta töissä. Sähkiksellä ajellessa ajoviima on sen verran suurempi, että yllättävän lämpimästi saa helposti hikoilevakin pukea kaikenlaisilla säillä, mutta vimppoina duunipäivinä pyöräillessä sai laittaa jo vähän ohuempaa vaatetta päälle. 

Mökillä ollaan ehditty piipahtaa pariinkin otteeseen viime viikkoina ja siellä sen jotenkin kunnolla huomaa, että onhan se kesä tosiaan jo pitkällä. Kotona oon miettinyt, että pitäisi tota terassiakin vähän laittaa kodikkaammaksi kesää varten enkä meinaa hoksata, että kesähän tässä rullailee kaiken aikaa. Aivan, kuin sen alkaisi kuitenkin tuntea vähän paremmin nyt, kun loma alkoi. Tavallisesti en oo yhtään se tyyppi, joka elää vain lomia varten, mutta ehkä tässä kesähommassa saattaa nyt tänä vuonna olla jotain erilaista :D Ollaan nyt just Himoksella Jysäreissä ja yhtäkkiä eilen, viimeisenä iltana jotenkin se iski tajuntaan, että kun tästä tänään päästään kotiin, ei tarvikaan alkaa valmistautua duuniin.

Kesäloma on siis alkanut myös kirjoittajalla ja vaikka me ei saada lomailla yhtään tänä vuonna koko perhe yhtäaikaa, otan siitä irti kaiken mitä otettavissa on. Parastahan on silloin, kun loma on kaikki vielä edessä. Jännitin tosi paljon tätä Himoksen retkeä ja nyt kun täällä meni kaikki hyvin, tuntuu, että voin hengähtää helpotuksesta.

Jännitys ei johtunut vähiten siitä, että viime syksynä päivystykseen saakka vienyt hermosärky palasi viime viikolla. Takana on aika "mielenkiintoisia" päiviä ja todella unettomia öitä. Ihan niin pahaksi homma ei onneksi mennyt, kuin syksyllä, mutta ei kaukana ollut ja olin usemman päivän aivan jalaton. Tällä kertaa etukumara asento ilmeisesti päästi jumissa olevan hermon pinteestä ja istuminen sekä pyöräily on onnistunut. Sain siis hyvin kaikki konehommat tehtyä töissä ennen loman alkua :D Jalan hermosärky oli taas jotain aivan kammottavaa enkä oikeasti pysty uskoa, että se väistyi sen verran ettei juurikaan häirinnyt mennyttä viikonloppua. En tiedä auttoiko akuutti jäsenkorjaajakäynti, vai sattuiko homma vain sattumalta helpottamaan sopivassa kohdassa. Heijastuksia jäi kylkeen ja jalkaankin jonkin verran, mutta niiden kanssa oon selvinnyt, kun vain vaihdan asentoa riittävän usein.

Fiuh! Aina jotain "pientä", mutta niin vain ollaan hengissä ja lomalla :D

Kivaa sunnuntaita kaverit!

Sannis