Joulu

Mukavaa tapaninpäivää! Kuinkas joulu on sujunut? Meidän joulu on mennyt aika leppoisisssa merkeissä. On syöty ja on pötkötelty soffalla. On nähty perhettä, toisia livenä ja toisia puhelimen ruudulla. On käyty haudoilla ja on ulkoiltu. Jouluruuat ei tänä vuonna onnistuneet meillä erityisen hyvin; kinkku meni vähän kuivaksi, katkarapuskagen oli vetistä ja lantut tuntui olevan kitkerämpää sorttia. Mutta onko tuan nyt loppuviimein niin väliä... Meinaa jotenkin vähän kyllästyttää koko jouluruokahommat ja taas mietin, että tehdään ens vuonna jotain muuta. Saas nähärä ny! Onneks mutsin luona oli täydellistä punajuurilaatikkoa ja silliä. Ja toki käytiin joulupäivänä meidän viime vuonna alkaneen uuden perinteen mukaisesti Amarillossa Chicken pocketilla :D Tänään sitte faijan luo ja epäilen vahvasti, että ohjelmassa on jouluruokaa.

Lahjat oli ilmestyneet kuusen alle jo yöllä, kuten meillä aina ja tytöt oli niin onnellisia. Aattoaamu kului paketteja availlessa ja pukki oli kuulemma tänä vuonna taas maailman paras. Täällä on nyt hypitty ja heiluttu hulluna, että saadaan uusiin aktiivisuusrannekkeisiin pisteitä ja rakennettu urakalla legoja. Nappiin meni lahjat ja kaikki tuntui olevan tytöille tosi mieluisia. Me aikuisetkin saatiin iltapäivällä muutama paketti ja aivan ihania juttuja niistä paljastui. Kilttejä oltiin vissiin oltu koko porukka :)

Aattona tehtiin hautausmaakierros vähän pidemmän kaavan kautta ja iltapäivällä oli säpinää, kun saatiin ruoka- ja kahvivieraita. Hienosti tytöt jaksoi odottaa vieraiden tuomia lahjoja sen aikaa, kun syötiin. Kumpikaan ei yhtään vinkunut, että jokojokojoko. Oli vissiin sen verran vielä puuhaa aamulla saatujen lahjojen kanssa. Illalla oli pakko lähteä vielä happihyppelylle ja pidettiin myös pieni disco etupihalla.. että saatiin päivän askeleet täyteen :D

Jouluruuista mun ehdoton herkkuni on joulutorttu. Onhan se ruoka? Oo-on! :D Luumu- ja omena-kanelimarmeladi on molemmat aivan yhtä ihania ja tänä vuonna kokeiltiin myös päärynä-kinuskiversiota. Kelpaa! Kovin hitti oli kuitenkin Churro-torttu, jonka bossini ja ystäväni Kati mulle vinkkasi. Tortut paistetaan "tyhjänä" ja sen jälkeen niihin ripotellaan sokeria ja kanelia. Täytteeksi laitetaan kinuskia eli kondensoitua, karamellisoitua maitoa. Päälle voi vielä ripaista sormisuolaa. Sitä mulla ei ole kaapissa, mutta hyvin on menneet myös ilman. Jotenkin varsinkin tuo kaneli mua niin lämmittää. Tokihan sitä vois muidenkin torttujen päälle ripotella. Kaikista kauneimman näköistähän tuo kinuski ei ole, mutta ehkä siihen päälle vois laittaa tomusokeria niin naamioituis vähän.

Joulupäivän maisemat oli upeat. Pakkanen tosin oli taittunut ja vettäkin ripotteli jossain välissä, mutta täytyy toivoa, että sitä laatua ei ole tiedossa enempää. Pikkupakkanen olis paljon kivempaa. Vähän mua jossain vaiheessa on ressaillutkin, että mitä tässä nyt minäkin päivänä tehdään ja ehditäänkö tavata kaikkia, mutta jotenkin oon itseäni koittanut saada rauhoitettua, että ei mekään vissiin voida ihan kaikkia aina kerralla ehtiä. Liian nopeastihan nämäkin päivät kului ja huomenna mulle alkaa jo arki. Mister A saa onneksi jäädä lomailemaan tyttöjen kanssa vielä muutamaksi päiväksi. Tänään otetaan vielä iisisti.

Rentoa päivää!

Sannis

Aattoaamu

Klo on 6.57 jouluaattoaamuna. Heräsin noin 45 minuuttia sitten, kun ysiveen herätyskello soi. Whaat? Onneksi se itse ei herännyt. Molemmat tytöt oli niin innoissaan eilen illalla ettei saaneet unta ennen puolta yhtätoista. Itekin valvoin yli puolen yön, mikä on nykyään hyvin harvinaista. Koska nää 6.15 - herätykset... Ei oikein paljoa huvita valvoskella. Nytkin on suhteellisen pöllähtänyt olo. Muistan, että viime vuonna jouluaattona olin niin väsynyt, että meinasin aivan väkisin nukahtaa sohvalle jo alkuillasta. Saas nähdä, kuinka tänä vuonna.

Lahjat on kuusen alla. Meillä ne avataan jo aamulla, joten odottelen tässä, koska kaksi pientä tonttua hiippailee uteliaina tuolta ysiveen huoneesta. Mini on siellä yökylässä jo kolmatta yötä peräkkäin. Siisteydestä ei siis tietoakaan, kun patjat lojuu pitkin lattioita, mutta antaa lasten yökyläillä hei. Joulusiivot on kaiken kaikkiaan jääneet ihan minimiin tänä vuonna. Olisin niin tahtonut puunata kaikki kaapit ja laatikot, mutta sen sijaan tyydyin järjestämään enimmät tavarat paikoilleen, siivoamaan kodinhoitohuoneen vähän sinne päin ja pesemään vessan. Mister A imuroi ja pesi lattiat. Vuoden 2018 joulusiivouksista ei siis oikein paljoa jää lapsille kerrottavaa, mutta merkittäkööt ylös, että muistin täyttää joulukalenterin joka ikisenä päivänä. En unohtanut kertaakaan. 24 mutsipistettä mulle siis, kiitoos!

Yhdelle mister A:n parhaista ystävistä syntyy baby ihan näillä näppäimillä ja just viestittelin sairaalaan. Itkua tässä nyt sitte kahvikuppiini tuherran, kun onhan tua ny ihanaa. Jouluvauva <3 On se vaan aikamoista puuhaa siellä sairaalassa. Mielessä on tietysti omat synnytykset ja tottakai Tommi. Eilen tehtiin hautausmaakierros ja vietiin kynttilät mister A:n isälle ja ihan liian nuorena kuolleelle ystävälle. Tänään käydään täällä meidän "omalla" hautausmaalla ja Tommille onkin varattu kynttilöitä kunnon armeija. Hautausmaarundin jälkeen meille syömään tulee anoppi ja mister A:n sisko. Mutsi lupas tulla kahvipöytään vähän myöhemmin. Tehtiinkin sitä kahvipöytää varten eilen glögijuustokakku varmuuden vuoksi kaksi kertaa, että varmasti tulee hyvä. Ei kai sitä nyt heti ekalla kerralla pysty liivatetta laittamaan oikeaa määrää?

Joulukortit ilahdutti tänäkin vuonna tosi paljon. Varsinkin itse tehdyt. Mietin jo viime vuonna, että meidän pitäis taas ruveta lähettämään kortteja. Ennen lähetin aina. Ja tietysti itse tehtyjä. Jossain vaiheessa se jäi, kun alkoi olla liikaa juttuja lautasella. Nyt mietin sitä taas. Ilahduttaiskohan ne muita yhtä paljon? Tänä vuonna ei olla laitettu korttia edes Kanadaan, koska siellä kuulemma posti lakkoilee. Tänä vuonna ei myöskään käyty ottamassa perinteisia perhekuvia just joulun alla niinkuin aina yleensä. Se vähän harmittaa, mutta pakko on jotain jättää aina joskus väliin. Ootteko te muut sellaisia, kuin minä.. että haluatte niin paljon kaikkea, mutta aika ei vain millään riitä?

Aika ookoo joulufiilis nyt just. Ei ihan "whatever man" - luokkaa, mutta suht rentoo kuitenkin. Otin kinkun jo ulos jääkaapista. Se on pieni, joten sen ehtii paistaa tänään. Lanttulaatikon ysivee sekoitteli eilen ja se on jääkaapissa odottamassa uuniin pääsyä. Lohta laiteltiin kans jo eilen valmiiksi ja mutsilta sain maailman parasta silliä. Perunasalaattia tein pienen tipan. Perunat ja kananmunat pitää tänään keitellä ja kinkun kastike duunata. Aika hyvällä mallilla ruuat siis. Muistan nuorempana mutsin luona asuessa, kuinka kivaa oli, kun istuttiin rauhassa ja kuinka siistiä oli, kun sai juoda limsaa korkeajalkaisesta lasista. Toki aikuiset istui välillä turhankin kauan, kun olis jo pitänyt päästä lahjapuuhiin. En tiedä, piittaako meidän tytöt jouluateriasta ollenkaan. Molemmat syö puolikkaan perunan ja neliösentin kokoisen palan kinkkua ja "Kiitoos! Saako suklaata?" :D

Mutta siis joo.. joulua ny ja niin kaikkee. Nyt näyttää kinkun paistajallakin herätyskello soivan. Ei tunnu kuitenkaan kinkun paistajaa oikein paljoa kellot hetkauttavan :D On sillä vielä hetki aikaa. Ysin paikkeilla pitäis kuulemma olla hommat käynnissä. Minä taidan ottaa vielä toisenkin kupin kahvia. Ajatuksena oli, että katottais jouluna kaikki ihanat jouluelokuvat, mitä Netflixistä löytyy, mutta ketä me nyt muka huijataan. Gleetä täällä tuijotetaan joka ilta ja nytkin harkitsen jos hetkeksi laittaisin sen pyörimään ennen, kuin pikkutontut herää. Niille laitetaan tietysti sitten joulupukin kuuma linja.

Ihanaa joulua <3

Sannis

Julfiilis

Lokiin merkittäkööt, että joulufiilis on täällä. Se iski eilen ihan yhtäkkiä, kun olin yksin neljän typyn kanssa sisäleikkipuistossa. Molemmilla tytöillä oli oma kaveri mukana ja puistossa oli muuten aika rauhallista. Tytöt leikkivät keskenään ja minä päätin käyttää sen ajan työsähköposteihin niin että pääsisin tänään vähän aiemmin duunista kotiin. Ihan hyvä veto, koska sähköpostia oli kertynyt aikamoinen määrä sen jälkeen, kun muutama tunti aiemmin sen ääreltä poistuin.

Jotenkin siinä yhtäkkiä iski ihan joulufiilis. Semmonen rento kiva olo, kun oli vaan helppoo ja rauhallista eikä kukaan takunnut. Tytöt on niin isoja jo, että hääräävät itekseen aivan loistavasti tommosessa paikassa ja mun pitää vähän vain silmäillä, onko kaikki tallessa. Välillä kävivät siinä hörsköttämässä jääjuomista ja poppareista, mutta hyvin pitkälle niidenkin ostaminen sujuu jo omin voimin.

Kuuseen etsin kultaista helminauhaa, mutta en löytänyt koska olin liian myöhään matkassa. Clas Ohlsonin hyllyssä löytyi vielä vihreää ja vaikka sen värisiä joulukoristeita ei oo tullut aiemmin kuuseen laitettua, otin tällä kertaa tietoisen riskin. Ajattelin, että kolmella eurolla ei oikein korkealta putoa. Kannatti! Just niin mun silmää miellyttävä combo tuo green on green. Saaaaattaa olla, että jo aiemmalla reissulla ostin pari vihreää palloa samaisesta paikasta. Ne ei oo löytäneet tietään kuuseen enkä tiedä löytääkökään. Ne on upean vihreät. Kuvaan ne, kun oon valoisaan aikaan kotona.

Tässä mä nyt siis istun ruokapöydän ääressä ja tuijottelen haltioituneena meidän kuusta, vaikka pitäis olla jo valmistautumassa vimppaan duuni/eskari/koulupäivään. Nuorempana aina halusin, että kuusessa on vain kahta väriä ja kaikki pallot samanlaisia tai joku muu yhtenäinen linja. Nyt kaikista ihanimpia on tietysti lasten tekemät jutut. Joka vuosi on kiva saada mukaan joku pieni uus juttu. Mister A on mun harmiksi allerginen, joten en saa oikeaa kuusta. Pitkällisen etsintöjen jälkeen löytyi kuitenkin Ikeasta kuusi, joka on kyllä the next best thing. Ei ollenkaan niin muovisen näköinen, kuin monet muut.

Perjantai. Take it easy!

Sannis

Joulua kohti

Päivitin just Facebookiin näin ->

"Vähä sillain vihellellen mennään tähän jouluun. Ei oo listantekijä paljoa listoja tehnyt tällä kertaa. Aki osti eilen creme fraichea ja katkarapuja K-kaupasta ja viime viikolla ostettiin kinkku ja lanttusose. Viikonloppuna siivosin kodinhoitohuoneen puoliksi (ei oo enää edes puoliksi siisti). Rasittaa, että perinteiset jouluperhekuvat jäi ottamatta, vaikka kerkiää kai niidenkin kanssa joku toinenkin kerta. Epäilen, että tyttöjen opelle ja hoitajille jo aiemmin hommatut muistamiset on edelleen keittiön yläkaapissa (Pitäis vissiin ottaa ne sieltä pihalle?). Jaaaa epäilen, että tytöille on molemmille yhtä monta lahjaa kuusen alle. Öbaut. Pitäis vain löytää ne jostain. Alkaa näyttää siltä, että seuraan mutsin jalanjälkiä ja hukkaan puolet lahjoista ennen joulua  Haluaisin kokeilla pariakin kivaa IG:stä bongattua joululeipomusideaa, mutta kuka ne sitte syä, häh?

Loppusyksy on ollut monelta osin (onneksi ei kaikilta) i-h-a-n hanurista ja olis niin tehnyt mieli tempasta hanskat tiskiin päivänä jos toisena viimeisen parin kuukauden aikana, mutta kyllä kai tästä hyvä taas vain tulee. Kolme päivää duunia ja sitte muutaman päivän lomalle. Migreenikään ei oo vaivannut viimeiseen kolmeen (?) päivään. Fingers crossed!

Ei mulla muuta. Paitsi..mitäs teille kuuluu?"

Kolme päivää tosiaan vielä duunia. Tänään mennään joululounaalle mun ihanien vakkarimuikkien kanssa. Vakkarimuikit on siis mun duunikavereista ne, jotka tekee kokopäiväistä duunia meillä :) Ei oo oikeastaan kummempia kiireitä. Joulujuhlat koulusta ja eskarista on pidetty ja duunissakin alkaa hommat jo vähän rauhoittua. Eilen aloitin tekemään ensi vuoden jumppia ja tänään jatkuu. Yksi ohjaus on vielä tälle päivälle, mutta loppuviikoksi laitetaan ohjaushousut ja mikrofoni naulaan. Ihan hyvä, koska mulla jumppakengät vetelee niin viimeisiään, että niillä ei kyllä jumpata enää yhtään. Jalat ihan kipeänä jo maanantain hypyistä. Mitenköhän nyt just viisi päivää ennen joulua ei yhtään olis rahkeita ostella mitään lenkkareita? Ja miten voikin olla, että ekaa kertaa elämässä mulla on vain yhdet kengät noita puuhia varten? Antti Railiota olisin tahtonut lähteä tänään Vaasan kirkkoon kuuntelemaan, mutta nyt menee lippurahat kyllä kenkiin. Kuunnellaan Anttia sitte levyltä :D 

Jouluruokien teko ei jotenkin napostele yhtään tänä vuonna. Mister A:lta jo kysyin, onko pakko olla niin montaa sorttia. On kuulemma. Ettei vain lopu kesken :D Onneksi se hommaa ite sitten ne, mitä tahtoo, mihin mulla ei mielenkiinto riitä. No, luultavasti, kun viikonloppuun päästään, alkaa mullakin pyöriä jo lanttulaatikon ja katkarapuskagenin väsääminen mielessä. Nyt on oikeastaan semmonen olo, että ei ressaa juuri mikään ja sitte mietin, että pitäiskö tässä nyt jostain ressata. Migreeni on loistanut poissaolollaan muutaman päivän ja vähän koitan nyt olla niinku en oliskaan. Perjantaille varasin ajan lääkäriin ja mietitään, mikä olis seuraava siirto. Kahden kuukauden migreeniputki on sen verran tehokkaasti vienyt kaiken elämänhalun, että NYT oikeesti on pakko löytää jostain apua!

Mutta siis joo.. ei mitään asiaa ja kaikki ookoo nyt just. Joulua odotellaan. Tytöt on innoissaan ja laskevat päiviä. Tottakai. En itekään malta odottaa jouluaattoaamua ja nähdä tyttöjen ilmeitä, kun paketit on ilmestyneet kuusen alle.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

Merirosvojuhlat

Lauantaina meillä oli kuusvee-synttärit. Sankari ei tosiaan tahtonut erikseen kaverisynttäreitä, joten mentiin sitten yhdellä kattauksella, jossa paikalla oli minin lähimmät. Vielä pariin otteeseen vannotin, että onko nyt varma ettei niitä kaverisynttäreitä tahdo ja alkoi jo tuntua siltä, että teen ihan liian suuren numeron koko kaverisynttäreistä. Mutta kun tahdoin varmistaa ettei sen takia jää väliin, että jännittää tms. Sankari oli varma. Ratkaisu sopi mutsillekin ihan hyvin tämän migreeninhuuruisen syksyn jälkeen.

Niin onnellisena ja koko ajan lauleskellen typy täällä valmisteli lauantaina synttärimenuaan. Itse oli toivonut listalle pikkupitsoja, pätkismuffinsseja, mustikka-vaniljakakun, hedelmäkarkkeja ja piparin makuista suklaata. Mutsi lisäsi vielä pasteijat, pikkutomaatit, sipsit ja churrotortut. Sen verran oli paljon uunissa paistettavaa tällä kertaa, että vaikka aloitin paistamisen heti, kun ysiveen joulujuhlasta kotiuduttiin aamulla kymmenen jälkeen, oli osa tortuista uunissa vielä, kun vieraat saapui. Ihan ei saatu kaikkea tuhottua, vaan osa herkuista päätyi pakkaseen :D

Sankarin toive oli tällä kertaa merirosvot ja kakun päälle löytyikin hieno merirosvolaiva. Merirosvolippuja löytyi kakusta ja muffinseista. Meillä nuo kakut on aina vähän tommosia kotikutoisia eikä mitään vimpan päälle leipomon luomuksia ja tälläkin kertaa mini sai itse koristella niinkuin tahtoi. Oon sitä mieltä, että niin kauan, kuin joku vain tahtoo osallistua näihin hommiin, tehkööt ihmeessä ite. Oon niin huono leikkimään tai pelaamaankaan lasten kanssa mitään, että kunnostaudun sitten tällaisissa jutuissa ja puuhaillaan näitä yhdessä. 

Juhlien väreiksi mini toivoi sinisen ja mustan. Juhlien päätyttyä siniset ja mustat ilmapallot ammuttiin katosta alas uudella Nerf-pyssyllä :D Lahjat meni ihan nappiin. Tuli sen Nerf-pyssyn lisäksi lego-kalloareena, lego-auto joka heittää verkon, Batman-lakanat, työtakki ja liikkuva hämähäkki. Ja varmaan vielä muutakin, mitä en muista. Niin onnellisena täällä on rakennettu legoja ja ulkoilutettu Petkua. Hämähäkki sais siis nimekseen Petku, koska se petkuttelee kuulemma Aamua välillä. Ja on sitten vähä ällöttävä koko Petku. Ysivee lukittautuu huoneeseensa, kun hämis pääsee vapaaksi :D 

Nappiin meni siis juhlat ja viikonloppu muutenkin.

Viikko jouluun. Take it easy <3
Sannis

Kuusvee

Mini täytti tänään kuusi vuotta. Uskomatonta, että siitä on jo kuusi vuotta. Uskomatonta, että siitä on vasta kuusi vuotta. Joskus mietin, mitä jos ei oltaiskaan uskallettu yrittää enää uudestaan Tommin kuoleman jälkeen enkä ollenkaan osaa edes ymmärtää, minkälaista elämä olisi ilman Aamua. En usko, että sellaista elämää voisi edes olla. Nämä lasten syntymäpäivät saa mut aina itkeskelemään. Alan herkistellä jo pari päivää ennen ja joka kerta kiitollisuus tytöistä on jotain sellaista, mitä on vaikea käsitellä. Ootteko te muut mutsit samanlaisia?

Aamu syntyi 12.12 vuonna 2012 aamulla aikaisin viikkoa ennen laskettua aikaa piiiitkän synnytyksen jälkeen. Aamun syntymästä alkoi elämässä ihan uusi luku ja Aamu teki meidän perheestä kokonaisen. Aamu on edelleen ihan omaa luokkaansa. Se kävelee aamulla silmät sikkarassa joulukalenterin luo, onkii sieltä Geisha-konvehdin, käy viemässä sen omaan karkkijemmaansa ja syö sen vasta karkkipäivänä. Se toivoo joululahjaksi Legoja; Kalloareenan ja Hornaportaalin. Synttärilahjaksi liikkuvan hämähäkin ja Nerf-pyssyn. Kaverisynttäreitä se ei halua ollenkaan, koska ei halua, että kukaan sotkee sen huonetta. Se haluaa pitää hiuksia ponnarilla aina. Ihan aina. Myös nukkuessa. Kesällä sillä on pyöräilykypärä päässä koko ajan ja talvella se hiihtää heti, kun ensimmäiset lumihiutaleet leijailee maahan. 

Aamu tykkää eskarista. Se harjoittelee kirjoittamista ja lukemista, leikkii poikien kanssa hippaa ja tekee hamahelmistä pokepalloja ja miekkoja. Se piirtää kissoja ja jääkiekon pelaajia ja tekee taitavasti ohjeista vaikeitakin legorakennelmia. Aamu ei tykkää ruisleivästä, pinkistä tai hiusten harjaamisesta, mutta rakastaa hedelmiä ja kasviksia, leffailtoja, reissuja ja pipareita. Aamu on niin onnellinen, että on jo kuusvee. Äsken se tuli huoneestaan: "Kuusvee unohti juoda." ja "Tehdäänkö sitte lauantaina mun synttäreille viiri, jossa lukee Aamu kuus ja vee ja pilkku?". Vannotin ettei nyt sitte ihan vielä kuitenkaan täyttäisi seitsemää. Siihen menee kuulemma pitkä aika, koska sehän on vasta joulukuussa.

Aamu jännittää edelleen vieraita ihmisiä eikä halua aloittaa mitään harrastusta vieraassa ryhmässä. Se haluaa kuitenkin Annukan mukaan jos voikassa tai Taidekoulussa on kaveriviikko. Se luistelee, laskettelee, scoottaa, onkii, juoksee, kiipeilee ja ui. Jos on joku laji, jota Aamu ei osaa, se opettelee eikä oppimiseen yleensä mene kovin kauaa.

Parasta Aamussa on se, kuinka omanlaisensa, kuinka fiksu ja kuinka hoksusta kotoisin typy on. Aamu kertoilee hauskoja juttuja, vitsailee ja nauraa kikattaa ihan hulluna. Se tekee hassuja ilmeitä ja tanssimoovsseja ja laulaa kaikkien laulujen mukana autossa. Se juoksee kuistille vastaan, kun äiti tulee töistä ja kertoo päivän polttavat uutiset. Se kyselee "What are you doing?" ja "Mitä tossa lukee?".  Se puuhailee iskän kanssa tekemässään timprausmajassa ja on niin ylpeä omasta työkalupakistaan. Se on maailman ihanin kuusvuotias.

Aikamoista.

Sannis

Maanantai

Moi moi kuulkaa vaan ja mukavaa maanantaita! Mun ja mister A:n viikonloppu vierähti Helsingissä. Itsenäisyyspäivänä ehdittiin leipoa pipareita ja mister A duunaili valmiiksi tämän vuoden piparkakkutalon. Tai siis -aitan. Perjantaina sitten lähdettiin kruisailemaan kohti Stadia kamujen kanssa.

Koko meidän reissun ajan satoi vettä ihan kunnolla eikä päästy joulumarkkinoille, mutta kivaa oli silti. Hengailtiin kaupungilla, käytiin leffassa, syötiin, maisteltiin kuoharia, lojuttiin sohvalla telkkarin ääressä ja nukuttiin hyvät yöunet. Ihan perfect reissu siis.

Tänään ysiveen pitää viedä kouluun vaatteita valmiiksi joulujuhlaesitystä varten. Huomenna on taidekoulussa nyyttärit ja koulusta uinti. Eskarilaisella on luvassa joulujuhlavalmisteluja ja jouluaskarteluja varten tarvii kuulemma viedä lasipurkki mukanaan. Mister A lähti jo duuniin, business as usual eikä mullakaan tässä enää kovin paljoa aikaa oo tuhlattavana. Tällä viikolla mini täyttää kuusi vuotta  <3

Kaksi viikkoa jouluun!

Sannis 

Dramaqueen

Oi morjens!! Ilmeisesti meillä ei nukuta nykyään enää ollenkaan. Koska on mutsilla pikkujoulut, koska joku yrjöää, koska joku pelkää eikä voi nukkua omassa sängyssä ja ties mitä. Huooooooon! On tämä elämä kuulkaa aikamoista. Ja sitte menin vielä kattomaan Facebookissa videon lapsista, jotka kuolee nälkään. Niinku ihan oikeasti kuolee siihen ettei oo ruokaa. Luulis, että se olis laittanut omiin ongelmiin vähän perspektiiviä, mutta ei. Tähän väsyyn se vain lisäsi omienkin juttujen tuskaa. Miten hitossa sitä vois auttaa? Niinku kaikkia maailman lapsia?

Onko mulla ollut mitään hyvää sanottavaa viime aikoina? En enää ite muista. Lokakuussa joskus alkoi migreeniputki ja sen jälkeen flunssa ja on kuulkaa nyt tässä parin kuukauden jälkeen niinku jäitä polttelis. Aletaan taas olla sillä traagisuuden asteella, että on jo koomista. Nytkään en oikein tiedä itkiskö vai nauraisko tässä soffan nurkassa. Taidan heittää pienen kävelylenkin ennen duunia. Jos vaikka pää vähän tuulettuis :D

Niin. Mutta omenat vain on kuulkaa nättejä. Laitoin ne anopilta saatuun laatikkoon ja eihän tuas ny muuta tarvitakaan. Tytöt kyselee joulukoristeiden perään. Kuusi ja valot on, mutta tontut on vielä laatikossa. Mulle melkein riittäis pelkästään jo nuo omput. On jotenkin niin punaposkisia, nättejä ja jouluisia. Ehkä ne tontutkin sieltä laatikosta hyppää itsenäisyyspäiväksi esille.. Ei niistä koskaan tiedä.

Kivaa päivää!

Terkuin,

Sannis the dramaqueen

No jokes

Välillä ehti jo vettä sadella ja olla niiiiiin mustaa, mutta nyt on ihanasti taas vähän lunta maassa. Heti tuo kummasti valoa. Meillä loppusyksyn tähdet ei oo olleet ihan parhaassa mahdollisessa asennossa ja superraskaan viikon jälkeen viikonloppuna kolisteltiin oksennusämpäreitä. Toivon sydämeni pohjasta, että sitä laatua ei oo tiedossa enempää. Yhden yön unet jäi taas väliin valvoessa ysiveen kanssa ja olo on todellakin hyytynyt.

Joulukalenteri on tuonut iloa aivan yli paljon jo näinä ensimmäisinä päivinä. Tytöt niin onnellisina herää aamulla kurkistamaan kalenteripussukoihin. Me aikuisetkin saatiin oma, ysiveen tekemä kalenteri, josta luukuista löytyy söpöjä viestejä ja hamahelmiteoksia. Aivan ihana <3

Me otetaan vähän hitaamman puoleisesti tämä maanantaiaamu. Koitan kääntää työmoodin päälle tossa hetken päästä. Vähän kynttilöitä palamaan ja vielä kuppi kahvia koneeseen ja eiköhän tämä tästä taas. Edessä on lyhyt työviikko. Itsenäisyyspäivänä ollaan koko porukka yhdessä vapaalla ja loppuviikosta meillä on ystävien kanssa suunnitelmia. Oiva aika alkaa siis ite oksentaa. Eiiiiii, nyt ei yhtään manata eikä edes vitsailla :D :D 

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

P.S. Poistin blogin FB-sivun, niin nyt ei enää päivitykset pomppaa FB:n uutisvirtaan. Pahoittelut teille, jotka olette sitä kautta seuranneet. 

Eka

Tätä päivää on odotettu. Joulukalenteriin sai kurkistaa ensimmäisen kerran. Jostain syystä molemmat tytöt heräsi jo seiskalta :) Meillä ei siis avata luukkuja vaan kurkistetaan pussukkaan. Ostin nuo kangaskartiot aikanaan Tampereen Tallipihasta ja joka vuosi tytöt toivoo, että ne olis taas meidän joulukalenteri. Kuvatkin on vuodelta 2014, joten kyllä niistä on muutamat karkit jo ongittu :) Tänä vuonna mini moneen otteeseen meinasi, että tahtoo Ryhmä Hau -kalenterin. Tai Kinder - kalenterin. Tai Lego-kalenterin. Aina kuitenkin hetken mietittyään päätyi vanhaan tuttuun vaihtoehtoon. 

Tänä vuonna kalenterista löytyy Dumleja, Omareita ja miniTwixejä. Minille pikkulegoja ja ysiveelle Petsejä. Petsit on naapurista ostettuja, mutta epäilen, ettei haittaa ollenkaan vaikka on second handia. Kun ny muistais taas vain joka ilta olla asialla. Ihan aina ei oo muistettu. Ja joskus oon jäänyt rysän päältä kiinni tontunpuuhissa. Silti ysiveekin jaksaa uskotella itselleen, että äiti se vain vähän auttaa tonttua, koska maailmassahan on niin hitsisti lapsia, että aina tontut ja pukki ei ehdi joka paikkaan. Mun mielestä jotenkin ihanaa... että on jo riittävän vanha tietääkseen totuuden, mutta silti haluaa vielä hetken uskoa. I say, go for it lapseni! Usko joulun taikaan mahdollisimman kauan.

Tunnelmallista joulukuuta!

Sannis

Suunnitelma

Orastava joulustressi on poistunut. Ei me mihinkään lappiin lähdetä lampsimaan. Jouluna on viisi päivää ihanaa vapaata, joiden aikana ehtii moikata mummut ja papat, juoda glögiä, lojua sohvalla, leipoa torttuja niin paljon kuin sielu sietää ja tsiigata kaikki parhaat joululeffat. Kun jouluruoka kyllästyttää, käydään syömässä siinä putiikissa mikä tässä tai naapurikaupungissa sattuu auki olemaan ja käydään vaikka joka päivä viemässä Tommille kynttilä. Me ollaan jouluna niin kotona.

Mitäs te meinaatte puuhailla?

Sannis

P.S. Pääsin eilen flunssan jäljiltä jumppaan. Tuskin edes huomaa, että ajatus on joku kuusmiljoonaa kertaa kirkkaampi :D

Outolintu

Viikonloppu herätti taas kaikenlaisia ajatuksia mun korvieni välissä. Oon aina kokenut olevani vähän erilainen, kuin muut. Joskus oon ylpeästi toisenlainen, mutta usein kärsin siitä ja jostain syystä koen sen olevan jollain lailla huono juttu. Mietin liikaa sitä, mitä muut ajattelee mun erilaisuudestani tietyissä tilanteissa ja arvaan osan kyllä kritisoivankin sitä aina välillä. Tällaisissa isommissa happeningeissa yleensä se erilaisuus korostuu ja saa mut aina miettimään kaikenlaista.

Miksi mua ei huvita lähteä kaupungille Black Friday - tarjousten perässä? Miksi mä en jaksa bilettää neljään asti aamulla? Miksi mua ei kiinnosta lähteä miljoonan muun vaasalaisen kanssa kuuntelemaan Klamydian 30-vuotis keikkaa? Miksi mä en tunne uusimpia julkkiksia tai jaksa seurata Putousta telkkarista?

Vältän ihmispaljouksia ja ruuhkia, kuin ruttoa. Ei tuu mieleen edes katsoa kauppojen suuntaan mustana perjantaina tai 23. joulukuuta. Teen tiettyjä asioita ihan omassa tahdissani, piittaamatta muusta maailmasta ja hoidan esim. jouluostokset jo reilusti ennen pahimpia ruuhkapäiviä. En pidä muutenkaan kaupassa käymisestä ollenkaan. En oo koskaan oikein ymmärtänyt shoppailua... sitä, että jengi lähtee kaupungille päämäärättömästi pyörimään ja höpisemään vastaantulevien puolituttujen kanssa, kun ite kaipaan vapaa-ajalla usein eniten sitä, että on mahdollisimman rauhallista. 

Juhlissa mulle tulee aina stoppi jossain kohdassa. Ennen aina ihmettelin mistä se johtuu, koska oon kuitenkin semmonen hörsköttäjä ja tykkään juoda Proseccoa, kertoilla hauskoja juttuja ja tanssia hulluna. Nykyään tiedän, että se stoppi tarkoittaa sitä, että sosiaalinen kiintiö on tullut täyteen. Se on jotenkin jännä juttu. Se tulee ihan odottamatta. Yhtäkkiä vaan tuntuu, että luukut menee kiinni ja ne ei sen jälkeen enää aukea ennen seuraavaa päivää. Siinä vaiheessa alan tuntea itseni aina ulkopuoliseksi. Katson vierestä muiden puuhia ja mietin, miksi oon niin erilainen. Mietin, miksi muut jaksaa hillua neljään asti aamulla, koska mun mielestä mikään, mikä tapahtuu klo kahden jälkeen yöllä, ei vain ole sen arvoista.

Jo nuorempanakin olin usein se, joka tahtoi lähteä baarista ensimmäisenä kotiin. Kaiken aikaahan siellä oltiin, mutta mulle riitti jo silloin vähän lyhyempi aika. Muistan, kuinka kuumottavaa oli, kun kaverit aina vinkui jäämään ja ite olin niin valmis jo himaan. Jatkoja en oo ymmärtänyt koskaan. Mulla ei millään riittäis enää juhlien jälkeen mitään annettavaa jatkoille. Pidän superpaljon firman juhlista ja kilistelyilloista kavereiden kanssa, mutta koen vahvasti, että ne ei saa vaikuttaa enää seuraavaan päivään. En halua nukkua pitkään tai lojua sängyssä. En nauti siitä millään tavalla. En vaikka tytöt olisi jossain yökylässä. Inhoan yli kaiken olla väsynyt ja vetämätön. Rakastan sitä, kun olo on virkeä ja fiilis rento enkä haluaisi luopua siitä minkään vuoksi. Mulla on aina maanantaisin jumpat ja ne on ilman valvomistakin aina raskas setti, joten sekin asia aina polttelee takaraivossa.

Jännä juttu, että sosiaaliset tilanteet väsyttää mua niin armottomasti, koska oon kuitenkin tosi kova puhumaan ja pölpöttämään. Usein huomaan, että keskeytänkin ihmiset jollain omalla jutullani ja joudun sitä sitten pyydellä anteeksi. Mutta johtuukohan se sitten just siitä? Väsyttääkö se puhuminen niin kovasti? En tiedä, mutta ehkä meistä vain toiset on erilaisia myös tässä asiassa. Mitä enemmän ikää tulee, sitä enemmän introvertti huomaan olevani. En esim. pidä ollenkaan siitä, että joku tulee kylään ilmoittamatta. Lyhyellä varoitusajalla onnistuu vaikka mikä, mutta ilmoittamatta ei. Mun pitää saada edes vartin varoitusaika, että ehdin heittää tiskit koneeseen ja yleensäkin vain asennoitua siihen, että joku on tulossa. Kuvassakin oleva ysiveeni on tietyllä tavalla samanlainen, kuin minä. Juhlat väsyttää sitä ihan älyttömästi ja sen täytyy aina olla kartalla siitä mitä on tapahtumassa.

Niin. Siinä nyt pari mun tunnustusta. Sitä toki välillä ihmettelen, että miksi aina koen pahaa mieltä siitä, että en oo kaikissa asioissa samanlainen, kuin joku muu. Miksi mietin, oonko muiden mielestä tylsä tai mitä nyt ikinä? Miksi sillä on edes väliä, pitääkö joku tylsänä vai ei? Viime aikoina on tapahtunut paljon kaikenlaista, mikä on saanut miettimään omaa ja muiden käytöstä sekä sitä, oonko jotenkin vääränlainen ja mihin muottiin tai kenen porukkaan sovin. Vaarallinen tie toki.. ei kai kukaan meistä oikeasti oo vain oikeanlainen tai vain vääränlainen. 

Semmosia juttuja. Mitenkäs te siellä ruudun takana? Ymmärtääkö joku mistä puhun? Varsinkin tuo sosiaalinen kiintiö mua kiinnostaa. Huomaatteko, että se tulee täyteen jossain kohdassa?

Sannis

Joulutorttuja

@kruoka - Instagramista bongasin joulutorttujen uuden muodon ja pakkohan niitä oli testata. Tekeminen oli aikamoista syrppäämistä, mutta syöminen oli aika mukavaa :D Mietin, että tommoset kiemuratikkarit vois olla hauskoja vaikka minin synttäreille jos tekis ne puolet pienemmiksi ja lyhyemmällä tikulla.

Ysivee kokeili myös tuota lumihiutalemallia, joka tuntuu tänä vuonna olevan aika kovassa huudossa. Ulkonäöltään se ei mun mielestä voita esim. timanttitorttua, muttamutta... hilloa joka puraisulla ja seuraavana päivänäkin huomattavasti parempi, kuin tähtitortun kuivat sakarat. Jatkoon siis ja saaaaaatamme tehdä niitä uudelleenkin.

Tytöt on leiponeet pipareita ja torttuja jo useamman kerran tässä lähiviikkoina. Se on kivaa puuhaa, kun mutsia ei tarvita enää paljon ollenkaan ja typyt hoitaa melkein koko homman ite. Ainostaan kuuman pellin kanssa pitää vielä aikuisen auttaa. Hamstrasin Minimanin alesta piparitaikinaa sen verran monta pakettia tossa yks kerta, että vielä saa leipoa muutamankin kerran ennen joulua. Piparitaikinaa en oo koskaan tehnyt ite enkä tee tänäkään vuonna. Kaupan taikinat välttää meille ihan loistavasti.

Semmosta. Pikkusen on jutut ja vitsit ollu vähissä tässä viime päivinä. Sohvassa on mun pyllyn muotoinen kolo ja oon vähän reilu viikossa tsiigannut yhden tuotantokauden (22 vai 24 jaksoa?) The Fostersia. Sen lisäksi oon vaklinut Greyn Anatomian 13. tuotantokauden (22 jaksoa) ja 14. kauttakin mennään jo aika pitkällä. Eli se on joko torttuja tai huikeita juonipaljastuksia Mrs. Greyn vaiheista. Meredith Grey on muuten ärsyttävä muikkeli. Vai mitä mieltä ootte?

Tämä flunssasetti oli erilainen, kuin muut viimeisen kymmenen vuoden aikana, koska oon oikeasti saanut levätä. Mutsit ja faijathan ei varmaan oikein usein paljoa huili, vaikka kuinka olis tauti päällä, kun aina on jotain pakollista hommaa lasten kanssa. Nyt on ollut jotenkin vähän erilaista. Tytöt oli viime viikolla myös vähän puolikuntoisia ja oltiin koko kolmikko kotona pari päivää. Oli todella rauhallista. Tytöt leikki keskenään niin nätisti. Uloskin lupasin, että saavat hetkeksi mennä jos vaan pukevat lämpimästi, kun niin rauhassa vaan etupihalla puuhastelivat "timprausmajassa". Timprausmaja on pieni katos, jonka mini ja iskä on tehneet. Tytöt on ite tehneet sinne pöydän ja hakanneet nauloja seiniin työkalujen säilytystä varten. Siellä ne sitten timpraa ja häärää kaikenlaista ihan onnellisina. Jonakin päivänä siinä katselin ikkunasta tyttöjä ja vaikka olo oli ihan paska, mietin salaa, että onpa ihanaa. Jotenkin se rauhallisuus oli siinä kohdassa ihan täydellistä.

Tytöt on kunnossa, mutta mun olo on aika surkea edelleen. Maailmanlopun oloista aika surkeaan. Selkeä parannus kuitenkin siis. Aamulla tosi paha, mutta hellittää päivää myöden, joten sillain rauhallisesti puuhailen duuneja, koska nyt tuntuu, että rajansa sillä huilaamisellakin. Kroppa ehkä sitä vielä vaatis, mutta pää ei kestä. Tuntuu, että laiskottelen. I know, I know.. sairaana olo ei oo laiskottelua, mutta kertokaapa se mun tyhmälle päälleni. Niin että menee ihan perille saakka. Huolellisesti googlettelin flunssan tarttumista interwebin ihmeellisestä maailmasta ja sieltä selvisi, että se tarttuu ennemminkin alkuvaiheessa eikä enää tässä kohdassa. Järkeilin, että siinäkin mielessä voisin sitte olla duunissa vähän siellä taka-alalla, kun olo on semmonen, että jaksaa jo ajatella työjuttuja.. etten ehkä kuitenkaan tartuttele kaikkia muita jos pysyn omalla tietokoneellani enkä aivastele kenenkään päälle. Jumppahommista ei tarvi haaveilla varmaan vielä moneen päivään ja se kiristää huolella, mutta koitan tässä nyt mennä vaan tilanteen mukaan ja olla niinku en oliskaan kypsänä.

No niin. Tämä se olikin varmaan pisin blogipostaus ikinä, jossa ei ollut mitään asiaa :D Seuraavan kerran sitte, kun jotain asioita ilmaantuu. See ya!

Sannis

Epikriisi

Alkaa pikkuhiljaa värit palata maailmaan. Todella veemäinen migreeniputki takana enkä oo todellakaan ollut mikään vuoden työtekijä, vuoden työkaveri, vuoden vaimo tai vuoden mutsikaan viimeisen parin viikon aikana. Tänä aamuna tuntuu vielä vasemmassa poskessa. Kun putki pitenee, leviää särky aina sinne tuolta silmän yläpuolelta. Jatkuva särky masentaa kyllä todella tehokkaasti ja vie hohdon ihan kaikesta. Painajaiset on kuitenkin VIHDOIN poissa ja tuntuu, että ehkä tästä taas selviää. Näen migreenissä todella ahdistavia painajaisia joka ikinen yö ja kun putki pitenee parin viikon mittaiseksi, alkaa olla semmonen fiilis, että ei paljon hampaita naurattele.

Hyvin aaltoileva oli tämä setti. Toisina päivinä särky ja muut oireet oli paljon lievemmät, toisina ei. Uuden lääkecombon lääkäri määräsi kokeilemaan ja se tuntuu nyt vähän paremmin auttavan. Muisti palailee pätkittäin ja oon koko aamun kirjoittanut ylös to do - listaa duuniin. Oon myös alkuviikon tässä pikkuhiljaa tunnustellut, kuinka paljon damagea kroppa otti. Liikkuvuus ainakin putosi nollaan ja vasemmassa pohkeessa on joku jumi, joka säteilee puutumisena reiteen. Eilen tein jumpat puolet pienemmillä painoilla, kuin yleensä ja todellakin oli raskasta. Loppuviikon pidän kevyenä Käyn kävelyllä ja koitan tehdä huoltavia harjoituksia. Jos näette salilla treenaamassa, lähettäkää himaan :D

Semmonen sairaskertomus. Aina mietin pari kertaa, viittinkö valittaa migreenistä, koska jotenkin se nolottaa. Hävettää olla vaivainen, mutta toki tämä on sellainen vaiva, joka hallitsee koko elämää ja on siksi niin suuressa roolissa aina välillä. Siinä mielessä nämä mun setit on helpompia, kuin monella muulla, että oon useimmiten vielä toimintakykyinen. Suurinpiirtein. Ja hei, ei oo ny kuitenkaan ollu mitään flunssia yli pitkään aikaan :D

Mutta siis joo... että ei mulla mitään asiaa ollu. Kunhan ny höpäjän, kun odotan, että tytöt herää. Muistakaa lukea edellinen postaus. Siitä tuli mun mielestä tosi kiva.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

6 x 4

Facebookissa kiersi jossain vaiheessa 6 x 4 - haaste ja blogeissakin sitä on näkynyt. Ensimmäisenä luin sen Mansikkatilan mailta (klik) ja tokihan mun nyt pitää tähänkin soppaan laittaa lusikka. Tässä mun neloset ->

Neljä paikkaa, joissa olen asunut

Oon koko elämäni asustellut tässä aika pienen ympyrän sisällä, koska viihdyn täällä enkä kaipaa muualle. Yhden hairahduksen tein nuorempana ja asuin kesätöiden takia pienen pätkän Helsingissä. Tulin maitojunalla kotiin :D

Vaasan keskustassa asuin joskus ihanan valoisassa kolmiossa ja muistan, kuinka tuntui lottovoitolta saada se asunto. Olin nuori ja asunut sitä ennen yksiössä kaukana keskustasta. Tunsin itseni niin aikuiseksi ja itsenäiseksi.

Vaasan keskustasta tie vei niinkin pitkälle, kuin Laihialle :) Laihialla asuin ensin omakotitalossa. Laihialla asuessani tapasin mister A:n ja yhdessä asuttiin vanhassa puutalossa hautaustoimiston yläkerrassa. Myöhemmin ostettiin kiva rivitalokolmio. Viihdyin Laihialla superhyvin. Kunnes en enää viihtynyt.

Laihialta muutettiin takaisin Vaasaan. Onneksi nykyinen koti löytyi nopeasti eikä väliaikaisessa tarvinnut asua kauaa. Nyt asutaan hyvin lähellä mun lapsuuden maisemiani ja viihdytään todella hyvin eikä mitään muutos- tai muuttotarpeita ole.

Neljä paikkaa, joissa olen työskennellyt

90-luvulla, kun Vaasassa oli vielä Sokkari, duunailin siellä kausiapulaisena. Jouluna paketoitiin lahjoja ja ennen muitakin juhlapyhiä jotain hommaa aina löytyi. Muistan, että tykkäsin ihan yli paljon. Siisteintä oli, kun sai välillä olla kassalla töissä :)

Äidin omistamassa lounaskahviossa tein duunia muutaman vuoden. Leivottiin sämpylöitä ja paisteltiin korvapuusteja. Kuorittiin perunoita ja duunattiin lounas valmiíksi aina arkipäivisin. Suurimmat kasvun vuodet alle parikymppisenä vietin tuolla Uimahallin kahviossa. Monet itkut itkettiin takahuoneessa nuoruuden kipuja ja välillä tulin lauantai-aamuna taksilla töihin, kun edellinen ilta oli vähän venähtänyt, mutta niin vain selvittiin.  :)

Opiskeluaikana duunailin Vaasan kongressitoimistossa. Työ oli kiireistä, vaihtelevaa ja tosi hauskaa. Välillä jännitti ihan hitosti, kun Vaasaan saapui joku Kiinan delegaatio, jolle piti olla tilat, kuljetukset, ruuat ja presentaatiot valmiina. Olin varma, että haluan tehdä uran kokous- ja kongressipalveluiden parissa. 

Osuuskaupan palveluksessa vietin 11 vuotta. Aloitin kassalla ja vuosien varrella tein duunia Vaasan Prisman muillakin osastoilla. Viimeiset S-vuodet vierähti S-pankin tiskillä. Nykyään mulla on joku selittämätön Prisma-angsti. En halua ollenkaan käydä siellä kaupassa ja vanhat vannoutuneet S-ryhmäläiset onkin pikkuhiljaa siirtyneet muihin kauppoihin. 

Neljä ohjelmaa, joita seuraan tv:stä

Niinku ihan oikeasti teeveestä? Sillain, että ohjelma kerran viikossa? En mitään. Viime syksynä katottiin Vain elämää ja Gladiaattorit, koska tytöt tykkäsi niistä, mutta sitä ennen en seurannut mitään moneen vuoteen eikä myöskään sen jälkeen mikään oo kiinnostanut riittävästi.

Lempisarjat on DVD-bokseilla ja tällä hetkellä in on ->

Glee. Aina niin ihana ja paras. Just eilen mister A kysyi, että pitäiskö tsiigata Gleetä taas. Jep, ihan pian. Vielä en oo kyllästynyt, vaikka muutaman kerran ollaan jaksot nähty. Frendit, Gilmoren tytöt ja Sex in the City tuli aikanaan katsottua kymmeniä ja kymmeniä kertoja ja vaikka ajattelin, etten koskaan kyllästy, tuntuu kiintiö olevan kuitenkin ainakin joksikin aikaa täynnä :D Paras sarja ever - palkinnosta kilpailee mun listoilla Gilmore Girls ja Glee.

Greyn Anatomia. Kaksitoista kautta vakoiltiin putkeen ja kolmannentoista kauden kohdalla tuli ongelma. Sitä ei saa mistään kaupoista täällä Suomessa. Oon etsinyt VÄHÄ paljon!! Vaihdettiin Netflix ViaPlayhin vain Greyn takia ja eilen se sinne ilmestyi.

The Fosters. Tätä sarjaa katsotaan nyt ja nythän mulla onkin sitten dilemma, koska en voi jättää kesken, mutta haluaisin vaihtaa takas Greyn anatomiaan. Elämän suuria pulmia!

Pirunpelto. Koska pakko mainita myös joku suomalainen. Pirunpelto oli mun mielestä yllättävän kätsä suomalainen sarja ja kivaa vaihtelua oli se, että ne ainaiset villevirtaset oli jätetty siitä pois.

Neljä paikkaa, joissa olen käynyt

Oon kirjoittanut täällä ja vanhassa blogissa viime vuosien matkoista. Koitin kerätä tähän semmosia vanhoja reissuja, joita ei ehkä ole vielä postailtu. Toki kuviakaan näistä reissuista ei juurikaan oo. Ainakaan digimuodossa.

Fuengirola - Espanja

Mutsin kanssa reissattiin Espanjaan kolmisenkymmentä vuotta sitten. Taisi olla mun ensimmäinen etelän reissuni. Muistan, että uima-altaan pohjan delfiini näytti ihan aidolta ja bikinien yläosa nousi koko ajan uidessa. Mutsi oli niin upea.. isot korvikset korvissa ja pitkä trikoomekko päällä. Pikkusisko nukahti parvekkeelle pyyhkeen päälle ilman uikkareita ja ravintolassa nenän eteen kannettiin savinen pata kalaa ja äyriäisiä. Niin kuumaa, että varmaan kiehui vielä.

Berliini - Saksa

Teini-ikäisenä matkustettiin Berliiniin Gymnaestrada - voimistelutapahtumaan. Yövyttiin koulun lattialla, voikattiin muutama päivä ja karattiin paikalliseen diskoon. Samaan aikaan Berliinissä oli Love Parade - teknofestari ja jopas oli teinareille ihmeteltävää, kun teknohörhöt oli vallanneet koko kaupungin ja rekat ajoi ympäri katuja jäätävän kokoiset kaiuttimet kyydissään. Kesäkuun Saksa oli paljon kuumempi, kuin oltiin luultu ja mulla oli ihan liian paksuja vaatteita mukana.

Linz - Itävalta

Rakas ystäväni opiskeli aikanaan hetken Linzissä ja mehän käytiin kylässä. Matkalla sattui yllättäen kaikenlaista, kun etukäteen varattu junamatka Saksaan peruuntui lakon vuoksi. Loppu hyvin, kaikki hyvin kuitenkin :) Tehtiin pikavisiitti Wieniin ja vierailtiin Mauthausenin keskitysleirillä. Keskitysleirivisiitti oli sellainen hetki elämässä, jota en unohda koskaan. Linz oli kaunis kaupunki, johon voisin hyvin palata uudelleen. Saksan puolella samalla reissulla moikattiin Kanadan siskoa, joka silloin teki paljon duunia Saksassa. Ajeltiin myös Hollantiin tsiigailemaan miltä näyttää Maastrichtin kaupunki.

Platanias - Kreikka

Melkein kymmenen vuotta sitten käytiin Plataniaksessa. Heinäkuun helteinen Kreikka oli todellakin kuuma, mutta meillä oli kivaa. Reissu oli todella harvinainen, koska mukana oli kaikki me neljä siskosta, meidän perheet ja mutsi sekä mun isäpuoleni. Ysivee oli silloin vauva..viitisen kuukautta ja lähtö jännitti mua tosi paljon. Muistan ajatelleeni, että onhan mutsi siellä jos me ei osata :D :D Mukaan oli pakattu vaipat ja maidon korvikkeet. Hengailtiin hotellin altaalla ja tehtiin retki Haniaan. Syötiin hyvin ja nautittiin auringosta.

Neljä ruokaa, joista pidän

Kalapuikot ja kananmunakastike. All time - suosikki. Hyvin harvoin vaan ilmaantuu lautaselle.

Tacot. En kyllästy koskaan. Hyvin tarkkaa on, mitä tacoihin laitetaan ja missä järjestyksessä. Jos yksikin ainesosa puuttuu, ei kannata vaivautua.

Lasagne. Oon aina tykännyt lasagnesta. Joku siinä vaan viehättää.

Pitsa. Koska... no, pitsa :D Pitää olla aurajuustoa, mutta ei missään tapauksessa ananasta.

Neljä juomaa, joista pidän

Vesi. Juon aina vettä. Paitsi tacojen kanssa. Silloin juodaan Pepsi Maxia. Kahvi on listalla. Aamukahvi on paras. Alkoholijuomista Prosecco uppoaa.

Semmosia hommia :)

Kivaa tiistaita!

Terkuin,

Sannis

Pyhäinpäivä

Tänä vuonna Pyhäinpäivän aamuna oli katastrofin aineksen kasassa. Takuttiin mister A:n kanssa, mulla migreeni YLLÄTTÄEN vaivasi heti aamusta ja ensimmäistä kertaa Halloween-hommissa jouduttiin miettiä sitä, mikä onkin jo liian pelottavaa eikä enää hauskaa. Huuuuh! Siinä aamupäivästä ei tainnut olla kenelläkään kivaa, mutta onneksi loppu hyvin, kaikki hyvin ja loppupäivä meni ihan nappiin! 

Meillä menee perinteisesti Pyhäinpäivä lasten (ja aikuisten hömpötyksissä) ja yleensä tämä sunnuntai on se päivä, kun käydään hautausmaalla. Joidenkin mielestä on ihan pyhäinhäväistys viettää Halloweenia Pyhäinpäivänä, mutta ite oon sitä mieltä, että mitä tuan nyt on väliä. Ei kaikki tarvi aina olla niin vakavaa ja samojen raamien sisällä. Halloween on meillä tytöille yksi vuoden odotetuimmista jutuista ja lähinnä se on tarkoitus olla kurpitsoja ja hämähäkkejä, luurankoja ja hyvin kesyjä kummituksia. Semmosta pienillekin lapsille sopivaa hauskaa. Kuolleet ei sen kummemmin liity tähän juhlaan meillä ollenkaan eikä mikään saa olla sellaista, että tulee uniin myöhemmin. 

Nyt luulen, että tarvitaan kaikki pieni hetki keräillä itseämme ennen ensi viikon hommia :D Mulla on jo ennen eilistä aamuakin jotenkin oudot viikot ja vibat takana. Vähän kipuilua sen suhteen, kuinka suhteuttaa omat tarpeet muiden omiin ja missä se oma paikka tässä maailmassa oikein on. On semmonen olo, että huvittais vetää luukut kiinni ja laittaa kaikki puhelimet ja koneet säppiin hetkeksi. Eli varmaan vaan nyt väsy, koska pian kaksi viikkoa kestänyt migreeniputki ja sen tuomat painajaiset öisin. Ehkä tähänkin auttaa sohvapuikko ja kävelylenkki raittiissa ilmassa?

Vietättekö te Halloweenia? Lokakuun vimppana viikonloppuna vai marraskuun ekana?

Sannis

Torstai

Mukavaa marraskuuta!

Kuvat on kävelylenkiltä muutaman viikon takaa. Torstaisin ysiveellä on voikka ja torstaisin mulla on aamuvuoro. Mennään koko porukka aina viemään typy jumpalle ja käydään lenkillä siinä odotellessa. Jaa, viime viikollahan olikin muuten poikkeus... mini oli synttäreillä ja mister A remppahommissa ja minä olin yksin matkassa. Ei sekään huono vaihtoehto ollut.. jotenkin sitä rauhottui, kun sai yksin käpytellä. Tunti kävelyä tuntui ennen tosi pitkältä ajalta tämmöselle kärsimättömälle ihmiselle, mutta oon pikkuhiljaa opetellut, että vaikka kävellen ei niin kauhean nopeasti pääse paikasta A paikkaan B, niin eipä se haittaa. Joskus on hyvä mennä iisimmin.

Mini ei aina niin arvosta meidän lenkkejä, vaan kyselee, että miksi aina pitää mennä kävelylle, kun äiti on mukana. Raukka :D Inhoaankohan ne aikuisena lenkkejä, kun usein kiristän sillä?! Jos tytöt haluaa puistoon, lupaan lähteä jos ne myös kävelee mun kanssa hetken. Ei ollenkaan yleensä tarvi tuntia kävellä, mutta edes hetken. Mini toki ottaa aina potkulaudan tai pyörän. Se on semmonen muikkeli, että se ei paljoa jaksa aikailla ja kävellä. Pitää päästä nopeasti eteenpäin. Ja toki torstailenkeilläkin pysähdytään aina hetkeksi puistoon tai jopa kahteen, että olis niinku jokaiselle jotain. Oon sitä mieltä, että jos mun pitää hengailla puistoissa, mikä on niiiiiiin tylsää, saa kyllä tytöt vuorostaan sitten tehdä hetken sitä mun juttua :)

Kivaa torstaita!

Sannis