Helmikuu on startannut kyseenalaisissa merkeissä. Eka päivä meni muuten hyvin, mutta yltäilin salilla ja nyt on käsi ollut surkeassa kunnossa koko viikon. Niinhän lupailin olla siipiäni myöden, mutta en näköjään sitten kuitenkaan osannut arvioida tarpeeksi hyvin mitä se tarkoittaa. Sen lisäksi tai ehkä siitä johtuen sairastuin flunssaan. Hittojen hitto! Vain kuukausi influenssan jälkeen. Tällä kertaa onkin ollut oikein kunnon vanhan liiton lentsu jäätävän räkätaudin kanssa. Sairastuttiin minin kanssa about yhtäaikaa maanantaina. Tänään on sunnuntai ja mini lähti jo rinteeseen, mutta kirjoittajalla on vielä happi vähän heikossa.
Meni jotenkin ihan boogie, kun flunssa alkoi. Eihän näitä koskaan oikein hyvin voi ennustaa tulevaksi, mutta jotensakaan en ollut nyt yhtikäs yhtään varautunut. Olinhan just saanut tämän vuoden vasta kunnolla vauhtiin. Oon tehnyt töitä aika paljon tällä viikolla flunssasta huolimatta. Konehommia on kotosalla riittänyt ja niitä tehdessä on aina hetkeksi saanut ajatukset pois paskasta olosta. Kotihommia en oo jaksanut juuri mitään eikä sähkön hintakaan oo ollut oikein suotuisa pyykkäämiselle tai tiskaamiselle. Kävelyllä oon käynyt joka päivä. Yllättävän hyvin oon jaksanut köpötellä puolisenkin tuntia, kunhan vain vauhti on ollut rauhallista hissutesta tasamaastossa. Vaatetta on saanut laittaa päälle ihan huolella, koska varsinkin jalat ja kädet on olleet syväjäässä koko viikon. Olo on ollut tosi tukkoinen, mutta aivan kuin ulkona olisi ollut vähän helpompi hengittää.
Mini laittoi tassut taikinaan, kun olotila alkoi vähän helpottaa perjantaina(ko?) ja leipoi kanelipullia. Tahtoi nimenomaan tehdä kierteitä eikä korvapuusteja. Kylläpä tuli hyviä. Kirjoittajalle ajatus pullataikinan teosta tuntuu aina jotenkin tosi vaivalloiselta, mutta mini hoitaa hommelit nuavvain suitsaitsukkelaan. Pullataikinan ohje kaivellaan esille aina tarvittaessa vanhasta köksän kirjasta. Nam!
Mukavaa sunnuntai-iltaa!
Sannis
