TalviTampere

Tehtiin tyttöjen ja mutsin eli mummun kanssa pieni Tampereen talvilomareissu. Mister A:lla oli töitä ja joutuivat jäädä Saimin kanssa harmillisesti kotosalle.  Lähdettiin matkaan sunnuntaina ja tultiin kotiin keskiviikkona. Mitään suuren suurta ohjelmaa tai agendaa meillä ei retkelle ollut, vaan tahdottiin vain vaihtaa maisemaa vähäksi aikaa ja käydä moikkaamassa isosiskoni perhettä. Ei olla hetkeen nyt oltukaan missään, joten olipa kyllä aivan kiva. 

Junat kulki ajallaan molempiin suuntiin eikä kirjoittajalle ilmaantunut pahoinvointia missään kohtaa. Siinä taisikin olla reissun kaksi suurinta uutista :D Asuttiin Tuomiokirkonkadulla ihan keskustassa Ratinan, Koskikeskuksen ja Nokia Areenan vieressä. Vuokrasin asunnon Bookingin kautta. Sitä vuokrasi Come in ja olikin tosi kiva kämppä. Siistissä ja valoisassa kolmiossa oli kaksi iso makkaria ja ikkunat kolmeen eri ilmansuuntaan. Keittiössä oli täysi varustus ja kunnollisen kokoinen ruokapöytä. Olkkarin isolle sohvalle mahtui kaksi teiniä, mutsi ja mummu aivan helposti. Saimia ei olisi saanut ottaa mukaan, mutta tällä kertaa se ei ollut ongelma.

Ekana iltana käytiin dinnerillä via Tribunalissa. Siellä herkuteltiin minin ja siskon perheen kanssa kerran aiemmin ja se jäi minille mieleen niin, että tahtoi sinne uudelleen. Vatsat täynnä pitsaa käytiin Lidlissä tekemässä vähän ruokaostoksia myöhemmälle ja suunnattiin sen jälkeen kämpille. Majoituksen telkkari oli niin iso, että likat sai tsiigailla Lakkoa melkein oikeassa koossa :D

Tokana päivänä käveltiin aamupäivällä salille ja treenin jälkeen reippailtiin takaisin kämpille. Laitettiin quesadillat uuniin, syötiin ja jatkettiin matkaa Vapriikkiin. Mini tahtoi pelimuseoon ja seitsemäntoistavee museokeskuksen kauppaan kristalliostoksille. Kaikki meistä muisti, että pelimuseo olisi ollut isompi. Kierrettiin Manserock-näyttely aika nopsasti ja käväistiin myös luonnontieteen puolella. Hörpittiin vielä kahvit, niin kristallien ostaja sai valikoida kaikessa rauhassa. Illalla pyöräytettiin kämpillä pasta bologneset, juoruttiin ja katteltiin yllättäen Lakkoa.

Kolmantena päivänä suunnattiin seitsemäntoistaveen synttärilounaalle ja hän valitsi paikaksi Friends&Burgersin. Ohjelmassa oli myös leffa teatterissa ja vähän kaupoilla kiertelyä. Mini tahtoi säästää rahansa eikä ostanut mitään eikä kirjottajallakaan ollut tällä kertaa tarvetta millekään. Seitsemäntoistavee humputti vähän lahjarahojaan ja löysi levyjä, jonkun kirjan ja kosmetiikkaa. Vakkaripaikka Tampereella on nykyään Levykauppa Äx. Meidän ollessa paikalla, oli liikkeen omistaja toimittajan haastattelussa ja kuulin kuinka hän kertoi, että viime vuosi on ollut myynnillisesti tosi hyvä. Mahtava juttu! Nuoret(kin) haluavat kuulemma nykyään fyysisiä levyjä ja niinpä tosiaan haluaa tämä meidänkin nuori. Kylläpä sitä itsekin muistaa, kuinka ihanaa oli selailla sitä kansilehtistä, joka tulee cd:n mukana. Kolmannen päivän dinneri tehtiin kämpillä ja ilta sujui rennosti. Tällä kertaa tauotettiin Lakkoa vähän Hermannin ja mummon videoilla sekä Unelmahäiden pätkillä. Ei saatu telkkarikanavia näkyviin ja sen takia tsiigailtiin mitä Youtubesta löytyi :) 

Neljäntenä päivänä juotiin aamukahvit rauhassa ja sen jälkeen suunnattiin juna-asemalle. Reissu oli kyllä kiva ja rento. Sää oli talvinen; hieno ja viileä. Joku päivä oli harmaampaa ja välillä paistoi aurinko. Ainakin yhden päivän olisi aivan hyvin voinut vielä olla. Tytöt tykkää, kun mummu on retkellä mukana eikä kirjoittajaakaan haittaa ollenkaan, että on vähän aikuistakin juttuseuraa.

Kotona oli mumma ollut mister A:n apuna ja pitänyt Saimille seuraa niin ettei tullut niin pitkiä päiviä yksin oloa. Kyllähän Saimi pärjäisi, mutta ei mielellään jätetä yksin niin pitkäksi aikaa jos ei oo pakko. Yleensä on itekseen max kuusi tuntia, useimmiten vähemmän eikä nytkään tarvinnut sitten olla oikein pitkään. Oli pikkulikka katsonut mister A:ta vähän hitaasti, kun aamu-ulkoilulle oli lähdetty siinä kuuden paikkeilla, kun useimmiten mennään joskus ysin pintaan ja kuuden maissa neiti kuorsaa vielä tyytyväisenä. 

Mitäs muut on puuhailleet tällä viikolla?

Sannis

17

Viime viikonloppuna juhlittiin perheen kanssa seitsemäntoistaveetä, joka ei ookaan enää kuustoistavee. Sankari itse on hyvin epäuskoinen, että on jo melkein täysi-ikäinen, eikä tässä kyllä mutsikaan meinaa pysyä taaskaan perässä. Just tarkisteltiin koska saa aloittaa harjoittelemaan ajokorttia varten ja siihenhän on muutama hassu kuukausi enää.

Seitsemäntoistaveetä tuntuu tuleva aikuisuus vähän jännittävän. Kirjoittaja muistaa omalla kohdallaan, että täysi-ikäisyyttä odotettiin kuin kuuta nousevaa. Ei taidettu paljoa ajatella velvollisuuksia, mutta oikeuksia kylläkin. Ehkä muistan väärin. Tai ehkä sitä tosiaan mentiin kohti maagista kahdeksaatoista ilman huolta huomisesta ja baarien kiilto silmissä :D Kirjoittaja ei toki oo tainnut koskaan olla aivan huoleton. Asuin kuitenkin silloin jo omassa kodissa, joten omillaan oloa ei tarvinnut enää siinä kohdassa ressata. Se taitaa olla se, mikä tätä meidän seitsemäntoistaveetä eniten mietityttää. Aina silloin tällöin kyselee laskujen maksusta, sähköliittymistä ja sen sellaisesta.

Seitsemäntoistavee on oma itsensä edelleen tässä aikuisuuden kynnyksellä. Fiksu ja harkitsevainen..tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Hän on edelleen myös herkkä ja varovainen. Herkkyys tekee elämästä välillä raskasta, mutta on myös supervoima. Kirjoittaja ei sitä nuorena omalla kohdallaan käsittänyt, mutta aikuisena on ollut ymmärrystä kääntää herkkyys voimavaraksi ja toivon, että tyttärenikin näkee asian niin omalla kohdallaan. Tuntosarvet on seitsemäntoistaveellä vieläkin pystyssä kaiken aikaa. Pääkieli on edelleen englanti. Nykyään myös ilmeisesti kanssakäymisessä ystävien kanssa. Mielenkiinnon kohteet on hevosissa, kirjoissa, musiikissa, taiteessa, kristalleissa ja tarot- sekä voimakorteissa.

Muutama päivä sitten, kun käytiin Tampereella musiikkikaupassa, seitsemäntoistavee maksoi ostoksensa ja kassalta lähtiessään kiitoksen lisäksi toivotti myyjälle mukavaa päivänjatkoa, johon myyjä sitten huikkasi, että samoin hei. Kuljin edellä ja ilo ja lämpö läikähti rinnassa. Miten kohtelias ja ystävällinen mun lapseni onkaan. En nyt toki tiedä, josko tähän samaan hikeen pitäisi mainita, että kun pari päivää sitä ennen saavuttiin Tampereelle, otettiin siinä heti rautatieasemalla ihan kunnon palautteenantotuokio puolin ja toisin, jonka aikana käytiin keskustelua elämästä hitusen kiihtyneessä tunnelmassa niin, että mini alkoi jo tehdä hauis- ja hartiatreeniä matkalaukuilla, kun kyllästyi kuuntelemaan ja alkoi palella :D  

Tällä viikolla varmistui duuni tulevaksi kesäksi. Hommat hoitui joulun aikaan ilmeisesti hyvin ja kukkien parissa jatkuu työt nyt ensin pääsiäisenä ja sen jälkeen vielä kesällä. Ihan mahtava juttu! Mutsi täällä on tosi tosi ylpeä. Nykyään alaikäisen ei oo niin helppoa löytää kesätöitä. Meille niitä tuntui olevan tarjolla aikanaan enemmän. Nykyään myös tuntuu, että nuoret on laiskempia tekemään duunia, kuin me oltiin aikanaan. Vai onko tämäkin kirjoittajan kuvitelmaa?

Ei se toki täälläkään ihan pelkästään kivalta tunnu, että ensimmäistä kertaa kesäloma on nyt huomattavasti lyhyempi (aiemmat duunit on olleet pienempiä pätkiä), mutta ajatus palkkapäivistä kyllä tuntuu ilmeisesti oikeinkin mukavalta :D Seitsemäntoistavee myös aivan viihtyi kukkapisteen duunissa ja itse hän haki työtä sekä otti sen vastaan. Muistutin asiasta ja tarkistin hakemusten kieliasun, mutta en painostanut. Olisin toki tainnut senkin tehdä, jos ei lapseni olisi päätynyt omin voimin mielestäni oikeaan ratkaisuun hommata kesäksi töitä.

Se, mitä toivon seuraavan vuoden tuovan tullessaan, on ymmärrystä siitä, että asioihin voi vaikuttaa omilla teoilla, kun vain on tarpeeksi rohkea ottamaan ohjia omiin käsiin… että elämä ei ole vain sarja sattumuksia, joita maailma meille tarjoilee, vaan meillä on oikeasti mahdollisuus ohjata venettä siihen suuntaan, johon me halutaan seilata. Alaikäisenä sitä on varmasti vaikeaa välillä hahmottaa, kun monissa asioissa joutuu vielä elää vanhempien säännöillä ja matkallahan on jos jonkinlaisia säitä, joihin ei meillä itsellämme oo sananvaltaa. Ei me kuitenkaan nuorenakaan ihan voimattomia olla. Se kuinka myrskyihin ja tyyniin suhtaudutaan ja mihin suuntaan luovitaan, on kyllä meidän omissa käsissä. 

Isosti onnea meidän upealle seitsemäntoistaveelle <3

Sannis

Nyt just

Nyt on tämän alkuvuoden aikana saatu sitä oikeaa talvea, jota ennen joulua peräänkuulutettiin. Tai ei toki kaikki meistä sitä toivoneet, mutta kirjoittaja kylläkin. Joka päivä tekisi mieli ottaa lenkillä puhelin esiin ja napsia kuvia, mutta onhan noita jo kertynyt vuosien varrella. Samat pellot, metsät ja korttelit kierretään viikosta ja vuodesta toiseen ja aina nämä kauniit päivät on yhtä upeita.

Tämä viikko on mennyt vähän jotenkin jännästi. Oon jumittanut Humisevassa harjussa ja sen lisäksi kirja, jonka kuuntelin loppuun on herättänyt suuria tunteita. Nämä kaksi juttua yhtäaikaa on vienyt huomion oikeasta elämästä ja oon ollut vähän pää pumpulissa. Eilen illalla parin jumpan ja yhden kehonhuolto+sointukylpy-yhdistelmän jälkeen kuitenkin tunsin, että alan olla taas läsnä omissa nahoissani :D Tänä aamuna sain kunnon hyvän olon hepulin ja tulevia jumppia suunnitellessa jorasin hulluna ponnari heiluen ympäri kämppää.

Elämä tuntuu aika mukavalta nyt just jos ei kipeää kättä ja paria muuta pikku kremppaa oteta huomioon. Kirjoittajalla kesti aikanaan kauan tottua siihen, että tyttöjen pikkulapsiaika on ohi. Ajattelin, että en osaa olla teinien äiti ja kaikki tuntui jotenkin kummalliselta. Nyt ollaan tultu siihen hetkeen, kun osaan iloita siitä, että tytöt on jo isompia. Rakastan esim. sitä, että huono omatunto omista menoista on poissa. Eihän sitä olisi ennenkään tarvinnut potea… ei kirjoittajalla koskaan oo omia menoja liikaa ollut, mutta podin kuitenkin. Vieläkin tottakai mietin mihin kohtaan omat juttuni ajoitan, mutta nykyään homma on henkisesti huomattavasti helpompaa.

Ihanaa on myös se, että tytöt hoitaa hommelinsa niin itsenäisesti. Ei tämän mutsin tarvitse enää paljoa koulun liikuntapäiviä tai teatteriretkiä kalenteroida, koska tytöt tietää itse omat menonsa. Tottakai teineillä on teinien jutut eikä kaikki oo tietenkään aina helppoa, mutta oon oppinut nauttimaan niistä asioista, jotka on. Vieläkin meillä tehdään todella paljon asioita yhdessä ja porukalla, mutta kun tytöt hoitaa iltapesunsa, nukkumaanmenonsa ja monen monta juttuansa ite, vapauttaa se tottakai äidin aikaa ties kuinka paljon. 

Oon tainnut aiemminkin mainita, että viime aikoina aikaa on tuntunut olevan enemmän. Oon vuosia ja vuosia juossut aikaa vastaan ja jotenkin pelännyt, että se loppuu kesken. En oo pitänyt illoista, koska ne on tulleet aina liian nopeaan ja iltahan tarkoittaa, että taas on yksi päivä ohi. Edelleen pidän enemmän aamuista, mutta nyt just tällä hetkellä tuntuu, että ei oo niin kiire. Ihanaa.

Ihanaa viikonloppua!

Sannis

Leffakriitikko: Humiseva Harju

Humiseva harju nähty. Odotuksia ei ollut oikeastaan minkäänlaisia. Traileri ei ollut kirjoittajan mielestä erityisen kiinnostava. Vähän nojoo-osastoa ennemminkin. Kirjaa en oo lukenut kokonaan. Joskus nuorempana aloitin, mutta ilmeisesti oli liian tylsä, koska se jäi kesken. Nyt ajattelin, että taidan ottaa sen uudelleen työn alle.

Mitä varmimmin oli onni, että kirja on lukematta. Leffa oli hmm.. sanotaanko nyt, että ehkä hitusen erilainen, mitä oletan kirjan sen lukemani alun ja kuulemani perusteella olevan. Toisaalta, onhan elokuvan nimikin laitettu lainausmerkkeihin, joten sen kai jo pitäisi kertoa, että ihan ei mennä nyt linjan mukaisesti. Lueskelin kriitikoiden arvioita ja moni olikin aika kauhuissaan siitä, kuinka upea klassikko oli muutettu "lihalliseksi" ja "liian räikeäksi". Jonkun mielestä se oli "röyhkeän uskoton" alkuperäisteokselle ja se olikin aika hyvin sanottu. Sitä se tosiaankin ilmeisesti oli, mutta tälle katsojalle se toimi.

Tykkäsin leffasta aivan yli paljon. Oli muutama juttu (tottakai), jotka olisin muuttanut, mutta upposi kyllä todellakin. On taas ollut vähän vaikeaa elää tätä omaa elämää alkuviikko sen jälkeen, kun sunnuntai-iltana käytiin leffassa ystävän kanssa. Jäin taas ihan jumiin. Yksi tuttu oli samassa näytöksessä ja luin hänen somepäivityksestään, että hänelle oli käynyt ihan samalla tavalla. Kävin eilen, keskiviikkona katsomassa leffan uudelleen. Yleensä toisella kerralla saan rauhan.

Ruodin tässä tekstissä elokuvaa taas niin, että juonikuviot paljastuu. Tekstistä kaiken ymmärtääkseen pitää olla elokuva nähtynä. Jos kuitenkin haluat lukea, vaikka et olisikaan leffaa nähnyt, olet erittäin tervetullut sen tekemään ja olen siitä kiitollinen jos nämä jaaritukset jaksaa kiinnostaa <3

Postauksen kuvat on näyttökuvia elokuvan jullareista episodi.fi ja filmbooster.fi-sivustoilta. En oo ihan satavarma, onko niitä korrektia julkaista tällaisena. "Vähän" vaikea löytää näihin Leffakriitikko-postauksiin kuvitusta, kun ei oikein elokuvateatterissa viitti kaiken aikaa kuvata eikä niissä kuvissa taitaisi oikein paljoa katsottavaakaan olla :D 

Juoni

Ilmeisesti leffa käsittelee vain osan kirjan tapahtumista (Miten koko kirja ikinä mahtuisikaan elokuvaan?) ja juoni kulkee about näin; Catherine Earnshaw asuu nuorena tyttönä alkoholisoituneen ja väkivaltaisen isänsä ja talon palvelusväen kanssa Yorkshiren nummilla Humisevan harjun kartanossa 1700-luvun lopulla. Yhdeltä kännäysreissultaan isä tuo mukanaan pojan, jonka on pelastanut tämän omalta huonolta isältä. Poika jää taloon asumaan mukamas isän poikana, mutta kuitenkin alempiarvoisena palkattomana palvelijana ja Catherinen "lemmikkinä". Vuosien varrella Cathy ja poika, Heathcliff kasvavat yhteen ja heidän keskinäinen suhteensa kasvaa vähän kieroon oudoksi riippuvuuden, pakkomielteen ja rakkauden sekamelskaksi. 

Isän pelattua kaikki rahat ja kartanon ajauduttu vararikkoon, Cathy tekee ratkaisun suostua lähellä asuvan rikkaan herran kosintaan. Heathcliffin naiminen tarkoittaisi sitä, että heistä molemmista tulisi alempiarvoisia ja kerjäläisiä, mutta suostuessaan Edgar Lintonin kosintaan, hänellä olisi mahdollisuus auttaa myös Heathcliff pois palvelijan asemasta. Heathcliff ei tiedä Cathyn suunnitelmasta, loukkaantuu hänen lupauduttuaan toiselle ja lähtee Humisevasta Harjusta vain palatakseen vuosien jälkeen, jolloin pariskunnan pakkomielle toisistaan on edelleen voimakas. He aloittavat suhteen, joka ei loppuviimein tiedä hyvää kenellekään. Catherinen seuraneiti ja palvelija Nelly sekoittaa pakkaa ja myös Edgar Lintonin suojatti, nuori Isabella joutuu mukaan suhdepeliin. 

Näyttelijät ja hahmot

Catherine Earnshaw: Pienenä käy sääliksi itsepäistä tyttöressukkaa, joka kaipaa niin kovasti isän rakkautta, mutta saa sitä hyvin pienissä annoksissa ja vain jos osaa käyttäytyä juuri kuten isä milloinkin haluaa. Aikuisena(kin) Cathy on oikukas ja dramaattinen linnan neito, jonka itsekkyys pomppaa hetkittäin esille ja ärsyttää. 

Nuori Charlotte Mellington hämmästyttää taidoillaan ja mietin useampaan otteeseen elokuvan alussa, miten lapsi voikaan olla noin taitava. Margot Robbiekin tekee hyvää työtä enkä keksi, kuka muu olisi sopinut rooliin paremmin.

Heathcliff: En oo ihan varma, mitä Hethcliffistä ajattelen. Poikana hellunen ja tottakai maailman hirveintä on, kun ottoisä pahoinpitelee häntä säännöllisesti. Aikuisena raukka. Ei raukkis vaan parka...täysin leimautunut Cathyyn eikä hänen elämässään tunnu olevan muuta sisältöä. Tilanteeseen nähden varmasti toki aika todenmukainen elämän kehityskaari.

Nuorta Heathcliffiä esittää Owen Cooper ja Charlotte Mellingtonin tapaan on hän myös taitava. Parissa kohdassa pienet ilmeet ja eleet on sitä luokkaa, että mietin josko edes aikuiset koulutetut näyttelijät osaavat noin taitavasti tehdä tilanteen todeksi.

Jakob Elordi näyttelee aikuista Heathcliffiä eikä hänenkään työssään ole mitään vikaa. Olisin kuitenkin itse nähnyt Heathcliffin roolissa jonkun vähän karskimman. Pitkätukkaisena sotkuisessa parrassaan Elordi meni vielä just ja just läpi (vaikka silloinkin mietin vähän väliä, että oliko tää Humiseva Harju vai Jeesus Nasaretilainen), mutta palatessaan Humisevaan Harjuun sliipattuna, leikattuine hiuksineen ja kultahampaineen ei enää vakuuttanut. Täti täällä näppiksen äärellä alkaa ilmeisesti olla semmosta ikäluokkaa, että nämä leffojen päähenkilöt on tarkoitettu miellyttämään eniten sitä seuraavaa sukupolvea :D Toki, toisella katselukerralla huomasin, että Elordi istui kirjoittajankin Heathcliffiksi jo paremmin.

Herra Earnshaw: Catherinen isän luonne on hyvin ailahtelevainen ja vaikka hän on välillä omalla tavallaan hetkittäin hauska ja ehkä lempeäkin (ainakin omasta mielestään), on hän myös väkivaltainen, julma ja haluton kohtaamaan omat ongelmansa. Ajan henki oli ilmeisesti aika raaka eikä isäkään epäröi tarttua piiskaan. Isää esittää Martin Clunes ja hän sopiikin rooliin ihan täydellisesti. Hyvinä isähetkinä Clunes saa katsojan toivomaan jokaisella solullaan, ettei huonoja hetkiä enää tulisikaan.. että isä jättäisi dokaamisen ja alkaisi olla olemassa tyttärelleen ja ottopojalleen.

Nelly: Seuraneiti Nellyn hahmo oli vähän epätasainen tai ehkä ennemminkin epäselvä. Alussahan kävi ilmi, että hän harmistui siitä, että Cathy "jätti" hänet, kun sai Heathcliffistä parempaa seuraa. Nellyn oma elämä ei tuntunut olevan kovin mukava ja Cathy taisi olla hänen ainut ystävänsä. Koko elokuvan ajan toivoin, että Cathy olisi osoittanut jollain tavalla olevansa kiitollinen Nellylle siitä, että tämä on omistanut koko elämänsä hänen palvelemiseensa. Ei kai tuohon aikaan palvelijoille tarvinnut olla erityisen kiitollinen, mutta silti odotin ja toivoin sitä. Lopussa sitten niin kävikin, mutta jotenkin kohtaus tuntui vähän kummalliselta.. too little too late.

Ihan varma en ollut katuiko Nelly itse sitä, että oli aiheuttanut ongelmia Cathyn ja Heathcliffin välille. Ja aiheuttiko hän ne ongelmat siksi, että olisi itse saanut elää parempaa elämää herraskartanossa vai siksi, että toivoi Cathylle paremman elämän. Itse ajattelin ehkä kuitenkin vähän enemmän jälkimmäistä. Ajattelin myös, että ei hän lopussa tahallaan jättänyt Cathyn huonoa vointia huomioimatta, vaan ajatteli vain Cathyn olevan turhan dramaattinen. Itse hän kyllä sanoi, että ehkä teki sen tahallaan, mutta silti Nellyn motiivit jäi tälle katsojalle hitusen epäselväksi.

Edgar Linton: Edgar Lintonin hahmo oli kirjoittajalle mieluinen. Mukavaa vaihtelua oli se, että hän oli niin lempeä ja ystävällinen. Yleensähän tällaisessa asetelmassa se rikas "väärä" mies on joku kunnon mulkvisti. Lopussa ärsytti, kun hän oli vielä suuren tragediankin hetkellä ystävällinen Heathcliffille, vaikka hyvin tiesi tämän ja vaimonsa suhteesta ja Heathcliff taas katsoi oikeudekseen käyttäytyä urposti. Tokalla katselukerralla päädyin siihen, ettei Heathcliff ehkä kuitenkaan käyttäytynyt urposti, vaan surussaan vähän kuin esitti kovista. 

Isabella: Erittäin häiritsevä hahmo. Isabella taisi olla jo aikuinen, vähän päälle parikymppinen, mutta koin kyllä aika suurtakin äidin suojeluvaistoa tätä tyttöä kohtaan. Hänellä näytti olevan ihan mukava elämä Lintonin kartanossa, mutta Cathy ja Heathcliff vetivät tyttöraukan keskelle omaa peliään. Toki kaikesta päätellen, Isabella olisi tainnut ajautua johonkin samantyyppiseen ihan ominkin voimin. Heathcliff oli mukamas niskan päällä suhteessa, mutta samalla Isabella pelasi ihan omaa peliään. Koko Isabella-kuvio tuntui turhan nololta.

Lavastus ja puvustus

Rakastin tämän elokuvan maisemia ja Earnshawn tilaa. Lavastus oli välillä ehkä vähän epäaidon tuntuinen, mutta se ei haitannut, tykkäsin silti. Sumuisesta, pimeästä, karusta fiiliksestä tuli ihan mieleen vuoden 1991 Robin Hood. Muistatteko? Kevin Costner, Morgan Freeman ja Christian Slater. Iiiik <3

Lintonin kartano oli vähän too much. Luultavasti tahallaan. Liikaa kimallusta ja ihmeellisiä yksityiskohtia. Tuntui kummalliselta, että nummen toisella reunalla elettiin kivilinnassa, jossa on hädin tuskin seinät ja toisella reunalla on kartano, joka on suoraan Disneyn elokuvista.

Puvustus oli muuten mieleinen, mutta senkään suhteen Lintonin kartanossa ei kaikki osunut kohdilleen. Lintonit ei ehkä kuitenkaan olleet mitään kuninkaan hovia ja siksi kummalliset sadun kuningattaren korkeakaulukselliset viitat ja kruunut tuntui liioitelluilta. Ymmärrän, että tässäkin oli tehty tietoinen ratkaisu, mutta omasta mielestäni turhaan.

Musiikki

Elokuvan musiikki on ilmeisesti räppäri Charli XCX:n käsialaa ja se on ihanaa. Jossakin kohdassa on ehkä säkkipilliä tai jotain sitä muistuttavaa ja hitaat lauletut kappaleet kuulostaa ihan vanhoilta ylämaan kansanlauluilta. Kaikki musiikki tukee upeasti tarinaa ja tykkäsin ihan älyttömästi.

Loppuratkaisu

Ikuisena onnellisten loppujen kannattajana tämä ei tietenkään mennyt niinkuin olisi pitänyt. Pystyn kuitenkin elää asian kanssa ajattelemalla, että Cathyn ja Heathcliffin suhde oli niin epäterveellä pohjalla, että suhteen jatkuminen olisi aiheuttanut vain enemmän pahaa kaikille ja tämä oli ainut keino, millä he pääsivät toisistaan vapaaksi. En tiennyt etukäteen, kuinka elokuva päättyy, mutta vahva fiilis oli, että ei hyvin ja se jotenkin helpotti, kun valmistauduin jo vähän etukäteen. Ja kuitenkin kaikesta edellä mainitusta huolimatta toivoin ihan loppuun asti, että taianomaisesti tarina olisi päättynyt onnellisesti.

4 juttua, jotka olisin jättänyt pois

1. Alun kohtaus oli aivan turha. Miksi se oli laitettu mukaan? No joo joo.. huomiarvo ja halu hätkähdyttää ja mitä näitä nyt on, mutta aivan turhaan. Leffassa oli niin paljon muutakin katsottavaa, että alussa ei olisi ollut mitään tarvetta ihmetellä hirtettävän miehen erektiota. TOISAALTA.. tässä kyllä kävi ilmi se, että leffassa tulee olemaan vähän särmää eikä tiedossa oo mitään sisäsiistiä sievistelyä, joten siinä mielessä...

2. Isabellan leikekirja, jonka hän teki Cathylle? Öööö…Pippelisienet ja sen sellaista? Siinä kohdassa hiipi väkisinkin mieleen, että "I'm too old for this shit". Ei mitään tarvetta tuoda yhtäkkiä mukaan tommosia alapääjuttuja. Edelleen.. ihan riittävästi olisi ollut kaikenlaista ilmankin. Jotenkin tämäkin tuntui tosi irralliselta, kun muuten elokuva kuitenkin ilmeisesti halusi olla ihan vakavasti otettava raita. Vai? Tai ehkä kohtaus oli tuotu mukaan osoittamaan, että Isabella ei ole ihan niin viaton tytteli, kuin vielä siinä kohdassa näyttää.

3. Se kun Heathcliff menee Isabellan makuuhuoneeseen.. koko kohtaus on jotenkin niin tekemällä tehty ja kiusallinen, että huomasin irvisteleväni sitä katsoessa, molemmilla kerroilla.

4. Isabella kaulapannassa Humisevassa harjussa? Juu ei.

Lopuksi

Elokuvan kohta, jossa Cathy kävelee kohti kirkkoa hääpuvussa on huikea. Morsian ei ole erityisen onnellinen valinnastaan ja siinä mielessä kohtauksessa on enemmän surua, kuin onnea, mutta ehkä se juuri tekee hommaan oman säväyksensä. Molemmilla katselukerroilla olin aivan haltioissani.. maisemat, puku, musiikki, kuvaustapa. Huhhelihuijjaa!!

En useinkaan pidä liian överistä oikein minkään suhteen enkä todellakaan pidä tai edes katso mitään missä veri lentää, mutta kuitenkin lopun kohtaus, jossa veri valuu Cathyn sängystä lattialle muuten melkein tyhjässä huoneessa oli tosi hyvä ja vaikuttava. Pystyin ehkä sulattaa sen siksi, että veri ei johtunut väkivallan teosta, vaan oli "luonnon" aiheuttama. Jotenkin se oli siinä hetkessä juuri sopivan dramaattista ja hemmetin järkyttävää.

Kriitikot moittivat elokuvaa liiasta seksistä. Itse oon sitä mieltä, että kyllä hyvässä leffassa pitää vähän seksiä olla ja Cathyn ja Heathcliffin väliset kuumat kohtaukset oli kyllä kuumia. Aika hauska, kuinka kuumaa sitä saakaan aikaiseksi ilman alastomuutta, jota tässä leffassa ei oo nimeksikään. En siis ole kriitikoiden kanssa samaa mieltä, vaan tässä jotenkin nimenomaan yhdistyi makeasti suuren klassikon ja sitten kuitenkin vähän maanläheisemmän jutskan elementit. 

Toisella katselukerralla elokuvan vaikutus ei ollut enää ihan yhtä suuri, kuin ensimmäisellä, mutta edelleen tykkäsin paljon ja aion kyllä ehdottomasti katsoa tämän vielä kotonakin sitten aikanaan. Ekalla katselukerralla mukana ollut ystävä tykkäsi leffasta kovasti. Tokalla kerralla mukana ollut mister A tuomitsi: "No ihan hyvä leffa, mutta vähän turhan paljon jahkaalua!" Tiedän, että itse odotan vielä sitten kolmannellakin kerralla josko loppuratkaisu olisi kuitenkin muuttunut mieluisampaan suuntaan.

Sannis

LYKKE yoga & pilates

LYKKEn uusi yoga & pilates studio on valmis ja tunnit on rullanneet koko alkuvuoden. Kuvat on puhelimella nopsasti otettuja, mutta taitaapa niistäkin nähdä vähän miltä studiossa näyttää. Vielä en saanut kivaa kuvaa salin takaosan makeista säilytysratkaisuista, mutta ensi viikolla kirjoittajalla on kalenterissa kuvauspäivä. Sen jälkeen pitäisi olla kaikki studion nurkat ikuistettuna.

Yoga & pilates -vuosi on startattu kuudella viikkotunnilla. Niiden lisäksi soittelen kerran kuukaudessa perjantaisin äänimaljoja. Kursseja alkoi kaksi; Astanga ja Joogamix-kurssi, jossa pääsee testaamaan erilaisia joogalajeja. Viikkotunneille voi osallistua LYKKE naisille-kuukausimaksulla, joka sisältää koko LYKKEn ryhmäliikunnan tai kertamaksulla. Kursseille on erillinen maksu ja ne(kään) ei vaadi LYKKE-kuukausijäsenyyttä.

Viikkotunneilla on riittänyt tosi kivasti porukkaa ja osa tunneista on ollut ihan täyteen bookattuja. Tavoitteena on, että kukaan tunnille haluava ei jää ulkopuolelle, joten tunteja lisätään jos on tarve. Usein jonot kuitenkin purkautuu tunnin alkuun mennessä, kun porukalle ilmaantuukin muuta hommaa. Studion tunneille mahtuu 29 osallistujaa ja tällä hetkellä huomiseen Kehonhuolto+sointukylpy-comboon on yksi vapaa paikka.

Ensimmäiset tilaustunnit on studiossa jo pidetty. Eilen bookkasin seuraavan ensi viikolle. Omalla porukalla voi tulla yhdelle omavalintaiselle tunnille tai halutessaan voi järjestää pidemmänkin tiimipäivän, joka voi sisältää just sitä mitä teidän porukka tarvitsee. Aika usein pidemmissä päivissä on luento ja jotain ihanaa raikasta välipalaa; smoothie tai hyvät leivät tai vaikka molemmat. Luennon ja välipalan lisäksi on jotain palauttavaa liikettä ja rentoutus tai pidemmän kaavan mukaan mentäessä treenit LYKKEn kuntosaleilla tai jumppastudioissa ja sen päälle vielä palauttavat hommelit. Jokaiselle porukalle räätälöidään ohjelma tarpeen mukaan.

Uusi studio on yli kiva. Rakastan tuota vaaleaa värimaailmaa ja rauhallista tunnelmaa. Ennen oon ajatellut, että näissä lämpöstudioissa pitää olla tumma sisustus, ettei tuu liikaa valoa, mutta on toi vaalea niin ihanan raikas eikä salissa oo kuitenkaan liian kirkasta, kun valoja voi säätää. Studio on tosiaan lämmitettävä ja rentoutuksissa lämpö on kyllä aika mukava, jopa tällaiselle viileän ystävälle. Kirjoittajan viikko-ohjelmassa on myös Lempeä pilates, jossa ei tehdä niitä kaikista raskaimpia voimaliikkeitä. Siinäkin huomaan, että keho kyllä kaipaa hitusen extralämpöä näihin rauhallisiin lajeihin. 

Jos asut paikkakunnalla tai oot tulossa käymään, tuuhan tunnille. Lue Yoga & pilates studiosta lisää tästä linkistä. Pääset linkin kautta tutkimaan myös muuta LYKKE-tarjontaa. Jos kaipaat tarjousta teidän työtiimille tai vaikka kaveriporukalle, laita sähköpostia sanna-maija.alamikkula@liikuntakeskuslykke.fi.

Kivaa päivää <3

Sannis

Flunssaylläri

Helmikuu on startannut kyseenalaisissa merkeissä. Eka päivä meni muuten hyvin, mutta yltäilin salilla ja nyt on käsi ollut surkeassa kunnossa koko viikon. Niinhän lupailin olla siipiäni myöden, mutta en näköjään sitten kuitenkaan osannut arvioida tarpeeksi hyvin mitä se tarkoittaa. Sen lisäksi tai ehkä siitä johtuen sairastuin flunssaan. Hittojen hitto! Vain kuukausi influenssan jälkeen. Tällä kertaa onkin ollut oikein kunnon vanhan liiton lentsu jäätävän räkätaudin kanssa. Sairastuttiin minin kanssa about yhtäaikaa maanantaina. Tänään on sunnuntai ja mini lähti jo rinteeseen, mutta kirjoittajalla on vielä happi vähän heikossa.

Meni jotenkin ihan boogie, kun flunssa alkoi. Eihän näitä koskaan oikein hyvin voi ennustaa tulevaksi, mutta jotensakaan en ollut nyt yhtikäs yhtään varautunut. Olinhan just saanut tämän vuoden vasta kunnolla vauhtiin. Oon tehnyt töitä aika paljon tällä viikolla flunssasta huolimatta. Konehommia on kotosalla riittänyt ja niitä tehdessä on aina hetkeksi saanut ajatukset pois paskasta olosta. Kotihommia en oo jaksanut juuri mitään eikä sähkön hintakaan oo ollut oikein suotuisa pyykkäämiselle tai tiskaamiselle. Kävelyllä oon käynyt joka päivä. Yllättävän hyvin oon jaksanut köpötellä puolisenkin tuntia, kunhan vain vauhti on ollut rauhallista hissutesta tasamaastossa. Vaatetta on saanut laittaa päälle ihan huolella, koska varsinkin jalat ja kädet on olleet syväjäässä koko viikon. Olo on ollut tosi tukkoinen, mutta aivan kuin ulkona olisi ollut vähän helpompi hengittää.

Mini laittoi tassut taikinaan, kun olotila alkoi vähän helpottaa perjantaina(ko?) ja leipoi kanelipullia. Tahtoi nimenomaan tehdä kierteitä eikä korvapuusteja. Kylläpä tuli hyviä. Kirjoittajalle ajatus pullataikinan teosta tuntuu aina jotenkin tosi vaivalloiselta, mutta mini hoitaa hommelit nuavvain suitsaitsukkelaan. Pullataikinan ohje kaivellaan esille aina tarvittaessa vanhasta köksän kirjasta. Nam!

Mukavaa sunnuntai-iltaa!

Sannis