Kielo Camp

Elokuun viimeinen viikonloppu vietettiin Pyhäjoella. Saarikaudenpäättäjäisinä oli mökki tietysti ykkösvaihtoehto, mutta tytöt on olleet molemmat flunssaisia ja mökillä on ensi viikolla Kanadaan lähtijöitä, joten pelattiin varman päälle eikä lähdetty tartuttamaan reissulaisia. Meni aika tiukille päätös siitä mihin lähdetään ja aivan alkoi jo hikoiluttaa, ehditäänkö mihinkään. :D 

Mister A bongasi pienen Kielo Campin Pyhäjoen varrelta, josta ei oltu koskaan kuultukaan. 25€ yö tuntui omaan korvaan epäilyttävän edulliselta ja vähän jännitin mitä tuleman pitää. Jännitys oli kuitenkin turhaa ja paikka oli tosi ihana. Pienessä saaressa isot saniaiset toi jännän tunnelman ja molemmin puolin virtaava joki oli upea. Vessat ja suihkut olis voineet olla siistimmätkin, mutta me saatiin käyttää melkein yksityistiloja, kun vaunupaikan vieressä oli ilmeisesti vanha vuokramökki, josta nyt oli tehty keittiö ja pyykinpesutila. Yleisen isomman vessa- ja kylppäritilan lisäksi tässä mökissä oli vessa ja suihku ja nyt hiljaiseen aikaan niitä ei ollut oikein moni muu käyttämässä, kuin me. 

Mister A ja mini kalastelivat monessa eri paikassa. Alueelta lähti kiva lyhyt luontopolku, joka kierrettiin useampaan otteeseen. Käveltiin myös kauppaan ja kierrettiin samalla reissulla läheisen koulun ja liikuntahallin piha, josta löytyi jos jonkinlaista temppuilu- ja parkouraluetta. Otettiin aika rauhallisesti ja silti viikonloppu meni supernopeasti.

Uusi vaunu toimi hyvin. Vielä en ollut ihan niin fiiliksissä, kuin uskon olevani myöhemmin, koska ekalla kerralla tavarat ei oo vielä löytäneet omia paikkojaan. Ripustuskoukkuja puuttuu ja säilytyskoreja puuttuu niin, että tavarat on hujan hajan. Oli kuitenkin niin siistiä, että vaunussa on niin paljon enemmän tilaa. Sängyssä oli hyvä nukkua ja vessa oli tilavampi. Pöytien ja sänkyjen kanssa ei tarvinnut säätää joka ilta ja aamu. Vedet sai täyttää suoraan auton kyljestä säiliöön eikä tarvinnut rampata kanisterien kanssa edes takas. Juomavedet tapaan hakea pienempään säiliöön vaunuun sisälle, mutta se menee aina helposti. 

Sunnuntaina kun tultiin kotiin, otettiin mister A:n kanssa samantien fillarit alle ja poljettiin kaupunkiin ostamaan puuttuvat korit ja koukut. Vessapaperirullateline napattiin myös matkaan samalla retkellä. Yksi vaunun jaloista huomattiin olevan vähän huoltoa vailla, joten mister A laittoi senkin samantien kuntoon. Vaunun vetopää narisi aikamoisesti hiljaisessa vauhdissa esim. käännöksissä ja tytöt oli aivan hiilenä, kun ääni oli niin ärsyttävä. Kirjoittajaa se ei jostain syystä ottanut niin paljoa hermoon, vaikka aikamoisen aistiyliherkkä usein oonkin. Enivei, siihen tilattiin uusi osa ja äänet häipyy toivottavasti pian.

Vielä ehditään tehdä reissuja tälle syksylle. Kysyin kuustoistaveeltä, että hänkö ei lähde nyt seuraavalle, kun tuli mukaan tälle retkelle. Meinasin pudota pyrstölleni, kun kuulin sanat: "Kyllähän mä jo sanoin, että tuun mukaan!". Jep, sanoi kyllä, mutta se oli ennen kuin päätettiin lähteä tälle Pyhäjoen reissulle ja olin varma, että tämä on riittävästi taas hetkeksi. Ehkä isompi vaunu oli nyt lukiolaisellekin mukavampi. Jee!!

Ylimmässä kuvassa vaunu näyttää aivan siedettävän kokoiselta, mutta on se kyllä aikamoinen jättiläinen livenä. Mister A ja mini on niin tyytyväisiä, kun saivat sen ison vaununsa, josta ovat haaveilleet. Kirjoittajankin on pakko myöntää, että on se kyllä hitsin kiva, että on tilaa. Reissut jatkuu..

Sannis

Sadonkorjuu

Elokuu on mennyt nopsasti. Viimeisiä päiviä viedään jo. Kuvan eväät on mister A:n siskon ja anopin kasvimaasta. Muuten on sadonkorjuu ollut vielä aika vähäistä. Mustikoita en oo tänä vuonna poiminut ainuttakaan. Ostin ämpärillisen ja olisin halunnut toisenkin, mutta en oo nyt kuullut mitään hänestä, jolta tein varauksen. Mökillä oli välivuosi mustikoiden suhteen ja useamman hyvän vuoden jälkeen marjoja oli niin vähän, etten oo lähtenyt suuriin puuhiin.

Mustia viinimarjoja kävin ystävän luona noukkimassa ja sainkin mukavan saaliin pakkaseen talven smoothieita varten. Omat puskat on myös antaneet marjoja jonkin verran. Tytöt saa käyttää ostomustikkaa, ja koitetaan mister A:n kanssa käyttää viinimarjoja. Musta viinimarja smoothiessa on onneksi kirjoittajan lemppari. Vadelmia tulee tänä(kin) vuonna omista puskista vain sen verran, että menee kerätyt jo parin seuraavan päivän aikana. Ehkä pitäisi koittaa antaa vatuille vähän lisävirtaa lannoitteilla. Tähän mennessä ei olla avustettu niitä yhtään millään tavalla.

Alkukesästä laitoin jonkin verran raparperia pakkaseen ja omenaa on useampi rasia vielä viime vuodelta. Löysin jopa omppusosetta vielä muutaman pikkuboksin. Piirakkaomppua on enemmänkin, koska ollaan tehty makeita herkkuja vähemmän viime aikoina. Kuulemma omenasatokin on monessa paikassa pieni tänä vuonna. Taitaa alkukesän kylmät säät vaikuttaa asiaan.

Viikonloppuna siistin vähän terassia jo syksykuntoon. Ehkä tulee vielä päiviä, jolloin siellä voisi istuskella, mutta ihan koko kaluste- ja pehmustekaliiberia ei taideta enää tarvita. Mini laittaa treenikamansakin sieltä nyt pois, kun saa käydä jo salilla ja mutsille eli meikämuikkelille sopii oikein loistavasti, että ensi kesänä terdellä ei pyöri puntteja ja levytankoja.

Uusi vaunu alkaa olla hyvällä mallilla ja viikonloppuna sain mister A:n siistimään sieltä suurimman osan työkaluistakin pois. En malta odottaa, että päästään syksyn reissuihin sillä. Vielä täytyy kuitenkin muutama viikko odottaa ja vielä täytyy toki pieniä fiksauksia tehdä. Muitakin kivoja juttuja on tulossa, joten kyllä se syksyn tulo sopii nyt aivan hyvin.

Kivaa tätä päivää ja tätä viikkoa!

Sannis

Fillarionni

Se on kuulkaa vuosi täyttä fillarionnea takana. Kirjoittaja ei oo oikein materialistinen tyyppi eikä yleensä koe niin suuren suurta onnea tavarasta, mutta tämä pyörä on kyllä ollut ihan oma lukunsa. Koti ja vaunu menee edelle, mutta mikään muu maallinen omaisuus ei taida niiden lisäksi tuottaa yhtä suuria tunteita. Aivan välillä oikein huvittaa, miten ihminen voi olla niin onnellinen yhdestä pyörästä.

Oon nyt tosiaan vuoden Helkamallani huristellut. Maksoin itseni kipeäksi, about 3000€ enkä oo euroakaan katunut, vaikka tuo on meille todella suuri summa. Tai siis.. enhän oo edes vielä maksanut kuin vasta osan. 100€ menee palkasta vielä piiiiitkän aikaa. Verotuksen pyöräetukin taitaa sopivasti poistua. Älkääkä edes antako mun aloittaa ränttäämistä siitä asiasta.

Mittari näytti pari viikkoa sitten 85h 15min. Yhtään lenkkiä en oo ajanut, vaan kaikki on siirtymiä, jotka muuten olisi hoitunut autolla. Oon siis vuoden aikana istunut auton ratissa sen 85 tuntia vähemmän ja veivannut 85h enemmän. Työmatka kestää keskimäärin parikymmentä minuuttia, joten ihan mukavan määrän matkoja oon päässyt fiudella kulkemaan. Joskus pahat kelit on saaneet kirjoittajan auton rattiin ja joskus on ollut liikaa roudattavaa tai kyytiläisiä mukana. Talvenkin kelit oli kuitenkin yllättävän ookoo pyöräilyyn.

Kirjoittaja kokee hyvin suuria tunteita siitä, että saa kulkea fillarilla. Tällä fillarilla pystyn ajaa, vaikka migreeni vähän vaivaisi. Silloin kun pelkkä olemassa olokin on raskasta, pystyn kuitenkin aika ongelmitta pyöräillä töihin ja siitä syntyvä pystyvyyden tunne on ihanaa. Toiset on onnellisia, että pystyy juosta yli 100km ultran, kirjoittaja on onnellinen, että pystyy pyöräillä avustettuna töihin 7 kilsaa. Kaikki on kuulkaa suhteellista :D Mutta hei…migreenin pahimmissa oloissa ei pysty liikahtaa milliäkään, joten 7 kilsan pyöräily on lähes ultra silloin, kun olo on edes puolet siitä pahimmasta.

Helkama kulkee hyvin, on tukeva ja sillä on tosi hyvä ajaa. Kuvittelen, että oon tosi sporttisen näköinen kun ajan ja sitten putoan maan pinnalle, kun näen peilikuvani jostain näyteikkunasta. Mamma mikä mamma :D Oon tyytyväinen, että pyörästä saa akun irti, joten lataaminen on helppoa. Mietin myös, että ehkä pöllimishaluja vähän hillitsee se, että akku puuttuu, kun fiude on parkissa kaupungilla. 

Että eipä mulla muuta. Fillarivuosipäivä. Vähän naurattaisi jos en olisi niin tosissani onnellinen, että omistan jotain noin siistiä. Okei, naurattaa vähän kuitenkin :D

Sannis

Kesäpläjäys 2

Vielä toinen pieni kesäpläjäys. Tällä kertaa puhelimen kameralla napsittuja kuvia. Onkohan nyt jotenkin vähän vaikea siirtyä syksyyn vai mikä homma? Eilen illalla lähdettiin minin ja Saimin kanssa kävelylle ja oli jotenkin niin paljon lämpimämpi keli, kuin mihin olin varautunut. Olin toki ollut jo ulkona päivän aikana, pyöräillyt ym. mutta silti tuli yllätyksenä. Monenakin päivänä on nyt ollut sellainen sää, ettei oikein tiedä mitä pitäisi pukea päälle. Toki, nythän on vasta elokuun puoliväli. Hyvinkin on tähän aikaan usein vielä kesäkelejä, vaikka oonkin sitä mieltä että kesä on jo mennyt.

Tuntuu aivan, kuin olisin jossain välitilassa. Odottelisin jotain. Jotain muutakin, kuin syksyä. Mutta mitä? Ja tosiaan, en edes tiedä odotanko sitä syksyäkään niin paljoa kuitenkaan. Migreeni taitaa nyt seata päätä. Muutama päivä oli välissä jo parempi. Eilen jouduin ottaa lääkkeet, mutta tuntui kyllä auttavan. Tänään on aika tukkoinen olo, mutta ei vielä muita selkeitä oireita. Lähden kohta olkapään magneettikuvaan. Ehkä se jännittää. Ei oikeastaan kyllä tunnu siltä.

Uusi vaunu on pihassa mister A:lla työn alla. Ei tietenkään voitu ostaa sellaista, joka olisi suoraan käyttövalmis. Sellainen taitaa olla ainoastaan suoraan tehtaalta tullut. Jos sekään. Tämä meidän oma on vuosimallia 2005. Viitisentoista vuotta uudempi, kuin edellinen, mutta silti jo vanha. Siistimpi kuin edellinen ja huomattavasti suurempi. Ensin korjataan kosteusvaurio. Niitä tuntuu olevan joka ikisessä vanhassa vaunussa. Ärsyttävää.  Sen jälkeen laitellaan koukut, naulakot ja repsottavat listat kiinni. Tässä vaunussa ei ulkonäöllisesti paljoa tekemistä oo, mutta vähän piti ihan esteettisistä syistä taas verhojakin poistaa. En tajua miksi niitä on joka vaunussa järkyttävä määrä. 

Hermostuttaa, koska koko piha on kuin pommin jäljiltä nyt kun työmaa on käynnissä. Vanhakin vaunu on vielä talon päädyllä. Samoin pikkusiskon auto, joka odottaa, että vaihdettavat osat saapuu. Kirpparikamojakin on siellä täällä,. Takapihan terassilla on Minin huoneesta kaapinrunko, joka sai lähdöt muutama viikko sitten. Naapuri varmaan soittaa kohta romikselle ja käskee tulla tyhjäämään meidän pihan :D 

Kirjoittaja on hengitellyt pitkään. Eilen mietin, saadaanko me vaunu tälle syksylle vielä käyttöön, niin mini tuumasi: "Äiti, älä masennu. Meillähän on tässä kaksi iskää.. mun oma ja sun oma ja iskät kyllä korjaa mitä vaan." Ajattelin siinä itekseni, että ihan kivasti on minillä asiat, kun on maailman selvin juttu, että iskä korjaa kyllä. Ja oikeesti, ei tässä oo mitään onkelmaa.. menee vaan niin aina ympärillä oleva kaaos korvienkin väliin, vaikka oon toki asiassa jo harjaantunut paljonkin vuosien varrella. Tänään mutsi eli mummu kuskaa kuustoistaveetä, koska aikataulu on vähän tiukka bussiin tai pyöräilyyn. Maailman parasta, että on apukäsiä <3

Fiuhkis! Magneettikuvaan mars! See you!

Sannis

 

Kesäpläjäys

Tuntuu, että kesä oli tältä erää siinä. Tässä kesäkuvia, jotka on pyörineet vähän irrallisina tietokoneen "ladatut"-kansiossa. Aika kivastihan ne kertoo kesän elinkaaren. Ensin tarvittiin pitkähihaista, mutta tuli se lämpökin lopuksi. Grilli kuumeni tänä kesänä monesti. Makkaraa syötiin kuitenkin vähemmän, kuin varmaan yhtenäkään aiempana kesänä. Tänä kesänä treenattiin usein. Porrastreenit jäi vähemmälle, mutta salitreenit oli ohjelmassa säännöllisesti ja jumppia oli kyllä paljon. Tehtiin retkiä, melkein kaikki niistä vaunulla. Uitiin joka paikassa. Alkukesästä käytiin mökillä. Loppukesästä hirmuhelteet hillitsi mökkeily- ja ulkoiluintoa. Rippijuhlia oli loppuviimein neljät. Tavattiin perhettä ja ystäviä. Muuallakin kuin rippijuhlissa :) Kesän viimeisinä päivinä ostettiin uusi vaunu ja myytiin vanha. 

Kyllä kesä oli taas kiva! Ja onpa ihanaa sekin, että syksy alkaa!

Sannis

Silkkihäät

Tänä vuonna meinasi mennä hääpäivä ohi kyllä tosi lahjakkaasti. Mietin joku päivä tällä viikolla, että se on tulossa, mutta unohdin sitten kuitenkin. Käytiin salilla ja sieltä kun päästiin kotiin, selailin puhelinta. Sieltähän ne Facebookin muistoista putkahti, meidän hääpäivän päivitykset. Tämä vuosi on kahdestoista eli silkkiä.

Vuodet meidän suhteessa ei oo olleet aina samanlaisia. Jossain välissä oli joku vähän vaikeampi kausi. Nyt kulunut vuosi on ollut aika tasaista yhteiseloa, kuten suurin osa meidän yhteensä kahdenkymmenen vuoden mittaisesta matkasta. Isoimmat ärsytyksen aiheet herää kirjoittajan ja mister A:n hyvin, hyvin erilaisista käsityksistä siitä kuinka siistiä pitäisi kotona, pihassa ja vaunussa olla. Aihe on toki sellainen, josta käydään keskusteluja usein, mutta joka on kuitenkin kokonaiskuvassa aika mitätön.

Oon ylpeä meistä ja siitä, että vieläkin halutaan olla tässä. Niin paljon, kuin tekisikin mieli välillä ampua toinen kuuhun, rakkaus toista kohtaan on selvää. Sellaista, josta ei tarvitse olla epävarma. Sellaista, jossa ladataan aamulla töihin lähtiessä toiselle kahvinkeitin valmiiksi, vaikka olisi kuinka takuttu illalla jostain typerästä. 

Sannis

Old Harbor Park & Camping

Moikka ja mukavaa tätä päivää! Me vietettiin suurin osa viikonlopusta Pietarsaaressa. Ajeltiin perjantai-iltapäivällä Pietarsaaren vanhan sataman alueelle vaunu perässä. Viimeksi oltiin käyty alueella silloin, kun siinä oli vielä ihana pieni maauimala Fantasea. Fantasea on harmillisesti sulkenut ovensa jo monta vuotta sitten, mutta se oli kyllä ihan meidän lempparipaikka ja haluttiin nyt lähteä tsiigaamaan mitä on tullut tilalle. Kuustoistavee ei niin vaunuilusta perusta eikä lähtenyt tällä kertaa mukaan, joten oltiin matkassa mister A:n, minin ja Saimin kanssa.

Fantaseasta oli jäljellä saunarakennus. Vähän remppaa oli tehty, mutta suihkut ja saunat oli kuitenkin samoilla paikoilla. Resparakennus oli myöskin edelleen omalla paikallaan. Altaan tilalla oli Padel- ja tenniskentät. Vaunupaikat oli kivenheiton päässä respasta, vanhan Fantasean ja venelaitureiden välissä. Respatyöntekijä kertoi, että tämä on nyt kolmas kesä, kun paikka on heidän hoidossaan. Ihan alueen vieressä on Pavis, Jeppiksen ilmeisesti aika legendaarinen kesäravintola ja vuonna 2021 leirintäalueen ja Paviksen viereen on tehty upea puisto, jossa oli nyt hienot leikkipaikat lapsille, superhyvä ulkokuntosali, jätskikioski, vessat ja pukukopit, uimaranta, uimalaiturit ja nelikerroksinen hyppytorni.

Me viihdyttiin viikonloppu hyvin. Aluksi näytti erittäin lupaavalta myös migreenin suhteen, kun perjantai-illan ja lauantai aamupäivän oli vointi oikeinkin hyvä. Sää oli aurinkoinen ja lämmin, mutta raikas. Lauantai-iltapäivällä alkoi tiputtaa vähän vettä ja keli muuttui raskaammaksi, jolloin heti vanha ystäväni palasi kirjoittajan seuraksi. Säästyin onneksi kuitenkin kaikista pahimmilta oloilta.

Perjantaina laitettiin leiri pystyyn, käytiin kävelyllä, syötiin tortilloja ja pelattiin korttia. Lauantaina tehtiin treeni (Kirjoittaja lähinnä liikutteli ulkokuntosalin laitteita minimipainoilla, vaikka olo siinä kohdassa olikin aivan hyvä..Koska aika usein nykyään osaan jopa toimia järkevästi migreenin kanssa. Jos migreeni on ollut läsnä edellisenä päivänä, ei seuraavana oo mitään asiaa varsinaiselle treenille.), käytiin minin kanssa uimassa, syötiin tacosalaatit, otettiin päivähuilit, pelattiin korttia, katseltiin ohjelmia ja puhelimia, käytiin kävelyillä ja grillattiin. Illalla mister A ja mini vuokrasivat vielä tenniskentän ja kävivät läiskimässä palloa tunnin verran. Saimia harmitti, kun ei päässyt peliin mukaan, mutta onneksi yksi pallo lensi verkon yli ja Saimi sai näyttää kopparin taitonsa.

Camping oli ihan ok. Vähän viimeistelemätön vaikutelma jäi. Nätti paikka kuitenkin ja me saatiin tosi kiva oma kolo nurmikentältä isojen pensaiden välistä. Tykkään, kun kaikki paikat ei oo tasan tarkassa rivissä, vaan voi vähän oman mielen mukaan tsiigailla miten parhaiten sopisi parkkeerata. Läheinen puisto oli tosi upea, mutta kirjoittaja toivoisi, että uintimahis olisi vielä lähempänä vaunua. Tähän paikkaan ottaisin fillarin joukkoon. Ei kävelyssä mitään vikaa oo, mutta jos haluaa monta kertaa päivässä kastautumaan, voisi fillari olla ihan jees. Vähän rajoilla oli myös huoltotilojen määrä alueen kokoon nähden. Porukkaa oli vähän, joten fiilis oli ihanan rauhallinen, mutta alue oli laaja ja pissalle hipsuttelu monta kertaa päivässä on vähän ärsyttävää jos vessa ei oo lähellä. Samoin vaunuvessan tyhjääminen ja tiskien roudaaminen on tietysti hankalampaa kauemmas. Koiranulkoilutusmahikset taas oli Old Harborissa täydelliset.

Huoltorakennukset ei olleet parhaat mahdolliset ja meille huono juttu oli se että suihkut oli vain yhdessä isossa kylppärissä eikä ollut ollenkaan yksittäisiä suihkukoppeja. Mini parka vahti koko ajan pesulla ollessa, josko joku on tulossa ja josko hänen pitää hypätä piiloon. Taas yritin selittää, että ei missään nimessä tarvi yrittää piilotella itseään muiden takia, mutta ymmärrän kyllä hyvin, ettei jaksa kuunnella kaikenmaailman kommentteja. Jos en itse olisi tässä hommassa mukana, olisin ihan varma, että ei kommentointia millään voi olla niin paljon. Valitettavasti se on kuitenkin minille ihan todellista enkä liioittele tätä ollenkaan. On ihan käsittämätöntä, kuinka paljon jengillä on kaikkea kummallista sanottavaa. Meille siis tällä hetkellä tuo kylppärihomma on ratkaiseva. Luovitaan tottakai tilanteissa tarpeen mukaan eikä mini koskaan näiden takia halua kotiin jäädä, mutta jos mahdollista, valitaan tottakai mielummin paikka, joka on minille helpompi. Lopputulema siis Old Harborista on: Vaikka siinä monta kivaa juttua olikin, en usko, että ajellaan sinne lähiaikoina uudelleen.

Tuo vanhan sataman alue on kyllä ihan täydellinen esim. päiväretkipaikaksi ja sitä suosittelen ehdottomasti! Paras olisi lämmin sää että pääsee hyödyntämään uimamahiksetkin. Tuolla saisi kokonaisen päivän kulumaan pienempien lasten kanssa aivan kevyesti eikä oo ihan mahdottoman matkan päässä Vaasasta. Laittakaapa ihmeessä muistiin esim. ensi kesää varten.

Siinäpä se oli kuulkaa, tämän kesän viimeinen vaunureissu. Seuraava retki taitaakin sitten olla syksyn ensimmäinen vaunureissu. Huomenna alkaa minilläkin koulu. Kuustoistavee on tunnustellut lukion meininkiä jo pari päivää. Tänään sään puolesta tuntui kyllä vielä ihan kesältä.

Sannis

Heviä

Huhhelihuijjaa! Elokuu on alkanut aikamoisen kyseenalaisesti. Tässä somepäivitys toissapäivältä:

"Voi jumalan pyssyt mikä päivä takana! Työpäivä meni joten kuten. Toinen puoli kasvoista tuntui halvaantuneelta ja kummallisen roikkuvalta. Ensin hiki vaan valui ja sen jälkeen olin loppupäivän jäässä. Jokaikistä lihasta jaloissa ja selässä särki. Vasen puoli päästä hakkasi jokaisella askeleella (sen takia en niitä oikein montaa tänään ottanutkaan). Kotiin lähtiessä tuntui kuin joku olisi kaivertanut tietään lusikalla yläikenistä poskien kautta aivoihin. Kolmas lääkesatsi (yleensä kaksi on maksimi) ja välikuolema oli enemmän kuin pakolliset. Sen jälkeen nenä niin jäässä, että koko kasvoja särki ja varpaat niin jäässä, että koko jalkoja särki. Miksi helvetissä aina nenä ja varpaat? Iltaa kohden alkoi pahin helpottaa. Nyt kello on 22.17 ja oireet on edelleen moninaiset, mutta helpommat.

En tule ikinä ymmärtämään tätä sairautta! Mistä ihmeestä se oikein tulee ja miten nämä oireet voi olla niin hiton friikkejä aina? Aiemmin tänä vuonna migreenipäiviä on ollut vain muutama kuukaudessa. Nyt heinä-elokuun aikana joka ti-ke(-to) yhtä viikkoa lukuun ottamatta. Ja jep.. tottakai etsin ja eliminoin koko ajan triggereitä. Läheiset tietääkin kuinka paljosta luovun vain migreenin takia ja joskus se ottaa niin paljon päähän. PRKL!!!

Kuinkas muiden keskiviikko on sujunut? Aivan tuntuu hei pikkulauantailta."

Jep, todellinen pikkulauantai- ja juhlameininki ollut tässä nyt muutaman päivän. Migreeni alkoi tiistaina iltapäivästä. Pidin jumpat tavalliseen tapaan, koska oireita oli vasta hyvin vähän. Virhe. Somepäivityksen tein keskiviikkona. Nyt on perjantai-aamu ja otin jo ensimmäiset lääkkeet. Eilen sain kyllä olon helpottamaan surkean aamun jälkeen, mutta saapa nähdä miten tänään. Vielä ei oo oikein paha eikä toivottavasti sellaiseksi tuukaan. 

Migreeni on kohdellut kirjoittajaa huomattavasti lempeämmin parin viimeisen vuoden aikana. Oirepäiviä on ollut n. puolet vähemmän, kuin aikaisemmin. Elokuu näyttää oman kirjanpidon perusteella kuitenkin olleen viimekin vuonna pahempi. Painava, ukkosen sävyttämä sää ei ainakaan auta asiaa. Eilen laitoin viestiä terapeutille peruuttaakseni tapaamisen ja hän vastasi, että oli juuri perumassa ihan samasta syystä. Ei ollenkaan parasta aikaa migreenikoille tämä loppukesä. Eilen toki oli jo paljon raikkaampi sää, mutta migreeni on vähän sellainen (ainakin kirjoittajalla), että jos se on ollut läsnä jo muutaman päivän, alkaa sille olla kummallisen hankalaa lähteä. Aivan, kuin se jäisi roikkumaan vain siksi paikalle ettei oikein löydä ulos. Tyhymä.

Huh, vähän raskaita postauksia jo useampi putkeen. Pari viikkoa ollut nyt kyllä vähän heviä. Eilen illalla piti aivan jo pysähtyä hengittelemään ja muistuttelemaan itseä ihan kunnolla siitä, että kyllä tästä taas selvitään. Kyllä tästä kuulkaa taas selvitään. Eihän tässä oikesti oo hätäpäivääkään.

Mukavaa viikonloppua! Koitan palata seuraavan kerran vähän mukavammissa merkeissä :)

Sannis