Häiriö

Marraskuu ei oo kohdellut kirjoittajaa oikein lempeästi. Se toki käy ilmi jo edellisistä postauksista, mutta tämä mennyt viikko tuli migreenin ja stressailun jälkeen kivana kirsikkana kakun päälle. Oikein kunnon syysflunssa iski ja huhhelihuijaa, että oon ollut kipeä. Onneksi kaikista pahin taittui parissa päivässä, mutta kyllä tässä vielä aika sohvapotilaana ollaan.

Kuvat on ainoat, jotka taltioitui kameraan isänpäivältä. Päivä sujui mukavasti. Tytöt oli tehneet ihanat kortit ja hommanneet iskälle suklaata omilla rahoillaan. Käytiin moikkaamassa faijaa eli pappaa ja isäpuolta ei toista pappaa. Illalla sitten alkoi kurkkukipu ja toki ajattelin sen olevan vain joku tilapäinen häiriö, mutta kyllä se alkuviikon aikana kävi selväksi, että olikin vähän suurempi häiriö. Nyt olo on parempi, mutta ei vielä lähelläkään tervettä. Pöh! 

Aika surkea viikko sairastua, koska kalenterissa oli tilaustunteja joka päivälle maanantaista torstaihin. Tosin, onko sitä ikinä hyvää viikkoa olla sairaana? Panikoin heräillen pari yötä, kuinka saadaan kaikki maaliin, mutta kaikki saatiin onneksi hoidettua tavalla tai toisella. Nyt viikonlopulle ei onneksi oo mitään sovittuja menoja, joita pitäisi perua. Etukäteen olin ajatellut, että käytän tämän weekendin lataillen akkuja ja rentoutuen. Nyt ei taida akut latautua ihan toivotulla tavalla, kun keho yrittää keskittyä paranemiseen.

Mister A on tänään duunissa ja jatkaa sen jälkeen pikkujouluhin. Tytöt aikoo lähteä kaupungille käymään. Ite alan olla siinä kunnossa, että jaksan jonkun pienen jutun tehdä kerrallaan.. laittaa tiskit koneeseen tai pyykit narulle. Sen jälkeen pitää sitten taas huilailla. Merkki paranemisesta on se, että alkaa olla hiton tylsää. En vieläkään oo tyyppi, joka jaksaa lojua telkkarin edessä tunteja putkeen.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis