Ruka 2024

Tänä vuonna tehtiin Rukan reissu samaan aikaan, kuin viime vuonna; marraskuun viimeisellä viikolla. Lähdettiin Vaasasta sunnuntaina ja kotiinpaluupäivä on tänään, lauantaina. Viisi kokonaista päivää ehdittiin olla ja se oli aika passeli. Toki, olisin voinut vielä hetken ollakin, mutta ei kuitenkaan tunnu, että pitää aivan kesken kaiken lähteä kotiin. Pari vuorokautta meni totutellessa, kuten kirjoittajalla nykyään aina ja sen jälkeen alkoi lomafiilis löytyä. Viimeisenä päivänä piti tietysti miettiä jo vähän pakkaushommia, mutta aika rauhallinen fiilis säilyi siitä huolimatta.

Asunto, jossa ollaan tällä kertaa, on mukavan tilava, tosi siisti ja hyvin varusteltu. Vähän tylsä ylläri tuli vasta juuri ennen tänne päin lähtöä; asunto on toisessa kerroksessa. En ollut ollenkaan hoksannut varatessa, että talo ei ookaan yhdessä kerroksessa. Eipä se nyt oikein paljoa haitannut, mutta olishan se ollut monoilla helpompi köpötellä maan tasoon, kuin toiseen kerrokseen portaita. Varatessa mietin, että ei me varmaan takkaa tarvita, mutta olis se ollut kyllä kuitenkin loppuviimein kiva.  Se olis tuonut sellaista kodikasta tunturifiilistä.

Tämä asunto on siis neljän kämpän luhtitalossa ja kaikesta päätellen hyvin uusi. Vieressä on Rukan asuntovaunualue ja tien toisella puolella on Maston rinteet. Kun Maston hissi avataan, on tästä rinteisiin siis aivan tosi lyhyt matka. Nyt mister A on ajeluttanut meitä edes takas, kun lähin hissi ei oo ollut vielä auki. Koska latuja ei ole vielä tehty, ollaan päästy Saimin kanssa hyvin kulkemaan. Kohta taitaa olla monet reitit koirilta kiellettyjä.

Purin kaikki tavarat ensimmäisenä iltana laukuista ja pussukoista ja on ollut tosi kotoinen fiilis, kun tavaroita ei oo tarvinnut kalastella laukuista. Pyykkiä ollaan pesty useampia kertoja, joten vähän liikaa tuli pakattua mukaan, mutta parempi niin päin. Olin ottanut kotoa mukaan jouluvalot, mutta tosi kivasti täällä oli myös jo parvekkeella jouluvalot päällä, kun tultiin paikalle. 

Sää oli ensimmäisenä päivänä tosi tuulinen, jopa myrskyinen ja toisena päivänä satoi vettä koko päivän. Oltiin siis ekat päivät aika paljon sisällä; Haettiin ruokatilaus Prismasta, käytiin Riipisen matkamuistomyymälässä, pelattiin tietovisoja ja katseltiin telkkaria. Tytöt leipoi syksyn ensimmäiset joulutortut ja piparit ja keiteltiin niille kaveriksi glögiä. Lyhyitä happihyppelyjä tehtiin toki Saimin kanssa useampia.

Kolmantena, neljäntenä ja viidentenä päivänä sää oli parempi ja oltiin tyttöjen kanssa rinteessä. Välillä oltiin kolmestaan, välillä likat oli kahdestaan ja välillä olin minin kanssa kaksin. Rinteet oli ihan hyvässä kunnossa, paikoin vähän jäisiä. Ei toki olisi haitannut, vaikka enemmänkin reittejä olisi ollut auki, mutta näilläkin pärjättiin. Viistoistaveelle riittää vähän vähempikin laskettelu, samoin kuin kirjoittajalle, mutta minin mielestä hommat jäi kyllä kesken ja harmitteli eilen kovasti sitä, että menee ainakin vuosi tai vielä enemmän ennen kuin pääsee seuraavan kerran tänne laskemaan.

Lomaa on tällä kertaa himmentänyt jatkuva särky kädessä. Särky itsessään ei oo niin kova etteikö sen kanssa selviäisi, mutta henkinen puoli on pahempi. Vaiva on kestänyt jo liian kauan eikä tunnu menevän paremmaksi ollenkaan. Ressaan mitä työviikot ja jumppailut tuo tullessaan enkä tiedä keneltä kannattaa lähteä kysymään apua, koska oletan että lääkärit neuvoo sen mitä oon jo tehnytkin; lepo ja tulehduskipulääkekuuri. Kurkkukipukin on koittanut välilllä tehdä comebackia, samoin tukkoinen nenä. Outoa ja tosi ärsyttävää! Mister A:lla onneksi tuntuu olotila helpottavan aika nopsasti. Tytöillä taas ei oo kurkkukivusta kummemmaksi lentsut muuttuneet ollenkaan. Toivotaan, ettei muutukaan.

No joo, pieniä negatiivisia juttuja on ollut ilmoilla, mutta kyllä kaiken kaikkiaan oon viihtynyt Rukalla erittäin hyvin. Usein lähden jo innoissani kotiin päin reissuista, mutta nyt sanoin ihan just mister A:lle, että en kyllä millään jaksaisi lähteä. Täällä on ollut jotenkin niin kotoisaa, että voisin vielä aivan hyvin vielä jäädä. Talvimaisemat on niin upeat, että voisin vaan ihastella niitä taas aivan loputtomiin. Saapa nähdä koska päästään tänne seuraavan kerran.

Ja hei, tuo taskumatti on minin viime vuonna itselleen ostama Rukan tuliainen, jonka ottaa aina juomapulloksi rinteeseen :D

Sannis

Lomafiilis

Pikkuhiljaa alkaa lomafiilis laskeutua. Mister A on flunssainen ja vähän voimat pois, mutta onneksi ei ihan maailmanlopun oloissa. Tytöilläkin molemmilla kurkussa tuntuu jonkin verran, mutta ei ainakaan vielä mitään pahempaa. Kirjoittaja on väsynyt. Ja kyllä, ymmärrän, että kuulostan jo rikkinäiseltä levyltä ja oon hokenut jo varmaan kaksi kuukautta, että oon väsynyt. Normioloissa oon virkeä ja virtaa riittää hyvin päivän puuhiin. Nyt on niin outoa, kun on ihan toisin. Oon nyt kuitenkin koittanut ajatella, että ei oo maailmanloppu, vaikka ottaisin päikkärit tai nukkuisin aamulla myöhempään. Eikö lomalla kuulukin lepäillä?

Puolitoista kuukautta sitten satutin selkäni salilla ja ilmeisesti sen seurauksena tuli joku virheasento tai ties mikä ja kun selkä parani siirtyi kipu oikeaan olkapäähän. Kipu tuntuu ihan tulehduskivulta ja ensin koitin selvitä normipuuhista kättä mahdollisuuksien mukaan varoen, mutta homma ei parantunut, vaan ainoastaan paheni. Nyt kun flunssa iski, on käsi ollut levossa jo pari viikkoa ja tulehduskipulääkettäkin oon syönyt kuurin. Särky ei oo kuitenkaan helpottanut, vaan tuntuu levossa sekä tietyissä liikkeissä. On myös laskenut olkapäästä käsivarteen ja tuntuu välillä "sähköiskuina" sormissa saakka. Ei oo kai siis mikään ihme, että on vähän väsy, kun kehossa jyllää tulehdus ja flunssa yhtäaikaa. Makuaistissa on sen verran puutteita, että flunssa taisi olla koronaa. Plääh! 

Väsystä ja käden särystä huolimatta alkaa siis kuitenkin lomamoodi olla läsnä ja korvien välissä rauhallisempi fiilis. Eilen oli koko päivän surkean sateinen sää ja vietettiin aikaa tsiigailemalla Kirjolla-ohjelmaa ja pelaillen tietovisoja. Tytöt leipoi pipareita ja piipahdettiin tietysti ulos muutamia kertoja Saimin kanssa. Otin siinä päikkäritkin kesken raskaan telkkarin katselun ja pipareiden syömisen :D

Toissapäivänä tehtiin about samoja puuhia. Kirjolla-sarjan tilalla oli silloin Sohvaperunat. Ja koska silloin ei vielä satanut vettä, onnistuttiin myös rakentamaan hullun iso lumiukko, jonka kyllä joku tylsimys hajotti jo samana iltana. Aika rauhallista on siis kaiken kaikkiaan.. paitsi, että likoilla on vauhti päällä ja ne kikattaa ja käkättää menemään. Ulkona jopa viistoistavee on innostunut painimatseihin siskon yllyttämänä ja sisällä ollaan naurettu välillä aivan kaksinkerroin hölmöille vastausehdotuksille tietovisoissa.

Kivaa keskiviikkoa!

Sannis

Talvi

Ihana talvi tuli Vaasaan. Sää on muutaman päivän ajan ollut niin kirjoittajan mieleen. Sopivasti lunta, muutamia pakkasasteita ja upea talvitaivas. Valoisan aikaa on tietysti vain hetki, mutta aurinkokin on näyttäytynyt useampana päivänä ja se tuntuu kyllä tähän aikaan vuodesta harvinaiselta herkulta. Ensi viikolle luvataan vesisadetta, mutta toivon, että ennusteet vielä muuttuu.

Kirjoittaja on ollut hyvin puolikuntoinen vielä koko viikon. Ei puhettakaan jumpista ja muutkin hommat on olleet raskaita. Kova tauti, kun viikko meni ihan kunnolla kipeänä ja toinenkin aivan hyytyneenä. Kurkkukipu ei meinaa hellittää ollenkaan, vaan on koko ajan mukana. Mister A taitaa olla seuraava uhri. Faija eli pappa ehti jo tulla kipeäksi ja kylläpäs se taitaa tämä sama lentsu olla.

Nyt alkoi talviloma. On tottakai ihanaa, mutta vielä ei oo ollenkaan semmonen rauhallinen, rentoutunut lomafiilis. Toivon, että se kohta ilmaantuu. Mitä raskaampaa on ollut, sitä kauemminhan aina kestää tasaantua. Mister A:kin on ollut tosi väsynyt ja stressaantunut viime viikot ja huomaan, että sekin vähän vaikuttaa myös kirjoittajaan. Nyt koitetaan siis ottaa pitkiä hengenvetoja ja miettiä lempeitä ajatuksia.

Tsemppiä päiviin!

Sannis

Maanantaikuulumiset

Viikonloppu sujui, kuten odotettua, hyvin rauhallisissa merkeissä. Katottiin vaikka kuinka monta minin valitsemaa joululeffaa, pelattiin lautapelejä ja tehtiin pienet happihyppelyt Saimin kanssa. Jossain kohdassa mini kysyi: "Mitäs me sitten tehtäis loppuilta?" Kysyy samalla tavalla aina silloin tällöin ja kirjoittaja mielestä se on jotenkin niin hellusta. Noi on aina semmosia hetkiä, kun vois viilettää kavereiden kanssa pitkin kyliä ja pikkumimmi kyselee mielummin äitiltä, että mitäs me nyt sitten yhdessä puuhattaiskaan.

Sunnuntaina kuskattiin tyttöjä salille. Kirjoittajalla ei oo mitään asiaa vielä treeneihin, mutta kuskin ja valvojan hommiin lupasin lähteä. Mini on vielä sen verran nuori että meidän salin sääntöjen mukaan pitää olla peräänkatsoja mukana, mikä on mielestäni fiksua. Mini kyllä menee siellä niinkuin vanha tekijä. Ei sekoile eikä hölmöile, vaan hoitaa treeninsä suunnitelman mukaan. Reipas! Silti on itelläkin mukavampi olo, kun ei oo yksin matkassa.

Kuvat on viime vuodelta ja muistelisin, että ehkä lokakuulla otettu. Eilen saatiin vähän tällekin talvelle lunta. Mittari on toki vielä nollassa, joten aika märkää on, mutta otan kuitenkin mielummin räpäskää, kuin ihan pelkkää vettä. Ollaan vähän jännityksellä seurailtu sääennusteita Rukan reissua varten. Toivotaan, että siellä pitelisi pientä pakkasta, niin päästään rinteeseen ja muutenkin ulkoilemaan. Viime vuonna meidän reissulla oli niin kylmä ja aikamoinen myrskytuuli, että pidemmät retket jäi väliin, mutta toivon josko tällä kertaa päästäisiin taas vähän ulkotulille.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Häiriö

Marraskuu ei oo kohdellut kirjoittajaa oikein lempeästi. Se toki käy ilmi jo edellisistä postauksista, mutta tämä mennyt viikko tuli migreenin ja stressailun jälkeen kivana kirsikkana kakun päälle. Oikein kunnon syysflunssa iski ja huhhelihuijaa, että oon ollut kipeä. Onneksi kaikista pahin taittui parissa päivässä, mutta kyllä tässä vielä aika sohvapotilaana ollaan.

Kuvat on ainoat, jotka taltioitui kameraan isänpäivältä. Päivä sujui mukavasti. Tytöt oli tehneet ihanat kortit ja hommanneet iskälle suklaata omilla rahoillaan. Käytiin moikkaamassa faijaa eli pappaa ja isäpuolta ei toista pappaa. Illalla sitten alkoi kurkkukipu ja toki ajattelin sen olevan vain joku tilapäinen häiriö, mutta kyllä se alkuviikon aikana kävi selväksi, että olikin vähän suurempi häiriö. Nyt olo on parempi, mutta ei vielä lähelläkään tervettä. Pöh! 

Aika surkea viikko sairastua, koska kalenterissa oli tilaustunteja joka päivälle maanantaista torstaihin. Tosin, onko sitä ikinä hyvää viikkoa olla sairaana? Panikoin heräillen pari yötä, kuinka saadaan kaikki maaliin, mutta kaikki saatiin onneksi hoidettua tavalla tai toisella. Nyt viikonlopulle ei onneksi oo mitään sovittuja menoja, joita pitäisi perua. Etukäteen olin ajatellut, että käytän tämän weekendin lataillen akkuja ja rentoutuen. Nyt ei taida akut latautua ihan toivotulla tavalla, kun keho yrittää keskittyä paranemiseen.

Mister A on tänään duunissa ja jatkaa sen jälkeen pikkujouluhin. Tytöt aikoo lähteä kaupungille käymään. Ite alan olla siinä kunnossa, että jaksan jonkun pienen jutun tehdä kerrallaan.. laittaa tiskit koneeseen tai pyykit narulle. Sen jälkeen pitää sitten taas huilailla. Merkki paranemisesta on se, että alkaa olla hiton tylsää. En vieläkään oo tyyppi, joka jaksaa lojua telkkarin edessä tunteja putkeen.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Lauantai

Marraskuun säät on olleet varmasti keskimääräistä lämpimämmät, koska pakkaspäiviä ei oo juurikaan ollut. Aamulla on vähän kuuraa ja huurretta, mutta päivisin on ollut märkää. Haluaisin kovasti jo laittaa joulua sisällekin, mutta tuntuu etten viitsisi ennen kuin on siivottu kunnolla ja siihen ei olla ehditty. Toki tänäänkin kirjoittajan töissä ollessa oli muu perhe huolehtinut ajelehtivat tavarat paikoilleen, pessyt vessan ja tehneet pikaimuroinnin. Miksiköhän jouluvalojen laitto vaatii muka jonkin suuremman siivoussetin? Ehkä vaan laitan ne esille huomenna ja that's it.

Tänään olin tosiaan töissä. Lupasin tuurata sisäpyöräilymaratonin ja se on kyllä aina yli kiva happeninki. Niin tälläkin kertaa. On niin kiva ohjata yhdessä ja näissä tapahtumissa on aina superhyvä yhteishenki + vähän semmosen suuren urheilujuhlan tuntua. Kahden tunnin pyöräilyn lisäksi hoitelin vähän juoksevia asioita ja ehdin kuitenkin hyvissä ajoin iltapäivällä kotiin.

Illaksi saatiin ystävät kylään. Syötiin hodareita ja lasten leipomia joulutorttuja. Rakastan joulutorttuja ja varsinkin vuoden ekat maistuu aina jotenkin ihan joulun odotukselta ja niin ihanan kotoisilta. Istuttiin ja höpöteltiin pitkään. Ystävien lähdettyä kotiin vedettiin mister A:n kanssa vielä takit niskaan ja lähdettiin kävelylle pimeään, koska kaivattiin raitista ilmaa pitkän istuskelun jälkeen.

Lauantai oli kiva <3

Mukavaa huomista isänpäivää kaikille!

Selviytymistä

Voi huhheliheijjaa, mikä alkuviikko takana! Aikamoista selviytymistä. Jos viime postauksen lopussa toivoin vähäistä migreenimäärää, niin se toive ei oo nyt mennyt läpi näinä marraskuun ekoina päivinä. Oon vetänyt lääkkeitä, kuin leipää ja niillä saanut itseni jollain lailla toimintakykyiseksi, mutta kyllä tää oleminen nyt niin hiuskarvan varassa on ollut, että ei mitään järkeä.

Kaiken kaikkiaan tämän vuoden migreenimäärä on ollut pieni verrattuna moniin muihin vuosiin, mutta kyllä näitä paskojakin jaksoja on tällekin vuodelle saatu. Nämä vetää mielen todella pohjamutiin ja koko ajan on pieni paniikki päällä siitä, mitä seuraavana päivänä on ohjelmassa ja miten siitä selviytyy. Jos selviytyy.

Oon nukkunut todella huonosti jo useamman viikon. Se ei ole kirjoittajalle tyypillistä. Normaalitilanteessa nukun yöni aivan hyvin, koska huolehdin tarkkaan säännöllisestä unirytmistä. Viime päivinä en oo enää meinannut päästä sängystä ylös. Tänään koitan otella tässä rauhallisesti ennen töihin lähtöä. Hommia on iltaan saakka, joten yritän olla kiirehtimättä nyt aamusta. Käyn Saimin kanssa rauhassa lenkillä ja laittelen päivän kamat kasaan. Huomenna, perjantaina on vapaapäivä, koska lupasin mennä duuniin lauantaina ja tuntuu jotenkin ihanalta, kun tiedän, että saan huomenna olla muutaman tunnin yksin kotosalla tyttöjen koulupäivän aikana.

Eilen pyöräilin ensimmäistä kertaa talvirenkailla. Ei varsinaisesti mikään nautinto, mutta kai niihinkin tottuu. Ärsyttävän pehmoiset renkaat luirui kaikkia asfaltin uria pitkin ja tunne oli inhottava. Vielä en myöskään uskaltanut luottaa siihen, kuinka hyvin ne liukkaalla pitää. Koitetaan tänään uudelleen. Nyt tuntuu jotenkin tosi turhalta mennä autolla, kun tietää että pyörällä pääsee niin kätevästi. Talvella en kuitenkaan ajatellut sohjossa tai polven korkuisessa hangessa veivata. Ehkä se ei siinä kohdassa niin kätevää olisikaan.

Alkuviikosta ripusteltiin jo ensimmäiset jouluvalot terassille. Viistoistavee on laittanut omaan huoneeseensa jo pari viikkoa sitten. Jos ehdin ja jaksan viikonloppuna vähän siivoilla, voisin kyllä laittaa loputkin valot esille. Ehkä ei tonttuja vielä kuitenkaan. Aivan ihanaa, että joulun aika on edessä.

Tsemppiä torstaihin!

Sannis

Lokakuun vimpat

Lokakuun viimeisinä päivinä olin aika stressaantunut. Kivoja juttuja on kuitenkin ollut, kuten kuvista näkyy. Omat synttärit sujui mukavasti ja vaikka en juhlia järjestänytkään, sain kyllä taas aivan ihania muistamisia. 44 tuli täyteen. Ikäkriisiä ei ole ollenkaan, mutta useinkin mietin, mihin hitsiin tämä aika oikein juoksee. Oonhan sitä täälläkin päivitellyt ties kuinka monta kertaa. En usko, että lakkaan sitä koskaan ihmettelemästä.

Vaasassa on ollut paikka nimeltään Tennis center niin kauan, kuin muistan. En oo koskaan käynyt siellä aiemmin, mutta nyt yhtenä sunnuntaina pakattiin sulkismailat ja lähdettiin pelailemaan koko porukalla. Niin, paitsi Saimi tietysti joutui jäämään kotiin, koaka koirien kenttävuoroa siellä ei vielä ole. Aivan mukavaa oli ja päätettiin, että tämä ei jää ainoaksi kerraksi.  

Saimi on ollut paremmassa kunnossa nyt pahan tassutulehduksen jälkeen ja lenkit on vihdoin jatkuneet normaaliin tapaan. Mitään järsittävää ruokaa ei ole vielä eliminaatiodieetin aikana löytynyt, joten ollaan lenkeillä järsitty keppejä, että saisi vähän hampaat töitä. Tai siis, Saimi on järsinyt keppejä ja kirjoittaja on hengitellyt kirpeää ilmaa johonkin säilöön seuraavia helteitä varten.

Halloweenia ei vietetty tänä vuonna ollenkaan. Juhlittiin niin monena vuonna, että nyt se tuntuu jotenkin niin nähdyltä. Tytötkään ei kyselleet mitään bileiden perään, vaan viistoistavee viritteli jouluvalot omaan huoneeseensa ja osti joulunpunaisen ison kynttilän lipastonsa päälle. Itekin oon jo vähän joululahjoja tässä pikkuhiljaa miettinyt ja jonkin pienen ostoksen jo tehnytkin.

Marraskuulle toivon rauhaa korvien väliin, vähäistä migreenimäärää ja kaunista alkutalven säätä. Arkipäiville on kalenterissa kaikenlaista hommaa, mutta viikonloput on aika väljiä vielä. Loppukuusta on jo talvilomakin. Aivan ihanaa kyllä.

Mukavaa marraskuuta!

Sannis