Leffakriitikko: Wicked: For good

No nyt on Wickedin toinen osa nähty. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli viime viikon sunnuntaina. Olin ihan tärinöissä jo pari päivää etukäteen. Mietinkin ensin, että mitä ihmettä aikuinen ihminen täräjää jotain satuelokuvaa. Sen jälkeen sitten mietin aika nopsasti, että onpa ihanaa, että joku juttu herättää tommosta lapsenomaista innostusta. Ei sitä niin usein tuu enää näin nelivitosena täristyä innostuksesta.

Käytiin leffassa mister A:n kanssa ja oltiin molemmat sitä mieltä, että Wicked: For good oli ihan jees. Vähän jotain lisää jäin kaipaamaan, mutta en oikein heti tiennyt mitä se olisi. En taaskaan ekalla kerralla ehtinyt ihan kaikkeen mukaan. Alku rullasi aika mukavassa tahdissa, mutta loppu meni vähän kuin pikakelauksella. Homma jäi myös (tietysti) ihon alle niin, että oon ollut koko menneen viikon enemmän tai vähemmän Ozissa. Kävin eilen vielä katsomassa leffan uudelleen ja luulen, että nyt saan siltä rauhan :D

Wickedin kakkososa ei ekalla katselukerralla ihan täyttänyt kaikkia odotuksia, mutta ne olikin ehkä mahdotonta täyttää kokonaan, koska odotus oli ollut pitkä. Ennen ekaa katselukertaa olin jo varautunut, että oon rakennellut mielessäni kaikenlaista eikä leffa luultavasti pysty ihmeisiin millään. Tokan kerran jälkeen pääsin paremmin hommaan sisään ja sain selkiytettyä tunnelmia ja ajatuksia. Kun tiesin jo mitä tulee tapahtumaan, tykkäsin leffasta enemmän.

Eka osa oli paljon pirteämpi, iloisampi ja leikkisämpi. Toki ekassakin osassa oli synkkiä hetkiä, mutta tykkäsin eniten juurikin sen hassuttelevasta fiiliksestä ja Glinda nousi elokuvan lempparihahmoksi. Mister A:n mielestä hän oli todella ärsyttävä koulukiusaaja, mutta itse näen Glindan ihan eri tavalla. Tottakai hänessä on puolia, jotka ei ole niitä parhaimpia, mutta perusluonteeltaan hän on hyvä ja vähän hassu. Kirjoittajan mielestä Glinda ei ole ollenkaan pahantahtoinen, vaikka tekeekin joskus vääriä valintoja.

Toka osa oli tummempi ja synkempi. Toisesta osasta puuttui se kirjoittajan niin pitämä hassuttelu lähes kokonaan, jotain poikkeusta lukuunottamatta. Puvustus ja lavastus oli edelleen tässä tokassa huikeita. Joissain arvosteluissa moitittiin, että osa eläimistä oli tosi huonosti tehty, mutta kirjoittajan silmää sellainen ei häirinnyt. Laulut oli parempia ekassa osassa. Tokassa oli aika paljon Arianan korkeaa nuottia enkä oikein erottanut biisejä toisistaan, kun en juuri tiennyt niitä etukäteen. Tokalla katselukerralla For good meni syvemmälle sydämeen, mutta eihän tokassa näytöksessä tokikaan ole mitään lähellekään Defying Gravityn vertaista.

Tokassa osassa Glinda oli edelleen kirjoittajan suosikki. Tottakai Elphaba tulee heti toisena perässä, mutta hän ei ollut ihan niin samaistuttava, kuin olisin toivonut, vaan tuntui jollain lailla kylmemmältä. Ehkä tarkoituksella, koska oli elänyt jo jonkin aikaa yksin, eristettynä ja vihattuna. Ärsytti, kun hän häipyi Glindan sulhasen kanssa eikä tuntunut olevan siitä kovin pahoillaan. Sen jälkeen kun oli kadonnut prinssin kanssa, ilmaantui seuraavan kerran ja puhui Glindalle tosi veemäiseen sävyyn. Toivoin toki, että prinssi Fiyero valitsee nimenomaan Elphaban, mutta Elphaban olisi pitänyt pahoitella tilannetta ystävälleen ja jutella asiasta hänen kanssaan. Glindakin teki virheen, kun antoi velholle ja Madame Morriblelle idean, kuinka löytää Elphaba, mutta teki sen niin heikolla hetkellä etten osannut häntä siitä syyttää.

Olisin myös toivonut, että Elphaba olisi tähän mennessä oppinut paremmin hallitsemaan taikojaan. Suurimmaksi osaksi tuntui, että ei tiennyt juuri ollenkaan mitä loitsuja Grimmeriestä vetää ulos. Kun Boq muuttui tinamieheksi, oli Elphaba myös siinä kohdassa turhan välinpitämättömän oloinen.. että olkaapa hyvä, hän ei nyt enää tarvi sydäntään, kun on elävä säilykepurkki. Tosi harmillista kaiken kaikkiaan, että kiltti Boq sai noin huonon kohtalon. Hänelle olisin toivonut paremman lopun.

Velho oli kirjoittajan makuun aika harmittoman oloinen molemmissa elokuvissa ja jotenkin tuntuikin hassulta, että kaikki tämä dramaattinen taistelu johtui tuollaisesta hölmön oloisesta ukkelista. Ehkäpä Madame Morrible oli se suurempi pahis. Voisi tietysti ajatella, että hän toimi velhon käskyjen alla, mutta ehkäpä hän toteuttikin omanlaista oikeuttaan ja oli suurempi paha, kuin velho. Lopussa Madame Morrible olisi voinut jäädä vankilaan, mutta velho olisi voinut muuttua hyväksi ja saada suhteen tyttäreensä. Jeff Goldblum ei lukeudu omiin näyttelijäsuosikkeihin, mutta hänen tyylinsä oli ihan passeli tässä huijarivelhona.

Elokuvan ärsyttävin tyyppi oli Nessa. Hän ärsytti jo ekassa osassa. Itsekäs, välinpitämätön, epävarma, ahne ja oliko vielä muita adjektiiveja, joilla häntä voisi kuvailla? Madame Morriblen inhottavuus ei tuntunut läheskään yhtä ärsyttävältä, kuin Nessan. Varmaankin siitä syystä, että Nessan olisi olettanut olevan hyvä ja Madame Morrible oli itsestäänselvä pahis. En olisi kuitenkaan toivonut Nessankaan kuolemaa, vaan sitä, että olisi ymmärtänyt oman tyhmyytensä ja muuttunut. Jep, toivon leffoihin just sen kaltaisia lapsellisia loppuratkaisuja. Lopussa pitää aina kaikki kääntyä parhain päin mielellään ihan kaikille, pahan muuttua hyväksi ja maailman pelastua :)

Tuntui, että katsojan olisi pitänyt tietää Wizard of Ozin tarina tätä katsoessaan. Itse en ole elokuvaa nähnyt enkä kirjaa lukenut, mutta suurinpiirtein tiesin, mistä on kyse. Ekalla katselukerralla meni kuitenkin aikamoisen nopsasti viuhahtaen koko homma ohi siitä eteenpäin, kun Dorothy näytettiin ensimmäisen kerran. Tyttö tuotiin jotenkin tosi nopeasti ja vähän huolimattomasti mukaan ja koko lopun ratkaiseva storyline juostiin liian nopsasti läpi. Ehkä olisi voitu näyttää vielä jotain siitä, kuinka Dorothy ja Boq päätyivät samaan porukkaan ja erityisesti siitä, miten linnunpelättimeksi muuttunut Fiyero ajautui heidän matkakumppanikseen. 

Loppu itsessään oli tälle katsojalle osittain sopiva. Tottakai Elphaban piti jäädä henkiin ja tottakai hänen piti päätyä Fiyeron kanssa yhteen. Kai se, että Fiyero ei ollutkaan enää komea prinssi, vaan linnunpelätin oli tarkoitus vahvistaa sitä ajatusta, että ulkonäöllä ei ole väliä ja rakkaus on tärkeintä. Se kai tuli kuitenkin selväksi jo siinä kohdassa, jossa prinssi valitsi vihreän tytön prinsessan sijaan. Ihmemaa Ozissa linnunpelättimellä ei ole aivoja ja hän etsii niitä. Tuliko Fiyerosta siis nyt aivoton? Toivottavasti ei.. ei ainakaan vaikuttanut elokuvassa siltä, vaikka vähän kompuroikin kulkiessaan. Olisin myös toivonut, että pariskunta olisi voinut jäädä Oziin. Erämaa Ozin ulkopuolella näytti aika toivottomalta.

Glindankin suhteen loppu oli ihan ookoo. Olisin toki toivonut, että hänkin olisi löytänyt rinnalleen jonkun. Ehkä oli kuitenkin tarkoitus viestittää, että hänellä oli kaikki Ozilaiset, joten ei ole yksin. Vaikutti kuitenkin koko elokuvan ajan, että hän olisi aika yksinäinen kaiken suosion keskellä ja olisinkin suonut hänelle rakkauden. Ehkä oli kuitenkin sopivaa, että hän löysi nyt voimansa itsestään ja voi myöhemmin löytää elämänsä rakkauden. Lempparirepliikki tässä tokassa Wickedissä on, kun Glinda astuu parvekkeelle ja sanoo: "Elphaba Thropp, I know you're out here!". Se jotenkin osoittaa sitä topakkuutta, jota Glindasta löytyy. Myös kohta, jossa Glinda ratsastaa hullun kovaa mustassa viitassa oli tälle katsojalle jotenkin tosi sykähdyttävä. En oo koskaan erityisesti fanittanut Ariana Grandea tai oikein edes tajunnut hänen olemassa oloaan, mutta roolityö Glindana oli täydellinen.

Ihan elokuvan lopussa, kun Grimmerie avautuu Glindalle... Tarkoittiko se sitä, että Elphaba ilmoitti olevansa hengissä ja Glinda ymmärsi sen? Vai oliko se merkki siitä, että Glinda oppii vielä lukemaan loitsuja ja saa nyt vihdoin taikavoimansa, kun on valmis käyttämään niitä oikein? Kumpi vaihtoehto tahansa sopii oikein hyvin. Epäilen vahvemmin ensimmäistä, mutta mielelläni ottaisin kuitenkin molemmat tarkoitukset samassa paketissa.

Lopputulema: Katson molemmat Wickedit heti, kun ne saa jostain kotiin striimattuna. Rakastan tätä tarinaa.

Sannis

P.S. Ykkösosan ammattilaisraadin arvostelu löytyy tästä linkistä :D -> https://sanniksenlife20.blogspot.com/2025/01/leffakriitikko-wicked-1.html

Black Friday

Marraskuun vimppoja viedään. Heräsin migreeniin neljän maissa aamuyöllä enkä pystynyt enää nukkua. Koneella roikkuminen ei oo paras idea, mutta aika vähänpä tässä muutakaan hommaa on tähän aikaan aamusta. Tein yhden black friday-ostoksen ja hommasin itselleni uuden sykekellon. Edellinen on saatu työnantajalta lahjaksi ja on jo vuosia vanha. Se on ollut nyt pitkään pöytälaatikossa, koska kyllästyin jossain vaiheessa mittaamiseen ja koska kellon näyttö ei enää pysy rannekkeessaan kiinni. Viime aikoina oon kuitenkin alkanut kaipailemaan syketietoja, kun oon innostunut hölköttelemään taas pitkästä aikaa. Migreeni on antanut hölkät anteeksi jo pari kertaa, joten toivoa on, että lenkkejä on tulossa lisää.

Herätin vanhan kellon henkiin eilen, mutta totesin aika nopeasti, että ei se tosiaan pysy rannekkeessa. Oon ostanut uudenkin rannekkeen eikä onnistu. Myös mister A:n vanhan kellon vastaavaa ranneketta testasin, mutta ei onnistunut silläkään. Kirjoittaja inhoaa ostaa laitteita. Aivan yli vaivalloisesti lähdin eilen tutkimaan, mitä olisi tarjolla. Polarin Ignite 2 taitaa olla jo ihan aataminaikuinen malli, mutta meikämuikkeli on sellainen viimeinen dinosaurus, etten todellakaan oo kiinnostunut suurimmastakaan osasta ominaisuuksista, joita uudet ja kalliimmat kellot sisältää, joten Ignite lähti tilaukseen. Siinäkin taitaa olla jo sata toimintoa, joita en tuu ikinä käyttämään. Koitin tutkia vielä yksinkertaisempaa mallia, mutta siitä puuttui gps ja mietin, että ehkä tuo olis joskus kiva tietää matka, jonka on kulkenut.

Kiva tässä nyt miettiä lenkkejä ja sykkeitä, kun jalkoja särkee niin etten tiedä kuinka päin olisin. Olisihan tuo pitänyt jo eilen nukkumaan mennessä tietää, että migreenihän se sieltä tulla tupsahtaa, kun olotila meni illalla tosi matalaksi ja jalat tuntui aivan kummallisilta ja niin kipeiltä ettei meinannut sängyssä pystyä olla. Ei tainnut eilinen jumppa mennä aivan hyvällä tavalla lihaksiin. Plääh! Treenasin neljä päivää putkeen, joten siitäpä syystä se rangaistus taisi samantien tulla. Treenit oli niin vaihtelevia että ajattelin selviäväni ehjin nahoin, koivin ja päin, mutta väärässäpä taas olin. Tänään on tottakai vielä töitä ja huomenna on ystävän nelikymppiset, joten tottakai on hyvä olla vähän migreeneissä, että elämä olisi mahdollisimman hankalaa.

Vähän musta perjantai siis. Ainakin näin alkuun. Sään puolesta myös. Mustaa, vettä ja jäätä näytti takapiha olevan täynnä, kun päästin Saimia pissalle hetki sitten. Eilen lähdin pyörällä töihin ja hyvin poikkeuksellisesti soitin mister A:n hakemaan illalla kotiin, kun kadut näytti siltä, ettei niille oo pyörällä, edes nastarenkailla asiaa. Alkuviikosta on ollut aivan mukaviakin talvisäitä ja eilen aamulla saatiin vielä lenkkeillä Saimin kanssa lumisessa metsässä ihan pienessä pakkasessa ennen vesisateen alkua.

Aiotteko te muut tehdä mustan perjantain ostoksia? Kirjoittaja olisi voinut jotain joululahjahommaakin miettiä, mutta en oo löytänyt oikein mitään tarvittavaa hyvästä alesta. Kampanja-aika pitenee ja tarjousten määrät vähenee vuosi vuodelta. Toisaalta, ihan hulluahan se meininki onkin ollut vuosien varrella esim. Jenkeissä Black fridayna. Meillä ei töissä oo osallistuttu nyt pariin vuoteen näihin geimeihin ollenkaan. Hinnat pysyy tänäkin perjantaina samana, mutta uudistuksia on tehty vaikka millä mitalla ja lisää on tulossa ensi vuoden puolella, joten samalla rahalla saa taas vähän enemmän.

Semmosia hommia tälle päivälle! Mukavaa perjantaita kaikille säädyille!

Sannis

Lumi

Vitsi, miten upea sää oli perjantaina. Oli pakko napata pari kuvaa, kun kävelin töistä kaupunkiin lounaalle. Harvemmin sitä tuleekaan keskellä kaupunkia napsittua maisemakuvia, mutta nyt näytti Vaasa talviasussaan niin mukavalta, että oli pakko ottaa puhelin esiin. Olisin helposti voinut tehdä paljon pidemmänkin kierroksen siinä samalla, mutta kesken työpäivän ei oikein suurelle rundille pystynyt lähteä.

Upea sää jatkui vielä lauantaiaamuun. Tehtiin lenkki Saimin, minin ja mister A:n kanssa aamupäivällä ja talvi oli tehnyt meidän hoodeille kunnon taikametsän. Aurinko tuntui maagiselta, kun kurkotteli meitä säteillään lumisien puiden väleistä. Saimi hyppi onnellisena eestaas ja mini ravisteli lumet puista alas ohi kulkiessaan. Pakkanen puraisi nenänpäätä vielä iltapäivälläkin, kun jonotettiin paikallisen teatterin Ritzin ulkopuolella ennen Show must go on-musikaalin alkua.

Illalla upea luminen sää oli vaihtunut vesisateeksi, kun lähdin pyörällä kohti LYKKE naisille-keskusta. Oltiin sovittu ystävän kanssa treenitreffit ja olin suunnitellut meneväni fillarilla, joten sillä sitten lähdin matkaan, kun en tajunnut kuinka kamalaksi sää oli ehtinyt meidän teatterin aikana muuttua. Mietin siinä jo alkumatkasta, että nyt on niin järkky ajokeli pehmeän lumen, veden ja jään takia, että pitäisikö kääntyä vaihtamaan menopeli autoon. En kääntynyt, mutta niin surkea oli ajella, että muistaisin tasan kerran olleen yhtä surkeaa viime talvena. Pysyin pystyssä mennen tullen, mutta tänään jätän kyllä Helkaman suosista parkkiin.

Tänään sunnuntaina on märkää. Vettä sataa. Toivon, että tämä on tilapäinen notkahdus talvisen sään lomassa ja pakkanen palaa hyvin pian. Mister A, mini ja faija eli pappa on puuhastelleet ulkona vaunulle suojaa. Aiemmat talvet on vaunu ollut säilössä faijan hallissa, mutta tällä kertaa jätetään se omaan pihaan. Kirjoittaja ei oo erityisen ilahtunut pressutallista, joka sen päälle bygataan, mutta sellainen sattui nyt olla faijalla extrana (Mitä faijalla ei olisi extrana?), joten se nyt hyödynnetään. Mister A haaveilee rakentavansa pihan perälle oikean tallin, mutta vielä ei oo sattunut olemaan sen vertaa ylimääräistä käteistä :D

Me kuustoistaveen kanssa ollaan oteltu hyvinkin iisisti. Vähän ruuanlaittoa, pyykinpesua ja sen sellaista. Saimin kanssa ehdittiin tehdä lenkki ennen sateen alkua. Taidetaan tehdä toinen, vähän lyhyempi kohtapuoliin. Lenkin jälkeen lähdetään leffaan katsomaan Wickedin kakkososa. Meillä onkin ollut mister A:n kanssa oikein kulttuuriviikonloppu, kun eilen oltiin teatterissa ja tänään on luvassa leffaa.

Mukavaa sunnuntai-iltaa ystävät!

Sannis

Normipäivät

Marraskuun 19. päivä ja migreeni on loistanut poissaolollaan jo pari viikkoa (vai enemmänkin?) ja se kyllä tuntuu. Alkaa tuntua siltä, että oikeasti jaksaa taas jotain, eikä tarvi vain yrittää selviytyä päivästä toiseen. Kävin lauantaina vähän kovatehoisemmassa jumpassa ja tein lähes kaikki ponnistukset, joita tunnilla oli eikä migreeni kuitenkaan ilmoitellut itsestään. Siitä intaantuneena tein heti alkuviikosta lenkin, josta puolet oli kävelyä ja puolet hölköttelyä eikä senkään jälkeen migreeniä tuntunut. Yleensä juoksu ja nopea iskutus yhdistettynä hyppimiseen on kirjoittajan migreenitriggereitä, mutta nyt sujui näköjään hyvin. En tiedä voiko uusi estolääkitys vaikuttaa heti vai vaatiiko se ensin pidemmän vaikutusajan ja tämä oli vain sattumaa, mutta alku on ainakin nyt lupaava ja fiilis sen suhteen bueno.

Maanantaina kävin elämäni toista kertaa Brain relief-hoidossa ja kahden kerran perusteella varasin myös kolmannen ajan. Brain reliefistä löytää lisätietoa googlaamalla helposti. Se on Suomessa kehitetty kosketushoito stressinpurkuun ja kirjoittajalla se on toiminut todella hyvin. Hoidon jälkeen on ollut todella rentoutunut ja rauhallinen olo. Tuntuu, että hermosto on tosiaan saanut rauhoittua ja mieli siinä samalla. Ensin mietin, viitsinkö laittaa paljon rahaa hoitoon, joka ei varsinaisesti siinä hetkessä tuo näkyvää hyötyä ja sitten tajusin, että tuohan se. Jo siinä hetkessä oon niin rento, että huhhhuh.

Eilen jaoin Facebookissa artikkelin, jossa kerrottiin Kalajokelaisen kaupunginvaltuutetun varoittelevan joogan vaaroista paikallisen joogayrittäjän Facebook-mainoksen kommenttikentässä. Kirjoittajan on hyvin vaikea ymmärtää miten länsimaista joogaa voidaan verrata uskontoon. Tai miten se yleensä liittyy uskontoon. Ehkä joskus jooga on ollut uskontoa lähentelevää tai sitä uhkaavaa toimintaa tai ehkä se on jollekin sitä vieläkin, mutta omaan korvaan tuntuu aivan käsittämättömältä, että kehon ja mielen huoltamisessa liikuntakeskuksessa voisi olla jotain vaarallista. Oon tosi tosi harmissani myös esim. siitä, että kerran kuustoistaveen harrastuksessa (joka ei liittynyt mitenkään uskontoon eikä joogaan) vuosia sitten, oli alettu yhtäkkiä pitämään luentoa siitä, kuinka jooga on vaarallista ja siinä voi avata mielensä paholaiselle. Koitin siinä sitten jälkikäteen selittellä pienelle hyvin ihmeissään olevalle tyttärelleni, että äidillä on ihan tavallinen hyvä työ eikä se liity saatanaan mitenkään. 

Silloin vuosia sitten en kysynyt asianosaisilta, miksi tätä luentoa alettiin lapsille pitää, mutta nyt tosiaan jaoin artikkelin ja tulin siinä samalla loukanneeksi paria tuttua. Ja ilmeisesti en oppinut kerrasta, vaan jaan tämän nyt tännekin ja ehkä loukkaan samalla jotain muuta. Toivottavasti en. Ei ole ainakaan tarkoitus. Pahoittelut jo etukäteen jos niin kuitenkin käy! Oon hyvin allerginen kaikelle sometakkuamiselle ja sille, että omassa kommenttikentässä aletaan meuhata tai esittää rumia kommentteja suuntaan tai toiseen. Helpostihan käy niin, että muiden esittämät kommentit luetaan vähän kuin keskustelun aloittajan mielipiteiksi. Monesti jätän kaikki mielipiteeni esittämättä, koska en jaksa puolustella niitä joka kantilta, mutta tässä halusin avata suuni. Vaikeaahan se on, koska somekeskusteluissa on hyvin vaikeaa tuoda ilmi koko omaa totuutta.

Joku oli sitä mieltä, että pilkkaan jonkun toisen uskontoa. Sitä en missään nimessä halua tehdä, mutta jotkut asiat tuntuu joskus niin käsittämättömän vaikeilta ymmärtää, kun oma totuus on toinen. Jos jotain pilkkasin, niin sitä, että kaupunginvaltuutettu koittaa estää ihmistä tekemästä työtään. Se tuntuu kummalliselta. On yksi asia, että joku ei halua joogata. Sehän on jokaisen oma valinta. On ihan toinen asia yrittää haitata toisen ihmisen rehellistä elinkeinoa. Tuntuu myös hyvin epäreilulta, että joku voi pitää kirjoittajaa työssään jonain paholaisen välikappaleena, kun itse oon tehnyt 30 vuotta kovaa duunia jengin hyvinvoinnin eteen. No, kaikkia maailman asioitahan meidän ei tietenkään tarvitsekaan ymmärtää. Hyvin usein kirjoittajan filosofia onkin nykyään se, että kaikkeen ei ollenkaan tarvitse reagoida, mutta nyt meni tunteisiin. Niin, ja mainitsinko muuten että en oo edes ohjannut joogaa vakituisesti useampaan vuoteen. Ja että en ole edes joogaopettaja, vaan oon käynyt vaan lyhyemmän joogaohjaajan koulutuksen :D

Eilen luin viestiketjun kommentteja juuri ennen, kuin menin jumppaohjaukseen ja harmitus siitä, että joku loukkaantui kirjoittajan postauksesta oli niin suuri, että Kiinteytys-tunti meinasi mennä ihan sivu suun. Olin vähän kaffilla koko ajan ja vaikka kuinka koitin palauttaa mielen jumppaan, vaelsi se kuitenkin koko ajan Facebookin kommentttikenttään. Pilateksessa olin jo paremmin läsnä, mutta en kuitenkaan ollenkaan niin kuin yleensä. Maailman ihaninta oli, että tunnin jälkeen yksi asiakas tuli juttelemaan ja sanoi, että olen hänelle inspiraation lähde. Kuulemma se, kuinka jaksan aina hymyillä ja tuoda iloa ympärilleni on sellaista, josta hän inspiroituu omassa työssään opettajana. Apua! Meinasin tirauttaa kyyneleen siihen paikkaan. Aikamoinen kontrasti päivän aikana. Jollekin olin maailman ärsyttävin tyyppi ja toiselle inspiraation lähde. Tarkemmin kun ajattelee, taisi olla siis aika normipäivä :D

****

Jaaa, marraskuun 20. päivä. Facebookin kommenttikenttä on hiljentynyt eikä siellä onneksi mitään kolmatta maailmansotaa syttynyt. Migreeni teki kuitenkin comebackin juuri, kun oon fiilistellyt koko alkuviikon sitä, kuinka sitä jaksaakin niin paljon paremmin muutaman migreenittömän viikon jälkeen. Plääh! Oon pyörinyt yön tukka hiestä märkänä ja yrittänyt etsiä kadonnutta nukkumattia. Nyt on olo onneksi jo parempi, mutta ei edelleenkään oikein paljoa kehumista. 

Talvi on nyt täällä ja se on ihanaa. Vuosi vuodelta talvesta tulee kirjoittajalle rakkaampi. Eilen iltapäivällä olin Saimin kanssa kävelyllä ja kun hämärässä jouluvalot kimmelsi talojen pihoilla lumipeitteen alla, tiputin muutaman kyyneleen. Miten lumi ja pieni pakkanen voikin tehdä kaikesta niin upeaa? Valo, joka lumen myötä saapui hiton pimeään marraskuuhun, toi mukanaan iloa ainakin sata kiloa ja tunteen siitä, että kyllähän kaikki tälläkin kertaa suttaantuu. 

Sannis

Pasilassa

Pasilan pyrähdys oli nopea. Oikeastaan vain yksi päivä, koska lauantai-ilta jäi tosi lyhyeksi ja maanantaina lähdettiin kotiin jo aamujunalla. Pidempään ei toki kirjoittaja nykyään jaksa hotelleissa ollakaan. Nytkin mietin, oisko mielummin pitänyt ottaa AirBnB. Me tykätään aina pienilläkin lomilla ottaa hetken aikaa siihen, että juodaan kahvit ihan omassa rauhassa. Hengaillaan aamusta ja usein myös iltapäivästä hetki kämpillä. Silloin olisi kiva, että olisi sohva ja/tai nojatuoli, jossa istuskella. Hotellin aamiaisetkaan ei tunnu nykyään ollenkaan niin luksukselta, vaan ehkä jopa mielummin söisin aamupalan omassa rauhassani. No joo.. oikein hyvin meni hotlassa tämä lyhyt aika :)

Triplassa oli paljon rauhallisempaa, kuin yleensä. Isänpäivänä taisi porukka olla muissa puuhissa. Meille sopi rauhallisuus hyvin. Leffassa käynti on kirjoittajan suosikkipuuhaa, joten tottakai se otettiin ohjelmistoon. Triplan Biorexin plus-salissa oli tosi kivat pöydät, jotka toi yllättävän paljon lisämukavuutta leffahetkeen. Pieni, mutta iso juttu. Salissa taisi olla yhteensä n. kymmenen ihmistä, joten ei ollut sielläkään ruuhkaa.

Lounaspaikaksi valikoitui Fredde's, joka myös oli Triplassa. Aivan mukavan oloinen paikka, mutta kirjoittajalla sattui pikku moka enkä hoksannut listaa lukiessani, että Arctic pizza sisältää puolukoita, joista en diggaile yhtään. Vähän nolotti niitä plokkailla pois pizzan päältä. Pizza oli niin suuri, että jaksoin vain puolet ja plokkasin loput sitten illemmalla hotellihuoneessa. Mister A:n annos osui paremmin makuhermoon eikä siitä jäänyt mukaan otettavaksi. Kirjoittaja ei niin paljoa harmistu siitä, että ruoka ei oo aina kohdallaan. Onhan se vähän tylsää, mutta tykkään maistella vähän erilaisia juttuja ja joskus ei mee kohdilleen.

En oikein osannut etukäteen hahmottaa, minkälainen matka Veikkaus Areenalle on hotellilta kävellä, vaikka onhan sen ohi ajeltu sata kertaa. Jotenkin yllätyin, kuinka lähellä se todellisuudessa oli ja miten helppo sinne olikaan mennä. Ehkä areenan ympärillä aikanaan vuosia ollut remontti ja tietyö sai sen tuntumaan jotenkin vaikeasti lähestyttävältä? Me siis yövyttiin Scandic Pasilassa Triplan vieressä ja siitä kävelymatka oli ehkä vartti, kun rauhassa mentiin. Takaisin päin tultiin Pasilan aseman kautta, käveltiin reippaammin ja olikohan matka asemalle edes kymmentä minuuttia?

Areenalla oli yllättävän vähän ruuhkaa, vaikka porukkaa oli paljon. Jonot oli hyvin maltilliset ja oltiinkin tosi hyvissä ajoin paikalla, koska haluttiin ottaa varman päälle. Joskus jossain festareilla on seisty vielä jonossa, kun se oma suosikki on jo soittanut ja sitä tilannetta ei haluttu tällä kertaa toistaa. Nyt ehdittiin napata vähän ruokaakin ennen konsertin alkua. Yllätys oli se, että syömiset sai viedä omalle paikalle saakka. Yleensä on niin tarkkoja sääntöjä siitä ettei katsomoon saa viedä ruokaa. Narikka oli vapaaehtoinen. Me jätettiin toki takit sinne ja maksettiin suolainen kympin hinta, mutta myös takit olisi saanut ottaa katsomoonkin. Treffattiin vielä ystävät pikaisesti ennen konsertin alkua ja vaihdettiin kuulumiset.

Konsertti oli hyvä. Uusi laulaja oli hyvä. Yleensä en halua kovin lähelle lavaa keikoilla, mutta tällä kertaa toivoin, että oltais hitusen lähempänä. En tajunnut lippuja ostaessa, että permannolla on istumapaikkoja. Jos olisin hokannut, olisin ehkä ottanut kuitenkin paikat sinne. Toisaalta, me päästiin omalta paikaltamme vähän jaloittelemaan välillä. Ystävät, jotka istuivat permantopaikoilla, kertoivat, että järkkärit viisasivat tiukasti istumaan jos joku koitti nousta ylös. Kauempaakin pääsi kyllä fiilikseen ja yllättäen mister A sai taas kaivaa rouvalleen nenäliinoja, kun uusi laulaja omisti It must have been loven Marie Fredrikssonille.

Maanantaiaamuna lähdettiin aikaisin kotiin. Junamatkat meni muuten hyvin, mutta parin tunnin verran pahoinvointi velloi ihan kunnolla. Alkoi kuin salaman iskusta, mutta onneksi ei tällä kertaa kestänyt oikein kauaa. Hyi hitto sitä oloa. Se on niin kammottava ettei mitään rajaa! Päästin kai verensokerin laskemaan liikaa, joka yleensä on kirjoittajan kuolinisku reissatessa. Luulin, että oon ajoissa syömisien kanssa, mutta sen verran myöhästyin, että evässalaatti ei enää laskenut millään, vaan maistui niin oksettavalta ja jokaisella haukulla tuntui, että ihan just lentää yrjö.

Onneksi junassa oli väljää ja sain siirtyä toiselle penkille istumaan niin, että vieressä oli tyhjä penkki. Tilan tuntu vähän helpottaa ahdistusta. Ja onneksi mukana oli myös karjalanpiirakkaa, jota sain jotenkin natusteltua. Junan pysähtyessä huojuin ovella haukkaamassa happea. Ehdin taas jo miettiä sata kertaa mielessäni, miten voin olla niin tyhmä, että lähden julkisilla yhtään mihinkään, kun selkeästi ainut matkustustapa on oma auto. Ja taas olin ihan paskana siitä etten voi koskaan mennä mihinkään. Yritin kuunnella äänikirjaa, että saisin ajatukset muualle ja laskin minuutteja perille pääsyyn. Olin todella kiitollinen ettei olla esim. kymmenen tunnin lennolla. Yllättäen kuitenkin pahoinvointi antoi periksi ja loppumatka meni aivan hyvin. Mitä nyt olin ihan jäässä, kun aiemmin olin hikoillut vaatteeni tuskanhikeen.

Kirjoittaja on kyllä kuulkaa sellanenkin reissumuija, ettei mitään rajaa :D 

Semmosia viikonloppuhommeleita! Mitäs muut on puuhailleet?

Sannis

Isänpäivä

Meidän isänpäivä sujuu tällä kertaa kahdestaan mister A:n kanssa Helsingissä. Eilen illalla tultiin sen verran myöhään, että haettiin vaan vähän syömistä ja hengailtiin hotellilla telkkaria katsellen. Tänään nautittiin valmiista aamiaisesta ja pyörittiin hetki Triplassa kauppojen joulujuttuja katsellen. Jotain pientä löydettiin tytöille tuliaisiksi ja joulupukin pussiin. Ystävän pikkupojallekin ostin joululahjan. Mister A shoppaili itselleen kengät hyvästä alesta.

Käytiin päiväleffassa katsomassa Ainoastaan sinä. Kirjoittajalle toka kerta, mister A:lle eka. Molempien mielestä oli aivan hyvä. Leffan jälkeen syötiin myöhäinen lounas Fredde's-nimisessä paikassa, jossa kirjoittajalla jäi vähän toivomisen varaa, mutta mister A:lla meni nappiin. Kaffit napattiin mukaan hotellihuoneeseen, jossa nyt lojutaan. Vimppana ohjelmistossa on Roxette parin tunnin kuluttua ja sitten saakin kohta lähteä jo kotimatkalle.

Mukavaa isänpäivää <3

Sannis

Höpinää

En ymmärrä…
Lasteni matikan tehtäviä.

Seuraavaksi ajattelin…
Käydä suihkussa ja tsiigata Sohvaperunoita.

Viime aikoina...
On ollut aikamoisen kiireistä.

En osaa päättää...
Koska haluaisin pitää talviloman ja mitä haluaisin silloin tehdä.

Muistan ikuisesti...
Lapsieni syntymän. Tommin kuoleman. Sen, kun haettiin Saimi kotiin ja istuttiin autossa kaikki ihan ihmeissämme. Sen yhden ihanan ja jotenkin aivan erityisen kesäaamun Karperön uimarannalla. Sen, kun Aamu sai streptokokin aihettaman tulehduksen ihoonsa ensimmäisen kerran. Joulut lapsuuden kodissa. Floridan matkan. Kanadan matkan. Ja muutaman muun jutun :)

Päivän paras juttu...
Se, että ehdin vähän siivoilla semmosia sotkuja, jotka ärsyttäneet jo pidemmän aikaa. Se, että ystävä helppasi kuskin hommissa ja haki heppatytöt tallilta.

Noloa myöntää, että...
Oon politiikasta ihan pihalla. Hyvä, kun tiedän kuka on presidentti ja kuka pääministeri. Tosi noloa.

Viikko sitten...
Käynnisteltiin viikonloppua, kuten tänäänkin.

Kaikista pahinta on...
Että Tommi on kuollut.

Salainen taitoni on...
Lukea ihmisiä ja tunnelmia.

Jos saisin yhden toiveen, se olisi...
Että Tommi saisi tulla kotiin.

Minulla on pakkomielle...
Milloin mistäkin. Leffoista, biiseistä, laulajista, bändeistä, näyttelijöistä, kirjoista, hilloista tai himmeleistä. Yleensä yhdestä asiasta kerrallaan.

Söin tänään….
Kolme lämmintä ruokaa, kuten useimpina päivinä jo reilun vuoden ajan. 

Ärsyttävintä on...
Epärehellisyys. Epäreiluus.

Tekisi mieli…
Lähteä reissuun.

Minusta on söpöä…
Kun Saimi tule sohvalle oikein lähelle viereen. 

Hävetti...
Kun jäin nuorena kiinni kaupasta varastamisesta. 

Olenko ainoa, jonka mielestä…

Ei kokoajan tarvi mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja kehittyä niin saakelisti.

Pitäisi oppia tunnistamaan oman kehon tarpeet omien tuntemusten pohjalta eikä vain kysellä fiiliksiä kelloilta ja sormuksilta.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Kuulumisia

Marraskuu rullailee ihan mukavasti. Viides päivä tänään. Lämmintä on lähes kymmenen astetta, vettä tihuttaa ja suurimmaksi osaksi on hitsin pimeää. Tällä kertaa kellojen siirron jälkeen pimeys iltapäivisin on tullut kyllä supernopeasti. Usein tässä vaiheessa on jo jonkin verran lunta ja se antaa tietysti vähän valoa, mutta nyt ei oo saatu vielä hiutalettakaan. Pyörällä on siis päässyt ihan loistavasti kulkemaan ja edelleen on kirjoittajan auto seisonnassa. Saa nähdä kauanko onnistutaan vielä pitämään se pois ajosta.

Eilen töissä kyseltiin talvilomatoiveita ja varmaan ensimmäinen kerta ikinä, kun niitä ei kirjoittajalla vielä ole. Mister A:lla ei ole talvilomaa, joten ei mitään hajuakaan millä systeemillä me muut vieteltäis vapaita. Haluaisin niin kovasti Lappiin, mutta haluaisin koko perheen voimin. Saa nähdä mitä keksitään ja keksitäänkö. Nyt kun talossa on lukiolainen, pitää tietysti myös vähän miettiä koeviikkojen ajankohtia. Toki, onhan niitä kriittisempiä viikkoja myös yläkoulussa. 

Yläkoululainen on vähän puolivillaisessa kunnossa. Kolmas kerta jo tälle syksylle, kun on jotain flunssantynkää. Mister A alkoi jo murehtia onko koulussa jotain sisäilmahommaa, johon allerginen reagoi herkästi ja onko nyt luvassa kolme vuotta pelkkää flunssailua. Toivottavasti ei. Täytyy toivoa, että uuteen sisäilmaan tottuu ja siedättyy. Mini reagoi aina aika herkästi allergiaoireilla vieraissa ja uusissa paikoissa. Tosi harmillista typyn itsensä kannalta. Raskasta olla puolikuntoinen. Nytkin lähti kouluun aivan nokka vuotaen ja yskien. Käskin tulla kotiin jos ei jaksa olla. Poissaoloja on jo kertynyt tälle syksylle, mutta onneksi on hoitanut hommansa hyvin eikä oo jäänyt tehtävissä jälkeen. 

Lukiolainen haki töitä. Prisman kukkapisteellä tarvitaan apulaisia joulukuulle ja sinne on nyt menossa käymään huomenna koulun jälkeen ja juttelemaan duunista. Jännää! Typy soitti eilen ihan jännityksissä kukkapisteen omistajalle ja huomenna ovat tosiaan sopineet käynnin. Nyt ei kuulemma jännitä ollenkaan enää niin paljoa, kun omistaja oli niin mukava. Kirjoittaja on töissä, joten mutsi ei pääse nyt ollenkaan sekaamaan tohon hommaan, vaan typy hoitaa ite; menee koulusta bussilla ja sieltä bussilla sitten kotiin. Prisma joulukuussa ei oo kaikista rauhallisin mesta ja oon sitä mieltä, että kuustoistaveelle olis ihan hyvä totutella vähän tommoseen vipinään. Jos kaikki sujuu hyvin, toivon, että paikka voisi poikia kesätöitä. Aivan tässä nyt äitiäkin vähän jänskättää.

Mister A viihtyy uudessa duunissaan mukavasti. Töitä riittää ja ovat nyt poikkeuksellisesti tehneet jonkin verran iltavuorojakin. On ollut niin tyytyväinen, kun työpäivät on normaalin mittaisia ja matka on lyhyt. Kun aamuvuoro loppuu kolmelta, se tosiaan loppuu kolmelta ja kotona sen jälkeen on ennen puolta neljää. On ollut ihan ihmeissään, kuinka paljon sitä ehtiikään tehdä iltaisin, kun kotiovi ei aukea työpäivän jälkeen lähempänä kuutta tai seitsemää. Oli se nyt kyllä vitsin hyvä juttu, että pääsi vaihtamaan tähän lähemmäs.

Saimi on nauttinut metsälenkeistä viime päivinä, vaikka onkin ollut märkää. Se on nyt kostautunut tietysti tassujen kutinalla. Jep, edelleen kutisee ja edelleen kortisonia kuluu eikä tiedetä mistä mikäkin johtuu, vaikka ruokavaliota on karsittu ties mistä suunnasta. Kikkurapää sai vihdoin uuden käsinuken riekaleisen vanhan tilalle ja voi sitä riemua, kun täällä on nyt Marty-seepran kanssa leikitty. Kursseilla ei olla tänä syksynä käyty ja koko ajan mietinkin, että pitäisi vähän tsiigailla aikatauluja läpi josko löytyisi jotain sopivaa pientä puuhaa.

Kirjoittajalle kuuluu ihan hyvää. Muutama viikko oli aikamoista pyöritystä, mutta nyt on pari viikkoa ollut rauhallisempaa ja se tuntuu kyllä ihan kaikella tavalla. Tällä viikolla on melkein joka päivä joku spesiaaliohjelma töissä, mutta nyt kun on vähän iisimpi fiilis, ei se tunnu liian paljolta. Viikonloppuna lähden katselemaan ja kuuntelemaan Roxettea Hesoihin. Saapa nähdä toimiiko uuden laulajan kanssa. Ja saapa nähdä sataako Helsingissä. Siellä sataa 99 prosenttisesti aina, kun oon siellä :D

Semmosta meille. Mitäs teille?

Sannis