Kasvatuksesta

Instagramissa tuli vastaan kasvatukseen liittyviä juttuja ja ajattelin kirjoitella muutaman sanan meidän näkökantilta. Valitsin sellaisia juttuja, joiden epäilen jakavan mielipiteitä ja joiden kohdalla luulen olevan isoja eroja perheiden välillä. Meidän tapa ei ole mielestäni ainoa oikea tapa. Mielestäni yhtä oikeaa tapaa ei näissä jutuissa ole. Koen, että jokaisen perheen pitää säätää nämä jutut sellaisiksi, että ne parhaiten palvelee juuri sitä omaa porukkaa.  

Me ei rajoiteta ruutuaikaa

Ja siis, tottakai rajoitetaan jos homma menee överiksi, mutta ei pidetä tiettyä tiukkaa tuntimäärää rajana. Ei olla koettu suurempia rajoituksia tarpeellisina. En edes tiedä tuntimäärää kuinka paljonko meidän lapset kuluttaa aikaa ruuduilla. En oo niin tarkkaan laskenut, koska en oo kokenut asiaa ongelmaksi. Kyllä meillä taitaa puhelimen ruutuaikarajoituksissa olla vieläkin joku kellonaika, minkä jälkeen ei appit toimi, mutta en tiedä tarvisko niitäkään olla. Likat tuntuvat nukkuvan öisin ja puhelimet saa olla rauhassa.

Molemmat tytöt osallistuvat kotitöihin; tyhjäävät tiskikoneen, vievät pyykkinsä kaappiin, siivoavat huoneensa, vievät roskat ulos, ulkoiluttavat Saimia, osallistuvat lumitöihin ja auttavat kodin siivouksessa. Likat kävelevät koulumatkat 99 prosenttisesti. Neljätoistavee käy salilla, mini telinevoikassa ja futiksessa. Me ulkoillaan ja tehdään lenkkejä yhdessä, lasketellaan ja touhuillaan kaikennäköistä. Mini nikkaroi, harjoittelee futisjuttuja, piirtää ja leikkii Saimin kanssa. Neljätoistavee lukee, piirtää, tanssii ja tekee omia askartelujaan. Tytöt lähtee meidän mukaan ystävien ja isovanhempien luokse kylään ilman takkuamista. Kun ruudut pyydetään sammuttamaan, ei siitä synny draamaa.

Ollaan koettu, että niin kauan kuin touhua riittää noin paljon, ei ruutuja tarvi erityisesti rajoittaa. Toisina päivinä ollaan ruuduilla enemmän, toisina vähemmän. Meillä mennään tilanteen mukaan ja kun likat on koneella/puhelimella meidän ollessa kotona, katkaistaan homma sitten, kun sopivalta tuntuu. Mini monesti kysyy: "Saako pelata tän matsin loppuun?" ja oikeastaan aina vastaus on "Kyllä!" ja sen jälkeen siirrytään muihin puuhiin. Joskus pienempänä saattoi olla sitä, että pelit aiheutti liikaa tunteita. Meni vaikka ihan kuppi nurin, kun joku ukkeli kuoli. Nykyään sellaista on hyvin harvoin. Ja jep, ehtiihän se varsinkin neljätoistavee olla kuitenkin liikaa puhelimella muista touhuista huolimatta, mutta tää on nyt tätä päivää.

Meillä ei ole vakituista kotiintuloaikaa

Tytöt ei juurikaan pyöri iltaisin ulkona missään kauempana tai esim. kaupungilla. Jos ovat ilta-aikaan ulkona, ovat lähes aina omassa pihassa tai kaverin pihassa ja silloin sisääntulo hoidetaan tilanteen mukaan riippuen siitä onko arki vai pyhä ja minkälainen meno ja fiilis vallitsee. Jos kaikilla on kaikki hyvin ja tuntuu, että virtaa riittää, kyllä meillä saa välillä myöhempäänkin fiksailla skeittilautoja pihassa. Kesällä menee tietysti usein vähän myöhemmälle, kuin talven pimeillä. Mitään vakkarikotiintuloaikaa ei oo kuitenkaan tarvinnut asettaa. Jos tytöt olisivat paljon kavereillaan ja muualla iltaisin, meillä olisi varmasti kotiintuloaika.

Ei käytetä arestia tai muita vastaavia rangaistuksia

Me ei käytetä arestirangaistusta tai muitakaan vastaavia. Pienempänä joskus piti esim. laittaa puhelin loppuillaksi sivuun jos sen kanssa pölläiltiin, mutta nykyään mahdolliset säätämiset ja niiden ratkominen onnistuu yleensä puhumalla. Käydään tilanteet läpi ja mietitään mikä meni vikaan + mitä ensi kerralla tehdään toisin. Likat säätää yllättävän vähän. Tai ainakaan oikein paljon hölmöilyjä ei tuu meidän tietoon :D 

Naurettiin tässä joku päivä ihan kippurassa, kun mietittiin onko meillä ketään ollut koskaan arestissa ja neljätoistavee tuumasi, että se oliskin hänelle vähän huono rangaistus... olis vain mielissään, kun sais olla rauhassa omissa puuhissaan omassa huoneessaan :D

Rangaistusten puuttuminen ei tokikaan tarkoita sitä, että kaikki saa tehdä just mitä huvittaa. Meillä on kyllä tarkkaan käyty läpi, kuinka toisia ihmisiä kunnioitetaan ja miten milloinkin käyttäydytään. Sekä lapsilta, että aikuisilta odotetaan oman järjen käyttöä ja fiksua käytöstä sillain yleisesti ottaen. Kirjoittajan mielestä on esim. ihan hullua, kuinka nykyään osa oppilaista sekä vanhemmista käyttäytyy aivan älyttömästi opettajia kohtaan ja opettajien auktoriteetti murenee koko ajan. Ja uskon, että tässä on nimeomaan kyse siitä, mitä kotona on opetettu muihin aikuisiin suhtautumisesta. Meidän lapsia saa kyllä opettajat ja muut aikuiset ojentaa. Ja toivon, että näin tapahtuukin jos on tarpeellista. Saa myös ihan vaikka kädestä pitäen esimerkiksi ohjata paikalleen istumaan jos ei puhetta uskota. En ymmärrä miten opettajat kohta pystyy edes tekemään työtään, kun ei mitään saisi enää tehdä ettei vaan vanhemmat hermostu, että heidän lapsiaan kohdellaan huonosti.

Tilanteet, jossa pitäisi ottaa vastuu omasta huonosta käytöksestä.. me yritetään pitää tarkkaan huoli siitä, että ei vanhempina syyllistytä oman lapsen roolin vähättelyyn tai huonon käytöksen peittelyyn. Ei nämä hommat paremmaksi maton alle lakaisemalla muutu, vaikka selkeästi nykyään aina moni niin ajattelee. Ollaan esim. iltamyöhällä palautettu anteeksipyynnön kera kaverin luota omaan taskuun sujautettuja legoja, vaikka niin olisi mutsia huvittanut unohtaa koko homma. 

Sanon aina tytöille, että me ei käytetä rangaistuksia, koska toivon ettei niille ole tarvetta ja sitä myötä sitten toivotaan, että käytöksellään "palkitsevat" meidät tästä päätöksestä. Homma on toiminut aika hyvin ja esim. tuossa legohommassakin silloin aikanaan lapsi itse hoputti, että sinne palautushommiin on lähdettävä heti eikä vasta aamulla. Vanhemmiten tuntuu sitten oppineen, että on helpompaa, kun leikkii omilla tavaroillaan, niin ei tarvitse kokea huonoa omatuntoa ja palautella juttuja.

Meillä ei tarvi syödä kaikkia sortteja eikä myöskään aina lautasta tyhjäksi

Ollaan koitettu pitää ruokailutilanteet semmosina kaikille mukavina ja leppoisina hetkinä. Mister A aina välillä meinaa tämän unohtaa ja alkaa takuta teinin kanssa kasvisten syönnistä. Viime aikoina ei onneksi juurikaan. Ite oon meinaan sitä mieltä, että pakottamalla ei tapahdu yhtään mitään. Kasviksia on aina tarjolla ja niitä toivotaan kaikken ottavan. Lisään myös kasviksia paljon ruuan joukkoon niin, että niitä tulee väistämättäkin lautaselle. Ollaan sovittu, että plokata saa ja lautaselle saa kattilasta kauhoa enemmän sitä mikä itelle parhaiten sopii, mutta minä en tee sitä kenenkään puolesta ja sen voi tehdä ilman suurempaa draamaa. Yökötellä ei saa. Tottakai ruuasta saa ja on toivottavaakin keskustella, mutta "Yön en syö"-kommentit ei mahdu meidän ruokapöytään.

Meillä ei tehdä kenellekään erillisiä ruokia, mutta usein on esim. kahden ruuan jämät jääkaapissa valmiina ja silloin jokainen saa tottakai valita kumpaa ottaa. Myös jos tehdään ruokaa, josta tiedän että joku ei pidä, teen jotain lisuketta, jolla voi täyttää vatsaansa enemmän. Neljätoistavee ei pidä hernekeitosta. Hernekeittopäivänä paistan usein patonkia lisäksi, niin voi ottaa keittoa vähemmän ja saa kuitenkin vatsaansa täytettä. Mini ei erityisesti pidä nakeista ja tottakai saa nakkikeittopäivänä valita lautaselleen kattilasta enemmän perunoita ja porkkanoita. 

Lautasta ei tarvitse aina syödä tyhjäksi. Ei tietenkään saa kauhoa hullua määrää ruokaa ja kaataa kaikkia roskiin, mutta joskus vain käy niin, että tulee otettua liikaa. Kylläpä niin käy aikuisillekin ja silloin saa kyllä jättää. Useimmiten se mikä jää jonkun lautaselle, menee mister A:n eväskippoon :) Aika hyvin likat on oppineet, minkälainen määrä ruokaa tarvitaan milloinkin ja tottakai ollaan koitettu opettaa, että ensin vähän ja sitten lisää.

Semmosia juttuja tälle päivälle. Oon ollut jo pidemmän aikaa väsyksissä. Tännekin oon siitä aina välillä maininnut. Noin vuoden verran oon nyt tehnyt ihan tosissani toimenpiteitä asian korjaamiseksi ja tuntuu, että homma alkaa helpottaa. Huomaan sen monella tavalla ja yksi niistä tavoista on se, että kirjoittaminen tuntuu taas tulevan luonnostaan. Pitkän aikaa oli niin, että juuri mitään sanottavaa ei ollut. Halusin kuitenkin pitää kirjoittamista yllä ja onneksi pidin, koska nyt tuntuu taas, että aiheita löytyy. Tuntuu ihanalta!!

Mahtaakos sulla olla jotain, mistä haluaisit lukea? Tai onko teillä nämä tämän jutun kasvatushommelit samalla mallilla vai mennäänkö eri tyylillä?

Sannis

Tavallista

Kulunut viikonloppu on sujunut rauhallisissa merkeissä. Perjantaista lauantaihin minillä oli kaveri yökylässä meillä. Lauantaina vein kaksikon aamusta treeneihin ja sieltä jatkoivat kamun iskän kyydillä kamun luokse. Tänään lähtivät jo aiemmin viikolla tehdyn suunnitelman mukaan laskettelemaan ja koko päivä on vierähtänyt rinteessä. Nyt mister A lähti hakemaan kaveruksia kotiin.

Mister A oli töissä perjantaina iltaan saakka ja lauantaina aamuvuorossa. Kirjoittajan vuoro on pyörähtää töissä vielä tänään sunnuntaijumppien merkeissä. Vähän meinaa jo väsy painaa silmiä, mutta eiköhän olotila tästä piristy viimeistään kun alkulämmittelybiisi tärähtää ilmoille. Näyttää olevan kaikki paikat tunnille varattuna, joten ainakin jumppakavereita riittää.

Perjantaina kävin ystävän kanssa syömässä. Koko kotona olevalla porukalla ollaan ulkoiltu; käyty Saimin kanssa kävelyllä ja tehty lumitöitä. Siivosin kodinhoitohuoneen ja vaatehuoneen. Kävin läpi talvivaatteita ja sorttasin pois ne, jotka ei oo tulleet enää tänä talvena käyttöön. Keittelin kasvissosekeiton ja paistoin makaronilaatikon. Niistä riittää maanantaille eväitäkin. Mister A ja neljätoistavee leipoivat lauantaina raparperipiirakan ja tänään piimäkakun. Pyykkiä ja tiskiäkin on pesty tänään. Sähkö on vihdoin halvempaa.

Telkkaria on jokainen ehtinyt tuijottaa; neljätoistavee kattelee useimmiten omassa huoneessaan omia ohjelmiaan. Mister A:n kanssa tsiigasivat jonkun osan Jurassic Parkista. Me mister A:n kanssa ollaan katottu Netflixistä Bloodlinea. Se on jotenkin tylsä, mutta ei voi lopettaa kesken. Luin jo juonipaljastuksetkin, mutta vielä en oo pystynyt vaihtaa kuitenkaan toiseen sarjaan. Ehkä on pakko kuitenkin katsoa vielä viimeiset jaksot.

Semmonen viikonloppu täällä. Ihan tavallisia juttuja ja huomenna taas arkeen.

Toivottavasti muillakin kaikki ok.

Sannis

Koiraelämää

Ihan ekana…. jostain syystä tässä postauksessa fontit ja tekstin väri hyppii aivan kuinka sattuu, vaikka kaikki pitäisi olla samaa settiä. Homma ei näytä korjaantuvan, vaikka kuinka korjaisi. Pahoittelut tästä. Koittakaa pysyä riveillä.

Eilen kirjoitin kunnon romaanin Instagramiin Saimiin liittyvistä jutuista ja tuonpa sen nyt pienillä lisäyksillä tännekin, niin jää talteen. Kyse oli siis siitä, kun aina välillä joku kysyy, miten ollaan opetettu Saimi niin, että se tulee "Panta"-käskyllä luokse, vaikka tietää joutuvansa kytketyksi. Mistään virallisista koirankoulutushommista mitään tietämättä oon toiminut niinkuin mun järki sanoo ja koittanut opettaa samat kuviot myös muille meillä asuville. Kirjoittaja inhoaa neuvoja silloin, kun niitä ei ole pyydetty, joten tämä ei ole nyt sellainen. Tämä on lyhyt (kröhöm) vastaus kysymykseen ja kuvaus siitä, kuinka me toimitaan + mitä itse ajattelen parista jutusta.

Alustä lähtien päätettiin mennä Saimin kanssa sillä taktiikalla, että "Tänne"- käsky ei johda siihen, että kytketään remmiin. "Tänne"-käskyllä luoksetulo johtaa kehuihin ja/tai herkkuihin ja/tai leikkiin ja/tai rapsutuksiin. Ja se pätee aina, aina, aina. Vaikka käskyä ei olisi toteltu ensimmäisellä, toisella tai kolmannellakaan kerralla. Vaikka oma hermo olisi ihan saakelin huonossa kunnossa siitä että koira pölläilee...Kun se tulee luokse, sitä kehutaan ja palkitaan joka ikinen kerta.

Tämähän ei varsinkaan pentuaikoina oo niin helppoa, kun kaveri juoksee joku kielletty juttu suussa pitkin pihaa ja sitten kauhean kikkailun ja karkailun jälkeen tulee luokse. Saa siinä vähän nieleskellä, ennen kuin irtoaa iloiset kehut :D Omaan järkeen ei kuitenkaan mahdu se, että koiralle huudetaan tännetännetänne ja oletetaan sen ymmärtävän mitä pitää tehdä, vaikkei kukaan oo koskaan oikeastaan opettanut. Sitten, kun se tulee luokse, raivotaan siitä ettei tullut heti kun sanottiin. Ei muuten varmaan tuu ensi kerrallakaan oikein nopeasti.

"Panta"-käskyllä me laitetaan panta kaulaan. Joskus käytetään "Tänne" ja sitten kehujen ja rapsutuksien jälkeen "Panta". Tämä yleensä jos hommassa ei oo varaa epäonnistua ja Saimi pitää saada luokse nopsasti. Joskus huikkaan vain "Panta" kauempaa ja useimmiten Saimi tulee myös sillä luokse. "Panta"-käskyn jälkeen laitetaan panta kaulaan (joskus siinä on kiinni remmi, joskus se on esim. pelkkä valopanta) ja sitten tapahtuu jotain mukavaa. "Panta"-käsky ei siis johda siihen, että samantien lähdetään kävelemään tiukassa remmissä kotiin, vaan sillä laitetaan panta kaulaan, sitten kehutaan ja joko lähdetään sisältä ulos tai siellä ulkona jatketaan leikkiä vielä.

Tänään Saimi harvensi tapansa mukaan risukkoa aamulenkillä ja laitoin pannan kesken kaiken. Keskeytti kiltisti hommansa ja odotti, että panta laitetaan. Sen jälkeen annoin sen jatkaa harventamistaan vielä hyvän tovin ennen kuin lähdettiin kotiin päin. Oletan, että näin "Panta"-käskyyn ei liity sitä, että sen jälkeen tapahtuu aina jotain tylsää . Uskon, että sen takia Saimia ei ehkä niin haittaa pannan kaulaan laitto.. tietää, että saa jatkaa hommiaan vielä.

Pidän kaikissa tilanteissa hermoni kurissa Saimin kanssa enkä hermostu sille. Samalla tavalla on meillä muutkin oppineet toimimaan. Joskus saatan puuskahtaa vähän kovempaa, että "Tuu nyt jo!" jos haistellaan joka ikistä kivenmurikkaa ja ruohonkortta ihan sairaan pitkään, mutta useimmiten meillä saa haistella ja ihmetellä. Saimin kanssa ulkoilut on Saimin ulkoiluja. No joo, tottakai siis meidän muidenkin, mutta jos haluaisin tehdä treenin tietyn tarkan suunnitelman mukaan, olisi siihen muita mahdollisuuksia. Siinä mielessähän on toki helppoa tämän asian suhteen, että kirjoittajalla ei ole treenejä, jotka mennään tietyn tarkan suunnitelman mukaan. :D Paitsi tietysti jumpat töissä. Vapaa-ajalla on aina pelivaraa mennä fiiliksen mukaan, joten otetaan Saimi mukaan kaikille ulkoiluille, myös hölköttelylenkeille. Silloin mennään vuorotellen kävelyä ja hölkkää lyhyissä pätkissä. Haistelut ehtii silloin hoitaa kävelyosuuksilla ja toiset osuudet mennään kaikki hölkäten…jos kaikkia huvittaa :D

Saimilla on todellakin oma tahto ja se tekee juurikin mitä sitä itseä huvittaa. Onneksi suurimmaksi osaksi huvittaa tehdä mitä me pyydetään ja uskon, että siihen vaikuttaa paljon, kuinka me Saimia kohdellaan. On erittäin hyvä tsänssi, että hän lähtisi vapaana ollessaan omin päin moikkaamaan muita koiria ja "Tänne"-käskyt kaikuisi siinä kohdassa kuuroille korville. Pidetään kuitenkin tarkkaan huolta, missä tilanteissa Saimi voi olla vapaana ja eliminoidaan epäonnistumisen sekä sekoilun mahdollisuudet tarkasti. Aika harvoin tarvii miettiä sitä hermojen kurissa pitämistä, kun on oppinut milloin kannattaa toimia milläkin tavalla. 

Kaiken kaikkiaan kirjoittajan mielestä ainut oikea tapa toimia koirien kanssa on lempeys ja johdonmukaisuus. Ymmärrys siitä, että koira ei automaattisesti ymmärrä meidän kieltä on supertärkeää. Koira on perheen jäsen siinä missä muutkin ja sen hyvinvointia pitää miettiä ihan yhtä paljon, kuin ihmistenkin. Koira ei saa hirmuhallita ja käyttäytyä kuinka sattuu. Eihän niin saa tehdä perheessä kukaan muukaan. Omasta mielestä on aika selvää, että iloista, hyvinvoivaa, omistajaansa luottavaa koiraa ei saada alistamalla ja käskyttämällä. Kaikki pitää tehdä positiivisen kautta. En näe mitään tilannetta, missä koiralle täytyisi huutaa vihaisena tai raivota tai missä sitä täytyisi käsitellä kovakouraisesti. 

Näen aina punaista "Se on vain koira"-kommenteista ja oon niin iloinen, että jokainen meidän perheessä ymmärtää kuinka tärkeää on, että myös Saimi voi hyvin ja sen huomioon ottaminen on aina itsestäänselvyys. Me ollaan päätetty ottaa lemmikki perheeseen ja on meidän vastuulla, että kaikki ratkaisut tehdään myös Saimin hyvinvointia silmällä pitäen. Niin monissa asioissa näen monta puolta ja pystyn samaistumaan asioihin ja mielipiteisiin monilta kanteilta. Tämä on kuitenkin asia, jossa oon ihan mustavalkoinen enkä ymmärrä miksi joku kohtelisi koiraansa (tai mitä muuta tahansa eläintä) millään toisella tavalla.

Koira-aiheesta vielä toinen asia, jonka koen hyvinkin vahvasti -> koiran ottaminen lapselle ja kuvitelmat siitä, että sen hoito on mahdollista vastuuttaa lapselle No way! Koiran ottamiseen on koko perheen sitouduttava ja päävastuu on oltava aikuisella. Vaikka tenavat kuinka lupailee viedä ulos ja sitä ja tätä, niin noup! Lapsi ei pysty yksin huolehtia koirasta. Lapsi pystyy osallistua koirasta huolehtimiseen, sen hoitoon ja kouluttamiseen, mutta homma vaatii ehdottomasti aikuisen panostusta ja "valvontaa", että kaikilla olisi hyvä olla.

Meillä tytöt tekee osuutensa hienommin, kuin mihin oli etukäteen varautunut. Joskus nurisevat ulos viemisestä, mutta aika harvoin. Jokainen meidän perheestä ulkoiluttaa Saimia, antaa ruokaa, vaihtaa vettä, leikittää, opettaa, rapsuttaa, pesee ja pussailee. Mini lähettelee kaiken maailman Instavideoita koiran tassujen hoidosta. Saimilla kutittaa tassuja usein eikä oo vielä löydetty selvää aiheuttajaa ja on ihanaa, että tytötkin näistä jutuista niin koittaa huolehtia. 

Semmosta tänään. Pikkulikalla alkaa turkki olla turhan pitkä kirjoittajan makuun. Menee jo epäsiistin puolelle, mutta nämä viime aikojen pakkaset ei oikein houkuttele lyhentämään. Otsatukkaa on pariin otteeseen pitänyt vähän napsia, että silmät näkyisi edes vähän. Omat kuvaustaidot ei meinaa riittää mustan kikkurapään kuvaamiseen ja näissäkin kuvissa olisi terävyydessä toivomisen varaa, mutta siinä missä espanjanvesikoira oli ennen kirjoittajan mielestä hassun näköinen, on Saimi nyt tietysti maailman kaunein. <3

Huh, olipa sanottavaa!

Sannis

Pihistä - Panosta

Otsikko on ehkä hieman harhaanjohtava, koska useinhan tämän otsikon omaavissa jutuissa on esim. asukokonaisuus tai sisustusjuttuja, jotka on samankaltaiset, mutta toteutettu erilaisella rahasummalla. Tässä ei oo nyt siitä kyse, vaan tässä mietin missä meidän perhe pihistelee ja mihin rahaa laitetaan. Meidän panostus ei missään kohdassa oo mitään superkalliita merkkijuttuja, mutta selkeästi on asioita, joihin ollaan valmiita laittamaan rahaa ja sitten taas sellaisia, joiden kohdalla pihistellään. Alla meidän pihistelyjä ja panostuksia ihan random-järjestyksessä.

Tämä kuva ei liity aiheeseen, mutta on maannut luonnoksissa jo kauan :)

PIHISTÄ:

Edullinen ruoka - Ruokaostoksissa valitaan lähes aina kaupan omia merkkejä ja edullisia tuotteita. Ei osteta ikinä esim. kalliimpia lihoja tai leikkeleitä, mutta jauhelihan taas ostan nautana, vaikka se ei ole kaikista halvin. Tietyistä jutuista ruuan "puhtauteen" liittyen pidän kiinni hinnankin kustannuksella. Valmista tai puolivalmistakaan ei tuu ostettua oikein paljoa. Tilaan Prismasta isomman ruokasatsin parin viikon välein, jolloin keräysmaksu tulee edullisemmaksi, kuin heräteostot kauppareissulla. 

Omat kampaamokäynnit - Käyn kampaajalla nykyään vain 0-3 kertaa vuodessa. Useimmiten paikallisella amiksella, jossa homma kestää kauan, mutta on edullista -> leikkaus ja raidat maksaa 53€. Nuorempana kävin joka kuukausi ja maksoin pitkästi yli 100€ kerta. Olisi tosi kiva tukea paikallista yrittäjää ja käydä tutulla kampaajalla joka kerta, mutta tässä kohdassa koen, että on pakko säästää.

Eväät - Otetaan lähes aina omat eväät töihin ja eväs on itsetehtyä ruokaa. Kirjoittajalla on käytössä duunin lounasetuna epassi ja sen turvin tulee käytyä välillä lounaalla. Joskus tulee napattua Thai cube kaupasta (kun eväät unohtuu kotiin). Muuten mennään eväslinjalla. Reissuille lähdettäessä hyödynnetään aina eväitä niin pitkälle, kuin voidaan. Saimin ollessa mukana, ei voida kuitenkaan mennä mihinkään sisälle istuskelemaan ja tuntuu, että on turhaa tuhlata kovin paljoa rahaa ruokaan, joka syödään nopeasti autossa.

Ei take away-kahveja - Mister A harrasti tätä joskus vuosia sitten kirjoittajan mielestä ihan liikaa. Vieläkin saattaa jossain reissulla napata kahvin huoltoasemalta, mutta aika harvakseltaan kuitenkin. Itse en oikeastaan koskaan osta kahvia mukaan. Jos tiedän tarvitsevani kahvia matkalla, otan sen lähtiessä termariin.

Kahvit keitellään kotona.

Autojutut - Ajetaan molemmat edullisilla autoilla. Ne on olleet ostettaessa edulliset ja ovat sen verran vanhemmat, että niitä pystyy vielä itse korjata. Meidän autot siis käynnistyy edelleen vanhaan tapaan avaimilla virtalukosta eikä nappia painamalla :) Ei huollateta autoja korjaamoilla, vaan mister A korjaa itse kaikki mitä pystyy ja melkein kaiken on aina pystynyt, koska on kunnon autovelho. Ei myöskään koskaan pesetetä autoja pesuloissa, vaan hoidetaan se itse omassa pihassa. Ei vaihdeta autoja "muuten vaan" tai siksi koska huvittaa, vaan vasta silloin, kun se on pakollista ja järkevämpää vaihtaa, kuin korjata.

Ja ei, niin paljoa ei pihistellä, että luovuttaisiin toisesta autosta. Kun toinen ajaa neljänkymmenen kilometrin päähän töihin joka päivä ja toisen töihin ei bussit kulje + on kuskattavana välillä koira, ollaan nähty että kyllä me kahta autoa pidetään. Yhteiset ajot ajetaan aina mister A:n autolla, joka kulkee biokaasulla. Vaatii vähän enemmän suunnittelua tankkaamisen suhteen, mutta on huomattavasti edullisempaa, kuin bensa tai diesel. Keväästä syksyyn kirjoittaja hoitaa osan työmatkoista pyörällä.

Remppahommat - Talon mahdolliset remppahommat ja fiksaukset tehdään niin pitkälle itse, kuin vain voidaan. Mister A ja kirjoittajan faija ovat molemmat niin käteviä käsistään, että harvoin tarvii kenellekään soitella. 

Ei lehtitilauksia - Meille ei tule ainuttakaan lehteä erikseen tilattuna. Caravan-lehti tipahtaa postiluukusta silloin tällöin, mutta se taitaa kuulua yhdistyksen vuosimaksuun.

Alkoholi - Alkoholiin meillä menee rahaa hyvin vähän. Muutama kymppi ehkä vuodessa. Kesällä taidettiin ostaa viime vuoden ensimmäiset alkoholit; muutama tökki lonkeroa ja pari olutta. Mister A ei oo koskaan ollut viinamäen miehiä...kesällä saattaa kuumana päivänä juoda yhden huurteisen tai firman pikkujouluissa ottaa muutaman. Kirjoittajankin alkoholit jää nykyään 0-10 annokseen vuodessa. Nauratti kesällä, kun vaunulla illalla istuttiin ulkona ja juotiin yhdet lonkerot.. olin ihan varma, että jengi katsoo pitkään ja epäilee, että me ollaan sellainen perhe, jossa vanhemmat dokaa ja lapset on oman onnensa nojassa :D Kesän jälkeen alkoholiin on tainnut kulua rahaa tasan yhden lahjapullon verran.

Sisustus - Nykyään ei juurikaan tuu osteltua sisustusjuttuja. Viime vuoden aikana taisin ostaa kaksi koristetyynynpäällistä alesta, jouluvalot olkkarin ikkunoihin ja sen pienen poro-koristeen. Ei enää oo vaan tarvetta niin paljon. En ymmärrä ollenkaan Lokki-valaisinten ja harvemmin muidenkaan hienojen design juttujen päälle, joten niihin ei meidän tarvitse rahaa tuhlata. Ja ymmärrän, että design ei monien mielestä oo tuhlausta, vaan sijoitus ja se passaa kirjoittajalle hyvin. Itse oon todennut, että vähän edullisemmallakin voi löytää kestäviä, omaa silmää enemmän miellyttäviä juttuja. Jokainen tavallansa ja sehän just on best, että ollaan erilaisia.

Huonekalut meillä on nyt vuosia pysyneet samoina, lukuunottamatta "uutta" olohuoneen pöytää, joka on siis mister A:n mumman perintöä. Uusi sohva on ollut ostoslistalla jo hetken, mutta siinä missä olin nuorempana "Ostetaan ensin ja maksetaan sitten"-tyyppinen shoppailija, vallitsee nykyään "Säästä rahat ja osta sitten" - henki aika vahvasti. Huomaan, että sohvasäästöön ei oikein hanakasti rahaa siirry, joten ehkä se ei kuitenkaan oo niin pakottava ostos.

Tämän kynttelikön ostin muutama vuosi sitten Ellokselta ja

se on siitä lähtien istuskellut olkkarin senkin päällä syksystä pitkälle kevääseen. 

PANOSTA:

Imuri - Tätä ei toki tarvitse ostaa oikein usein, mutta pääsi listalle, koska jouduttiin ostaa muutama viikko sitten. Kun ostetaan, ei osteta kaikkein halvinta. Sama koskee myös muita kodinkoneita. Ei kalleinta, mutta ei myöskään halvinta. Hyväksi todettuja merkkejä ja perusmalleja ilman kaikenmaailman turhia härpäkkeitä. Mister A on hiukonut varrellista rikkaimuria jo muutaman vuoden ja sellainen nyt joulun aikaan hommattiin rämän normi-imurin tilalle. Kirjoittajan mielestä oli turhan kallis, mutta taivuin, koska mietin, että nythän imurointi täytyy olla sitten mister A:n hommia. Onhan sillä nyt oma imurikin, joka sopivasti osoittautui kirjoittajan tooooosi hentoisille ranteille vähän painavaksi :D

Kulmien fiksaus - Käyn lähes joka kuukausi värjäämässä ja siistimässä kulmakarvani. Toki, en tiedä pitäisikö tämä olla Pihistä-listalla, koska tämäkin hoituu hiustenlaiton tapaan amiksella ja hinta on 9€/kerta. Tämän tekisin enemmän kuin mielelläni salongissa, jossa on rauhallisempaa ja enemmän luxus-fiilistä, mutta nopeasti ja hyvin tämä hoituu amiksellakin. Koskaan ei oo lopputuloksessa ollut moittimista.

Lasten harrastukset - Lasten harrastuksista ei pihistellä. Neljätoistavee saa ratsastaa jos haluaa ratsastaa ja mini saa pelata futista jos haluaa pelata futista. Molemmille hommattiin myös nopsasti laskettelukamat, kun se alkoi kiinnostaa ja päivitetään niitä sitä mukaa, kun tarve on. Tottakai mietitään tarkkaan milloin ja mistä välineitä ostellaan, mutta jos harrastaminen kiinnostaa, pihistetään sitten jostain muualta ja tsiigaillaan FB-kirppareita + alennusmyyntejä, että saadaan kausimaksut ja vermeet hommattua.

Tytöt ymmärtää itsekin, että harrastukset on hintavia. Neljätoistavee ei juuri koskaan mitään ylimääräistä pyytele. Monesti menee niin päin, että kirjoittaja kyselee, tarvisko jotain uutta ja onko jotain mennyt rikki. Mini taas toivoo kaikenmaailman vehkeet ja härpäkkeet, mutta on myös valmis laittamaan niihin omia rahoja. Monesti jos sanotaan, että pitää odottaa tilipäivään, avaa oman lompakon nyörejä, että saa haluamansa nopeammin. 

Näille kahdelle hommataan kypärät ja vermeet, kun tarvetta on.

Vaatteet - En osta kalleimpia, mutta ostan herkästi kun tarvetta on. Vähän sama, kuin harrastusvälineiden kanssa… niiden ei tarvi olla hienointa ja mahtavinta, mutta ne pitää olla kunnossa; sopivankokoiset ja asiaan soveltuvat, että kiinnostaa tehdä jotain. Elämä on ärsyttävän hankalaa jos ei oo tilanteisiin sopivia vaatteita. Ostan vaihtelevasti edullista ja keskihintaista. Usein tilaan ja käytän hyväksi alennuskupongit ja -myynnit.

Vanhemmiten on hutiostosten määrä vähentynyt huomattavasti, kun oon oppinut mitä materiaaleja ei kannata ostaa. Harmittavan usein on vaatteet kuitenkin huonolaatuisia tänä päivänä. Nykyään jos osuu kohdalle vaate, joka menee ensimmäisen viiden käytön aikana rikki, teen reklamaation ja aina on asia hoitunut hyvin. Ennen jäin vain harmittelemaan, että olipas huonoa laatua ja paska mäihä ja sinne meni rahat turhaan.

Ulkona syöminen - Syötiin ennen, vuosia sitten ulkona usein. Nuorempana, ennen tyttöjen syntymää haettiin take awayta iltaisin viikoittain ja välillä useamman kerran viikossa. Tyttöjen ollessa pieniä käytiin syömässä eri paikoissa viikoittain. Nykyään ei haeta ruokaa oikeastaan koskaan kotiin ja ulkona syöminenkin on harventunut huomattavasti, kaiken kaikkiaan ehkä kertaan kuukaudessa.

Siinä missä ennen käytiin usein koko perheellä syömässä keskihintaisissa paikoissa ja valittiin listalta aina burgerit, koska ne on edullisimmat, käydään nykyään pari kertaa vuodessa mister A:n ja ystävien kanssa herkuttelemassa vähän pidemmän kaavan kautta. Silloin varaudutaan siihen, että voidaan tilata useampi ruokalaji. Ja mister A ottaa edelleen burgerin :D  Tottakai tyttöjenkin kanssa käydään edelleen syömässä, mutta kerrat on harventuneet huomattavasti ja silloin kun likat tulee mukaan, mennään paikkoihin joita tytöt toivoo. Ne on useimmiten niitä edullisempia pikaruokapaikkoja. Toki.. eipä mikään nykyään liian edullista ole.

Tällä systeemillä saadaan panostettua ulkona syömiseen kaikista eniten. Likat pääsee välillä vähän herkuttelemaan toivomiinsa paikkoihin ja sitten välillä taas aikuiset saa istua rauhassa ja nauttia ruuasta vähän pidempään ilman, että tytöt hoputtaa vieressä lähtemään, koska on tylsää. Ennen kirjoittajalla oli usein huono omatunto ulkona syömisestä ja rahan tuhlaamisesta. Nyt on toisin, vaikka rahaa menee aikuisten dinnerireissulla vähän enemmän, kuin ennen koko perheen retkellä. Nyt kun reissuja on vähemmän ja ne hoidetaan hyvällä systeemillä, saa syömistilanteista nauttia niin, että koen saavani rahalle riittävästi vastinetta. Seuraavana taitaa olla listalla neljätoistaveen toiveesta Vaasan uusi korealainen ruokapaikka, jossa osan ruuastaan saa grillata pöydässä itse. Se reissu taidetaan hoitaa reilun kuukauden kuluttua, kun neljätoistaveestä tulee viistoistavee.

Juusto ja tuoreet kasvikset - Suurin meidän ostamista ruuista on tosiaan edullisinta Rainbowta, mutta juustoon vähän tuhlaan, että saan 5% kadettia täysrasvaisen tilalle. Toki, syön justoa niin vähän, että taitaisi olla sama vaikka heittäis sitä samaa arkijuustoa leivän päälle, mitä muutkin perheenjäsenet, koska onhan se nyt sata kertaa paremman makuista. Raejuusto pitää olla Kesoa. Edullisemmat ei oo kirjoittajan makuun. Nyt itseasiassa vähän naurattaa tässä listalla tämä "Juusto". Aivan kuin puhuisin joistain hienoista pitkään ikääntyneistä hollantilaisista herkkujuustoista enkä nuivasta viiden prossan kadetista :D

Vaikka tuoreet kasvikset on talvella kalliimpia, ostan niitä aina. Toki vähän tsiigailen, mikä sortti milloinkin on edullisinta, mutta kerään niitä ostoskoriin ja pilkon syötäväksi surutta vuoden ympäri.

Herkkujuustoja tulee ostettua superharvoin. Aurajuusto on meillä useimmiten ostettu "erikoisjuusto". Se on allekirjoittaneen ja neljätoistaveen herkkua ja maistuu toki muillekin meillä. Kuva on syksyltä, kun istuttiin iltaa ystävien luona. 

Tämmösiä juttuja tuli nyt mieleen. Varmasti näitä olisi vielä lisääkin. Saa nähdä jos tulee mieleen vielä toisen postauksen verran. Mihin teillä panostetaan ja missä taas pihistellään?

Sannis

Piparijuustokakku

Hipsuttelin eilen illalla jääkaapilla ja vaikka olin just syönyt iltapalan, etsin joulusta jääneitä suklaita. Tänä vuonna ei ostettu jouluksi kotiin mitään suklaata, mutta tottakai sitä (onneksi) saatiin lahjaksi. Pyhien jälkeen jemmailin herkkuja, mutta yllätys yllätys, oon iltaisin kollannut niitä kätköjäni. Nyt olisi kyllä ihan hyvä aika lopettaa kollaaminen. Pitkät migreeniputket pompauttaa aina painoa ylöspäin ja niin kävi nytkin syksyllä. Olisi siis enemmän kuin aiheellista jättää suklaat muille.

Toisin kuin suklaata, pipareita meillä ei jäänyt joulusta ainuttakaan yli, mutta jos teillä sattui jäämään, niin nehän voisi jemmata vaikka Suklaapossun piparijuustokakkuun. Meillä varsinkin neljätoistavee tykkää juustokakuista ja halusi sellaista tehdä joulun kahvipöytään. Tehtiin ensimmäistä kertaa liivatteeton versio. En todellakaan oo mikään leipurimestari ja kerran onnistuinkin saamaan liivatteen klönteiksi kakkuun. Jotenkin sen jälkeen oon pelännyt, että pilaan kakun samalla tavalla, joten liivatteeton versio sopi nyt hyvin ja olikin ihan tosi helppo.

Kirjoittaja pitää eniten raikkaista, sitruksisista mauista juustokakuissa, mutta kyllä tämäkin oikein hyvin kelpasi :) Tästä voisi hyvinkin tehdä version myös Oreoilla ja sellaiseenkin löytyi Suklaapossulla ohje. Pipariverion ohje on blogin reseptimuistiossa. Selainversiosta se löytyy sivun oikeassa reunassa, mobiilissa ihan sivun alareunassa. Muistioon kerään reseptejä, joita hyvin kärsimätönkin leipuri pystyy toteuttaa. Jokunen ruokareseptikin sieltä löytyy. Ehkä niitä voisi lisäillä enemmänkin.

Mukavaa päivää!

Sannis

Alku

Viime vuoden viimeiseltä päivältä taltioitui tasan yksi kuva. Ulkotuli meidän pihassa. Flunssa verotti vielä tosi kovasti ja vietin uudenvuoden aaton visusti keittiön ja sohvan välillä. Mister A ja mini lähtivät makkaranpaistoon ja raketteja tsiigailemaan kamujensa kanssa. Me tehtiin neljätoistaveen kanssa pitsaa ja perunasalaattia ja opeteltiin lukemaan Tarot-kortteja. Saimi ei onneksi pelkää raketteja, joten saatiin olla ihan rentsinä kotosalla. Mini ja iskä kotiutuivat kymmenen maissa minin kamu mukanaan, joten lapset petasivat yhden ylimääräisen pedin minin huoneeseen kirjoittajan jo nuokkuessa sohvalla :) Vuoden vaihtumiseen asti sinnittelin ja sen jälkeen hipsin nopsasti peiton alle.

Tämä vuosi on alkanut kylmästi. Siitäkään ei oo oikein paljon kuvien muodossa olevaa todistusaineistoa. Yhden kuvan napsaisin puhelimella kotikadulta. En muista, koska viimeksi olisi kolmenkymmenen asteen pakkasia ollut. Nyt mentiin niissä lukemissa useampi päivä ja kyllä sitä helpotuksesta sai huokaista, kun eilen lauhtui. Saimikaan ei enää tarjennut ulkona vuodenvaihteessa ostetuista tossuista huolimatta ja vanhan talon putket reistaili jo useampaan otteeseen. Onneksi ei mitään suurempaa vahinkoa sattunut, mutta neljä kertaa mister A sai sulatella putkia. Muutamassa minuutissa alkoi vesi juosta joka kerta, joten ei onneksi mitään ikijäätä niihin ollut ehtinyt muodostua, mutta kyllä sitä jo ehti vähän miettiä, kuinka kalliiksi tulee jos jotain paukahtaa hajalle. Mister A:n autokin vähän valitteli kylmää. Kirjoittajan pikkupirssi taas liikkui ja kävi ilman onkelmia.

Sähkön hinta nousi yhtenä päivänä niin korkealle, että taisi olla ennätyslukemia. Kirjoittajalla tulee sähkösopimuksista jauhaminen jo korvistakin pihalle. En ymmärrä miten se herättää niin paljon tunteita. Sen toki ymmärrän, että hintoja seurataan, mutta tämä aihehan aiheuttaa nyt jäätävää kuittailua puolin ja toisin. Some on täynnä kaikenlaista "No niin… kyllä nyt sitte pörssisähköläisiä naurattaa" ja "Voi voi, kylläpä harmittais olla kiinteällä sopimuksella nyt matkassa" - tyyppisiä juttuja. Miksi tämä aiheuttaa niin paljon vahingoniloa? Jengiä harmittaa aina silloin, kun toisen sopimus on edullisempi, että pitää sitten aukoa päätänsä, kun tilanne on toisin päin? Ja jep.. harmitontahan toi on, mutta on pistänyt silmään viime aikoina pahasti.

Viime vuoden toisiksi viimeisenä päivänä käytiin dinnerillä ystävien kanssa juhlistamassa mister A:n nelikymppisiä. Omalla listalla oli tällä kertaa tattikeitto ja kuhaa. Jälkkäriksi jaettiin mister A:n kanssa creme brulee ja limepiirakka. Sen verran hyvvää oli, että haaveilen jo pääseväni pian uudelleen saman pöydän ääreen.

Semmoset sekalaiset stoorit tälle päivälle. Nyt Saimin kanssa lenkille ja sitten töihin. Vähän oon tässä aamusta jo näpyttänyt konehommia. Illalla on Kiinteytys-Pilates-Äänimaljarentoutustripla ja kaikennäköstä muuta hommelia. Vähän jännittää vielä äänen puolesta. Viime viikolla meni rauhalliset ohjaukset suht ookoo, mutta tänään on taas perusjumppaakin ja kolme ohjausta peräkkäin. Saa nähdä. On kyllä kumma lentsu, kun kolmen ja puolen viikonkaan jälkeen ei oo ääni normaali ja yskääkin on vielä jäljellä. 

Vuosi 2024 on alkanut.

Sannis