Maanantaikuulumiset

Viikonloppu sujui, kuten odotettua, hyvin rauhallisissa merkeissä. Katottiin vaikka kuinka monta minin valitsemaa joululeffaa, pelattiin lautapelejä ja tehtiin pienet happihyppelyt Saimin kanssa. Jossain kohdassa mini kysyi: "Mitäs me sitten tehtäis loppuilta?" Kysyy samalla tavalla aina silloin tällöin ja kirjoittaja mielestä se on jotenkin niin hellusta. Noi on aina semmosia hetkiä, kun vois viilettää kavereiden kanssa pitkin kyliä ja pikkumimmi kyselee mielummin äitiltä, että mitäs me nyt sitten yhdessä puuhattaiskaan.

Sunnuntaina kuskattiin tyttöjä salille. Kirjoittajalla ei oo mitään asiaa vielä treeneihin, mutta kuskin ja valvojan hommiin lupasin lähteä. Mini on vielä sen verran nuori että meidän salin sääntöjen mukaan pitää olla peräänkatsoja mukana, mikä on mielestäni fiksua. Mini kyllä menee siellä niinkuin vanha tekijä. Ei sekoile eikä hölmöile, vaan hoitaa treeninsä suunnitelman mukaan. Reipas! Silti on itelläkin mukavampi olo, kun ei oo yksin matkassa.

Kuvat on viime vuodelta ja muistelisin, että ehkä lokakuulla otettu. Eilen saatiin vähän tällekin talvelle lunta. Mittari on toki vielä nollassa, joten aika märkää on, mutta otan kuitenkin mielummin räpäskää, kuin ihan pelkkää vettä. Ollaan vähän jännityksellä seurailtu sääennusteita Rukan reissua varten. Toivotaan, että siellä pitelisi pientä pakkasta, niin päästään rinteeseen ja muutenkin ulkoilemaan. Viime vuonna meidän reissulla oli niin kylmä ja aikamoinen myrskytuuli, että pidemmät retket jäi väliin, mutta toivon josko tällä kertaa päästäisiin taas vähän ulkotulille.

Kivaa tätä viikkoa!

Sannis

Häiriö

Marraskuu ei oo kohdellut kirjoittajaa oikein lempeästi. Se toki käy ilmi jo edellisistä postauksista, mutta tämä mennyt viikko tuli migreenin ja stressailun jälkeen kivana kirsikkana kakun päälle. Oikein kunnon syysflunssa iski ja huhhelihuijaa, että oon ollut kipeä. Onneksi kaikista pahin taittui parissa päivässä, mutta kyllä tässä vielä aika sohvapotilaana ollaan.

Kuvat on ainoat, jotka taltioitui kameraan isänpäivältä. Päivä sujui mukavasti. Tytöt oli tehneet ihanat kortit ja hommanneet iskälle suklaata omilla rahoillaan. Käytiin moikkaamassa faijaa eli pappaa ja isäpuolta ei toista pappaa. Illalla sitten alkoi kurkkukipu ja toki ajattelin sen olevan vain joku tilapäinen häiriö, mutta kyllä se alkuviikon aikana kävi selväksi, että olikin vähän suurempi häiriö. Nyt olo on parempi, mutta ei vielä lähelläkään tervettä. Pöh! 

Aika surkea viikko sairastua, koska kalenterissa oli tilaustunteja joka päivälle maanantaista torstaihin. Tosin, onko sitä ikinä hyvää viikkoa olla sairaana? Panikoin heräillen pari yötä, kuinka saadaan kaikki maaliin, mutta kaikki saatiin onneksi hoidettua tavalla tai toisella. Nyt viikonlopulle ei onneksi oo mitään sovittuja menoja, joita pitäisi perua. Etukäteen olin ajatellut, että käytän tämän weekendin lataillen akkuja ja rentoutuen. Nyt ei taida akut latautua ihan toivotulla tavalla, kun keho yrittää keskittyä paranemiseen.

Mister A on tänään duunissa ja jatkaa sen jälkeen pikkujouluhin. Tytöt aikoo lähteä kaupungille käymään. Ite alan olla siinä kunnossa, että jaksan jonkun pienen jutun tehdä kerrallaan.. laittaa tiskit koneeseen tai pyykit narulle. Sen jälkeen pitää sitten taas huilailla. Merkki paranemisesta on se, että alkaa olla hiton tylsää. En vieläkään oo tyyppi, joka jaksaa lojua telkkarin edessä tunteja putkeen.

Mukavaa viikonloppua!

Sannis