Hihittelen täällä itekseni, kun luin edellisen postauksen kielineron kirjoituksia: "the shit the fan". Mitäpä tosta jos nyt yksi sana puuttuu.. sinne tai tänne kuulkaa :D Tää on nyt tällaista kaiken aikaa. Kunnon sumussa mennään ja kirjaimet vaan hyppii verkkokalvolla. Yhdet avaimet oon nyt myös kadottanut ja muutaman päivän hullun etsimisen jälkeen on aika varma, että oon heittänyt ne rikkinäisen avaimenperän mukana roskiin.
Oon kadottanut yhdet avaimet aiemmin elämäni aikana niin, ettei niitä enää löytynyt. Siinä meni kotiavaimet ja pari muuta. Pudotin avainnipun luultavasti Tervakoskelle Puuhamaan parkkipaikalle. Siitä on nyt reilu kaksikymmentä vuotta. Että ei tässä nyt oikein huolimattomia olla oltu, mutta ehkäpä juuri sen takia ottaa vielä enemmän päähän. Kirjoittajalle ei ole normaalia hukkailla kamoja niin että niitä ei enää löydy.
Plääh! Ärsyttää!
Viikonloppuna pystyin tehdä osan sovituista jutuista, osaa en. Lauantai-illan nelikymppiset jouduttiin jättää välistä, koska se tuntui aivan liian heavylta jutulta näissä oloissa ja pelkäsin, että se huonontaa tämän viikon työmahiksia. Tytöt ja Saimi oli mumman luona yötä ja sain otella illan ihan iisisti kotona.
Kaupungille tein jopa kaksi rauhallista visiittiä ja kaivoin kamerankin naftaliinista. Ajattelin, että se saattaisi vähän piristää. Ehkä piristi vähän. Mihinkään kaupoille ei tullut mieleenkään lähteä pyörimään, mutta kävin ystävän kanssa kahvilla ja toisena päivänä käytiin mister A:n kanssa aamiaisella. Kahvi oli ok, koska oli rauhallista, mutta aamiaisella en erityisesti nauttinut olostani. Ihmisiä oli paljon ja tunsin oloni kaikella tavalla epämukavaksi.
Migreeni on yhtä mössöä nyt.. ei enää tiedä mistä kohtaus alkaa ja mihin päättyy. Päättyiskin!! Jonain päivänä on parempi ja jonain pahempi. Koko ajan on joitain oireita. Mulla on kaksi erilaista reseptiä, joista toinen lääke on epämukavampi, mutta tänään kokeilen nyt sitä. Eilen en joutunut ottamaan lääkettä ollenkaan, joten nyt uskallan vaihtaa toiseen sorttiin. Laitan kaikki sormet ja varpaat ristiin, että tämä katkaisisi tämän jo parin kuukauden pituiseksi venähtäneen kierteen. Takataskussa on vielä yksi kikkakolmonen, joka kolme vuotta sitten katkaisi tällaisen pitkän putken. Se vaatiin yhteyttä lääkäriin ja tuntuu ärsyttävän suurelta suoritukselta. Saa nähdä!
Lokakuu on startattu. Ei parhaissa merkeissä ollenkaan, mutta syksyn värit ja ystävien olemassaolo kyllä ilahduttaa tänäänkin. Nyt alan valmistautua töihin. Olisi pitänyt aloittaa jo puoli tuntia sitten, mutta näillä mennään nyt :)
Kivaa viikkoa just sulle!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3