Talvivaunuyö

Pitkälle ehti jo marraskuu ennen kuin pääsin blogihommiin. Puolessa välissä jo mennään kohta. Tänä vuonna marraskuu onkin erityisen mukava. Tulossa on tälle kuulle yksi parin päivän koulutus, jota odotan mielenkiinnolla ja sen jälkeen vielä talviloma. Aika väsyksissä oon edelleen. Yhtenäinen migreeniputki onneksi katkesi eikä oireita oo nyt ollut päivittäin, mutta muutama päivä aina siellä täällä kuitenkin ja se tekee väsyä. 

Kirjoittaja inhoaa väsynyttä olotilaa. Kaikki mikä hidastaa menoa tai vähäkään laskee suorituskykyä, ärsyttää ihan huolella. Rakastan sitä, kun keho ja mieli on normaalissa voinnissa ja hommat rullaa, kuten kuuluu. Sitäpä ei tietysti voikaan olettaa, että aina olisi täysin iskussa, mutta toivoahan toki voi :)

Viime viikolla satoi Vaasassa yhtäkkiä lunta ihan hitsisti. Harmi ettei oo kuvaa siitä muistoksi. Se oli marraskuun ensimmäinen päivä, keskiviikko ja lunta tuli koko päivän niin, että iltapäivällä sitä oli jo polveen saakka, kun kahlasin miniä vastalle koulun jälkeen. Saimi oli aivan innoissan. 

Lumi pysyi maassa vielä torstain ja perjantainkin, mutta lauantaina satoi vettä koko päivän ja sunnuntaina lumesta oli jäljellä enää joku kasa siellä ja toinen täällä. Oltiin luvattu minille ja kamulle pieni vaunureissu, joten vesisateesta huolimatta startattiin lauantaiaamuna.

Ajeltiin Kalajärvelle Peräseinäjoelle. Vettä satoi tosiaan lähes koko päivän ja saatiin istua vaunussa sisällä. Mini ja kamu pelasivat Monopolya ties kuinka monta matsia ja me mister A:n kanssa tsiigattiin Virgin Riveriä Netflixistä. Otettiin myös muutama matsi Kummitusportaita koko porukalla.  Illaksi oli varattu sauna ja sitä ennen onneksi sade hellitti niin, että päästiin vähän ulkoilemaan. Vaaleanpunainen kuva on lauantai-illalta. Auringonlasku värjäsi maiseman aika makean väriseksi. Tuuli oli niin kova ja kylmä, että se meni luihin ja ytimiin saakka talvivaatteista huolimatta.

Saunasta mini ja kamu kävivät lumessa vaikka kuinka monta kertaa. Siinä vaiheessa lunta oli vielä jonkin verran jäljellä. Sauna ei yleensä oo meidän ykkösjuttu ja monesti jätetään se väliinkin, mutta tällä kertaa olin tosi tyytväinen, että varattiin yksityisvuoro. Huonolla kelillä se muodostui päivän pääohjelmanumeroksi ja lapset oli ihan tärinässä.

Sunnuntaina lumi oli jo vähissä ja vettä tiputti taas aamusta. Päästiin kuitenkin luruja tekemään ja jäitä heittelemään ja aurinkokin näyttäytyi pilven takaa. Kalajärvellä caravan-alueen ympäristö on tosi kiva ja viihdyttiin ulkona hyvä tovi, vaikka sää ei ollut paras mahdollinen. Kotimatkalla stopattiin vielä Seinäjoella Tokmannissa lasten toiveiden mukaan.

Ensimmäinen talvivaunuyö on nyt takana. Pakkasta ei juurikaan ollut, mutta tuuli oli jäätävä. Vaunussa oli tosi tasainen lämpö eikä yhtään kylmä. Olin varautunut, että pitää ehkä nukkua pipo päässä ja laitoin illalla pitkähihaisen päälle. Yöllä heräsin ottamaan pitkähihaisen pois, koska lämpötila ei ollut yhtään sen matalampi, kuin normaalisti kotonakaan. 

Keli oli sen verran märkä ja rapainen, että tosi tarkka sai olla ettei koko vaunu olisi ollut ravassa. Housut ja takit kuivui yön aikana, mutta litimärät hanskat oli litimärät edelleen aamulla ja vähän ahdasta oli, kun siellä täällä roikkui vaatetta kuivumassa. Yhden yön retket on vähän raskaita. Kuitenkin pitää vaunu pakata ja purkaa lähes samalla tavalla, kuin pidempääkin reissua varten ja jotenkin se on aika paljon yhtä yötä varten. Loma-aikojen ulkopuolella päivät on kuitenkin vähissä, koska mister A on perjantaisin aina iltaan saakka töissä. Kiinnostaa kyllä kuitenkin tehdä joku retki myös hyvällä talvisäällä. Sellaisella, kun on vähän lunta, aurinko paistaa ja pikkupakkanen kipristelee nenänpäätä.

Sannis