Viime viikolla Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Viikon verran kaikki somet ja uutiskanavat on olleet täynnä tätä sotaa enkä oikein pysty ottaa informaatiota enää vastaan. Tuntuu niin pahalta. Tuntuu, että nyt ollaan jo niin lähellä. Tuntuu, että nyt ei enää millään voida selvitä loppuja elinvuosia kunnialla. Tuntuu aivan liian paljolta miettiä kuinka meidän lasten käy. Tuntuu siltä, että tyttöjen ei missään nimessä kannattaisi enää tehdä lapsia, koska väistämättä mennään kohti pahaa.
En oo nyt muutamaan päivään lukenut asiasta juurikaan ja oon klikkaillut Facebookissakin useampaan otteeseen "Näytä vähemmän tämänkaltaisia julkaisuja", mutta tottakai somepostauksia tulee jonkin verran vastaan. Tuntuu, että tämä on koskettanut nyt ihan tosi paljon. Ja oikeastaan mulla ei ole asiasta juuri mitään sanottavaakaan, mutta halusin laittaa tilanteen tänne muistiin.
Kuvatkaan ei liity asiaan mitenkään. Mutta ei mulla toki olisi mitään paremmin sopivaakaan ollut...Koska minkälaisia kuvia kuuluu laittaa sotaa koskevaan postaukseen? Miten sitä voisi edes käsittää, minkälaista on sota? Tuntuu siltä, että tekisi mieli huutaa jollekin, että: "Poikki poikki! Nyt tää elämä ei oo enää hauskaa ja otetaanpa alusta." Eipä vaan taida olla mahdollista.
Mietin tässä nyt kovasti julkaisenko tätä ollenkaan. Eihän tässä mitään asiaa ole ja tuo vain turhaan taas asian mieleen, mutta taidanpa kuitenkin julkaista. Otsikko on sen verran kertova, että voi skipata jos ei halua aiheesta lukea. Oon omassa somessa keskittynyt ihan muihin asioihin, mutta sekin tuntuu välillä vähän hassulta. Että saako sitä nyt elellä tässä vain normaalisti, vaikka melkein naapurissa tapahtuu kauheuksia. Ja hitto tapahtuuhan niitä joka päivä jossain. Huuuuh, joskus tää maailma on vaan niin liikaa.
Yli paljon tsemppiä!
Terkuin, Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3