lauantai 11. helmikuuta 2017

Update #vähemmäpullaa


Miten pullan vähentäjillä sujuu?

Täällä aivan hyvin. Oon harjoitellut kohtuuta ja kieltäytymistä. Vieläkään en myönnä olevani millään kuurilla, mutta silti on jotenkin helpompi ajatella, että mennään jaksoissa. Tokihan herkkujen vähennys on koko elämän projekti, mutta koko elämä tuntuu ihan liian pitkältä. Maaliskuun loppu on paljon lähempänä ja sinne asti me nyt vain asiaa ajatellaan. Ajatellaan sen jälkeen sitten taas vaikka toukokuun loppuun :) Haaste on nyt kestänyt reilun kuusi viikkoa ja huomattavasti on kyllä herkut vähentyneet. Ollaan kaffiteltu smoothien, pähkinöiden ja sokerittoman pannarin parissa ja pilkottu hedelmiä pullan tilalle.

Niin, että miten niitä herkkuja yhtäkkiä tuli kuvioon niin paljon? No, oon nyt analysoinut tiukasti asiaa näin -> Jokaisessa raskaudessa oon saanut älyttömän määrän kiloja, jotka sitten Annukan ja Tommin synnyttyä pudotin. Aamun syntymän jälkeen menikin hommat solmuun. Henkinen ja fyysinen stressi nousi liian suuriksi ja paino ei pudonnutkaan entisillä konsteilla. Unen ja levon puute yhdistettynä liian suureen kuormitukseen sai muijan kuutamolle ja kroppa meni ihan sekaisin keräten älyttömästi nestettä. Paino saattoi heilahtaa ylös useita kiloja vain muutamassa viikossa. Jonkin ajan päästä en jaksanut enää välittää. Olin muutenkin niin loppu, että heitin hanskat tiskiin. Koska paino ei pudonnut järkevällä syömisellä eikä terveellinen, säännöllinen ruokavalio estänyt puntarin heilahtelua, ajattelin, että voin ihan hyvin alkaa mussuttaa pullaa. En ymmärtänyt ollenkaan, että henkisen lisäksi myös fyysistä kuormitusta pitäisi vähentää. Nyt jälkeenpäin ihmettelen, miten oon pysynyt hengissä. Niin helkkarin huonosti mä voin.

Oon nyt kovasti koittanut pitää huolta, että ruokaa tulisi tarpeeksi pitkin päivää. Syön hyvin säännöllisesti, oon syönyt jo vuosia, mutta hitsin helposti meinaa lipsahtaa liian vähälle ja jäädä se hyvä rasva lisäämättä. Koko ajan pitää tsempata. Se kyllä kannattaa, koska selkeästi huomaa, että energiatasot on kohdillaan niinä päivinä, kun syö suurinpiirtein sen mitä kroppa vaatii eikä silloin tule läheskään niin paljon mielitekoja. Tapasyöjälle on aika usein riittänyt, että illalla mussuttamishimon iskiessä, onkin pilkkonut omenaa tai kaatanut kulhoon jugurttia ja mysliä. Helpompaa, kun ei tarvi kieltää heti kokonaan jos vain valitsee jotain järkevämpää. Pikkuhiljaa voi sitten koittaa päästää tavastakin irti.

Huhhuh, luulis tämän olevan niin helppoa. Kun kerta perusasiat on kunnossa...syöminen säännöllistä ja perusruokavalio hyvinkin puhdas niin ei oo muuta, kuin jättää pois ne ylimääräiset. Niin, yhtä helppoa, kuin muuttaa mitä tahansa pinttynyttä tapaa..tupakan polttoa tai vaikka kiroilua? Helppoa indeed ;D Aika hitsin paljon ajatustyötä vaatii kyllä pitkin päivää, kun pähkäilee mikä on kohtuullista.

Niin, että miten muilla sujuu? Onko uuden vuoden lupaukset vielä voimissaan?

Ja hei, älkää ny vain ruvetko kyttäämään mun syömisiä. En vahingossakaan oo luvannut mitään totaalilakkoa ja aion ihan varmasti syödä kohtapian laskiaispullan, viimeistään ens viikonloppuna. Sitä vaan, että jos söiskin vain yhden. Ettei söiskään neljää. :D

Sannis

2 kommenttia:

  1. Rasvat, ne rasvat. Mä oon niin laiminlyöny niiden syömisen, mutta nyt tuon BC:n myötä ne on tullu kuvioihin, ja niitähän pitääkin syödä yllättävän paljon. Ooks testannu niitä Lidlin protskupatukoita? Mä vedän semmosen välipalaksi heikkona hetkenä. Se mansikka- valkosuklaa on aivan törkeen hyvää! Mä tiedän ettet sä oo protskupatukoiden suurin ystävä, enkä mäkään oo ollu tähän saakka, kunnes löysin noi Lidlin omat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oo kokeilu Lidlin omia. Prismassa on nyt kans aika hyviä, semmosia pieniä sinisiä. En edes muista kenen tekemiä, mutta vaan vähän reilu egen kappalehinta. Pitääpä kokeilla Lidlin omiakin jos ne on kerta toisen antiprotskupatukkamuijan käännyttäny :D

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3