Seinäjoki Camping

No nyt ei kyllä kuvat päätä huimaa, mutta ei auta.. haluan jokaisesta leirintäalueesta ja vaunureissusta jonkin merkinnän blogiin, niin että voin palata näihin sitten myöhemmin. Tällä kertaa kamera oli kotona eikä puhelimeenkaan ollut eksynyt montaa otosta.. erityisen hyviä ei yhtäkään. Meillä oli kuitenkin tosi kiva pikkureissu ystävien kanssa ja taaskaan ei kaduttanut, että lähdettiin.

Seinäjoen matka alkoi toki perjantaina hitusen ristiriitaisissa tunnelmissa. Oli sadellut jo sen verran koko päivän, että perille kun päästiin, oli aika kosteat tunnelmat. Laitettiin vaunu märälle nurmikentälle ja mister A sekä mini kastui molemmat, kun laittoivat vaunua paikoilleen. Sää oli kostea, mutta turhan lämmin, joten vaunussa oli sisällä kuuma. Mini paisteli iltapalaksi meille kaikille voileipägrillillä leivät ja se nosti vaunun lämpötilaa vielä entisestään. Lämmitystä ei viitsinyt laittaa päälle kuivaamaan ilmaa, koska oli muutenkin liian kuuma.

Yöllä oli kosteaa ja kuumaa ja muiden nukkuessa kirjoittaja heräili ja mietti, josko oli virhetikki lähteä matkaan. Puoli neljän maissa ajoi auto meidän auton viereen ja kun tiirailin verhojen välistä, mikä on meininki, näin miehen taskulampun kanssa ja pitkän rivin huntupäisiä naisia menevän huoltorakennukseen. Homma vaikutti sen verran mystiseltä, että hetken mietin mitä hittoa on meneillään ja pähkäilin, tarviiko olla peloissaan. Ilmeisesti porukka kuitenkin vain tuli nukkumaan muutamaksi tunniksi, koska meno hiljeni hetken kuluttua ja aamulla porukka jatkoi matkaansa.

Lauantaina sade taukosi päiväksi ja päästiin haukkaamaan vähän raitista ilmaa. Saimilla kutisevat ja haavoilla olevat tassut vaivasi sen verran, että oikein paljon typy ei kävellyt, mutta hengailivat flunssaisen teinin kanssa sitten enimmäkseen vaunulla. Me muut etsittiin pari geokätköä ystävien kanssa, jotka saapui paikalle aamupäivästä ja grillailtiin vähän lounasta, kun nälkä yllätti. Selvittiin ilman sadetta pitkälle iltapäivään saakka.

Kun sade alkoi, se tosiaan alkoi. Satoi aivan kaatamalla yöhön saakka. Noin kova sade tulee yleensä kuuroina, mutta tällä kertaa "kuuro" kesti tunteja. Leirintäalueella oli isompi grillikatos ja siellä me pideltiin sadetta ja grillailtiin iltapalaa pitkän aikaa. Mini viihtyi hyvin meidän aikuisten kanssa ja kertoili juttujansa. Kun oltiin saatu vatsat täyteen, jatkettiin vielä ystävien asuntoautoon höpöttelemään ja nukkumaan mentiin hyvissä ajoin. Lauantai oli huomattavasti viileämpi, kuin perjantai ja kirjoittajakin sai yllättävän hyvin nukuttua.

Aamulla herättiin auringon paisteeseen ja istuskeltiin vielä puoleen päivään saakka "leirissä" samalla, kun hissukseen keräiltiin tavaroita kasaan. Janican ja Teron kanssa ollaan tehty jo useampi vaunu/autoreissu eikä vielä koskaan oo mennyt mönkään. Aina sanon, että ihmiset, joiden kanssa on helppo olla, tekee mut onnelliseksi ja niin se vain on. Me ei esimerkiksi yleensä etukäteen suunnitella mitään suurensuuria yhteisruokia tms. vaan molemmilla perheillä on omat jutut ja sitten syödään ja kahvitellaan niin, kuin parhaiten sopii ja tasaillaan eväitä tilanteen mukaan. Ihanan rentoa.

Seinäjoen leirintäalue oli aivan mukava. Vessat ja huoltorakennus oli uudet ja ihan siistit. Uimapaikka oli vähän kyseenalainen ja koska sauna oli koko illan varattu, ei tarvinnut edes miettiä, viitsiikö lähteä kastautumaan. En usko, että olis viitsinyt. Sauna näytti ulospäin siltä, että oli varmasti oikein siisti.

Vaikka uimaan ei päässyt, oli alueen vierellä virtaava pieni koski tosi kivaa katseltavaa ja alueen ohi kulki mukava kävelyreitti. Kävelyreitti oli yleinen ja reittiä pitkin kulkikin pyöräilijät, lenkkeilijät ja koiran ulkoiluttajat. Leirintäalue ei siis ole suljettu. Myös saunassa taisi olla tilauksia "ulkopuolelta", koska se oli tosiaan varattu koko illan ja alueella yöpyjiä oli meidän lisäksi kuitenkin vain pari. 

Seinäjoki Campingiin en lähtisi ehkä silloin jos aikeena on viettää aikaa leirintäalueella. Jos taas on tarkoitus viettää pieni kaupunkiloma Seinäjoella, menisin ehdottomasti uudelleen.

Sannis