Täytepostaus

Torstai. Kirjoittajan päässä on nyt about viikon soinut repeatilla: "Kuulin, että sul on häitä pidelly, mä luulin, et oisin siinä ite nyt sun kaa, mut sut saa joku kuka olikaan fuckin' Antti Järvinen.." Oon vielä vahvistanut korvamatoa ottamalla biisin yhteen jumppaan mukaan ja kuuntelemalla sitä myös työmatkoilla. Aivan hyvä biisi, eipä siinä mitään. :D

Nyt mietin, mitä kirjoittaisin. Oli semmonen olo, että haluaisin postata jotain, mutta ei taida olla mitään ihmeellistä kerrottavaa. Kuvakin on arkistosta eikä todellakaan tästä hetkestä. Kesän rippijuhlien ruusuja. Kesästä ei enää muuta ookaan jäljellä, kuin kuvat ja muistot. Syksy on tähän mennessä ollut lämmin. Vasta viime päivinä on tuntunut tuuli viileämmältä ja parina päivänä oon laittanut hanskat käteen pyöräillessä.

Jossain aiemmassa postauksessa mainitsin terapiasta. Vuoden jakso on nyt alkanut ja siitä oon kyllä todella innoissani. Aiemmin se on tuntunut liian suurelta ponnistukselta; käydä kerran viikossa tapaamisessa ja laittaa hommaan iso summa rahaa. Nyt, ainakin vielä näin alkuun, oon hyvin motivoitunut enkä ollenkaan ajattele, että kerran viikossa tuntuu raskaalta. Rahan menonkin oon nyt ajatellut niin, että yritän nipistää jostain muualta, koska tämä on satsaus muhun itseeni, jonka todellakin uskon olevan erittäin tärkeää. Toki ymmärrän, että sekin hetki vielä tulee, kun ei jaksaisi lähteä tai laskun maksaminen rasittaa, mutta kaiken kaikkiaan luulen, että nyt on oikein hyvä hetki ryhtyä tähän hommaan.

Kyse on Kuntoutuspsykoterapiasta, josta Kelan sivuilla sanotaan näin:

"Kuntoutuspsykoterapian tavoitteena on edistää kuntoutujan työ- ja opiskelukykyä sekä tukea opintojen edistymistä, työelämässä pysymistä ja työelämään siirtymistä tai sinne palaamista."

Kirjoittajan terapia on kongnitiivista käyttäytymisterapiaa, josta käyttäytymisterapiat.fi-sivustolla kerrotaan esim. näin:

"Kognitiivinen käyttäytymisterapia on terapiamuoto, jolle on tyypillistä järjestelmällinen, tavoite- ja asiakaskeskeinen toiminta. Perustavaa laatua siinä on oletus, että inhimillinen käyttäytyminen laajimmassa merkityksessän on perimän ja ympäristön vuorovaikutukseen perustuva suhde, johon kuuluu ajatukset, tunteet, toiminta ja fysiologiset reaktiot, jotka ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään. Ihmistä hoidetaan kokonaisuutena. 

Kognitiivisen käyttäytymisterapian tarkoituksena on usein parantaa ihmisten itsehallintaa ja -hoitoa antamalla ja opettamalla uusia valmiuksia ja taitoja. Tämä voi sisältää esim. uusien toimintatapojen omaksumisen (toimiminen luottaen paremmin omaan itseen), uusien tunteensäätelytapojen oppimisen (eläminen ilman jatkuvaa ahdistusta ja pelkoa tai masennusta), uusien ajattelutapojen omaksumisen (myönteinen suhtautuminen omaan itseen ja muihin ihmisiin) tai terveysriskien ja sairauksien hoitotapojen omaksumisen ja hallinnan (kipujen vähentäminen, liikalihavuuden tai kohonneen verenpaineen hoito)."

Kolme kertaa on nyt takana ja monen monta kertaa edessä. Kerron jossain vaiheessa kuinka homma edistyy. Tällä hetkellä ollaan tottakai aivan alkutapaileella vielä. Ekalla kerralla juteltiin perheestä; nykyisestä sekä siitä perheestä, jossa kasvoin. Sain kotitehtäväksi laittaa rastia ruutuun omaa oloa käsittelevissä kysymyksissä. Pisteet kyselystä oli kuulemma aivan hyvät. Huomasin itsekin, että moneen kysymykseen olisin joskus vastannut toisella tavalla, tavalla joka olisi ehdottomasti tarkoittanut huonompia pisteitä. Ihana ihan konkreettisesti huomata, että monet asiat on helpompia nyt, kuin joskus ennen. Toisella käyntikerralla tehtiin ongelmaluetteloa ja kolmannella aloitettiin siihen perustuva "kartta".. mietittiin mikä on johtanut ongelmiin ja mitä niistä seuraa. Aivan mielenkiintoista kyllä.

Semmonen täytepostaus. Aika asiapitoinen tais kuitenkin tulla :D

Kivaa päivää kaikille!

Sannis