Alkuvuosi

Helmikuu on kohta puolessa välissä ja alkuvuosi on kyllä rullannut kivasti. Migreeni on vieraillut tänä vuonna tasan kaksi kertaa ja viimeisimmästä kerrasta on nyt tasan kuukausi. Tuntuu uskomattomalta! Ja uskomattoman ihanalta! Yleisolotila on jotain aivan toisenlaista silloin, kun keho on päässyt toipumaan. Kohtausten jälkeen kestää useampi päivä, että kaikki oireet hellittää ja kroppa palautuu normaaliksi. Syksyllä kohtausten välissä oli pisimmilläänkin niin lyhyitä aikoja että olin koko ajan sairas ja silti oli tietysti pakko vain vetää normihommat läpi. Vähän niinkuin flunssaisena tai minkä tahansa taudin jälkeen toipilaana yrittäisi suorittaa kaikki tavalliseen tapaan. Se on niin hiton raskasta. Ja vielä raskaamman koko hommasta tekee se, että tietää tekevänsä koko ajan hallaa itsellensä. Kun migreenit on päällä, pelkään koko ajan, kuinka paljon vahinkoa aiheutan keholleni kun en lepää. Mutta kuka voi levätä esim. koko syksyn?! Usein mietin, missäköhän kunnossa esimerkiksi sydän on kaikkien näiden migreenivuosien jälkeen.

Nyt on lauantai. Oon ollut niin innoissani paremmasta voinnista, että otin useamman jumppatuurauksen tälle viikolle. Torstai-aamuna, kun tuntui vähän pahaenteiseltä ohimolla, alkoi kaduttaa. Useamman päivän jumppaputki ei vaan sovi enää, kyllähän kirjoittajan pitäisi se jo tietää. Lähdin aamupäivän kehonhuolto-äänimaljatunnin ohjaukseen vähän jännittynein fiiliksin ja ihmeiden ihme, tunnin jälkeen huonot tuntumat oli poissa. Oliko sattumaa vai olikohan se maljojen ansiota? Oli miten oli, illan vauhdikkaampi setti meni ilman ongelmia eikä ohimotuntumat oo ainakaan vielä palanneet.

Kaikilla viikon jumpilla oli jotenkin tosi hyvä boogie. Nyt on sitten kevyemmän viikon aika. Yritän aikatauluttaa näitä omaan kalenteriin ja pitää niistä vihdoinkin myös kiinni. Koko alkuvuoden on jumpat ja omatkin treenit rullaanneet kivasti ja tämän tehoviikon jälkeen on aika ottaa iisimmin. Sopii oikein passelisti tähän kohtaan, koska lauantai on ollut kirjoittajan ja neljätoistaveen salipäivä, mutt tällä viikolla vietellään tätä päivää Lapualla laskettelun merkeissä. Nyt siis ulkoillaan erittäin kirpsakassa säässä ja toivotaan, että pakkanen hitusen hellittää päivän mittaan. Täällä on tällä hetkellä reilu 20 astetta miinusta. Mini ja kamu odottaa jo malttamattomana rinteeseen pääsyä. Kirjoittajaa vähän jännittää, kuinka kovaa on nenänpäät kohta jäässä.

Alkuvuodesta on ehditty lasketella myös Vaasan paikallisessa. Mini on ehtinyt siis. Kirjoittaja on laskenut viimeksi Rukalla viime vuoden puolella. On myös syöty hyvin… suurimmaksi osaksi kotosalla, mutta yhtenä perjantaina vein ystävän Rosson Pitsantaihin ystävän synttäreiden kunniaksi. Oli aika kiva konsepti ja hyvät pitsat. Leffassakin ollaan ehditty käydä. Mister A:n ja kamujen kanssa tsiigailtiin suomalainen Ohjus-elokuva, josta ei kenelläkään jäänyt oikein mitään sanottavaa :D

Neljätoistavee heitti reissun Helsinkiin luokkansa kanssa. Kuuluvat koulussa Taidetestaajat-ryhmään ja niissä asioissa kävivät kuuntelemassa jonkin konsertin. Ilmeisesti oli oikein onnistunut reissu. Seuraava reissu on jo suunnitteilla. Tälläkin kertaa Helsinkiin ja tälläkin kertaa konserttiin. Edellisellä reissulla oli koulun valitsema keikka, nyt oman maun mukaan K-popia ja elämän ensimmäinen jäähallisetti. Mummu lupasi lähteä seuraneidiksi ja vitsit tuntuu ihanalta, että meidän lapsilla on niin parhaat isovanhemmat. Yhtäkkiä vaan mummu katteli hotellit ja systeemit ja lähtee kaveriksi Hesoihin <3

Pääsiäisen ja vapun aikataulut laitettiin tällä viikolla duunissa lukkoon. Ite mietin, onkohan mister A töissä pääsiäisenä vai pääsiskö silloin tämän vuoden ekalle vaunureissulle. Voi toki olla aika vilipoosta. Ulkona siis. Vaunu pysyy kyllä kivasti lämpimänä. Saa nähdä!

Mukavaa viikonloppua!

Sannis