Hommia

Minillä alkoi joululoma. Eilen, perjantaina oli joulujuhla ja lyhyt päivä koulussa. Sen jälkeen hyppäsivät kaverin kanssa bussiin ja suuntasivat kaupungille joululahjojen ostoon. Tytöt on jo muutamana vuonna halunneet ostaa meille vanhemmille joululahjat ja se on kirjoittajan mielestä tosi kiva juttu. Eivät oo koskaan pyytäneet meiltä rahaa lahjaostoksia varten, vaan laittavat itse tienaamiaan roposia meidän lahjoihin.  Ehdotin, että mitäpäs jos laitetaan paketteihin rajaksi 10€. Meidän lahjat saa maksaa enintään kympin ja samoin ne, jotka ostavat toisilleen. En tiedä pysyivätkö ihan rajoissa, mutta ainakin lähelle ilmeisesti meni. Myös Saimia on paketit odottamassa molemmilta tytöiltä.

Mini on vähän tylsistynyt, koska sää on mitä on. Haluaisi niin kovasti olla ulkona ja touhuta siellä, mutta on kyllä kypsänä kun ei oo lunta. Eipä tuolla sateessa paljoa tekemistä oo. Sen sijaan on tehnyt leipomishommia sisällä ja puuhastellut iskän kanssa autotallissa. Kuvien puiset kynttilänjalat on kaikki minin käsialaa. Niitä ei kylläkään oo tehty omassa tallissa, vaan koulussa puutyötunnilla. Aivan ihania! Eilen ystäväperheen poika kävi tässä meillä ja mister A luki hänen autostaan vikakoodit. Mini tuumasi, että onpa jotenkin outoa, että yhtäkkiä hänen kaverillaan on ajokortti. Jep, se on kyllä tosi tosi outoa. Vitsi, että nämä tenavat kasvaa nopsasti. Minillä itsellään on toki vielä ajokorttiin matkaa, mutta ei kai siihenkään sitten loppuviimein mene, kuin yksi silmänräpäys.

Kuustoistavee on tehnyt jouluapulaisen hommia Prisman kukkapisteellä joulukuun ajan. Oon hänestä(kin) aivan yli ylpeä. Vuoroja on takana nyt kymmenen ja tutuksi on ehtinyt tulla jo Prisman nurkat. On helpompi hakea sitten kesätöitäkin, kun tietää jo vähän missä mitäkin on. Prisma joulukuussa ei oo ihan kaikista rauhallisin mesta, joten tässä on nyt hyvä harjoituksen paikka kuustoistaveelle, joka viettää suurimman osan ajasta koulun ulkopuolella omissa oloissaan hissukseen. Pitkiä päiviä on typy painanut; ensin kouluun ja sitten töihin. Nyt on kymmenen päivän putki menossa. Kaikkina päivinä ei oo sekä koulua, että töitä, mutta ainakin jompaa kumpaa. Tänään oli onneksi koulun joulujuhla, joten seuraavat kolme päivää saa keskittyä duuniin ja sen ulkopuolella on huiliaikaa. Aaton aatolle on merkitty vimppa vuoro ja sen jälkeen saakin sitten odotella tilipäivää.

Kirjoittaja oli itsekin about kuustoistaveen ikäisenä kiireapulaisena kaupoissa töissä. Vähän nuorempanakin jo. Nimenomaan Prismassa kukkia paketoimassa joulun aikaan, kun kerättiin rahaa voimisteluseuran Berliinin reissuun. Olin myös Sokkarilla paketoimassa joululahjoja ja siellä sain välillä olla myös kassalla. Se oli silloin jännää ja kivaa. Siitä sain palkan omalle tililleni. Harmittelinkin silloin, että Sokos lopetti Vaasassa juuri, kun olisin ollut sen ikäinen, että olisin voinut saada ilta- ja viikonlopputöitä sieltä. Sokkari oli nuorelle jotenkin aika cool ja työntekijät, varsinkin kemppariosastolla tuntui aina niin huolitelluilta ja kauniilta. 

Ysikytluvulla oli vähän tavallisempaa, että oltiin jo nuorena töissä. Nyt nuorille ei ehkä niin paljoa oo töitä tarjolla ja asenne työntekoon tuntuu olevan myös usein erilainen. Me oltiin aikanamme ylpeitä ja innoissamme ekoista työpaikoista, oli ne sitten mitä työtä tahansa. Kuustoistavee on kertonut useamman kerran yläkouluaikana, että koulussa on kiusattu ja naljailtu lehtienjakoduunista ja kesätöistä. "Oottekste jotain **tun köyhiä vai?" Toivon, että vaikka oltais maailman rikkaimpia, osattais siltikin opettaa lapsillemme rahan arvo ja se, että itse pitää nostaa pyllynsä penkistä jos haluaa saada asioita tapahtumaan.

Me ostetaan tottakai tytöille kaikki tarpeellinen ja tietysti välillä jotain extraa. Siistiä on kuitenkin se, että aina kun likat tarvivat esim. vaatetta, miettivät ensin onko omalla tilillä rahaa. Juurikin tänään mini tuumasi: "Jos mä saan joululahjaksi rahaa, meen kyllä ostamaan itelleni uudet työhousut, kun nää on kyllä aivan pienet." Ymmärtävät siis, että ei voi vaan olla käsi ojossa ja rahaa ilmaantuu jostain. Tytöt eivät pyydä rahaa oikeastaan koskaan ja vaikka tämä tuntuu jotenkin käsittämättömältä, on se kuitenkin totta. Ennemminkin homma menee niin päin, että minä muistutan, että tottakai me vanhemmat maksetaan esim. housut tai takki jos niille on tarvetta. Tällä systeemillä likat on oppineet käyttämään rahaa tosi hienosti. Ollaankin yhdessä juteltu siitä, että heillä on tulevaisuudessa ehkä vähän helpompaa, kun ovat ihan vapaaehtoisesti opetelleet työntekoa ja oman rahan tienaamista itselleen sopivalla tavalla, vähän kerrallaan. Noilla huutelijoilla se on edessä vanhempana ja saattaakin olla vähän ärsyttävämpää siinä kohdassa sitten. Nyt kuustoistaveen lukioaikana en oo enää kuullut, että olisi kommentoitu typeriä. En tiedä onko se loppunut, vai eikö oo vaan tullut kirjoittajan korviin saakka.

Semmosia hommia ja duunijuttuja täällä. Kirjoittaja itse ei oo ollut duunissa viikkoon ja kulunut viikko on ollut raskas. Oon miettinyt monen monituista kertaa, kuinka paljon mielummin olisin töissä enkä täällä kotona sairaana. Se nyt ei tietenkään johda mihinkään ja aivan turhaa näitä on mielessä pyöritellä, mutta minkäs teet. Mieli kulkee omia polkujaan, varsinkin kun olotila on huono. Vaikkakin oon sitä vuosien varrella oppinut jo paremmin johtamaan. Nojoo..  oikeasti koitan suunnata ajatuksiani iloisiin asioihin ja muistaa niin saakelisti kaiken aikaa, että tässä on suurin osa asioista oikein hyvin. Olotilakin varmasti paranee jossakin kohdassa. Vuoden suurin juhlakin se jo kolkuttelee ovella, joten odotamme, että joulun taika tekee tehtävänsä ja nostaa kirjoittajankin mielen mahdollisimman pian.

Mukavaa viikonlopun jatkoa!

Sannis