Oon jo useampaan kertaan miettinyt, että työn alla oleva kirja olisi hyvä olla itsellä sekä kirjana, että kuuntelumahdollisuutena. Saisi sitten sen mukaan vaihtaa lukemisesta kuunteluun ja takaisin, mikä milloinkin tilanteeseen parhaiten sopii. Fiona Valpyn Mehiläishoitajan salaisuus-kirjan sain jo reilu vuosi sitten joululahjaksi ja se on ollut vielä lukematta. Se passasi loistavasti nyt tähän uuden systeemin kokeiluun.
Homma toimi aivan hyvin. Ainut "ongelma" oli se, että kohtaa piti tietysti vähän etsiä kirjasta kuuntelun jälkeen ja toisinpäin. Viikonlopun aikana sain kuunnella kirjaa viikatessani pyykkiä ja siivotessani vessaa ja sitten sain ottaa kirjan käteen, kun ehdin hetkeksi istahtaa sohvan nurkkaan. Tämä kirja oli tosi hyvä ja oli kiva, että sain luettua/kuunneltua sen aika nopeasti nyt kun oli molemmat tyylit saatavilla.
Mehiläishoitajan salaisuus on fiktiota ja ihan mukavaa vaihtelua kaiken viime kuukausina kuunneltujen realityjen jälkeen. Kirja kertoo Abista vuonna 2017 ja Elianesta toisen maailman sodan aikaan. Abi lähtee alistavan parisuhteen ja sitä seuranneen tragedian jälkeen Ranskaan joogaretriittiin ja päättyy Chateau Bellevuen kartanoon. Eliane työskentelee samassa kartanossa ja liittyy Ranskan vastarintaliikkeeseen sodan tehdessä tuhojaan. Kirja kertoo vuorotellen molempien naisten tarinaa, jotka loppua kohden nivoutuvat yhteen.
Mietin ensin, että en ehkä jaksa lukea mitään sota-ajan juttuja. Yllätys olikin suuri, kun pidin nimenomaan Elianen luvuista eniten. Kuvaukset sodan etenemisestä, sen vaikutuksista ihmisiin ja vastarintaliikkeen rohkeus.. kaikki meni tosi tiukasti ihon alle eikä ollut yksi tai kaksi kertaa, kun pyyhin kyyneleitä. Sota tuntuu tulevan koko ajan meitäkin lähemmäs ja siinäkin mielessä tämä kirja laittoi miettimään. En kuitenkaan ahdistunut liikaa, vaikka paljon tunteita heräsikin.
Mehiläiset ja niiden hoito kulki kirjassa jotenkin tosi makeasti mukana. Samoin kerronta kartanon puutarhasta, sen kasveista ja siitä mihin mitäkin kasvia käytettiin oli kyllä tälle lukijalle mielenkiintoista. Ja ei, en oo ennestään ollut millään tavalla kiinnostunut mehiläisistä tai puutarhanhoidosta, mutta jotenkin tässä kirjailija osasi kuljettaa tarinaa niiden tukemana taitavasti eteenpäin.
Elianen tarina kerrottiin tässä mielestäni paremmin, kuin Abin. Abin oma jäi vähän pintapuolisemmaksi. Kirjan loppu oli ehkä hitusen lattea. En oikein tiedä mitä olisin toivonut, mutta ehkä kuitenkin vähän jotain enemmän. Enemmän tunteita myös lopussa, koska kirja oli muutenkin niitä herättänyt jo niin paljon. Lopun pieni latteus ei kuitenkaan ihan älyttömän suurta miinusta tälle kirjalle tuonut, koska tarina jäi kuitenkin kokonaisuudessaan mieleen.
Ehdin jo kuunnella saman kirjailijan toisenkin kirjan; Sypressisokkelo ja pidin siitäkin kovasti. Niin paljon kuitenkin samanlainen tuon ensimmäisen kanssa, että en ehkä lukisi/kuuntelisi näitä peräkkäin, vaan ottaisin jonkun muun opuksen siihen väliin.
Mehiläishoitajan salaisuutta kyllä suosittelen. Kannattaa lukea!
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3