Tälläkin kertaa päätin tarttua romaaniin, jota BookBeat suositteli. Kaipasin jotain kepeää, jotain aivan omasta elämästä irrallista ja tämä Selja Laakson kirja sai huomion, koska meri…meri kirjan kannessa ja vanha luotsiasema, sekä maininta rannikon karusta luonnosta kirjan kuvauksessa.
Kirjassa juuri valmistunut lääkäri Aava Aholähde ottaa työpaikan vastaan pienen Kellosaaren terveysasemalta ja muuttaa sitä myötä koko elämänsä. Tuntuu, että Aavan elämä onkin ollut jollain lailla vähän holdissa ehkä aina ja aika on muutokselle täysin kypsä. Kellosaarella Aava saa pari uutta ystävää ja elämä saa ihan uudenlaisia sävyjä.
Päähenkilön nyhverömäisyys rasittaa vähän jossain kohdassa, mutta aika lievästi. Kirjan loppu on aikamoisen cheesy jopa allekirjoittaneelle, joka rakastaa onnellisia loppuja, mutta menkööt nyt kuitenkin :D Parasta kaikessa on tietysti naapuri Antti, jonka kohtalo sai tämän lukijan kyynelet tirisemään useampaan otteeseen. Kuvaus merikotkasta ja siitä kuinka Antin ystävä katselee sen menoa lakki kourassa oli kirjan paras kohta.
Siellä missä tuuli tuoksuu suolalta sopi tälle lukijalle tähän kohtaan täydellisesti. Se ei ole suuren suuri romaani. Se ei täytä koko tilaa eikä vie kaikkea huomiota muulta elämältä, mutta on ihan ihana. Kirjan kuluessa ajattelin pariinkin otteeseen, että alkaakohan tämä kunnolla jo pian ja sitten tajusin, että siinähän se tarina kulkee koko ajan. Vähän verkkaisesti, ilman mitään yli suuria käänteitä. Se mikä hetken aikaa tuntui vähän tylsältä tai laimealta, olikin juuri se tämän kirjan ihanuus. Siinä, ettei aina tarvitakaan tämän enempää, tuntui yhtäkkiä olevan koko maailman viisaus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3