Pasilassa

Pasilan pyrähdys oli nopea. Oikeastaan vain yksi päivä, koska lauantai-ilta jäi tosi lyhyeksi ja maanantaina lähdettiin kotiin jo aamujunalla. Pidempään ei toki kirjoittaja nykyään jaksa hotelleissa ollakaan. Nytkin mietin, oisko mielummin pitänyt ottaa AirBnB. Me tykätään aina pienilläkin lomilla ottaa hetken aikaa siihen, että juodaan kahvit ihan omassa rauhassa. Hengaillaan aamusta ja usein myös iltapäivästä hetki kämpillä. Silloin olisi kiva, että olisi sohva ja/tai nojatuoli, jossa istuskella. Hotellin aamiaisetkaan ei tunnu nykyään ollenkaan niin luksukselta, vaan ehkä jopa mielummin söisin aamupalan omassa rauhassani. No joo.. oikein hyvin meni hotlassa tämä lyhyt aika :)

Triplassa oli paljon rauhallisempaa, kuin yleensä. Isänpäivänä taisi porukka olla muissa puuhissa. Meille sopi rauhallisuus hyvin. Leffassa käynti on kirjoittajan suosikkipuuhaa, joten tottakai se otettiin ohjelmistoon. Triplan Biorexin plus-salissa oli tosi kivat pöydät, jotka toi yllättävän paljon lisämukavuutta leffahetkeen. Pieni, mutta iso juttu. Salissa taisi olla yhteensä n. kymmenen ihmistä, joten ei ollut sielläkään ruuhkaa.

Lounaspaikaksi valikoitui Fredde's, joka myös oli Triplassa. Aivan mukavan oloinen paikka, mutta kirjoittajalla sattui pikku moka enkä hoksannut listaa lukiessani, että Arctic pizza sisältää puolukoita, joista en diggaile yhtään. Vähän nolotti niitä plokkailla pois pizzan päältä. Pizza oli niin suuri, että jaksoin vain puolet ja plokkasin loput sitten illemmalla hotellihuoneessa. Mister A:n annos osui paremmin makuhermoon eikä siitä jäänyt mukaan otettavaksi. Kirjoittaja ei niin paljoa harmistu siitä, että ruoka ei oo aina kohdallaan. Onhan se vähän tylsää, mutta tykkään maistella vähän erilaisia juttuja ja joskus ei mee kohdilleen.

En oikein osannut etukäteen hahmottaa, minkälainen matka Veikkaus Areenalle on hotellilta kävellä, vaikka onhan sen ohi ajeltu sata kertaa. Jotenkin yllätyin, kuinka lähellä se todellisuudessa oli ja miten helppo sinne olikaan mennä. Ehkä areenan ympärillä aikanaan vuosia ollut remontti ja tietyö sai sen tuntumaan jotenkin vaikeasti lähestyttävältä? Me siis yövyttiin Scandic Pasilassa Triplan vieressä ja siitä kävelymatka oli ehkä vartti, kun rauhassa mentiin. Takaisin päin tultiin Pasilan aseman kautta, käveltiin reippaammin ja olikohan matka asemalle edes kymmentä minuuttia?

Areenalla oli yllättävän vähän ruuhkaa, vaikka porukkaa oli paljon. Jonot oli hyvin maltilliset ja oltiinkin tosi hyvissä ajoin paikalla, koska haluttiin ottaa varman päälle. Joskus jossain festareilla on seisty vielä jonossa, kun se oma suosikki on jo soittanut ja sitä tilannetta ei haluttu tällä kertaa toistaa. Nyt ehdittiin napata vähän ruokaakin ennen konsertin alkua. Yllätys oli se, että syömiset sai viedä omalle paikalle saakka. Yleensä on niin tarkkoja sääntöjä siitä ettei katsomoon saa viedä ruokaa. Narikka oli vapaaehtoinen. Me jätettiin toki takit sinne ja maksettiin suolainen kympin hinta, mutta myös takit olisi saanut ottaa katsomoonkin. Treffattiin vielä ystävät pikaisesti ennen konsertin alkua ja vaihdettiin kuulumiset.

Konsertti oli hyvä. Uusi laulaja oli hyvä. Yleensä en halua kovin lähelle lavaa keikoilla, mutta tällä kertaa toivoin, että oltais hitusen lähempänä. En tajunnut lippuja ostaessa, että permannolla on istumapaikkoja. Jos olisin hokannut, olisin ehkä ottanut kuitenkin paikat sinne. Toisaalta, me päästiin omalta paikaltamme vähän jaloittelemaan välillä. Ystävät, jotka istuivat permantopaikoilla, kertoivat, että järkkärit viisasivat tiukasti istumaan jos joku koitti nousta ylös. Kauempaakin pääsi kyllä fiilikseen ja yllättäen mister A sai taas kaivaa rouvalleen nenäliinoja, kun uusi laulaja omisti It must have been loven Marie Fredrikssonille.

Maanantaiaamuna lähdettiin aikaisin kotiin. Junamatkat meni muuten hyvin, mutta parin tunnin verran pahoinvointi velloi ihan kunnolla. Alkoi kuin salaman iskusta, mutta onneksi ei tällä kertaa kestänyt oikein kauaa. Hyi hitto sitä oloa. Se on niin kammottava ettei mitään rajaa! Päästin kai verensokerin laskemaan liikaa, joka yleensä on kirjoittajan kuolinisku reissatessa. Luulin, että oon ajoissa syömisien kanssa, mutta sen verran myöhästyin, että evässalaatti ei enää laskenut millään, vaan maistui niin oksettavalta ja jokaisella haukulla tuntui, että ihan just lentää yrjö.

Onneksi junassa oli väljää ja sain siirtyä toiselle penkille istumaan niin, että vieressä oli tyhjä penkki. Tilan tuntu vähän helpottaa ahdistusta. Ja onneksi mukana oli myös karjalanpiirakkaa, jota sain jotenkin natusteltua. Junan pysähtyessä huojuin ovella haukkaamassa happea. Ehdin taas jo miettiä sata kertaa mielessäni, miten voin olla niin tyhmä, että lähden julkisilla yhtään mihinkään, kun selkeästi ainut matkustustapa on oma auto. Ja taas olin ihan paskana siitä etten voi koskaan mennä mihinkään. Yritin kuunnella äänikirjaa, että saisin ajatukset muualle ja laskin minuutteja perille pääsyyn. Olin todella kiitollinen ettei olla esim. kymmenen tunnin lennolla. Yllättäen kuitenkin pahoinvointi antoi periksi ja loppumatka meni aivan hyvin. Mitä nyt olin ihan jäässä, kun aiemmin olin hikoillut vaatteeni tuskanhikeen.

Kirjoittaja on kyllä kuulkaa sellanenkin reissumuija, ettei mitään rajaa :D 

Semmosia viikonloppuhommeleita! Mitäs muut on puuhailleet?

Sannis