Samuli - Pimeydestä valoon oli aivan kuunneltava kirja. Ei siinä taida mitään niin erilaista olla, kuin muidenkaan alkoholistijulkkisten tarinassa, mutta ihmisten kohtalot kiinnostaa aina ja varsinkin siinä tapauksessa, kun loppu on onnellinen. Eihän se Samulin tarina loppu vielä oo, mutta kirjalla on onnellinen päätös. Ja siis onhan tässä tarinassa tosi ihmeellistä ja huikean siistiä se, että Samuli on pysynyt selvänä jo vuosia.
Kirjan on kirjoittanut Samulin ystävä, ortodoksipappi Johannes Lahtela. Ihan kivasti siinä tulee mukaan Johanneksen omia kokemuksia ja aivan sopivalla tavalla ne nivoutuu yhteen Samulin kokemusten kanssa. Uskon asioita tuodaan kirjan loppupuolella mukaan ehkä vähän enemmän, kuin mitä tämä lukija olisi tarvinnut, mutta ilmeisesti usko on Samulille nykyään tosi tärkeää ja siinä mielessähän sen tuominen kirjaan on luonnollista.
Pidin Samulista nuorempana. Kuuntelin Pienestä Kii-levyä (eli c-kasettia) hullun paljon ja rakastin Paratiisilinnut- sekä Maailmain-biisejä. Rakastan niitä vieläkin. Tätä kirjoittaessa kaivoin levyn biisilistan esiin ja kuuntelin useamman ensimmäistä kertaa vuosien ja vuosien jälkeen. Hillitön sunnuntai, Vieraat saapuu, Yön jälkeen, Me rakkaudesta lauletaan. Tuli aivan itkua silmään ja aivan kuin olisin tuntenut vähän jotain mitä tunsin silloin 90-luvun alussa. Osa biiseistä kuulostaa jotenkin aivan erilaisilta, kuin mikään muu. Ei ihme, että upposi silloin (ja nyt) niin kovaa.
Myöhemmin en oo digannut Samulia kovin paljoa. Joku biisi on kolahtanut, esim. Levottomien tunnari, mutta ennemminkin oon vähän ihmetellyt jättisuosiota. Viime vuosien rauhalliset hönkäilyhenkiset biisit ei oo olleet tämän blogin kirjoittajan juttu. En oo osannut niissä nähdä Samulin laulutaituruutta tai kokenut, että hänen tulkintansa olisi millään tavalla erikoinen. Loiriinhan Samulia on usein verrattu ja Samulin tavoin Veskun suosio laulajana jää allekirjoittaneelle mysteeriksi.
Samulin leffarooleista useampi on ollut ällöttävä ja vaikka (tai ehkä juuri siitä syystä) Samuli on ne taitavasti näytellyt, oon ehkä yhdistänyt roolihahmon ällöttävyyden Samuliin. Oon myös usein ääneenkin ihmetellyt, olisko mitenkään mahdollista, että Samuli Edelmann tekisi elokuvan, jossa sillä pysyisi vaatteet päällä :D Vintiöthän oli aivan paras. Olin nuorempana täysin sketsiohjelmafani ja Vintiöt oli kyllä sairaan hyvä. Siinä taisi kyllä toki Kari Hietala liidata hommaa hauskimpana tyyppinä.
Kirjassa yllätti ja ihmetytti se, kuinka pohjalla Samuli on ollut. Tottakai jossain kohdassa.. ehkä vuosituhannen taitteessa (?) huomasi kotisohvalle saakka, että nyt ei mene kaverilla hyvin. Painoa alkoi tulla ja joitain lehtijuttujakin joistain sekoiluista aikanaan lueskelin. En kuitenkaan olisi koskaan arvannut millä mallilla tähden elämä ja riippuvuus on oikeasti ollut ja jo uran aika alkuvaiheilla ja nousukiidossa. Uskomatonta on, miten Samuli on kuitenkin ilmeisesti suhteellisen hyvin pystynyt hoitaa suurimman osan duuneistaan ja kuinka hänelle on niitä kuitenkin koko ajan tarjottu,
Riippuvuussairaudet on aina olleet itselleni pelottavia. Niissä järkyttävintä on se, kuinka ihminen muuttuu aivan toiseksi ja se, kuinka riippuvuuden kohde määrää elämässä kaiken. Ja tottakai se, että useinhan ne johtaa kuolemaan. Samulin tarinaa lukiessa, mietin monta kertaa, minkälaista elämä alkoholistin kanssa voi olla. Myös muita mietinnän aiheita kirja antoi. Samuli ajatteli aina, että kun saavuttaa vielä yhden etapin ja tai onnistuu vielä jossain tietyssä jutussa, koko elämän vaivannut ahdistus poistuu ja hän tulee onnelliseksi. Yksi kerrallaan urahaaveet täyttyi ja saavutukset tavoitettiin, mutta se ei poistanut ahdistusta. Tätä juttua mietin paljon.. on varmaan aika yleistä, että me ajatellaan sisäisen olon muuttuvan, kun vain saadaan kaikki ulkoiset kuviot kohdilleen. Harvoin se niin taitaa kuitenkaan olla. Sisäistä rauhaa taitaa olla mahdotonta saavuttaa ulkoisten asioiden perusteella.
Ihan uutena juttuna itselle tuli kuvaus alkoholin raitistumisen jälkeisestä ajasta. Kirjassa puhuttiin siitä, kuinka kaikki olettaa, että raitistumisen jälkeen kaikki on hyvin ja niinhän sitä on itsekin olettanut. Nyt kuitenkin tiedän enemmän. Raitistumisen jälkeen astuu kuvioon ihan uudet haasteet eikä ne haasteet ollenkaan ole kaikki pelkästään viinanhimojen kanssa taistelua. Sen jälkeen pitääkin oppia kestämään ja tuntemaan omaa itseään, pitää oppia ottamaan lähellä olevat ihmiset huomioon ja pitää opetella elämään ihan toisenlaista elämää. Pitää opetella kohtuutta ihan kaikilla alueilla.
Ennen kirjan lukemista en pitänyt Samulia erityisen mukavana tyyppinä. Jostain syystä fiilis oli, että hän on ehkä hitusen ärsyttävä. Luettuani kirjan, allekirjoitan mielipiteeni edelleen. Sympatiat tottakai heräsi ja oon erittäin onnellinen hänen puolestaan siitä, minkälaisen käänteen elämä on tehnyt sen jälkeen kun alkoholi jäi. Sain kuitenkin kirjasta sellaisen fiiliksen, että tähden perusluonne ilman aktiivista riippuvuuttakin on aika itsekäs. Sehän toki voi olla starojen perusluonteenpiirre. Tai ehkä julkisuus muuttaa sellaiseksi. Se, että Samuli ei oo voinut olla lapsilleen kunnolla läsnä vaikuttaa kyllä omaan mielipiteeseen myös. Tietyllä tavalla ymmärrän, että alkoholihan tottakai estää kaiken normaalin elämän, mutta kuitenkin jotenkin (varmaan vähän lapsellisesti) koen, että rakkaus lapsiin olisi pitänyt olla sairautta vahvempi. Ja mistäpäs sitä tietää… ehkä juuri se olikin loppuviimein se, joka sai Samulin laittamaan korkin kiinni, mutta kirjassa se ei ainakaan ilmene. Ehkä tänä päivänä, kun toipumista on takana jo vuosia, on rosotkin luonteessa hieman tasoittuneet. Kirjassa kyllä kerrottiin myös Samulin hyvistä puolista, joita on paljon.
Nyt kun lueskelin arvosteluja kirjasta, törmäsin tottakai Samulin kuviin netissä ja voi miten tutulta tähti näyttääkään. Oon huomannut saman fiiliksen vallitsevan esim. Tom Hanksin tai Gary Barlown kohdalla. Nämä julkkikset on itselle ihan vieraita, mutta olivat niitä ensimmäisiä tähtiä, joita nuorena alettiin seurata ja sitä myötä tuntuu nyt, kuin olisivat tuttuja vuosien takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3