Lisa Marie Presleyn ja Riley Keoughn kirjalla on jotenkin pöljä nimi. Kirjoittaja (ei kirjan, vaan tämän blogin) ei ymmärtänyt mihin tuo suuri tuntematon viittaa. Ei edes silloin, kun koko kirja oli jo luettu. Kuolemaanko? Vai elämään? Ei jotenkin mätsää nyt nimi ja sisältö. Nimi on myös jotenkin turhan pitkä.
Kirja käsittelee Lisa Marie Presleyn, Elviksen tyttären elämää. Kirja tuli vastaan Nextoryssä ja koska elämänkerrat kiinnostaa, otin tämän työmatkakuunteluun. Elvis, hänen perheensä ja elämänvaiheensa eivät oo ollenkaan kirjoittajalle tuttuja. Oon nähnyt Elvis-leffan, mutta harmi kyllä, se oli suoraan sanottuna huono. Oudosti tehty ja Tom Hanksin niin ihmeellinen (ja karsea) roolihahmo peitti kaiken muun alleen enkä edes muista elokuvasta oikeastaan mitään muuta.
Kirja oli ihan hyvä. Ei mikään super, mutta aivan kuunneltava. Muistelmissa puhuivat vuorotellen Elviksen tytär Lisa Marie ja Lisa Marien tytär Riley. Kirja ei edennyt täysin kronologisesti, vaan hyppi jonkin verran ajasta toiseen ja välillä oli vaikeaa seurata, missä ajassa mennään. Jouduin monta kertaa miettimään, kuinka vanha Lisa Marie siinä tietyssä kohdassa olikaan ja monessa kohdassa se ei oikein sitten loppuviimein selvinnytkään.
Kirja oli jossain määrin epäsäännönmukainen, mutta ehkä se johtuu siitä, että muistelijan muistot ovat epäsäännönmukaisia. Lisa Marie saattoi ensin kertoa, että hänellä ei ollut ollenkaan ystäviä ja sitten taas aika nopeasti sanoa: "Olin aina ystävieni kanssa" tai esim. "Lapsuuteni oli taianomainen" ja sitten kuitenkin "Äitini ja isäni eivät silloin osanneet huolehtia meistä kovin hyvin." Epäsäännönmukaisuuksien takia en oikein osannut rakentaa itselleni kunnollista käsitystä Lisa Marien elämästä.
Kirjaa kuunnellessani katselin jonkin verran haastatteluja ja videopätkiä Lisa Mariesta. Videopätkät, joita katselin näyttävät lähinnä hermostuneen ja olonsa silmin nähden epämukavaksi tuntevan, välillä kyllästyneenkin oloisen naisen. Toki, Lisa Marie ei ilmeisesti pitänyt julkisuudesta, joten varmastikin oli oikeassa elämässään erilainen, kuin näissä haastattelutilanteissa. Kirjassa Riley kuvailee äitiään erityiseksi ja aivan luonnonvoiman kaltaiseksi.
Tästä opuksesta ei jäänyt mitään suuria tunteita. Ihan mielenkiintoinen, mutta en päässyt erityisen syvälle. Suunnitelmissa on etsiä kohtapuoliin joku Elviksen elämää käsittelevä kirja ja Priscillakin kiinnostaa. Priscillasta kertova elokuvakin pitäisi katsoa. En ehtinyt sitä leffateatteriin tsiigaamaan silloin, kun se siellä rullasi.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3