Sunnuntai. Valvoin viime yönä ties kuinka pitkän ajan ja ressasin. Ollaan sovittu ystävien kanssa, että lähdetään ensi viikolla vaunuilemaan muutamaksi päiväksi, mutta en usko, että päästään matkaan. Oma olotila on samanlainen, kuin eilen. Kolmetoistaveen vointi on tosi surkea ja korvatulehdus aiheuttaa flunssan oireita. Tämmöset tilanteet on kirjoittajalle tosi vaikeita. Ahdistaa aiheuttaa toisille (ja itselle) pettymystä perumalla. Oikeestihan pitäisi ymmärtää, että kyllä se oma vointi täytyy osata laittaa etusijalle, mutta on kyllä hankalaa.
Siinä yön aikana vedin myös kunnon stressit rahanmenosta. Bensan hinnan nousu, ruuan hinnan nousu, sähkön hinnan nousu... nää kaikki yhdessä on kyllä liikaa. Hetki sitten jouduttiin autokaupoille ja tällä viikolla jouduttiin tiskikonekaupoille. Pelkään, että ihan kohta hajoaa jääkaappi tai pakastin. Ratsastuksen kymppikorttiin on aina ihan tuskaa koittaa saada rahat kasaan. Ja jep.. ei tietenkään voi harrastaa ratsastusta jos ei siihen ole rahaa, mutta perupa nyt se ainoa asia, mitä lapsi haluaa tehdä.
Ensi viikolla on sovittu vaunureissun lisäksi yksi toinenkin meno ja nyt molemmat jutut ahdisti yöllä myös rahanmenon puolesta. Tuon toisen menon kulut on suurimmaksi osaksi maksettu, mutta kyllä siihen vielä jonkin verran rahaa tarvii. Pelkään, että jos lähdetään matkaan, menee se vähän hukkaan enkä osaa nauttia olostani. Tää on kirjoittajalle aika tyypillistä käytöstä. Nyt kun oon ollut pitkään kipeänä ja täällä neljän seinän sisällä, alan suurennella asioita ja stressata kaikesta hulluna. Hetken päästä huomaan, kuinka turhaa oli ahdistua. Se kun harvemmin on auttanut asioita.
Ressaako teitä muita raha-asiat? Tai menojen peruminen?
Nyt päivänvalossa ei ahdista läheskään yhtä paljoa (paitsi kipeänä olo.. se ahdistaa ihan hitosti). Ystävälle laitoin vaunureissusta viestiä ja kuulin, että siellä on myös flunssaa ilmoilla. Saa ny nähdä. Josko sitä nyt vain ottaisi päivän kerrallaan vastaan mitä tuleman pitää. Se on kuulkaa sillain vaan heleppoo :D
Yhtenä päivänä tehtiin kurpitsapiirakkaa. Se pitää kyllä tehdä vähintään kerran joka syksy. Tällä kertaa taidettiin paistaa vähän liian kauan, kun tuli jotenkin vähän normaalia kuivempi. Vai onkohan kurpitsoissa paljon eroja kosteuden suhteen? Tuntui jo muusatessa jotenkin "paksummalta". Miniä oon koittanut prässätä, että leipois meille tänäänkin jotain. Vähän se jo lupaili. Aivan liikaa on toki syöty kaikkea turhanpäiväistä, mutta tämmöstä tää nyt on.
Jep, tämmöstä tää nyt on. Normaalia kuivempaa koko oleminen. Toivottavasti siellä ruudun toisella puolelle pyyhkii vähän paremmin.
Sannis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kommentoit <3