lauantai 15. lokakuuta 2022

Päivä 11

Flunssa, päivä 11. Ei vaan hellitä. Flunssan ekoina päivinä oli ihana auringon paiste. Nyt on viime päivät olleet sateisempia. Piha on ihan täynnä lehtiä, mutta nyt ei tarvi haaveilla haravointipuuhista. Eikä ne mua haittaa kyllä yhtään. Rakastan noita värejä. Mutta onko se nyt sitten nurmikolle huono jos siihen jää lumen alle makaamaan paksu lehtimatto?

Pää on aivan täynnä räkää. Nyt kuitenkin pystyy jo jollain lailla kumartua laittamaan kengät jalkaan. Vaikka eipä tässä mihinkään oo menemistä. Eilen koitin käydä töissä. Virhe. Vielä alkuviikosta päässä oli tosi iso paine. Posket on myös vaihtelevasti olleet kipeät. Semmosta en muista, että olis koskaan ennen ollutkaan eikä kirjoittajalla oo koskaan tainnut olla poskiontelontulehdusta. Yöt on onneksi olleet vähän helpompia. On pystynyt jopa nukkua jonkin verran. Kyllä tää silti vielä tosi nihkeetä on.

Tänään meille piti tulla ystävät Espoosta vierailulle pariksi päiväksi. Eilen peruin koko homman tämän oman olotilan takia. Siitä vähän ajan päästä kolmetoistavee soitti koulusta itkien, että on korva ihan hitsin kipeä. Ehtikin jo olla melkein kokonaisen viikon normihommissa. Saatiin särkylääkkeellä hellittämään sen verran ettei haluttu kumpikaan lähteä päivystykseen jonottamaan. Lääkäriaikoja ei tunnu nyt olevan juuri missään, mutta löysin kuin löysinkin Terveystalosta yhden tälle päivälle. Ärsyttää maksella näitä yksityisten maksuja. Toisaalta, hyvähän tuo on, että on tarvinnut käydä niin vähän ettei vakuutusten omavastuut oo ylittyneet. Viimeksi minin käskettiin ottaa Buranaa ja sitten olotila olikin surkea ja seilasi ties kuinka kauan. Toivottavasti kolmetoistavee saisi antibioottikuurin, kun ei nämä taudit nyt tunnu menevän ohi Buranalla. Mister A on vapaalla, joten pääsee onneksi kuskaushommiin, niin kirjoittaja saa yskiä kotona.

Tytöillä ja mister A:lla alkoi loma. Mini on kysellyt mökille ja oon miettinyt pääni puhki mihin väliin sen visiitin lykkäisin. Eilen mutsi eli mummu ja Kanadan siskonen kävi hakemassa minin ja Saimin illaksi mökkipuuhiin. Sekä mini, että Saimi oli ikionnellisia. Kirjoittaja taisi kuitenkin olla kaikista onnellisin. Oon niin ressannut, kun Saimi on saanut ihan liian vähän liikuntaa viime viikkoina. Nyt pääsi kunnolla kävelylle ja vapaana juoksemaan

Eipä täällä siis ihmeitä. Kotosalla menee tämäkin viikonloppu. Kasvan kai kohta tähän nojatuoliin kiinni. Aika monilla tuntuu olevan nyt samaa settiä. Ainakin niiden viestien perusteella, joita oon somessa saanut omiin flunssaurputuksiin. Olispa nämä tämä nyt ensi viikkoon mennessä taputeltu. Jostain syystä tuntuu siltä, että taitaa olla turha toive.

Hyvä viikonloppua!
Sannis

2 kommenttia:

  1. On kyllä harvinaisen sitkeä tauti, toivottavasti helpottaa pian 🤍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ihan hirvee!! Ja kiitos, sitä totisesti toivon itekin.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit <3