torstai 8. syyskuuta 2016

Torstai


Tänään loppui tunnit vuorokaudesta kesken. Töitä olis ollut vielä pitkästi, mutta vartin yli viisi oli pakko luovuttaa, koska kaikkina muina päivinä tällä viikolla on mennyt iltaan asti. Tytöillä tuntuu olevan kova ikävä. Joskus ne ei niin piittaa ja joskus taas äiti-ikävä on kovempi. Viime yönä mini heräsi varmaan viisi kertaa. Ei vaan meinannut uni tulla. Aamun kanssa pidetään yksi vapaa-aamupäivä viikossa, että ehditään nähdä vähän enemmän, mutta ekaluokkalaisen kanssa se ei oo enää mahdollista. Oon nähnyt Annukkaa tällä viikolla tähän mennessä yhteensä noin kahdeksan tuntia, joista neljä on ollut aamutoimia ennen koulua ja töitä. Turha soitella viikonloppuna. Aion olla metsässä keräämässä askartelutarvikkeita ja ihmettelemässä luontoa tyttär(i)eni kanssa. Joskus harmittaa, että se aika meni kuitenkin niin nopeasti ja koulu alkoi ihan yhtäkkiä.

Tiistaina laitettiin uutta väriä tukkaan ja tänään lounas maistui hyvältä. Töissä syysaikataulu alkoi kätsästi ja sain ohjata kaikki tunnit täydelle salille. Aamulla tytöt pötkötteli sohvalla saman peiton alla, kun hipsutin makkarista keittiöön. Isosisko auttoi pikkusiskoa pukemisessa ja hampaiden pesussa. Ehdittiin ajoissa kouluun, päiväkotiin ja töihin. Illalla kolmevee kiukutteli minkä ehti eikä sille saanut kuulemma puhua. Ikinä. Iltapalapöydässä kaikki kiukut oli kuitenkin long gone ja nauraa räkätettiin koko porukka hölmöille sanaväännöksille. Mini on oppinut kirjoittamaan oman nimensä.

Elämä voittaa taas viime viikkojen angstien jälkeen.

Miten teillä menee? Ootteko löytäneet tänne? Kahdeksas postaus jo tässä blogissa :)
Sannis

10 kommenttia:

Kiitos, kun kommentoit <3