Vaunuvinkit

Siivoilin vähän vaunua talven jäljiltä ja pakkailin kamoja tulevia reissuja varten. Tulipa siinä sitten mieleen laittaa pari asiaa tähän ylös jos jollakin teistä lukijoista on tarkoitus vuokrata vaunu tai asuntoauto tulevana kesänä. Jokainen karavaanari löytää tietysti ne omat systeemit, jotka toimii parhaiten, mutta ekan kerran kun lähtee matkaan, on vähän vaikea tietää mitä tarvii tai mikä jutut tekisi reissaamisesta helpompaa. Mukaan tarvitaan tottakai kaikki vaunun ja auton "omat" varusteet, kuten esim. kemiallisen vessan aineet, mahdolliset akut ja muut tsydeemit. Niistä en valitettavasti osaa oikein paljoa kertoa, koska ne on mister A:n heiniä. Kirjoittaja huolehtii, että vaunussa on ne toisenlaiset perustarpeet, kuten ruuat, astiat, lääkkeet, petivaatteet ja pyyhkeet ym. 

Tässä muutama kirjoittajan spesiaali juttu, joita ilman selviää hengissä, mutta joita ilman en enää itse lähde matkaan.

Kaapu. Kutsun kaavuiksi mekkoja, jotka on itselleni ehdottoman tärkeitä ottaa mukaan. Vaunulla reissatessa suihkut hoidetaan yleisissä tiloissa ja jokainen tietää kuinka hiton ärsyttävää on koittaa tunkea vaatteita päälle kosteassa kylppärissä ihon ollessa vielä nihkeä. Vastaus: kaapu! Itse käyn suihkussa ennen nukkumaan menoa, joten kaapua kummempien vaatteiden pukemiselle ei ole tarvetta. Löysä mekko on superhelppo heittää päälle siksi aikaa, että pääsee suihkuilta vaunulle. Se on yhtä helppo heittää päälle aamulla herätessä, kun pitää lähteä ekan kerran vessaan. Kesällä kaapu toimii täydellisesti myös uintireissuilla. Ostin joskus vaunulle ohuen aamutakin, mutta se on jäänyt käyttämättä, koska kaavut best.

Toppaliivi. Loistava reissuvaate keväällä, alkukesästä ja syksyllä. Vaunulla mennään ja tullaan veskiin ja huoltorakennuksiin ja vähän sinne sun tänne. Siellä myös ollaan vähän kuin sisä- ja ulkotilojen välissä aika paljon. Liivi on takkia helpompi vetää päälle ja kaikki touhuaminen on helpompaa, kun takin kömpelöt hihat ei ole tiellä. Viime keväänä olin aikeissa laittaa toppaliivini kirpparille, koska arjessa en kotona löytänyt sille oikein käyttöä. Onneksi otin sen vaunulle joukkoon. Siellä se on ihan best.

Kestokassit. Meillä on vaunussa aina nippu kaupan kestokasseja, kahta eri kokoa. Niitä käytetään suihkuun mennessä. Siihen tarkoitukseen tarvitsee karavaanari aina jonkun kuljettimen, johon ottaa mukaan pyyhkeen, vaihtovaatteet ja pesuaineet. Kestokasseille löytyy myös aina jotain muuta käyttöä reissujen aikana, esim. kaupassa käydessä. 

Esivalmistellut ruuat. Reissua helpottaa aina jos ruokia on jonkin verran valmisteltu etukäteen. Vähintä on se, että miettii etukäteen jonkinlaisen suunnitelman, mitä syödään minäkin päivänä. Jonkun ruuan tai useammankin voi tehdä valmiiksi ja sitä on sitten helppo lämmittää vaunulla/autolla. Jos kotoa lähtee mukaan kasviksia ja/tai hedelmiä, kannattaa pesua vaativat pestä valmiiksi. Kirjoittaja tapaa myös pilkkoa jonkin verran kasviksia jo kotona, niin ei tarvi ensimmäisenä kohteessa alkaa siihen hommaan.

Lipsut. Jokaisessa reissussa pitää olla kaikille mukana lipsut, läpättimet, crocsit.. tai miksi nyt haluaakaan kutsua kenkiä, jotka on vessareissulle helppo heittää jalkaan. Vaunulla rampataan niin paljon, että tavallisia kenkiä on ärsyttävä koko ajan vetää jalkaan ja pois. Lipsuilla tarkenee vaunun pihassa myös viileämmällä säällä, kun muistaa ottaa mukaan myös villasukat.

Säilytysratkaisu tyhjille pulloille/tölkeille, likapyykille ja kengille. Meillä ei aivan yli suurta määrää tule pulloja tai tölkkejä, mutta kyllä joka reissulla joku juo jonkun limsan tai vichyn ja aluksi vaunuillessa ärsytti, kun tyhjille pulloille ei ollut paikkaa. Likapyykki on sama juttu. Sitä tulee kuitenkin joka reissulla, joten sille pitää olla joku järkevä paikka, ettei pyöri jaloissa. Meillä on ollut nyt muutaman vuoden käytössä Clas Ohlsonilta ostetut säilytys"ämpärit", joille on vaunussa oma paikka ja jotka saa sitten viedä mukanaan kauppaan pullopalautukseen ja sisälle pesukoneeseen menoa odottamaan (clasohlson.com/Lajitteluastia-Tidy). On osoittautuneet käteviksi. Pitkillä reissuilla jos pyykkiä ehtii kertyä enemmän, kuin ämpäriin mahtuu, tyhjään ämpärin kestokassiin, jonka heitän auton takaluukkuun pesua odottamaan. 

Kenkien säilytys on aina vähän murheenkryyni. Joissain vaunuissa on joku kenkäkaappi, mutta meillä ei ole ja vaikka olisikin, harvoin niihin neljän ihmisen kengät mahtuu jos jokaisella on niitä ainakin kahdet mukana. Kesällä kuivalla kelillä lykätään joskus tennarit vaunun alle yöksi ja lipsut jätetään heti oven ulkopuolelle, koska niitä käytetään illalla/yöllä/aamulla vessareissuilla. Sateella ja kylmemmillä keleillä ei kenkiä viitsi kuitenkaan jättää ulos ja meidän kenkäsäilytys onkin autossa. Autossa on kestokassi tai pari, jossa on ne kengät, joita harvemmin tarvitaan ja usein siivoan sinne kaikki kengät yöksi nukkumaan. Siellä ne on poissa jaloista, eivät tuo hiekkaa ja kuraa vaunuun ja aamulla ne voi sieltä sitten taas tarvittaessa napata.

Lista mukaan otettavista ja hommattavista jutuista. Ekalla kerralla lähtiessä kannattaa tehdä lista siitä, mitä on ottanut mukaan. Matkan aikana sieltä voi poistaa turhat ja siihen voi lisätä ne, mitä olisi pitänyt olla. Seuraava lähtö on helppo, kun voi pakata listan mukaiset tavarat eikä tarvi pähkäillä, tuliko kaikki mukaan. Kirjoittajalla on tämä systeemi ja useimmiten oon muistanut kaiken tarvittavan. Kirjoittajan listalla on lähes kaikki sisätiloissa tarvittava. Mister A hoitaa kaiken vaunun huoltoon ja suurimman osan ulkotiloihin liittyvistä jutuista. Hän ei koskaan tee listaa ja aika usein onkin reissuilla vieraillut ties missä Biltemoissa jotain hakemassa. Saa nähdä koska hoksaa, että olisi ihan hyvä tehdä ja tsekata se lista, kuten vaimo on ehdottanut jo monen vuoden ajan :D

Muoviastiat. Kirjoittaja ei erityisesti pidä muoviastioista, mutta yrityksen ja erehdyksen kautta on kuitenkin ollut pakko myöntää, että kyllä ne vain vaunussa on ne ainoat, jotka toimii. Kahvini juon omasta termoskupista, jonka otan kotoa autoon mukaan. Jos tiedän, että saadaan retkellä kahvivieraita, otan yleensä pari "oikeaa" kuppia kotoa mukaan ja niitä pitääkin sitten suojata hyvin etteivät hajoa matkalla. Vaunussa tärisee matkan aikana yllättävän kovaa. Astioissa, kuten melkein kaikessa muussakin täytyy vaunussa mennä käytännöllisyys edellä.

Jos joku on tosiaan lähdössä ekalle karavaanariretkelle, tässä vielä lista niistä jutuista, jotka meillä on aina vaunussa valmiina:

- Peitot, tyynyt, petivaatteet, pyyhkeet ja viltit

- Ruokailuastiat ja ruuansäilytyssysteemit

- Keittiön pienkoneet (airfryer, paahdin, kahvinkeitin, vohvelirauta) ja grilli

- Talouspaperia, vessapaperia

- Kertakäyttöastioita, grillausvuokia, kelmua, alumiinifoliota, pakastepusseja, patalappuja

- Kestokasseja ja kylmälaukku

- Hygieniahommelit ja kosmetiikka esim. shampoot, hoitoaineet, dödöt, kasvoputsarit, voiteet, aurinkorasvat, silmälasien puhdistusspray, hiuslakka, harja, pampuloita, hammasharjat, hammastahna, vanupuikot, kynsiviila, Saimin kynsisakset ja pinsetit punkkeja varten.

- Laastarit, desinfiointiaine, särkylääke, kaikkien omat tarvittavat lääkkeet

- Kahvia ja suodatinpusseja, mausteita, sokeria, öljyä, vehnäjauhoja, kaurahiutaleita, tonnikalaa, pastaa, nuudeleita, myslipatukoita, tomaattimurskaa, pikapasta-aterioita, Saimin ruuat

- Siivouskamoja; rättejä, yleispuhdistusainetta, pikkuimuri, lattiamoppi, lattiaharja, roskapusseja, tiskiaine, pyykinpesuaine

- Lippikset

- Sadetakit ja sateenvarjot

- Pikkulaukku, johon saa puhelimen, avaimet tms. kun kuljeskelee leirintäalueilla

- Ristikkolehtiä, kyniä, paperia, pelejä, pelikortit

- Saimin pallo, kaulapanta ja remmi, kakkapussit

- Kynttilöitä, sytkäreitä ja tulitikkuja, hyttyssavuja ja Thermacell

- Laturit puhelimille ja tietokoneille

- Narua (esim. pyykkinaruksi), työkaluja, vatupassi 

- Matto vaunun pihaan ja ulkokalusteet

Reissuun lähtiessä yleensä tarkistan, että ylläolevat on kunnossa. Mister A tarkistaa vaunun ja auton omat varusteet; esim. kaasupullot ym.. Jokainen pakkaa omat vaatteensa ja henk. koht. tavaransa mukaan. Yhdessä mietitään mitä ruokaa tehtäisiin ja useimmiten pakataan kotona jääkaappiin parin päivän ruuat. Joillekin reissuille otetaan mukaan myös pyörä/pyörät.

Eipä kuulkaa muuta nyt tälle päivälle :)

Sannis

Leffakriitikko: Isänpäivä

Isänpäivä on kotimainen Aleksi Salmenperän elokuva, eikä mikään hyvän mielen pläjäys. Surumielinen ja tämän katsojan makuun vähän turhan synkkä elokuva kertoo teini-ikäisistä Aavasta ja Iineksestä (Varpu ja Vilja Rintanen), jotka eivät tiedä kuka heidän isänsä on. Varsinkin toinen siskoksista on innokas selvittämään isän henkilöllisyyden. Tavastian bäkkärillä nuorena viihtynyt äiti, Saimi (Laura Birn) ei itsekään ole isästä aivan varma ja on selkeästi tottunut työntämään vähän epämiellyttävät asiat maton alle mielummin, kuin kohtaamaan ne.

Selviää, että tyttöjen isä on Tinke, pelastusarmeijan palvelukodissa asuva pyörätuolissa istuva alkoholisti, jonka vointia aivoinfarkti ei ole varsinaisesti parantanut. Heti elokuvan alussa käy ilmi, että Tinkellä on elinaikaa enää vain kuukausia. Pelastusarmeijan työntekijä ja Tinken pitkäaikainen ystävä Veikko auttelee Tinkeä arjessa sekä työnsä, että miesten ystävyyden puolesta. 

Tytöt saavat Tinkeen kontaktin äidin estelyistä huolimatta eikä isä tietenkään ole ihan sitä, mitä lapset ovat odottaneet. Isän puheesta ei meinaa oikein saada selvää eikä isä saa kunnolla esim. syötyä tai juotua itse. Tilanne on aikamoisen ristiriitainen ja hankala teini-ikäisille tytöille. Tinke itse ilahtuu syvästi saadessaan tietää olevansa isä ja innostuu vielä tekemään oman vointinsa parantamisen eteen sen mitä enää tehtävissä on.

Wikipedia kertoo elokuvan olevan tragikomedia. Itse en saa komiikkaa leffasta revittyä millään. Jaa no.. välillä hymähdyttää ja hymyilyttää palvelukodin asukkien keskinäiset keskustelut, jotka onkin yksi elokuvan parhaista jutuista. Jotenkin tuntuu siltä, että just tommosia ne jutut ja keskustelut varmasti oikeastikin on. Vähän raskaita ja kuitenkin just niin todellisia.

Elokuva jotenkin vangitsee. Aihe ja Tinken vointi on niin surullista katsottavaa. Tuntui, että teatterissa oli aivan hiljaista koko leffan ajan. Penkkiini nauliintuneena itsekin vain tuijotin ja ihmettelin, kuinka joku voi näytellä kaikki vapinat ja muun Tinken tilaan liittyvät jutut niin hyvin. En tiennyt vielä katsoessa, että Tinkeä näyttelevä Tomi Lindfors on ihan oikeasti pyörätuolissa istuva, aivoinfarktin saanut alkoholisti. Nyt sen tiedän, mutta siitä huolimatta näyttelijäntyö oli erityisen taitavaa sekä Lindforsilla että myös Veikkoa näyttelevällä Tommi Korpelalla. Korpelan Veikko-hahmo on tietysti ihana. Vakaa, rauhallinen ja turvallinen perustyyppi, joka ei hätkähdä tai hermostu, vaikka vähän ongenkoukku tarttuisikin niskaan.

Laura Birn on passeli Saimi, mutta käsikirjoitukselta olisin toivonut Saimin suhteen enemmän. Olisin halunnut tietää lisää. Ihan en päässyt varmuuteen, mikä se Saimin rooli siellä Tavastian bäkkärillä aikanaan oli. Muutamia vihjeitä tiputeltiin siihen suuntaan ettei välttämättä ihan kuitenkaan sellainen, mitä heti ajattelisi. En myöskään ihan ymmärtänyt, toiko Saimi usein miehiä kotiinsa vai oliko tämä yksi näytetty ainutlaatuinen tapaus. Juonen kannalta näillä asioilla ei ollut juurikaan merkitystä, mutta itse olisin kaivannut lisää tietoa Saimista.

Taekwondoa harrastavat Aava ja Iines ovat keskenään erilaiset tytöt. Aava on tulisempi, vähän vihainen ja katkerakin. Iines taas kiltimpi ja halukkaampi miellyttämään äitiään. Varpu ja Vilja Rintanen tekevät ensimmäisen näyttelijäntyönsä Isänpäivässä eikä uskoisi heidän olevan ensimmäistä kertaa näyttämöllä. Elokuvaan kivaa twistiä tuo taekwondokohtaukset. Laji ja sen liikekieli on itselleni outoa ja sitä oli kiva ja vähän herkistävääkin katsella.

Elokuvan visuaalinen ilme, lavastus ja puvustus oli omaan mieleen. Toisaalta oli kiva, että tähän ei tuotu yhtään ameriikkaa ja glitteriä, mutta toisaalta taas herkkä sieluni olisi ehkä jonkinlaista pumpulia sitten kuitenkin johonkin kohtaan kaivannut. Joka ikisellä solullani toivoin, että Isänpäivä olisi saanut toisenlaisen lopun. Inhoan, kun elokuva päättyy surullisesti ja valot syttyy päälle hipihiljaiseen teatteriin, jossa koitan keräillä itseäni ja nenäliinojani. Ei tässä toki pelkkää surua ollut lopussakaan. Tytöthän löysivät isänsä ja hyväksyivät hänet ja tilansa. Isä sai elää viimeiset päivänsä tietäen, että hänellä on tyttäret, jotka halusivat tavata ja järjestää hänelle jotain mukavaa. Saimi sai lopettaa salailun. 

Kaikenkaikkiaan Isänpäivä oli aivan hyvä. Uudestaan en usko katsovani, koska se oli myös niin raskas, mutta olen tyytyväinen, että näin tämän.

Sannis

P.S. Oltiin katsomassa tämä senioribiossa. Aivan uutta itselleni, että senioribio on ihan kaiken ikäisille, ei pelkästään senioreille. Oli kuulkaa halvat liput, kaffet samaan rahaan ja niin kaikkee :)