Ostoksia ja treenikellotusta

Hommelit on rauhoittuneet sitten viime postauksen, onneksi, ja viikko on sujunut oikein mukavasti. Oon kellon mukaan tehnyt tällä viikolla tähän mennessä kävelylenkkiä vähän vajaa neljä tuntia ja muuta liikuntaa muutaman tunnin siihen päälle. Tänään mennään salille ja luultavasti myös sunnuntaina on samat pläänit. Kävelylenkkejä on tiedossa vielä useampi tälle viikolle ja yksi puolen tunnin Pilateskin mahtuu huomiseen. Aika mukavasti tuntuu siis kertyvän liikettä tähänkin viikkoon. 

Ostin viime vuoden lopulla kellon sekä elämäni ensimmäiset langattomat nappikuulokkeet. En juurikaan kaipaile tällaisia härpäkkeitä yleensä, mutta oon ollut supertyytyväinen näihin ostoksiin ja molempia oon käyttänyt lähes päivittäin. Kuulokkeet ostin alunperin siksi, että pyöräillessä langalliset on vähän hankalat, mutta nyt en oo päässyt pyöräilemään ihan tavalliseen tapaan. Oon kuitenkin kuunnellut kirjoja Saimin kanssa lenkkeillessä ja välillä kotona kotitöitä tehdessä. Salille en vielä meinaa muistaa kuulokkeita ottaa mukaan. Oon ennen mennyt salilla ilman omaa musaa, joten vaatii vähän totuttelua. Kerran koitin kuunnella kirjaa, mutta se oli kyllä ihan surkea yritys. Meni joko puolet kirjasta tai toistojen laskeminen ihan mettään. 

Kellosta on ollut nyt pitkästä aikaa kiva seurailla omaa liikehdintää. On varmaan aika tavallista, että omaa liikkumista yliarvioidaan, mutta itelle on nyt näköjään käynyt toisinpäin. Oon ajatellut, että liikuntaa kertyisi viikkoon ehkä neljä-viisi tuntia. En oikein tiedä millä mututuntumalla oon sen päätellyt, koska useimmiten sitä näyttää kertyvän about tuplasti. Uuden pyörän hommaamisen jälkeen suhteetkin on muuttuneet aika sopiviksi; rauhallista liikuntaa tulee nyt mukavasti enemmän kuin raskaampaa, kuten kuuluukin. 

Jumppaohjausten lisäksi teen yleensä yhden oman voimatreenin viikkoon ja haluaisin ehdottomasti mahduttaa kalenteriin vielä toisen, mutta en oo vielä löytänyt konstia, jolla saisin sen sekä riittävät palautuspäivät mahtumaan samaan yhtälöön. Viime viikkoina salia on ollut tavallista enemmän ja ryhmäliikuntaa tavallista vähemmän, mutta ensi viikolla aloitan taas myös vauhdikkaammat ohjaukset jos käsi sen vain sallii. On tosi kiva palata taas jumppiin, mutta vähän harmittaa, että salimahikset vähenee. On ollut ilo huomata, että salista on vihdoin tullut ihan mieluista hommaa. Kirjoittaja on vuosikausia kamppaillut salin kanssa; en oo tykännyt siellä käydä, mutta oon tottakai tiennyt että se olisi enemmän kuin aiheellista ja koittanut pakottaa itseäni sinne. Välillä menestys on ollut ihan hyvä, välillä vähän huonompi. Minin aloitettua säännölliset treenit viime keväänä, antoi se potkun myös mutsille. Nyt vihdoin on viimeisen vuoden aikana selkeä rutiini muodostunut myös kirjoittajalle ja nykyään priorisoidaan sali aika korkealle.

Asetin kelloon ensin aktiivisuustavoitteen keskitason mukaan, mutta nostin sen aika nopsasti kuitenkin korkeimmaksi. Vähän naureskelin, kun se taso oli nimetty hyperaktiiviksi. En ollenkaan tunne itseäni mitenkään hyperiksi, mutta hyvin se tuntuu tulevan päivittäin täyteen ja välillä nousee yli 200 prosenttiin. Oon ollut vähän allerginen näille jatkuville mittauksille eikä tietenkään mikään kellon sanelema askelmäärä oo kiveen hakattu totuus, mutta antaahan se vähän suuntaa ja nyt oon saanut mukavasti motivaatiota kellon antamista tiedoista.

Semmosta. Nämä ostokset meni kyllä puikkariin. Juuri tänään myin FB-kirpparilla laukun, jonka ostin syksyllä. Se on ihan liian pieni omaan käyttöön. Vuosien varrella oon oppinut paljon paremmaksi shoppailijaksi, mutta aina ei siltikään onnistu. Kuulokkeisiin ja kelloon oon kuitenkin supertyytyväinen. Yes!

Hyvää viikonloppua! Me lähdetään nyt salille :)

Sannis

 

Hullu raivomutsi

Viime viikon lopulla olin taas Lapualla retriitissä. Samassa, jossa olin myös syksyllä. Ohjelma oli samantyylinen kuin silloinkin; perjantai-iltapäivällä mentiin ja lauantai-iltapäivään asti oltiin. Tehtiin Yinjoogaa, hengitysharjoituksia ja rentoutuksia. Käytiin vähän saunomassa, höpöteltiin ja saatiin istua valmiiseen ruokapöytään useamman kerran. Kuvien oton jätin tällä kertaa väliin. Otin tasan yhden ja sekin oli niin surkea, että mennään näillä asiaan liittymättömillä smoothiekuvilla tällä kertaa :D

Syksyllä lähdin retriittiin hyvin erikoisissa, jopa vähän paniikinomaisissa tunnelmissa karsean hermosäryn jälkimainingeissa ja pelkäsin mitä koko hommasta tulee. Siitä tulikin sitten aivan sairaan hyvä. Etukäteen olin varma etten pysty rauhoittua ollenkaan, mutta ihmeiden ihme, humpsahdin jokaisessa rentoutuksessa johonkin pumpuliin ja retriitti oli täydellinen pysähdys juuri siihen kohtaan.

Tällä kertaa menin hyvin neutraaleissa fiiliksissä. Oikein kuulostelemalla kuulostelin itseäni enkä kuitenkaan oikein keksinyt mitään erikoista. Ei ollut matalaa eikä korkeaa, vaan tosiaan hyvin neutraalia. Ajattelin, että tälläkin kertaa rentoutuminen onnistuu varmasti hyvin, kun ei oo mitään suuria tunteita ilmoilla. Kävikin kuitenkin niin, että olin rauhattomampi. Perjantaina työasiat vaelteli mieleen vähän väliä, mutta loppuviimein onnistuin kyllä rentoutua. Lauantaina suunnittelin melkein loppuun asti vähän jumppia ja mitä lie mielessä rullasikaan. Se, että oon ohjannut rentoutuksia nyt itse jo aika kauan, on onneksi opettanut sen, että panikoimaan ei kannata ruveta vaikka mieli olisikin levoton. Ei kannata alkaa pelätä, että nyt menee hetki hukkaan… mihinkäs hukkaan se menisi, kun sitähän siinä elää kaiken aikaa eteenpäin. Otin siis anyway aika lunkisti.. että oukei.. tälle kelaamiselle on nyt ilmeisesti tarvetta, joten kelaillaanpa sitten.

Viime vuosi oli "vähän" heavy käsiongelmien ja jalkojen hermosärkyjen kanssa ja sai kruununsa vielä vuoden viimeisinä päivinä influenssasta. Retriitti ja oma rauhoittumisaika taisi nyt tarjota kaikelle sille vuoden aikana kerääntyneelle paskalle vihdoin ulostulon ja sunnuntai oli kyllä aivan hanurista. Hermosin koko päivän enkä saanut olotilaa laantumaan millään. Kirjoittaja hermostuu oikein kunnolla hyvin hyvin harvoin. Ei varmaan edes joka vuosi, mutta sunnuntai oli kyllä sellainen päivä, että huhhuh!

Olin hermona ilman mitään erityistä syytä ja siitä sai kyllä osansa mister A sekä molemmat tytöt. Kaikki kolme oli vähän, että whaat?!, kun mutsi alkoi yhtäkkiä rageta aivan randomeista jutuista. Ensin pyytelin anteeksi typerää nalkutustani, mutta sitten mentiin jo siitä seuraavalle levelille enkä todellakaan enää muistanut minkäänlaisia käytöstapoja, kun hermosin ruuduilla olosta ja väärin täytetystä tiskikoneesta. Mister A ja mini vetivät hissukseen työhousut jalkaan ja hipsivät ulos. Järkevää! Kuustoistavee-parka jäi ottelemaan mutsin kanssa. Loppuviimein porattiin molemmat puolihysteerisinä, mutta ei sekään kirjoittajaa helpottanut. Ei auttanut kävelylenkki eikä toinen, ei itekseen kaupassa käynti. Loppuviimein päätin lähteä vielä illalla salille, että muu perhe saa elää elämäänsä hetken rauhassa ilman yhtä raivohullua mutsia.

Kun seisoin ovella valmiina lähtöön, huikkasin vielä kuitenkin jonkinlaisena sovinnon eleenä: "Jos joku haluaa salille, niin autossa on tilaa!" Saimi ponkaisi samantien sängystä ylös ja juoksi ovelle, valmiina lähtöön. Voi rakkaus! Olipa siinä nyt sitten surkeeta selittää, että tällä kertaa tarkoitin vain meidän perheen ihmisväkeä. Parka toinen.. mutsi on ärjynyt puoli päivää ja nyt sitten vielä häipyy eikä ota pikkulikkaa joukkoon! Loppuviimein kuustoistavee uhmasi kohtaloaan ja rohkeana lähti ragemutsin kanssa samaan kyytiin. Tehtiin omat treenimme sopivan etäisyyden päästä toisistamme ja ihmeiden ihme.. homma alkoi helpottaa. Kun päästiin kotiin, huikkasin jo ovelta: "Nyt on maailma taas kirkkaampi!" Sen jälkeen syötiin yhdessä iltapalaa, pelleiltiin ja naurettiin.

Oh my god, mikä viikonlopppu! Sanoisinko, että oli aikamoinen tunnelmien ja tunteiden kavalkadi. Ehkäpä tämä tyhjensi nyt kertynyttä ylimääräistä painolastia ja tästä mennään vähän kevyempänä eteenpäin.

Fiuh! Mukavaa viikkoa kaikille!

Sannis