Leffakriitikko: Wicked: For good

No nyt on Wickedin toinen osa nähty. Kaksi kertaa. Ensimmäinen kerta oli viime viikon sunnuntaina. Olin ihan tärinöissä jo pari päivää etukäteen. Mietinkin ensin, että mitä ihmettä aikuinen ihminen täräjää jotain satuelokuvaa. Sen jälkeen sitten mietin aika nopsasti, että onpa ihanaa, että joku juttu herättää tommosta lapsenomaista innostusta. Ei sitä niin usein tuu enää näin nelivitosena täristyä innostuksesta.

Käytiin leffassa mister A:n kanssa ja oltiin molemmat sitä mieltä, että Wicked: For good oli ihan jees. Vähän jotain lisää jäin kaipaamaan, mutta en oikein heti tiennyt mitä se olisi. En taaskaan ekalla kerralla ehtinyt ihan kaikkeen mukaan. Alku rullasi aika mukavassa tahdissa, mutta loppu meni vähän kuin pikakelauksella. Homma jäi myös (tietysti) ihon alle niin, että oon ollut koko menneen viikon enemmän tai vähemmän Ozissa. Kävin eilen vielä katsomassa leffan uudelleen ja luulen, että nyt saan siltä rauhan :D

Wickedin kakkososa ei ekalla katselukerralla ihan täyttänyt kaikkia odotuksia, mutta ne olikin ehkä mahdotonta täyttää kokonaan, koska odotus oli ollut pitkä. Ennen ekaa katselukertaa olin jo varautunut, että oon rakennellut mielessäni kaikenlaista eikä leffa luultavasti pysty ihmeisiin millään. Tokan kerran jälkeen pääsin paremmin hommaan sisään ja sain selkiytettyä tunnelmia ja ajatuksia. Kun tiesin jo mitä tulee tapahtumaan, tykkäsin leffasta enemmän.

Eka osa oli paljon pirteämpi, iloisampi ja leikkisämpi. Toki ekassakin osassa oli synkkiä hetkiä, mutta tykkäsin eniten juurikin sen hassuttelevasta fiiliksestä ja Glinda nousi elokuvan lempparihahmoksi. Mister A:n mielestä hän oli todella ärsyttävä koulukiusaaja, mutta itse näen Glindan ihan eri tavalla. Tottakai hänessä on puolia, jotka ei ole niitä parhaimpia, mutta perusluonteeltaan hän on hyvä ja vähän hassu. Kirjoittajan mielestä Glinda ei ole ollenkaan pahantahtoinen, vaikka tekeekin joskus vääriä valintoja.

Toka osa oli tummempi ja synkempi. Toisesta osasta puuttui se kirjoittajan niin pitämä hassuttelu lähes kokonaan, jotain poikkeusta lukuunottamatta. Puvustus ja lavastus oli edelleen tässä tokassa huikeita. Joissain arvosteluissa moitittiin, että osa eläimistä oli tosi huonosti tehty, mutta kirjoittajan silmää sellainen ei häirinnyt. Laulut oli parempia ekassa osassa. Tokassa oli aika paljon Arianan korkeaa nuottia enkä oikein erottanut biisejä toisistaan, kun en juuri tiennyt niitä etukäteen. Tokalla katselukerralla For good meni syvemmälle sydämeen, mutta eihän tokassa näytöksessä tokikaan ole mitään lähellekään Defying Gravityn vertaista.

Tokassa osassa Glinda oli edelleen kirjoittajan suosikki. Tottakai Elphaba tulee heti toisena perässä, mutta hän ei ollut ihan niin samaistuttava, kuin olisin toivonut, vaan tuntui jollain lailla kylmemmältä. Ehkä tarkoituksella, koska oli elänyt jo jonkin aikaa yksin, eristettynä ja vihattuna. Ärsytti, kun hän häipyi Glindan sulhasen kanssa eikä tuntunut olevan siitä kovin pahoillaan. Sen jälkeen kun oli kadonnut prinssin kanssa, ilmaantui seuraavan kerran ja puhui Glindalle tosi veemäiseen sävyyn. Toivoin toki, että prinssi Fiyero valitsee nimenomaan Elphaban, mutta Elphaban olisi pitänyt pahoitella tilannetta ystävälleen ja jutella asiasta hänen kanssaan. Glindakin teki virheen, kun antoi velholle ja Madame Morriblelle idean, kuinka löytää Elphaba, mutta teki sen niin heikolla hetkellä etten osannut häntä siitä syyttää.

Olisin myös toivonut, että Elphaba olisi tähän mennessä oppinut paremmin hallitsemaan taikojaan. Suurimmaksi osaksi tuntui, että ei tiennyt juuri ollenkaan mitä loitsuja Grimmeriestä vetää ulos. Kun Boq muuttui tinamieheksi, oli Elphaba myös siinä kohdassa turhan välinpitämättömän oloinen.. että olkaapa hyvä, hän ei nyt enää tarvi sydäntään, kun on elävä säilykepurkki. Tosi harmillista kaiken kaikkiaan, että kiltti Boq sai noin huonon kohtalon. Hänelle olisin toivonut paremman lopun.

Velho oli kirjoittajan makuun aika harmittoman oloinen molemmissa elokuvissa ja jotenkin tuntuikin hassulta, että kaikki tämä dramaattinen taistelu johtui tuollaisesta hölmön oloisesta ukkelista. Ehkäpä Madame Morrible oli se suurempi pahis. Voisi tietysti ajatella, että hän toimi velhon käskyjen alla, mutta ehkäpä hän toteuttikin omanlaista oikeuttaan ja oli suurempi paha, kuin velho. Lopussa Madame Morrible olisi voinut jäädä vankilaan, mutta velho olisi voinut muuttua hyväksi ja saada suhteen tyttäreensä. Jeff Goldblum ei lukeudu omiin näyttelijäsuosikkeihin, mutta hänen tyylinsä oli ihan passeli tässä huijarivelhona.

Elokuvan ärsyttävin tyyppi oli Nessa. Hän ärsytti jo ekassa osassa. Itsekäs, välinpitämätön, epävarma, ahne ja oliko vielä muita adjektiiveja, joilla häntä voisi kuvailla? Madame Morriblen inhottavuus ei tuntunut läheskään yhtä ärsyttävältä, kuin Nessan. Varmaankin siitä syystä, että Nessan olisi olettanut olevan hyvä ja Madame Morrible oli itsestäänselvä pahis. En olisi kuitenkaan toivonut Nessankaan kuolemaa, vaan sitä, että olisi ymmärtänyt oman tyhmyytensä ja muuttunut. Jep, toivon leffoihin just sen kaltaisia lapsellisia loppuratkaisuja. Lopussa pitää aina kaikki kääntyä parhain päin mielellään ihan kaikille, pahan muuttua hyväksi ja maailman pelastua :)

Tuntui, että katsojan olisi pitänyt tietää Wizard of Ozin tarina tätä katsoessaan. Itse en ole elokuvaa nähnyt enkä kirjaa lukenut, mutta suurinpiirtein tiesin, mistä on kyse. Ekalla katselukerralla meni kuitenkin aikamoisen nopsasti viuhahtaen koko homma ohi siitä eteenpäin, kun Dorothy näytettiin ensimmäisen kerran. Tyttö tuotiin jotenkin tosi nopeasti ja vähän huolimattomasti mukaan ja koko lopun ratkaiseva storyline juostiin liian nopsasti läpi. Ehkä olisi voitu näyttää vielä jotain siitä, kuinka Dorothy ja Boq päätyivät samaan porukkaan ja erityisesti siitä, miten linnunpelättimeksi muuttunut Fiyero ajautui heidän matkakumppanikseen. 

Loppu itsessään oli tälle katsojalle osittain sopiva. Tottakai Elphaban piti jäädä henkiin ja tottakai hänen piti päätyä Fiyeron kanssa yhteen. Kai se, että Fiyero ei ollutkaan enää komea prinssi, vaan linnunpelätin oli tarkoitus vahvistaa sitä ajatusta, että ulkonäöllä ei ole väliä ja rakkaus on tärkeintä. Se kai tuli kuitenkin selväksi jo siinä kohdassa, jossa prinssi valitsi vihreän tytön prinsessan sijaan. Ihmemaa Ozissa linnunpelättimellä ei ole aivoja ja hän etsii niitä. Tuliko Fiyerosta siis nyt aivoton? Toivottavasti ei.. ei ainakaan vaikuttanut elokuvassa siltä, vaikka vähän kompuroikin kulkiessaan. Olisin myös toivonut, että pariskunta olisi voinut jäädä Oziin. Erämaa Ozin ulkopuolella näytti aika toivottomalta.

Glindankin suhteen loppu oli ihan ookoo. Olisin toki toivonut, että hänkin olisi löytänyt rinnalleen jonkun. Ehkä oli kuitenkin tarkoitus viestittää, että hänellä oli kaikki Ozilaiset, joten ei ole yksin. Vaikutti kuitenkin koko elokuvan ajan, että hän olisi aika yksinäinen kaiken suosion keskellä ja olisinkin suonut hänelle rakkauden. Ehkä oli kuitenkin sopivaa, että hän löysi nyt voimansa itsestään ja voi myöhemmin löytää elämänsä rakkauden. Lempparirepliikki tässä tokassa Wickedissä on, kun Glinda astuu parvekkeelle ja sanoo: "Elphaba Thropp, I know you're out here!". Se jotenkin osoittaa sitä topakkuutta, jota Glindasta löytyy. Myös kohta, jossa Glinda ratsastaa hullun kovaa mustassa viitassa oli tälle katsojalle jotenkin tosi sykähdyttävä. En oo koskaan erityisesti fanittanut Ariana Grandea tai oikein edes tajunnut hänen olemassa oloaan, mutta roolityö Glindana oli täydellinen.

Ihan elokuvan lopussa, kun Grimmerie avautuu Glindalle... Tarkoittiko se sitä, että Elphaba ilmoitti olevansa hengissä ja Glinda ymmärsi sen? Vai oliko se merkki siitä, että Glinda oppii vielä lukemaan loitsuja ja saa nyt vihdoin taikavoimansa, kun on valmis käyttämään niitä oikein? Kumpi vaihtoehto tahansa sopii oikein hyvin. Epäilen vahvemmin ensimmäistä, mutta mielelläni ottaisin kuitenkin molemmat tarkoitukset samassa paketissa.

Lopputulema: Katson molemmat Wickedit heti, kun ne saa jostain kotiin striimattuna. Rakastan tätä tarinaa.

Sannis

P.S. Ykkösosan ammattilaisraadin arvostelu löytyy tästä linkistä :D -> https://sanniksenlife20.blogspot.com/2025/01/leffakriitikko-wicked-1.html

Black Friday

Marraskuun vimppoja viedään. Heräsin migreeniin neljän maissa aamuyöllä enkä pystynyt enää nukkua. Koneella roikkuminen ei oo paras idea, mutta aika vähänpä tässä muutakaan hommaa on tähän aikaan aamusta. Tein yhden black friday-ostoksen ja hommasin itselleni uuden sykekellon. Edellinen on saatu työnantajalta lahjaksi ja on jo vuosia vanha. Se on ollut nyt pitkään pöytälaatikossa, koska kyllästyin jossain vaiheessa mittaamiseen ja koska kellon näyttö ei enää pysy rannekkeessaan kiinni. Viime aikoina oon kuitenkin alkanut kaipailemaan syketietoja, kun oon innostunut hölköttelemään taas pitkästä aikaa. Migreeni on antanut hölkät anteeksi jo pari kertaa, joten toivoa on, että lenkkejä on tulossa lisää.

Herätin vanhan kellon henkiin eilen, mutta totesin aika nopeasti, että ei se tosiaan pysy rannekkeessa. Oon ostanut uudenkin rannekkeen eikä onnistu. Myös mister A:n vanhan kellon vastaavaa ranneketta testasin, mutta ei onnistunut silläkään. Kirjoittaja inhoaa ostaa laitteita. Aivan yli vaivalloisesti lähdin eilen tutkimaan, mitä olisi tarjolla. Polarin Ignite 2 taitaa olla jo ihan aataminaikuinen malli, mutta meikämuikkeli on sellainen viimeinen dinosaurus, etten todellakaan oo kiinnostunut suurimmastakaan osasta ominaisuuksista, joita uudet ja kalliimmat kellot sisältää, joten Ignite lähti tilaukseen. Siinäkin taitaa olla jo sata toimintoa, joita en tuu ikinä käyttämään. Koitin tutkia vielä yksinkertaisempaa mallia, mutta siitä puuttui gps ja mietin, että ehkä tuo olis joskus kiva tietää matka, jonka on kulkenut.

Kiva tässä nyt miettiä lenkkejä ja sykkeitä, kun jalkoja särkee niin etten tiedä kuinka päin olisin. Olisihan tuo pitänyt jo eilen nukkumaan mennessä tietää, että migreenihän se sieltä tulla tupsahtaa, kun olotila meni illalla tosi matalaksi ja jalat tuntui aivan kummallisilta ja niin kipeiltä ettei meinannut sängyssä pystyä olla. Ei tainnut eilinen jumppa mennä aivan hyvällä tavalla lihaksiin. Plääh! Treenasin neljä päivää putkeen, joten siitäpä syystä se rangaistus taisi samantien tulla. Treenit oli niin vaihtelevia että ajattelin selviäväni ehjin nahoin, koivin ja päin, mutta väärässäpä taas olin. Tänään on tottakai vielä töitä ja huomenna on ystävän nelikymppiset, joten tottakai on hyvä olla vähän migreeneissä, että elämä olisi mahdollisimman hankalaa.

Vähän musta perjantai siis. Ainakin näin alkuun. Sään puolesta myös. Mustaa, vettä ja jäätä näytti takapiha olevan täynnä, kun päästin Saimia pissalle hetki sitten. Eilen lähdin pyörällä töihin ja hyvin poikkeuksellisesti soitin mister A:n hakemaan illalla kotiin, kun kadut näytti siltä, ettei niille oo pyörällä, edes nastarenkailla asiaa. Alkuviikosta on ollut aivan mukaviakin talvisäitä ja eilen aamulla saatiin vielä lenkkeillä Saimin kanssa lumisessa metsässä ihan pienessä pakkasessa ennen vesisateen alkua.

Aiotteko te muut tehdä mustan perjantain ostoksia? Kirjoittaja olisi voinut jotain joululahjahommaakin miettiä, mutta en oo löytänyt oikein mitään tarvittavaa hyvästä alesta. Kampanja-aika pitenee ja tarjousten määrät vähenee vuosi vuodelta. Toisaalta, ihan hulluahan se meininki onkin ollut vuosien varrella esim. Jenkeissä Black fridayna. Meillä ei töissä oo osallistuttu nyt pariin vuoteen näihin geimeihin ollenkaan. Hinnat pysyy tänäkin perjantaina samana, mutta uudistuksia on tehty vaikka millä mitalla ja lisää on tulossa ensi vuoden puolella, joten samalla rahalla saa taas vähän enemmän.

Semmosia hommia tälle päivälle! Mukavaa perjantaita kaikille säädyille!

Sannis