Sadonkorjuu

Elokuu on mennyt nopsasti. Viimeisiä päiviä viedään jo. Kuvan eväät on mister A:n siskon ja anopin kasvimaasta. Muuten on sadonkorjuu ollut vielä aika vähäistä. Mustikoita en oo tänä vuonna poiminut ainuttakaan. Ostin ämpärillisen ja olisin halunnut toisenkin, mutta en oo nyt kuullut mitään hänestä, jolta tein varauksen. Mökillä oli välivuosi mustikoiden suhteen ja useamman hyvän vuoden jälkeen marjoja oli niin vähän, etten oo lähtenyt suuriin puuhiin.

Mustia viinimarjoja kävin ystävän luona noukkimassa ja sainkin mukavan saaliin pakkaseen talven smoothieita varten. Omat puskat on myös antaneet marjoja jonkin verran. Tytöt saa käyttää ostomustikkaa, ja koitetaan mister A:n kanssa käyttää viinimarjoja. Musta viinimarja smoothiessa on onneksi kirjoittajan lemppari. Vadelmia tulee tänä(kin) vuonna omista puskista vain sen verran, että menee kerätyt jo parin seuraavan päivän aikana. Ehkä pitäisi koittaa antaa vatuille vähän lisävirtaa lannoitteilla. Tähän mennessä ei olla avustettu niitä yhtään millään tavalla.

Alkukesästä laitoin jonkin verran raparperia pakkaseen ja omenaa on useampi rasia vielä viime vuodelta. Löysin jopa omppusosetta vielä muutaman pikkuboksin. Piirakkaomppua on enemmänkin, koska ollaan tehty makeita herkkuja vähemmän viime aikoina. Kuulemma omenasatokin on monessa paikassa pieni tänä vuonna. Taitaa alkukesän kylmät säät vaikuttaa asiaan.

Viikonloppuna siistin vähän terassia jo syksykuntoon. Ehkä tulee vielä päiviä, jolloin siellä voisi istuskella, mutta ihan koko kaluste- ja pehmustekaliiberia ei taideta enää tarvita. Mini laittaa treenikamansakin sieltä nyt pois, kun saa käydä jo salilla ja mutsille eli meikämuikkelille sopii oikein loistavasti, että ensi kesänä terdellä ei pyöri puntteja ja levytankoja.

Uusi vaunu alkaa olla hyvällä mallilla ja viikonloppuna sain mister A:n siistimään sieltä suurimman osan työkaluistakin pois. En malta odottaa, että päästään syksyn reissuihin sillä. Vielä täytyy kuitenkin muutama viikko odottaa ja vielä täytyy toki pieniä fiksauksia tehdä. Muitakin kivoja juttuja on tulossa, joten kyllä se syksyn tulo sopii nyt aivan hyvin.

Kivaa tätä päivää ja tätä viikkoa!

Sannis

Fillarionni

Se on kuulkaa vuosi täyttä fillarionnea takana. Kirjoittaja ei oo oikein materialistinen tyyppi eikä yleensä koe niin suuren suurta onnea tavarasta, mutta tämä pyörä on kyllä ollut ihan oma lukunsa. Koti ja vaunu menee edelle, mutta mikään muu maallinen omaisuus ei taida niiden lisäksi tuottaa yhtä suuria tunteita. Aivan välillä oikein huvittaa, miten ihminen voi olla niin onnellinen yhdestä pyörästä.

Oon nyt tosiaan vuoden Helkamallani huristellut. Maksoin itseni kipeäksi, about 3600€ enkä oo euroakaan katunut, vaikka tuo on meille todella suuri summa. Tai siis.. enhän oo edes vielä maksanut kuin vasta osan. 100€ menee palkasta vielä piiiiitkän aikaa. Verotuksen pyöräetukin taitaa sopivasti poistua. Älkääkä edes antako mun aloittaa ränttäämistä siitä asiasta.

Mittari näytti pari viikkoa sitten 85h 15min. Yhtään lenkkiä en oo ajanut, vaan kaikki on siirtymiä, jotka muuten olisi hoitunut autolla. Oon siis vuoden aikana istunut auton ratissa sen 85 tuntia vähemmän ja veivannut 85h enemmän. Työmatka kestää keskimäärin parikymmentä minuuttia, joten ihan mukavan määrän matkoja oon päässyt fiudella kulkemaan. Joskus pahat kelit on saaneet kirjoittajan auton rattiin ja joskus on ollut liikaa roudattavaa tai kyytiläisiä mukana. Talvenkin kelit oli kuitenkin yllättävän ookoo pyöräilyyn.

Kirjoittaja kokee hyvin suuria tunteita siitä, että saa kulkea fillarilla. Tällä fillarilla pystyn ajaa, vaikka migreeni vähän vaivaisi. Silloin kun pelkkä olemassa olokin on raskasta, pystyn kuitenkin aika ongelmitta pyöräillä töihin ja siitä syntyvä pystyvyyden tunne on ihanaa. Toiset on onnellisia, että pystyy juosta yli 100km ultran, kirjoittaja on onnellinen, että pystyy pyöräillä avustettuna töihin 7 kilsaa. Kaikki on kuulkaa suhteellista :D Mutta hei…migreenin pahimmissa oloissa ei pysty liikahtaa milliäkään, joten 7 kilsan pyöräily on lähes ultra silloin, kun olo on edes puolet siitä pahimmasta.

Helkama kulkee hyvin, on tukeva ja sillä on tosi hyvä ajaa. Kuvittelen, että oon tosi sporttisen näköinen kun ajan ja sitten putoan maan pinnalle, kun näen peilikuvani jostain näyteikkunasta. Mamma mikä mamma :D Oon tyytyväinen, että pyörästä saa akun irti, joten lataaminen on helppoa. Mietin myös, että ehkä pöllimishaluja vähän hillitsee se, että akku puuttuu, kun fiude on parkissa kaupungilla. 

Että eipä mulla muuta. Fillarivuosipäivä. Vähän naurattaisi jos en olisi niin tosissani onnellinen, että omistan jotain noin siistiä. Okei, naurattaa vähän kuitenkin :D

Sannis