Viime viikon lopulla olin taas Lapualla retriitissä. Samassa, jossa olin myös syksyllä. Ohjelma oli samantyylinen kuin silloinkin; perjantai-iltapäivällä mentiin ja lauantai-iltapäivään asti oltiin. Tehtiin Yinjoogaa, hengitysharjoituksia ja rentoutuksia. Käytiin vähän saunomassa, höpöteltiin ja saatiin istua valmiiseen ruokapöytään useamman kerran. Kuvien oton jätin tällä kertaa väliin. Otin tasan yhden ja sekin oli niin surkea, että mennään näillä asiaan liittymättömillä smoothiekuvilla tällä kertaa :D
Syksyllä lähdin retriittiin hyvin erikoisissa, jopa vähän paniikinomaisissa tunnelmissa karsean hermosäryn jälkimainingeissa ja pelkäsin mitä koko hommasta tulee. Siitä tulikin sitten aivan sairaan hyvä. Etukäteen olin varma etten pysty rauhoittua ollenkaan, mutta ihmeiden ihme, humpsahdin jokaisessa rentoutuksessa johonkin pumpuliin ja retriitti oli täydellinen pysähdys juuri siihen kohtaan.
Tällä kertaa menin hyvin neutraaleissa fiiliksissä. Oikein kuulostelemalla kuulostelin itseäni enkä kuitenkaan oikein keksinyt mitään erikoista. Ei ollut matalaa eikä korkeaa, vaan tosiaan hyvin neutraalia. Ajattelin, että tälläkin kertaa rentoutuminen onnistuu varmasti hyvin, kun ei oo mitään suuria tunteita ilmoilla. Kävikin kuitenkin niin, että olin rauhattomampi. Perjantaina työasiat vaelteli mieleen vähän väliä, mutta loppuviimein onnistuin kyllä rentoutua. Lauantaina suunnittelin melkein loppuun asti vähän jumppia ja mitä lie mielessä rullasikaan. Se, että oon ohjannut rentoutuksia nyt itse jo aika kauan, on onneksi opettanut sen, että panikoimaan ei kannata ruveta vaikka mieli olisikin levoton. Ei kannata alkaa pelätä, että nyt menee hetki hukkaan… mihinkäs hukkaan se menisi, kun sitähän siinä elää kaiken aikaa eteenpäin. Otin siis anyway aika lunkisti.. että oukei.. tälle kelaamiselle on nyt ilmeisesti tarvetta, joten kelaillaanpa sitten.
Viime vuosi oli "vähän" heavy käsiongelmien ja jalkojen hermosärkyjen kanssa ja sai kruununsa vielä vuoden viimeisinä päivinä influenssasta. Retriitti ja oma rauhoittumisaika taisi nyt tarjota kaikelle sille vuoden aikana kerääntyneelle paskalle vihdoin ulostulon ja sunnuntai oli kyllä aivan hanurista. Hermosin koko päivän enkä saanut olotilaa laantumaan millään. Kirjoittaja hermostuu oikein kunnolla hyvin hyvin harvoin. Ei varmaan edes joka vuosi, mutta sunnuntai oli kyllä sellainen päivä, että huhhuh!
Olin hermona ilman mitään erityistä syytä ja siitä sai kyllä osansa mister A sekä molemmat tytöt. Kaikki kolme oli vähän, että whaat?!, kun mutsi alkoi yhtäkkiä rageta aivan randomeista jutuista. Ensin pyytelin anteeksi typerää nalkutustani, mutta sitten mentiin jo siitä seuraavalle levelille enkä todellakaan enää muistanut minkäänlaisia käytöstapoja, kun hermosin ruuduilla olosta ja väärin täytetystä tiskikoneesta. Mister A ja mini vetivät hissukseen työhousut jalkaan ja hipsivät ulos. Järkevää! Kuustoistavee-parka jäi ottelemaan mutsin kanssa. Loppuviimein porattiin molemmat puolihysteerisinä, mutta ei sekään kirjoittajaa helpottanut. Ei auttanut kävelylenkki eikä toinen, ei itekseen kaupassa käynti. Loppuviimein päätin lähteä vielä illalla salille, että muu perhe saa elää elämäänsä hetken rauhassa ilman yhtä raivohullua mutsia.
Kun seisoin ovella valmiina lähtöön, huikkasin vielä kuitenkin jonkinlaisena sovinnon eleenä: "Jos joku haluaa salille, niin autossa on tilaa!" Saimi ponkaisi samantien sängystä ylös ja juoksi ovelle, valmiina lähtöön. Voi rakkaus! Olipa siinä nyt sitten surkeeta selittää, että tällä kertaa tarkoitin vain meidän perheen ihmisväkeä. Parka toinen.. mutsi on ärjynyt puoli päivää ja nyt sitten vielä häipyy eikä ota pikkulikkaa joukkoon! Loppuviimein kuustoistavee uhmasi kohtaloaan ja rohkeana lähti ragemutsin kanssa samaan kyytiin. Tehtiin omat treenimme sopivan etäisyyden päästä toisistamme ja ihmeiden ihme.. homma alkoi helpottaa. Kun päästiin kotiin, huikkasin jo ovelta: "Nyt on maailma taas kirkkaampi!" Sen jälkeen syötiin yhdessä iltapalaa, pelleiltiin ja naurettiin.
Oh my god, mikä viikonlopppu! Sanoisinko, että oli aikamoinen tunnelmien ja tunteiden kavalkadi. Ehkäpä tämä tyhjensi nyt kertynyttä ylimääräistä painolastia ja tästä mennään vähän kevyempänä eteenpäin.
Fiuh! Mukavaa viikkoa kaikille!
Sannis
