Etenee

Perjantai ja työhommat on tälle viikolla yhtä päivää vaille paketissa. Lähtö Laihialle on reilun puolen tunnin kuluttua. Vähän jännittää, kuinka yläkoululaiset jaksaa meidän kanssa jumpata. Vedetään Tiinan kanssa kaikki kolme tuntia yhdessä. Yhdessä ohjaaminen on aina kivaa ja näille tunneille porukkaa on tulossa niin paljon, että kaksi ohjaajaa on ihan paikallaan. Vähänkyrön keikassa aikataulut muuttui sen verran, että päätettiin vaihtaa vuoroja siinä kohdassa. Saatiin yksi tuntiohjaajista vetämään se setti ja me ajellaan Laihialta suoraan Vaasaan.

Tämä viikko on kyllä ollut kirjoittajalle henkisesti heavy. Koko ajan tuli pyllyn alla ja pienellä jännityksellä, ehtiikö kaiken. Joskus sitä ei vaan osaa täyttää omaa kalenteriaan oikein ja kyllä tällä viikolla on tullut juokseviakin juttuja sillä tahdilla, että vaikka olis ollut vähän väljempääkin, olis saattanut tulla kiirus. Työtunteja on kertynyt reippaasti, mutta nyt ollaan tosiaan voiton puolella ja pidellään tuntejakin pois, kun on rauhallisempaa.

Ortopedin tuomio kädestä oli semmonen, että toimenpidejonossa ollaan. Hauiksen jänne ilmeisesti katkaistaan tai kiinnitetään uudelleen ja samalla aluetta vähän putsataan ja sen semmoista. Kuuntelin mielestäni hyvin, kun lääkäri puhui, mutta ilmeisesti osa meni kuitenkin toisesta sisään ja toisesta ulos. No, nyt kävi sitten niin että kaksi päivää lääkärikäynnin jälkeen, pystyin ensimmäisen kerran vuoteen tekemään jumpassa vipunostoja ilman kipuja. Otin vähän riskillä liikkeitä uuteen ohjelmaan mukaan ja ajattelin, että jätän tekemättä jos ei onnaa. Ilmeisesti joku pieni aavistus kuitenkin oli, että ehkäpä onnistuu. Saa nähdä siis. Päätin, että ollaanpa siinä jonossa nyt vain ja kun kutsu käy, katsotaan mikä on tilanne. Ehkä toimenpidettä voi lykätä jos tilanne on parempi. Ettei tarvis kuitenkaan kokonaan tipahtaa jonosta pois, jos parannus olisikin vain tilapäinen.

Migreenihommat etenee sillä lailla, että marraskuussa on aika estolääkekonsultaatioon. Että jos on ollut kiirettä, niin onhan täällä saatu aikaiseksikin kaikenlaista. Hommelit etenee. Töissäkin kalenteri näyttää tuleville päiville jo hitusen väljemmältä ja ensi viikollahan kirjoittajalla onkin pari päivää lomaa.

Semmosia hommia. Nyt jumpalle! Mukavaa viikonloppua!

Sannis

Tomaatti-mozzarellapastaa ja ajanvarauksia

Viikonloppu sujahti ohi tosi nopsasti. Niinhän se menee silloin, kun on töitä myös lauantaina. Sunnuntain perhekuvaus siirrettiin eteenpäin, koska satoi vettä ja haluttiin kuitenkin mielummin ulko- kuin sisäkuvia. Kuvauksen sijaan vietiin mini kiipeilemään. Tällä kertaa ei onnistunut oikein hyvin, koska atoopikon kädet. Niin se on aika useinkin, mutta eihän meistä kukaan sitä muista, vasta kuin paikan päällä. Aikanaan minillä oli hommaan hanskat, mutta koska niistä ei mainittavaa hyötyä ollut, ei olla ostettu uusia typyn kasvaessa ja edellisten jäädessä pieniksi. Tällä kertaa kädet meni tosi karseaan kuntoon nopeasti eikä oikein kauaa viihdyttykään. Tulipahan nyt käytyä kuitenkin taas pienen tauon jälkeen ja vähän testailtua. 

Sunnuntain lounaslistalla oli Tomaatti-mozzarellapasta ja vihdoinkin sain siihen pehmeämmän maun. Tytöt tykkää tehdä myös tomaattikeittoa, mutta kirjoittajaa häiritsee, kun maku jää aina vähän pistäväksi. Ei oo muistunut mieleen mutsin sanat: "Laita siihen vähän sokeria. Se pyöristää maun." Tiiu Piretin ohjeessa oli hunajaa ja se taisi olla se taikasana. Tällä kertaa maku oli kuin olikin pehmeämpi. Olis pitänyt muistaa mutsin ohjeet. Äidit tietää kyllä!

Iltapäivällä käytiin metsäkierroksella koko porukalla. Vettä tiputteli vähän, mutta se ei haitannut. Olipahan vähemmän porukkaa liikkeellä (eli ei ketään) ja Saimi sai juosta vapaana pitkän tovin. Saimi on yleensä tosi nihkeä lähtemään sateella ulos ja usein kieltäytyykin täysin, mutta kun koko porukka lähtee, ei mitään lähtöongelmia yleensä sateellakaan ole. Kai kaikissa koirissa on laumahenki jossain määrin ihan sisäänrakennettu ominaisuus. Saimilla se on vahva. Ei mielellään lähde ulos hyvälläkään säällä jos useampi perheestä jää kotiin.

Nyt on maanantaiaamu ja istun tässä hetken ennen kuin lähden päivän puuhiin. Viime aikoina on extra-ajanvarauksia meidän aikuisten normitöiden ja tyttöjen koulu- sekä harrastusjuttujen lisäksi ollut todella paljon. Viime viikolla kävin aamiaistilaisuudessa ja terapiassa. Sen lisäksi kuskattiin mini parturiin ja käytiin pankissa hoitamassa tyttöjen tili- ja korttiasioita. Kuustoistaveelläkin oli kampaaja, mutta kuskasi itse itsensä sinne ja kotiin pääsi mummun kyydissä. Mumma taas helppasi onneksi harrastuskuskauksissa. Harmillisesti taidekoulu osuu tänä syksynä sille koulupäivälle, joka loppuu tosi myöhään eikä bussilla meinaa ehtiä. Kotiinpäin Taikonista dösällä onneksi pääsee, vaikka aika myöhälle meneekin. Kirjoittaja kävi viikon aikana myös papa-kokeessa ja hoiteli migreeniin liittyviä juttuja. Töissä pidin normiviikkotuntien lisäksi keskiviikkona tilaustunnin (kehonhuolto ja äänimaljat), josta tulikin aivan yli ihana, erityisen rauhallinen hetki myös ohjaajalle. Kuuden päivän duuniviikko päättyi spinumaraan, joka oli taas siistiä!

Tällä viikolla on hieroja, käsiortopedi ja terapia. Töissä spesiaalia on maanantain ja tiistain tilaustunnit, tiistain Roosa nauha jumppa ja keskiviikon aamiaistilaisuus. Perjantaina lähdetään pienelle maakuntamatkalle ohjaamaan tunteja useammaksi tunniksi ja se on kyllä myös aikamoisen spessua. Naurettiinkin ohjaajakamun kanssa, että pitäiskö ottaa pieni välikuolema Laihian Kotipizzassa sen jälkeen kun Laihian kolme tuntia on pidetty, ennen kuin seuraavat setit alkaa Vähässäkyrössä :D Suunnitelmissa on liikuttaa useampaa sataa ihmistä noiden perjantain tuntien aikana, joten ei huono.

Kaikki ajanvaraukset ei siis ollenkaan oo mitään tylsiä hammaslääkäreitä, mutta aina kun pitää päivän aikana suhata moneen paikkaan, on kirjoittaja jotenkin vähän extravirittynyt. Ehkäpä se on aika normaalia. Kun hommat on hoidettu, huomaan aina ettei ollut mitään syytä olla niin virityksissä. Nyt kello alkaa olla sen verran, että alan viritellä itseäni Saimin kanssa ulos ja sen jälkeen kohti työmaata.

Päivä kerrallaan kuulkaa! Mukavaa viikkoa!

Sannis

Suklaahamsteri

Pikkusen alkaa joulujutut jo hiipiä mieleen. Lähinnä lahjojen osalta. Olin omasta mielestäni kätevä ja ostin nipun suklaalevyjä hyvästä alesta joulua varten. Ostan usein etukäteen jo sellaista, mitä tiedän, että jouluna tulee tarpeeseen. Kotona vasta aloin tsiigailla päiväyksiä ja kävi ilmi, että tasan yhdessä levyssä riitti päiväystä ensi vuoden puolelle. Muissa parasta ennen oli lokakuussa tai joulukuussa. Ei ny ihan onnistunut kirjoittajan suklaahamstraus. Ehkäpä sille oli syynsä, että Tokmanni myi suklaalevyjä viisi kympillä :D

Tytöillä ei ainakaan vielä oo mitään suurempia toiveita jouluksi. Kaikenlaista pientä tietysti ilmaantuu sitten lähempänä, mutta ehkäpä tänä vuonna ei mitään suurempaa oo tarpeellista ostaakaan. Viime vuonna likat sai Apple Watchit ja sitä edellinen (vai sitä edellinen?) taisi olla se vuosi, kun paketeista paljastui puhelimet, joten mutsille sopii hyvin pitää ostokset vähän edullisempina tällä kertaa.

Nostin olkkariin jo sen kynttelikön, jonka aina laitan esille lokakuussa. Sellaisen, joka ei oo niin jouluinen, mutta joka tuo juuri sopivasti valoa nyt, kun sitä alkaa iltaisin kaivata jo enemmän. Tällä viikolla on saanut muutamana iltana jo sytyttää fiukeenkin kotimatkalla valot ja heijastinhenkselit on alkaneet kulkea mukana. Ehkä terassillekin saa pian laittaa kausivalot. Saimin valopanta pitää ainakin etsiä jostain lipaston uumenista. Alkaa olla aikamoisen vaikeaa erottaa mustaa kikkurapäätä pimeässä lokakuun illassa.

Kuvien ketut on kirjoittajan lahja itselleen. Meikkipussi alkoi vedellä viimeisiä ja maltoin hommata uuden. Kettukuosi sopi jotenkin täydellisesti syksyyn ja heti on muka freesimpi fiilis, kun saa kaivaa ripsarin uudesta pussukasta. Pieni juttu, mutta piristää kummasti.

Terkuin,

Sannis

Äärellä

Viime viikonlopun Seinäjoen reissulla käytiin lounaalla paikassa nimeltään Äärellä Kuppi ja kattila. Saatiinkin ihan tosi maistuva ruoka tosi kivassa miljöössä. Aiemmin siinä, kun mietittiin mihin mentäisiin ja mitä tehtäisiin, hokattiin, että Seinäjoella tuntui olevan tosi paljon kivoja ruokapaikkoja. Ei kuitenkaan sitten lähdetty pidemmän kaavan mukaan dinnerille, mutta lounas tuntui just sopivalta. Pääsi vähän ulos maistelemaan makuja, mutta hitusen matalammalla profiililla.

Tänään ollaan tietysti myös asioiden äärellä. Enimmäkseen pyöräilyasioiden, mutta vähän toki myös ruuan. Ihan kohta syön aamiaisen ja sen jälkeen lähden polkemaan töihin, jossa veivaan ystäväni Ellun ja meidän huippujen asiakkaiden kanssa parituntisen sisäpyöräilymaratonin. Sen jälkeen pyöräillään kaupunkiin lounaalle ja siitä sitten vielä veivaus kotiin. Eiköhän siinä nyt oo sitten fiukeilua tälle päivälle riittävästi ja lopun päivää ajattelin lepuuttaa Helkamaa laakereillaan. Itelle pitää varmasti pieni palauttava kävelylenkki ottaa siinä illemmalla vielä Saimin kanssa.

Alempi kuva on myös Seinäjoen reissulta. Arkisesti Prisman pihasta. Pakko oli napata kuva upeasta taivaasta, kun käytiin illalla ostamassa ruokatarpeita. Miten ne auringonlaskut ja muut luonnon värit on aina yhtä kauniita? Niihin en kyllä kyllästy koskaan.

Kivaa viikonloppua!

Sannis