Heinäkuun viimeisiä

Viikonloppuna käytiin mister A:n äidin synttärikaffilla ja saatiin kotiinviemisiksi anopin ja mister A:n siskon kasvimaan antimia. Niin ihanaa! Edelleen toivon aina, että jaksaisin ite viljellä ja kasvattaa, mutta kun en saa aikaiseksi, oon erittäin onnellinen, että joku saa ja me päästään siitä nauttimaan. Sain sunnuntai-iltana ystävän kylään, niin tekaisin suolaisen piirakan ja sen kaveriksi salaatin naisten itse kasvattamista kurkuista, sipuleista ja salaatinlehdistä. Lisäsin vain vähän kaupan tomaatteja ja fetaa. Niin hyvää!

Selaisin postauksia taaksepäin ja katsoin, että viimeksi oon toukokuussa valitellut olkapään ja käden tilannetta. Vaikken ookaan muistanut valittaa, on käsi edelleen aika surkea. Nyt toki paljon parempi, kuin keväällä, mutta ei ollenkaan vieläkään hyvä. Nyt onnistuu jonkin verran jo tehdä asioita ilman kipua.. voin ripustaa pyykkejä ja tehdä jumpissa jo joitain ylävartalon liikkeitä. Leposärkyä ei oikeastaan ole ollenkaan, mutta yöllä käsi kipeytyy edelleen ärsyttävästi ja haittaa unia. Tietyt liikkeet, esim. laukun nostaminen pyörän jopparilta saa aikaan tosi kipeitä vihlaisuja. Treenissä nostot sivusuunnassa on mahdottomien listalla, samoin työnnöt eteen. Soutuja pystyn tehdä ja esim. hauiskääntöjä, mutta kaikki vipunostot sivulle ja rintaprässihommelit on nounou. Jumpassa lankut ja etunojat pystyn näyttää, mutta siihen se sitten jääkin.

Sain elokuulle kutsun magneettikuvaan, joka oli yllätys. Lähete laitettiin toukokuussa ja lääkäri varoitteli, että ei tuu kuulumaan mitään ainakaan vuoteen. Tosi nopeasti sitten kuitenkin kuuluikin. Epäilen toki, että kuvista ei mitään löydy. Vasenkin olkapää oireilee pienesti, joten uskon, että vika on jossain muualla, kuin ite olkapäässä. Huoh! Kuvaus toki helpottaa sen verran, että sittenpä on sekin kivi käännetty ja ainakin katsottu mitä siellä on. Alan varovaisesti uskoa niitä ennustuksia, joita keväällä sain.. että vuoden päästä olkapää voi olla hyvinkin parantunut. Tuntuu vaan jotenkin vähän pöhlöltä.. että mikä sen sitten parantaa? Sekö, etten tee tiettyjä liikkeitä nyt ollenkaan? Henkisellä puolella on nyt onneksi helpompaa, kun voi tehdä jo jonkin verran asioita eikä kipu oo olemassa jatkuvasti.

Semmosta. Heinäkuun viimeisiä viedään ja tänään on ollut vaikeaa. Migreeniä ja kummallisia kipuja päässä, leuassa, korvassa ja kasvoissa. Tosi kummallisia. Sellaisia, joita ei yleensä migreeniinkään kuulu. Migreenissä särkee kyllä päätä ja kasvoja ja on ties mitä oireita, mutta tänään kipuja on myös erilaisia ja eri paikoissa, kuin yleensä. Aamulla, kun heräsin siihen, että leuka ei auennut kunnolla, oli ensimmäinen ajatus: "Voi give me a break saakelin heinäkuun loppu!! Aina jotain hiton mystistä!" Viisitoista vuotta eikä keho unohda. Ei ikinä. Tuntuu, että olisi jo aika. Kyllä mieli muistaisi, vaikka kehon fyysiset oireet jäisi tulematta. Tottakai muistaisi.

Viisitoista vuotta heinäkuun viimeisiä. Ja tästä ikuisuuteen.

Sannis

Helteistä

Tässäpä jokakesäinen postaus liittyen helteisiin. No joo, oikeasti en tiedä ollenkaan oonko tästä joka kesä postannut, mutta tiukka tuntuma on, että näin saattaa olla.

Kirjoittaja on miettinyt tätä helletuntumaa eri ihmisillä…että miksi toiset tykkää ja toiset ei ja empiirinen (toooooosi kattava) tutkimus on osoittanut, että helle tuntuu aivan erilaiselta eri ihmisistä. Osan kokee, että lämpö iholla tuntuu ihanalta. Kirjoittajan mielestä se tuntuu ällöttävältä. Sitähän ei sitten taas tiedä varmasti kukaan, miksi näin on. Kirjoittaja on "vähän" erityisherkkä ja tuntuma siitä, että lämpö kietoutuu liian tiukasti ympärille ahdistaa. Se varmaan on juuri se tuntuma, mikä monista muista tuntuu ihanalta. Viime kesänä, kun oltiin työkamujen kanssa Kreikassa, sanoi työkamu ensimmäisena aamuna: "Ei vitsi, miten ihana tää kukkien tuoksu tässä lämmössä on!". Ite olin vaan hiljaa mielessäni sillain, että ei juma mikä ällö lämmin löyhkä :D

Kun lämpötila nousee korkeaksi, varsinkin tässä kesän loppupuoliskolla tai sisätiloissa, koen että ilman hengittäminenkin tuntuu inhottavalta. Nykyään saan helposti migreenin itselle liian korkeista lämpötiloista. Oon ollut kummallisen herkkä helteille jo lapsena ja vaikka silloin en muista, että olisin ajatellut helteistä mitään sen kummempaa eikä ne silloin tuntuneet mitenkään inhottavilta, muistan kuitenkin useamman kerran, kun oon saanut auringonpistoksen tai jonkin vastaavan.

Kaikki ei hikoile yhtä paljon ja ehkä kaikkia ei hikoilu haittaa yhtä paljon. Kirjoittaja hikoilee paljon (!) ja inhoan sitä yli kaiken. Treenissä hikoilu on ok ja treenissä pitääkin hikoilla, mutta muuten jatkuva nihkeä olo, hiestä märät vaatteet, selkää pitkin valuvat hikipisarat, hiestä märät hiukset ja tahmeat kädet ottaa päähän aivan huolella. Ylipaino vaikuttaa hikoiluun ehdottomasti, mutta kirjoittaja on aina ollut kova hikoamaan, myös hoikempana. Ehkä se liittyy aineenvaihduntaan tai ehkä geeniperimään. Muistan nuorenakin baareissa, kun tanssittiin hulluna, oli kirjoittaja aina ainut, jolla oli aivan hiukset hiestä märkänä.

Ymmärrän siis oikein hyvin heitä, jotka ei pidä helteestä. Ymmärrän kuitenkin myös heitä, joille se on ihanaa. Sitä en ymmärrä ollenkaan miksi tästäkin asiasta pitää aina jossain somekanavissa takuta. Miksi jengillä on niin kauhea tarve saada muutkin pitämään juuri siitä mistä itse pitää? Joku pitää talvesta ja joku kesästä, joku pakkasesta ja joku helteestä. En myöskään tajua sitä, että helteistä pitäisi pitää sen takia, että niitä on niin vähän meillä vuodessa. Höpöhöpö! Nauttikoot he helteistä, joille se tuntuu hyvältä. Kirjoittaja nauttii siitä, että hellettä on niin vähän ja suurin osa vuodesta on itselle paljon sopivampaa. Eikö se oo vain rikkaus, että ollaan erilaisia? Yrityksillekin on hyvä että jengi käyttää palveluja erilaisilla säillä ja eri vuodenaikoihin. 

Vaikka kirjoittajan lämmönsietokyky on hyvin matala, en kyllä millään jaksa tuhlata energiaa siihen, että vihaisin vallitsevaa säätä aktiivisesti kaiken aikaa. Itse asiassa.. oon ymmärtänyt, että monet nauttii kesästä vain lämpimällä säällä. Ite fiilistelen kesää useimmiten säästä huolimatta, koska Suomen kesä on niin kiva ja siinä on niin paljon ihania juttuja, joista voi omien rahkeiden mukaan valita mieleisensä.

Tämä kesä tuntuu itseasiassa olevan ehkä ensimmäinen, jolloin en oo edes vähän resseissä siitä, että haluan viettää nämä pahimmat hellepäivät mielummin sisällä. Useina kesinä on ollut vähän huono omatunto.. koska pitäähän sitä nyt lämmöstä nauttia niin saatanasti aina ja nimenomaan pitää olla ulkona. Tänä kesänä kirjoittaja on tainnut vihdoin oivaltaa sen, että tässäkin kohdassa voi tehdä niinkuin on itselle sopivinta. Välillä tuntuu, että jokainen asia, jossa on erilainen, kuin valtavirta, pitää kulkea joidenkin ihmeellisten kipukohtien kautta ennen kuin voi hyväksyä itsensä ja mielipiteensä.  

Yritän ottaa tilanteista irti sen mitä otettavissa on; käyn näillä lämpölukemilla ulkona vain about siirtymäpyöräilyn verran ja silloin kun pääsee uimaan. Muuten etsin aina viileimmän mahdollisen paikan, vietän aikaani duunissa, hengailen ilmalämpöpumpun äärellä lähinnä kotona enkä lähde huvipuistoihin/ulkolounaille/festeille. Teen noita retkipuuhia + pidempiä ulkoiluja viileämmillä säillä (ne muut 350 päivää vuodesta) ja niiden sijaan nautin nyt siitä, että tytöillä on vapaata, illat on valoisia, mökillä on helppo käydä, merivesi on viileää, treeneissä hiki lentää, töissä on kesäfiilis ja päivässä tuntuu olevan enemmän tunteja.

Sannis

Liikunnasta, sen kuormittavuudesta ja sen aloittamisesta

Tässäpä sillain lyhykäisesti pari sanaa liikkumisesta, sen kuormittavuudesta ja sen aloittamisesta. Koska mietin tätä aihetta usein. Noin niinku työn puolesta tottakai, mutta myös aivan yksityisenä henkilönä issekseni. → 

En voi riittävästi toitottaa sitä, kuinka tärkeää on skaalata liikunta omaan kuntotasoon sopivaksi. Jos liikunta vie aina voimat ihan täysin tai laittaa kropan jokaisen liikkumiskerran jälkeen jumiin tai epämiellyttävän kipeäksi moneksi päiväksi, on se vääränlaista. Piste.

Liikunnan kuuluu isossa kuvassa tuoda energiaa arkeen, ei viedä sitä. Liikunnan kuuluu tehdä kehosta vahvempi, liikkuvampi ja toimivampi. Liikunnan ei kuulu jatkuvasti jumittaa tai väsyttää kroppaa tai mieltä niin, että energiaa ei riitä mihinkään muuhun.

Tottakai, silloin kun liikunta on jo luonnollinen osa elämää ja keho + mieli on siihen tottunut, tulee tehdä myös treenejä, jotka on raskaita ja jotka vie voimat hetkellisesti. Silloin voi (ja kannattaa) jumpata niin, että sydän hyppää melkein rinnasta ulos ja silloin voi (ja kannattaa) pumpata salilla niin, että tuntuu kuin reisilihakset paukahtaisi. Välillä. Ei aina. Ei ollenkaan jokaisella liikuntakerralla tai edes joka toisella.

Kun aloitat liikuntaa ensimmäistä kertaa tai tauon jälkeen, aloita kevyesti. Kävelyä, pyöräilyä, maltillisesti salia, iisimpää ryhmäliikuntaa Se voi olla vaikeaa ja saattaa tuntua vähän turhalta, mutta sitten kun jutun juonen ymmärtää, onkin se aika ihanaa. Ei tarvikaan repiä niin älyttömästi. Vähemmän onkin joskus ihan oikeasti enemmän. Saat hullut terveysvaikutukset paljon pienemmällä hötkyilyllä ja pääset pitkässä juoksussa paljon pidemmälle.

Kun aloitat maltillisesti, todennäköisyys siihen, että liikunta jää osaksi elämää, on huomattavasti suurempi. Kun aloitat maltillisesti, on hyvät mahdollisuudet lisätä liikuntakertoja ja -kuormaa asteittain sitä mukaa, kun keho ja mieli vahvistuu. 

Sannis

Merry Camping

Viikonloppu vierähti Merikarvialla Merry Campingissa. Kuvan kyltissä kirjoitusasu on erilainen, kuin verkkosivuilla. Olisko kyltti vanhempaa perua ja sen pystytyksen jälkeen nimi saanut pienen päivityksen? Oli kuinka oli, kirjoittaja viihtyi niin, että olisin voinut helposti jäädä vielä muutamaksi päiväksi.

Perjantain työpäivä oli sellainen, etten ihan heti arvannut mitä tuleman pitää, kun aamulla pyöräilin duuniin. Tunnit venähti noin neljän verran pidemmäksi, kuin oli tarkoitus ja päivään mahtui niin monta yllätystä, etten tiennyt noin monen yllärin olevan edes mahdollista yhdellä kertaa. Keskuksessa oleva juoma-automaatti alkoi vuotaa ja meinasi siinä aivan paniikki iskeä, kun koko kaappi lainehti vettä eikä vuotokohtaa löytynyt. "Pieni" viemäritukoskin ilmaantui ja sen jälkeen, kun olin itse koittanut sitä parin asiakkaan kanssa availla, oli myönnettävä tappio ja soitettava imuauto paikalle. Monen käänteen jälkeen kun vihdoin pyöräilin kotiin, oli paineet aikamoisen korkealla ja mietin, noinko ne laskee viikonlopun aikana ollenkaan.

Laski kuulkaa yllättävän nopsasti. Kuustoistavee ja Saimi lähti mummun matkassa mökille ja me muut suunnattiin kohti Merikarviaa. Oli ihana ajella ilta-auringossa kaikessa rauhassa. Päivän kaikista pahin kuumuus oli hellittänyt ja mini kaverinsa intoili takapenkillä tulevasta retkestä. Tuntui aivan kesäloman alun hetkiltä. Etsin Spotifysta vähän fiilismusaa ja sitä kuunnellen matka taittui nopeasti.

Perille päästiin 21.45 ja vähän paineet nousi uudelleen, kun jännitin minkälainen paikka meille on varattu. Merry Campingissa oli tosiaan paikka määrätty valmiiksi toisin, kuin monesti muualla eikä vastaanottokaan ollut enää noin myöhään avoinna mahdollista paikan vaihtoa varten. Näin kuumalla säällä kirjoittaja on aina vähän puolipaniikissa siitä kuinka korkealle lämpötila vaunussa nousee. Näin kuumalla ei mielellään vaunulla lähdetäkään, mutta nyt oli minille ja kamulle luvattu, niin tottakai pidettiin se mitä luvattiin. Saimikin jätettiin kotiin nimenomaan sään takia... ettei tarvitsisi ressata, että parka läkähtyy turkissaan. 

Paikka vaikutti tosi hyvältä. Yllä olevan kuvan maiseman näki, kun vaunusta ulos astuessaan käänsi päänsä oikealle. Oltiin siis ihan meren ääressä. Pieni venesatama oli vain muutaman kymmenen metrin päässä sinne suuntaan mihin nokka osoitti vaunusta ulos tullessa. Laitettiin leiri pystyyn, grillattiin ja käveleskeltiin hissukseen aluetta ympäri vielä lähempänä puolta yötä. 

Aamusta heräilin ja ihmettelin, miksi vaunu ei oo kuin sauna ja miksi ei oo sen kirkkaampaa. Aloin jo miettiä josko saadaan sadepäivä. Piti aivan alkaa puhelimesta selata sääpalveluja, koska viikonloppuretki vaunulla kahden vilkkaan kakstoistaveen kanssa ei oo kaikista kivointa jos sataa vettä kaatamalla. Kaikki säätiedot näytti pelkkää aurinkoa. Päätin lähteä ulos tsiigaamaan tilannetta ja jouduin henkäistä parikin kertaa vähän syvempään; upea aurinkoinen, helteisen kesäpäivän aamu ja meidän vaunu täydellisessä varjopaikassa, jossa ei ollut kuuma yhtään. Meri välkehti, puut humisi ja lokit heräili. Kirjoittajalle tuli kiire napsauttaa kahvit tippumaan ja tällätä itsensä vaunun ulkopuolelle istuskelemaan. En tiedä tiputinko kyynelen, mutta mieli ainakin teki. Perfect!

Loppuviimein kävi niin, että meidän vaunupaikka oli varjossa oikeastaan koko päivän. Hitusen ilta-aurinko paisteli toiselle sivulle, mutta hyvin vähän. Olin niin onnellinen ettei tarvinnut läkähtyä. Lauantaina uinnin jälkeen istuskelin jopa auringossa hyvän tovin, koska vaunun katoksen alla meinasi olla melkein viileä. Viikonloppureissua suunniteltaessa sanoin etten suostu mihinkään muualle, kuin meren rantaan tällä säällä ja valinta oli kyllä täysin oikea. Meri viilentää aina edes vähän.

Lapset ui aivan hulluna melkein koko lauantain. Käytiin ensin kauppareissulla ja visiitillä Eumer Fishing centerissä ja sen jälkeen loppupäivä vierähtikin meressä. Ensin vuokrattiin polkuvene, jota testattiin kaikki. Kirjoittaja kävi tottakai uimassa ja jopa Mister A heitti viimein talviturkin. Leirintäalueen toisella puolella olisi ollut hiekkaranta, mutta mini tahtoi mielummin uida venelaitureiden puolella, koska siellä ei ollut juurikaan ihmisiä. Hetken mietin, onkohan ihan korrektia, mutta laiturilla oli uimarappuset ja kausipaikkalaisilta kysyttäessä sain vastauksen, että tottakai siinä saa uida. Homma selvä! Kun palautettiin polkuvene, hakivat kaverukset vielä suppilaudan vuokralle ja sen kanssa vierähtikin pari tuntia noin vain. Me mister A:n kanssa napattiin tuolit vaunulta ja parkkeerattiin venelaiturin lähelle uimarivahtiin.

Paikka tuntui tosi rauhalliselta, vaikka siellä olikin aika paljon porukkaa. Suurin osa jengistä oli uimarannan puolella ja meidän reunalla oli iisimpää. Lauantaina ei naisten suihkuista tullut enää lämmintä vettä, kun ei tainnut kapasiteetti riittää niin isolle porukalle ihmisiä. Saunassa ei käyty tällä kertaa, joten en tiedä olisiko saunan puolella lämmintä vettä ollut. Vessojakin olisin toivonut yksi tai kaksi enemmän, mutta hyvin pärjättiin viikonloppu näinkin. Uskon, että mennään Merry Campingiin vielä joskus uudelleen noista pienistä puutteista huolimatta, koska tästä viikonlopusta jäi niin hyvä fiilis. Täytyypä muistaa pyytää paikkaa 16 seuraavallekin kerralle. Viereinen 15 kelpaisi myös :) 

Meillä oli siis tosi onnistunut pikkureissu. Minillä ja kaverilla oli kuulemma tosi kivaa ja me aikuisetkin viihdyttiin erittäin hyvin. Tämä taisi olla ensimmäinen reissu ikinä, kun ei laitettu vaunussa kumpaakaan sänkyä päivän aikana pöydäksi. Oli niin sopiva sää, että saatiin olla koko lauantai ulkona eikä tarvittu sisällä pöytää mihinkään. Mister A tykkää yleensä juoda kahvit mielummin sisällä, mutta tällä kertaa istuskeli kirjoittajan kanssa kaffilla ulkona. Merry Camping, olit hyvä <3

Sannis

Ray-Ban

Kirjoittaja kävi aurinkolasikaupoilla, kuten kuvasta näkyy. Ostin reilu vuosi sitten keväällä uudet silmälasit sekä aurinkolasit. Aurinkolasit valitsin siihen tyyliin, että ne sopii sporttailuun sekä tarvittaessa muuhun elämään. Halusin kuitenkin rinnalle vielä lasit, jotka passaisi juhlavaatteiden kanssa tai vaikkapa terassille. Koska käyn terassilla aivan jatkuvasti. :D Hinta toki tuntui silloin suolaiselta, koska kolme lasit, mutta Nissenin liikkeessä oli hyvä ale ja olisin ostanut kaikki kolmet jos olisin löytänyt hyvät. Terdelaseja ei kuitenkaan sillä kertaa ollut tarjolla sellaisia, joista olisin pitänyt riittävästi, joten ne jäi ostamatta. 

Nyt lähdin ostoksille ja ensimmäisessa liikkeessä vedin taas vesiperän. ei löytynyt mitään mieluisia. Toisessa liikkeesä onnisti ja kuvan Ray Banit istui täydellisesti. Alunperin mietin, että olisin tahtonut vähän jotain blingiä sankoihin, mutta ehkä pärjään ilman ja ehkäpä nämä on jopa stylemmät ilman sitä. Mietin etten jaksa enää kierrellä ja päätin ostaa nämä. Kysyin hintaa ja meinasin pökertyä. Mitä hittoa? Maksaako aurinkolasit nykyään yhtä paljon, kuin viikonloppu hotellissa ja ruuat päälle koko perheelle? Melkein yhtä paljon, kuin reilu vuosi sitten sekä lasit, että aurinkolasit yhteensä. Kyllä se taitaa olla niin, että useammat lasit on ostettava aina kerralla, niin tulee suhteessa edullisemmaksi.

No, loppuviimein pysyin tolpillani ja kuulin itseni sanovan: "Selvä, ei kai se auta. Laitetaan tilaukseen!". Okei… olin ilmeisesti ajatellut syöväni kaurapuuroa loppuvuoden? Kirjoittaja ei pidä puurosta. Valitsin mustiin pokiin ruskeat linssit ja vähän jäin miettimään, oliko vikatikki. Pidän kuitenkin enemmän ruskeista ja toiset olemassa olevat lasit on mustilla, joten ruskeat kirjattiin tilaukseen ja onpa ne hienot. Oon nyt niitä ihastellut siitä lähtien, kun ne aiemmin tällä viikolla hain. Täydellisen pehmeä ja hillitty fiilis. Musta olisi ollut paljon kovempi.

Että semmosta.. paljon melua aurinkolaseista. Yhden kokonaisen postauksen verran. Aikamoinen määrä kirjoittajalta, joka viimeksi on postannut #someseriousshopping-tunnisteella vuonna 2022 :D Mietin muuten kauan, mitä ihmettä on nuo pyöreät nappulat, jotka heijastuu linsseistä kuvissa. Meidän kattolamppujahan ne. Amatöörikuvaajalle ei tullut mieleenkään tossa kohdassa peittää heijastuksia.

Mukavaa sunnuntaita ystävät!

Sannis

About last weekend

| Sali. Pikkumimmistä on tullut niin vahva, että mutsi meinaa jäädä kakkoseksi.

Eikä mutsikaan kuitenkaan mikään hankisääski oo. |

| Terassi-ilta. Vietettiin lauantai-iltaa ystävien kanssa Maxmon Nabbenilla, koska yhden ystävän bändi esiintyi.

Kirjoittaja jännitti vähän kuumuutta etukäteen, mutta selvittiin. | 

| Mökkihommeleita. Käytiin sekä perjantaina että sunnuntaina ja nyt olikin ihan kunnon rantsukelit.

Oli sen verran lämmin, että kuustoistaveekin luopui neuletakista. Vähän piti toki vielä neuvotella :D |

Sannis

Work work

Toinen työviikko loman jälkeen alkaa olla paremmalla puolella. Työpäivät on olleet kiireisiä. Muiden vakkareiden ollessa lomalla, on kirjoittajan listalla huomattavasti enemmän juoksevia asioita, kuin tavallisesti. Niitä kyllä kahdessa isossa keskuksessa riittää; lampun vaihtoja, kaikenlaisten aikataulujen selvittelyä, siivousta, laitteiden huoltoa, kaupassa käyntiä, sähköpostiin ja asiakaspalautteisiin vastailua, laskutusasioiden setvimistä, musavehkeiden ja audiohommien kunnossapitoa, kuulumisten vaihtoa asiakkaiden kanssa ja vaikka mitä. Oon hengaillut paljon salin puolella ja pidellyt laiteopastusta, koska meillä on Myllykadulla iso pino uusia laitteita. Siihen päälle omat ohjaukset ja tuurattavat tunnit, some- ja sisällöntuotantohommelit ja kaikki muu mitä päivien aikana ilmaantuu. Fiuh! 

Kirjoittaja on ollut jo useamman vuoden duunissa kesällä pidemmän pätkän niin, että kaikki muut kokoaikaiset on lomalla. Vaikka silloin on tosi paljon hommaa, on se jotenkin ihan kivakin rutistus. Silloin tuntuu, että molemmat keskukset on hallussa ja tiedän aika tarkkaan mitä missäkin on meneillään. Välillä ärsyttää etten ehdi hoitaa kaikkea niin nopeasti kun haluaisin, mutta kontrollifriikille on kyllä ihan sopiva tunne, kun kaikki langat on omissa käsissä. Normaalisti, kun ollaan kaikki hommissa, on tottakai jokaisella oma kenttänsä eikä kaikkien tarvitse tietää ja osata kaikkea. Sen jälkeen, kun toinenkin LYKKE avattiin, on väistämättä tilanne ollut suurimman osan vuodesta se, ettei sitä millään pysy kärryillä ihan kaikesta mitä tapahtuu siinä keskuksessa, jossa työskentelee vähemmän. Viimeiset vuodet oon ollut vähemmän Myllykadulla. Nyt kesän ajan oon vähemmän naisten LYKKEllä.

Lomalta palatessa kestää toki aina hetken, että molemmat keskukset saa haltuun ja selviää mitä oman poissaolon aikana on tapahtunut, mutta nyt tokalla työviikolla alan olla jo aika hyvin hököllä mikä on meininki ja minkälaista hommaa vaaditaan missäkin. Tiettyjä juttuja oon lykännyt kalenterissa eteenpäin ei-niin-kiireellisinä ja hoitanut akuutit alta pois, mutta nyt alkaa olla ne siirrellytkin pikkuhiljaa hoidossa. Ja ihan yksinhän ei tokikaan tarvitse olla tai hoidella kaikkea, koska respalikat ja ohjaajat on tottakai myös talossa. Paketti on niin suuri ettei tässä ihan yksin mitenkään tietenkään pärjäisikään. 

Tänään on tulossa pitkä ja kiireinen päivä. Aloitan Kultakerhon eli meidän senioriryhmän ohjauksella aamupäivällä. Tänään tehdään kiertoharjoittelu salin toiminnallisessa puolella ja nyt kun meillä on vähän munklailtu tavaroiden ja laitteiden paikkoja, vaatii treenin suunnittelu hitusen pidemmän ajan. Treenin jälkeen juodaan kaffit ja vaihdetaan kuulumiset. Iltapäiväksi on luvassa sähköposteihin vastaamista ja syksyn pienryhmien sekä uuden lajin HYROXin markkinoinnin tekoa. Kalenterissa on myös kaikenlaista sekalaista, esim: "Hae pehmusteet", "Tarkista paperitilanne Mylliksellä", "Onko ** maksu tullut läpi", "Jaa syksyn aikataulu ohjaajille". Duunipäivä päättyy ohjauksiin. Illalla on vuorossa Kiinteytys ja sen jälkeen vielä Kehonhuolto + sointukylpy.

Nyt kuulkaa matkaan tai muuten jää hommat hoitamatta. Hellekin saapui eilen. Just kun olin onnellinen, että se on loistanut poissaolollaan. Ihan kiva oli toki kaivaa hellemekkoa päälle vaatekaapista kauppareissulle, nykyään kun sellaisia vihdoinkin omistan. Nyt koitan tässä miettiä, mitä sitä tänään laittaisi päälle. Pyöräillessä ei oikein mekko oo paras vaihtoehto.

Kivaa torstaita!
Sannis

Heinäkuu

Heinäkuun 8. päivä ja sujuu aivan mukavasti. Eilen tulin duunista kotiin kahdeksan paikkeilla, kävin suihkussa ja lähdettiin sen jälkeen vielä kävelylle mister A:n ja Saimin kanssa. Päivä oli ollut sateinen, mutta illalla aurinko paistoi ja kävi raikas tuulenvire. Muiden harmitellessa tämän kesän viileää säätä, on kirjoittaja niin onnellinen, että tänä vuonna ollaan päästy heinäkuussakin ihan kunnon kävelyille. Saimi on tullut omistajaansa ja lähtee viileämmillä säillä paljon paremmin mukaan eikä silloin tarvitse miettiä, kuinka pahasti aurinko paahtaa sen aluskarvattoman mustan turkin läpi.

Aurinkoisina päivinä meidän terassilla on ollut tosi lämmin. Kirjoittaja on istunut enemmän ulkona, kuin useampaan kesään. Jos on helle, on meidän terassilla on aivan liian kuuma. Nyt siellä on ollut täydellisen lämmin ja oonkin viettänyt monen monta hetkeä siellä kahvikupin ja ristikkolehden äärellä samalla Saimille palloa heittäen. Mini on grillaillut usein ja välillä jopa mister A on tullut toiselle terassin sohvalle istuskelemaan. Mister A on yleensä toki suurimman osan ajasta ulkona, mutta useimmiten ei malta olla rauhassa terassilla, vaan leikkaa nurtsia, värkkää etupihalla jotain, jauhaa naapureiden kanssa tms. Kirjoittaja tykkää seurailla ihan rauhassa mitä tytöt ja Saimi puuhailee ja välillä kaipaan, että hubby olisi siinä vieressä istuskelemassa.

Kuvat on rippijuhlista, joissa oltiin viikonloppuna. Juhlat oli kivat ja rennot. Sää oli sateinen, mutta ei kuitenkaan kylmä ja istuskeltiin ystävien terassilla vaikka kuinka pitkään höpisemässä tuttujen kanssa. Tytöilläkään ei tuntunut olevan kiire mihinkään, vaan seurustelivat ja suvereenisti muiden mukana. Sankari vaikutti tyytyväiseltä ja oli niin nätti upeassa mekossaan. Kuvien kakku ja muut tarjottavat oli tosi onnistuneet. Kakku oli niin rauhallisen ja eleettömän kaunis, että piti ottaa kuvat ihan vain senkin takia, että osaisin joskus tehdä itse samanlaisen. Tuo reunaraitahan on kirjoittajalle jo aivan next level, mutta koristeet osaisin ehkä, eeehkä asetella samantyyppisesti :)

Tänä kesänä meillä onkin kaiken kaikkiaan jopa kolmen riparilaisen kekkerit, joten yhdet on vielä tulossa heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. Muille heinäkuun viikonlopuille on luvassa ainakin ystävän bändin keikka, treenejä ja ehkäpäs myös vähän vaunuilua. Viime viikonloppuna käytiin rippijuhlien lisäksi koko perheen voimin rannassa kävelyllä, syömässä ja kaupungilla täydentämässä vähän tyttöjen vaatekaappeja. 

Tänään on tulevan yläkoululaisen seiskaluokan terveystarkastus ja sen jälkeen kirjoittajan terapia. Vanhin siskoni on myös hoodeilla. Aikataulut on vähän hankalat, joten oikein pitkään ei ehditä nähdä, mutta käväistään treffaamassa siskon porukkaa ja mutsia eli mummua terkkarin jälkeen. Tytöt ehtii olla pidempään, mutta kirjoittaja joutuu jatkaa aika nopsasti seuraavaan paikkaan. Illalla sitten taas jumppaillaan. Aurinko paistaa, joten toivotaan, että joku eksyy myös jumpalle hyvästä säästä huolimatta.

Mukavaa tätä päivää!

Sannis

Ryhmäliikunnasta

Puhun omassa somessa duunistani sen verran, että kerron aina välillä mitä jumppia on tulossa tai mainitsen esim. duunipäivän jälkeisiä fiiliksiä. Aika harvoin syvennyn kuitenkaan asioihin sen enempää. Joskus tekisi mieli, mutta sitten mietin, onko se jotenkin hassua, kun kyseessä ei oo kuitenkaan työ- tai virallinen vaikuttajatili. Oon myös ehkä vähän varovainen jakamaan hyvinvointiasioihin liittyviä mielipiteitä, koska niihin liittyvät jutut on monille tosi henkilökohtaisia ja arkojakin.

Toisaalta vähän hassua.. miksi pitäisi olla hyvinvointivaikuttaja, että voisi jakaa asioita omalta kantiltaan? Tuleehan sitä kirjoitettua niin monista muistakin elämän osa-alueista. Vanhassa blogissa vuosia sitten kirjoittelin enemmänkin esim. painonpudotukseen liittyviä juttuja. Nyt ei jostain syystä tulisi mieleenkään. Ehkäpä se onkin itselle liian arka juttu. Plakkarissa on kuitenkin muutamakin aihe, josta olisi nyt sanottavaa. Ei painonpudotukseen liittyen, mutta hyvinvointiin ja liikkumiseen yleensä. Ehkäpä siis tileillä tulevaisuudessa tulee näkymään enemmän jotain hyvinvointi/ravinto/liikuntascenen juttuja. Joskus. Silloin tällöin. Ehkä :)

Ryhmäliikunnasta olisi sanottavaa vaikka yhden romaanin verran. Aloitetaan kuitenkin tällä samalla litanialla joka tuli mieleen töiden alkaessa kesäloman jälkeen ja jonka lykkäsin jo kaikkiin mahdollisiin somekanaviin alkuviikosta ->

- Jos sulla ei ole motivaatiota -> Saat tulla väsyneenä ja saat tulla kypsänä. Kunhan tuut paikalle. Valitse tunnilla annetuista liikevaihtoehdoista sulle itsellesi juuri tänään sopivat. Motivaatio harvoin tulee sohvalle puraisemaan pyllystä. Se yleensä herää, kun ensin laittaa itsensä liikkeelle.

- Jos olet aloittelija -> Yes! Siistiä! Kerro se ohjaajalle ja teen kaikkeni, että tunnet olosi tervetulleeksi ja turvalliseksi.

- Jos mietit onko sun vaatteet, kengät, ulkonäkö tai keho oikeanlaiset -> Kunhan tuut paikalle ja kunhan vaatteet on sulle sopivat liikkumiseen! Keho kyllä on. Meidät on luotu liikkumaan.

- Jos valitset tunnilla kevyemmän vaihtoehdon liikkeestä -> Usein se on järkevämpi vaihtoehto. Jokaisen lähtökohdat on erilaiset. Joku jaksaa aina enemmän, kuin joku muu ja se on ok. Ryhmäliikunta ei ole kilpailu. Toinen haluaa treenata täysillä. Toisella on elämässä raskasta ja haluaa tulla liikkumaan iisimmin. Ohjaajana yritän huomioida kaikki tasot ja vaihtoehdot. En koskaan tee itse vain isoimmilla painoilla ja aina niitä rankimpia vaihtoehtoja, koska tiedän, että se ei motivoi parhaalla tavalla salillista eritasoisia liikkujia (ja koska kuolisin vähän eli paljon jos niin tekisin) Move smarter not harder!

- Jos et ole omasta mielestäsi riittävän vahva tai riittävän liikkuva -> Ks. ylempi teksti. Näen kyllä jos esim. joku venyttelyliike ei meinaa salissa onnistua ja annan vaihtoehdon. 

- Jos lihakset alkaa täristä liikkeen aikana tai et jaksa koko sarjaa -> Yes! Kuuluu asiaan! Olispa nihkeää jos kaikki jaksaisi aina helposti kaikki liikkeet koko tunnin ajan.

- Jos et pidä tunnista tai ohjaajasta -> Kaikki tunnit ja ohjaajat on erilaisia. Älä luovuta yhden tunnin tai ohjaajan jälkeen, vaan kokeile seuraavaa. Niin paljon, kuin jokainen ohjaaja haluaisikin miellyttää kaikkia, ei se vain ole tietenkään mitenkään mahdollista. Löydät omasi, kun kokeilet rohkeasti.

Semmosta hommaa. Heinäkuu on kirjoittajalle superjumppakuukausi, koska oon ottanut itselleni vakkarituuraukset omien tuntieni lisäksi. Toivottavasti porukka jaksaa liikkua, vaikka monilla loma onkin just nyt. Alkuviikon perusteella näyttää hyvältä. Tänään mennään Kiinteytys ja Kehonhuolto+äänimaljat Myllykadulla illalla. Nähdään toivottavasti siellä!

Terkuin,

Sannis

Leffakriitikko: Minä ja pingviini

Minä ja pingviini ei ollut kirjoittajalle etukäteen mikään "suuri elokuva". En välttämättä tahtonut sitä nähdä eikä siitä ollut mitään ennakko-odotuksia. Elokuvat, joissa on mukana eläimiä on aina vähän tricky business. Monesti kirjoittaja vähän välttelee niitä ihan vain omaa sydäntä säästääkseen. En tosin tiedä yhtään muuta elokuvaa, jossa olisi nimenomaan pingviini. Tätä lähdettiin nyt kuitenkin katsomaan ja Minä ja pingviini olikin aivan ookoo leffa. Ei super, mutta ei kaduta, että lähdettiin.

70-luvun lopun Argentiinassa englantia opettava kuivahko ja elämänhalunsa kadottanut poikamies Tom (Steve Coogan) vähän vahingossa pelastaa ölylauttaan joutuneen pingviinin ja vastahakoisesti, olosuhteiden pakosta ottaa sen asumaan luokseen. Samalla Argentiinan vallankaappauksen aikaan viedään vastarintaliikkeen ihmisiä vangittavaksi ja myös Tomin koulun henkilökuntaan kuuluva nainen siepataan suoraan kadulta. Tom oli ehtinyt ystävystyä naisen ja tämän myös koululla työskentelevän isoäidin kanssa.

Elokuva vie yhteiskunnallisten aiheiden yli vähän kevyesti, mutta se ei haittaa erityisen paljon, koska lähdinkin katsomaan pingviinielokuvaa enkä yhteiskunnallista kannanottoa. Tomin ja pingviinin yhteiselo ei muutu miksikään yli ruusuiseksi rakkaustarinaksi, vaan jää ehkä vähän kömpelöksi, mutta omalla tavallaan lämpimäksi… juuri sellaiseksi, kuin voisi ehkä kuvitella jäyhän keski-ikäisen miehen ja erikoisen eläimen yhteiselon olevan. Pingviinistä ei myöskään tehdä liian "inhimillistä" eikä siihen ehdi katsojakaan rakentaa niin suurta tunnesidettä, kuin ehkä voisi.. se lähinnä syö, kakkaa ja hengailee, mutta nimenomaan ehkä siksi onkin jotenkin niin siistiä, että eläin herättää ihmisissä (sekä elokuvassa että katsojassa) positiivisia tunteita jo pelkästään olemassa olollaan.

Rakastan teemaa "kyyninen tyyppi pehmenee ja avaa itsensä, kun joutuu ottaa vastuun eläimestä". Tässä leffassa eläin opetti jokaiselle mukana olevalle jotain. Ihan hauskaa, että eläin oli nimenomaan vähän oudompi.. ei koira tai kissa, vaan juurikin pingviini. Elokuva perustuu tositarinaan, joten pingviiniä ei ole vedetty hatusta, vaan se on ollut oikeasti olemassa. Kirjoittajan lempikohtaus saattaa olla se, kun pingviini pääsee ensimmäisen kerran sisäoppilaitoksen uima-altaaseen uimaan. Leffan lopussa siitä nähdäänkin ihan oikeaa videomateriaalia.

Elokuvan kielenkäyttö, teksti ja päähenkilön kuiva huumori uppoaa kirjoittajaan kyllä. Samoin Tomin henkinen kasvutarina. Tomin ystävä, suomalainen Tapio taas häiritsee hitusen. Miksi kaveri laitetaan sanomaan "Hyvää päivää" suomeksi, kun ei kuulosta siltä, että olisi koskaan suomalaista nähnytkään? Ja siis oikeasti ihan varmasti on, koska tyyppi on ruotsalainen näyttelijä Björn Gustafsson, mutta silti. Jotenkin vähän pönttöä.

Elokuvassa on monta juttua, joihin voisi tarttua syvemmin ja osaan ehkä toivoisin niin tehtävänkin, mutta toisaalta, kokonaisuus on ihan passeli. Ihan hyväkin kai ettei tämän enempää syvennytty, koska jo nyt itkin niin paljon, että jouduin lähteä iltanäytöksestä kotiin aurinkolasit päässä. 

Sannis