Joogaretriitti

Olin viikonloppuna elämäni ensimmäisessä joogaretriitissä. En todellakaan kuitenkaan viimeisessä. Päivitin retriitin jälkeen someen näin:

"Koen elämässäni usein, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, olla täällä sekä jossain muualla samaan aikaan, olla joillekin vähän enemmän ja joillekin vähän vähemmän.

Tuolla Raippaluodon perällä yhden vuorokauden ajan koin, että oon juurikin riittävästi enkä yhtään liikaa. Tuntui, ettei pidä tehdä yhtään mitään ja saa olla hetken olemassa vain itseään varten.

Aika ihanaa!"

Oli ihan oikeesti aika ihanaa. Kirjoittaja ei todellakaan oo sellainen tyyppi, joka mielellään viettää yön mökissä ihan vieraiden ihmisten kanssa, mutta tämä setti toimi kuitenkin aivan loistavasti. Paikalla oli pieni porukka; viisi osallistujaa ja kaksi järjestäjää. Siinä mielessä oli helppo lähteä, että toinen järjestäjistä on yksi LYKKEn joogaohjaajista ja siis tuttu entuudestaan. Kirjoittajalla oli myös ystävä mukana, joten ihan yksin en ollut matkassa.

Retriitti oli lyhyt, alle vuorokauden mittainen ja siitäkin syystä se tuntui hyvältä valinnalta ensimmäiseksi tällaiseksi tapahtumaksi. Saavuttiin paikalle lauantaina klo 15 ja kotiin päin lähdettiin sunnuntaina puolen päivän maissa. Siinä välissä ehdittiin joogata ja rentoutua, nostaa kortteja, kirjoittaa tunteita ylös, syödä todella hyvä dinneri ja aamiainen, käydä saunassa, juoda kahvia ja höpötellä. Yön nukuin aika huonosti, mutta se ei nyt haitannut, kun tapahtuma muuten oli niin kiva.

Seitsemästä naisesta viisi oli ruotsinkielisiä ja molemmilla kotimaisilla mentiin. Sekin toimi aivan hyvin. Luulen, että olin juuri oikeassa mindsetissa tällaiseen tapahtumaan; mielessä ei ollut mitään suuria stressin aiheita enkä oikeastaan kokenut mitään yli suuria tunnekuohujakaan. Olin vain jotenkin rauhallinen ja läsnä juuri siinä hetkessä. Kirjoittaja on omien rauhallisien ohjauksien myötä oppinut rauhoittumaan ja rentoutumaan eikä nyt ollut mitään ongelmia antaa kehon ja mielen levätä. Oikea käsi on toki edelleen tosi surkeassa kunnossa, joten se aiheuttaa kehoon kaikenlaisia tuntemuksia, mutta yllättävän hyvin pääsin siitä huolimatta iisiin fiilikseen.

Mökki oli niin kaunis ja näköala isoista ikkunoista merelle niin ihana, että en malttanut varsinkaan ensimmäisenä päivänä pitää silmiä kiinni rentoutuksien aikana, mutta tuntui ihan yhtä kivalta katsella kauniita näkymiä. Oon kyllä todella iloinen, että tämä kokemus oli niin ihana. Kirjoittaja on ennen ajatellut, että täytyy olla kunnon hihhuli (pardon my french.. mutta en siis tokikaan käytä hihhuli-sanaa negatiivisessa merkityksessä, joten ehkä sallinette) osallistuakseen tällaisiin juttuihin. Kävikin ilmi, että voi olla ihan tavallinen keski-ikäinen mutsi-ihminen ja juuri oma itsensä. Suunnitelmissa on tulevaisuudessa osallistua säännöllisesti tällaisiin maadoittaviin setteihin. 

Ootteko te muut osallistuneet koskaan retriitteihin?

Kerrohan jos sulla on vinkkejä vastaavista tapahtumista.

Sannis