16

Viistoistavee on nyt kuustoistavee. Sankari ei tahtonut muita juhlallisuuksia, kuin kaffit kotona perheelle. Lahjarahoja laittoi heti synttäreiden jälkeen liikkeelle sen verran, että teki kirjakaupasta tilauksen ja kävi kaupungilla ostamassa jotain ihonhoito- tms. tarpeita. Ennen synttäreitä halusi tilata pari Ghostin bändipaitaa ja ne lupasin meiltä vanhemmilta lahjaksi. On todella harvinaista, että tämä kuustoistavee haluaa jotain vaatetta itselleen ja vielä sanoo sen ääneen.

Somessa jo kirjoittelin sankarista muutaman sanan; En usko, että hän on täällä ensimmäistä kertaa. Tottakai teinit on teinejä ja välillä mutsilla on pinna kireällä teineilystä, mutta aina vaan hänessä on jotain sellaista viisautta ja ymmärrystä, jota en usko yhdessä elämässä kenenkään ehtivän oppia. Kirjoittaja ei ole koskaan edes oikein miettinyt uskooko uudelleen syntymiseen vai johonkin muuhun, mutta kuustoistaveen kohdalla on aina ollut vahvasti läsnä ajatus siitä, että hän on vanha sielu.

Oon aina ollut tästä lapsesta vähän huolissani.. siitä, kuinka hän tulee kestämään maailman kovuuden ja julmuuden. On aina tuntunut siltä, että hän tietää liikaa ja että koko maailma, sen viisaus sekä kamaluus lepää hänen harteillaan. Meidän kanssa kuustoistavee on elänyt ihan tavallista, turvattua ja turvallista sekä (toivottavasti) onnellista elämää, mutta aivan kuin hän olisi kuitenkin kokenut jo paljon enemmän. Hän on todella herkkä, mutta ehkäpä juurikin edellä mainitut syyt tekevät hänestä myös riittävän vahvan. 

Tällä kuustoistaveellä ei ole kiirettä hillua kaupungilla, ryypätä ja rellestää. Hän viihtyy edelleen kotona. Pienen tauon jälkeen kuvioihin on tullut uudelleen kuvataiteen opinnot ja ratsastustunnit, joista molemmista mutsi on tosi onnellinen. Yhteishaussa hakupaperit lähti lukioon ja yläkoulun päättymistä neiti odottaakin jo kovasti. Tuntuu, että hän on ollut jo pitkään valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen elämässään. Vilma paukuttaa harva se päivä ilmoituksia hyvästä tuntityöskentelystä ja aktiivisesta osallistumisesta. Kouluarvosanat on vaihtelevia, keskinkertaisesta erittäin hyvään. Jotenkin omaa mieltä lämmittää se, että numerot ei oo pelkkiä kymppejä rivissä. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta jos arvosanat olisi kaikki erinomaisia, murehtisin ihan varmasti prässääkö pimu itseään liikaa. 

Mutsilla meinaa välillä ottaa sydämeen kipeää, kun koitetaan yhdessä luovia päivien ja arjen haasteiden läpi. Tunnistan kuustoistaveessä paljon itseäni ja koitan parhaani mukaan opettaa niitä asioita, joita itse oon elämästä oppinut ja jotka on tehneet omasta olemisesta kevyempää. Monesti kuitenkin huomaan, että ei ne asiat vain kertomalla uppoa. Asiat, tilanteet ja tunteet on kai jokaisen vain itse koettava. Toivon joka tapauksessa, että kun aika on kypsä, on ne äidin sanat jossain muistin lokerossa.

Olen todella ylpeä saadessani kutsua itseäni juuri tämän kuustoistaveen äidiksi.

Sannis