Vauhtiajot

Viime viikonloppuna käytiin mister A:n kanssa Seinäjoella. Mister A oli menossa duunin kautta yhteistyökumppanin järjestämään Vauhtiajopäivään ja meinas, että myös mun olis aiheellista lähteä mukaan. Jos et oo täältä meiltä päin kotoisin, niin -> Vauhtiajot on siis festarit, jotka järjestetään Seinäjoella. Olin ensin kyllä sitä mieltä, että en todellakaan lähde. Ei noi festarit oo ollu mun juttu enää pitkään aikaan. Monen mutkan ja mietinnän jälkeen lähdin loppuviimein kuitenkin ja onneksi niin. Oli meinaan aivan kivaa.

Ajettiin perjantaina vaunu Ideparkin matkaparkkiin, jossa näytti olevan aika rauhallista ja vain muutama paikka varattuna. Aamulla pelipaikalle saapui mister A:n ystävä ja boss oman vaununsa kanssa. Miehet lähti menoihinsa ja mun oli tarkoitus mennä Ideparkiin vähän kaupoille. Yllättäen kuitenkin viihdyin vaunulla itekseni niin hyvin etten meinannut ollenkaan malttaa lähteä. Oli muka jotenkin ihanaa, kun vaunu oli siisti ja sain istuskella ihan omassa rauhassani. Loppuviimein maltoin kuitenkin tehdä pienen kierroksen kauppakeskuksessa.

Iltapäivästä kirjoittajan seuraksi vaunulle tuli ystäväpariskunnan kauniimpi osapuoli ja alkuillasta suunnattiin festeille. Treffattiin siellä miehet, jotka oli käyneet tsiigailemassa Vauhtiajojen ajo-osiota. Meille vaimoille riitti tapahtuman musatarjonta ja sitä oli luvassa muutaman ihan hyvän bändin verran. Happoradiota halusin mennä kuuntelemaan ja muut odotti Portion Boysia. Loppuviimein voiton vei kirkkaasti Arttu Wiskari. 

Onhan noita Artun biisejä tullut kuunneltua radiosta ja rallateltua mukana, mutta voijee, että oli hyvä livekeikka. Setin aikana kirjoittajaa tanssitti, laulatti, nauratti ja myös itketti. Yllätyin aivan täysin, kun olin ehkä kuvitellut Artun keikkaa jotenkin tasapaksummaksi. Tai en tiedä olinko edes kuvitellut mitään, mutta lopputulema on se, että alan ihan kohta googlettaa, missä Arttu esiintyy seuraavien kuukausien aikana.

Koko reissu oli tosi kiva. Olin niin tyytyväinen, että kerrankin migreeni ei vaivannut, vaikka huomasin taas jännittäväni sitä etukäteen. Viime aikoina migreeniä on ollut vähemmän, mutta se on ilmaantunut aina silloin, kun olisi mahdollisuus heittää vähän vapaalle. Oikein suuriin bilesuorituksiin en enää jaksa vaikkei olisi migreeniäkään eikä varsinainen dokaaminen kiinnosta millään lailla, mutta kyllä sitä nyt joskus olis ihan kiva ottaa lasi kuohuvaa.

Tässä reissussa ehkä kivointa oli se, että ei tarvinnut huolehtia, kuin itsestään ja kontrollifriikki pystyi päästää vähän irti. Yhtään ei lauantaina aamulla tiedetty millä, miten ja mihin aikaan lähdetään festeille eikä se oikeastaan haitannut yhtään. Mister A tuntui olevan tosi mielissään, kun lähdin joukkoon ja kun sai esitellä vaimonsa tutuilleen. Mister A:n duunipaikka on sen verran kaukana Vaasasta, että asiakkaat, työkaverit ja tuttavat sieltä ei tuu yleensä vastaan meidän normiympyröissä.

Sunnuntaiaamuna olin sitä mieltä, että olisin tahtonut jäädä vielä yhdeksi yöksi. Kaikki meni jotenkin nappiin, vaikka alunperin katastrofin aineksia oli kasassa hyvä määrä. Sää oli sopiva ja tällä reissulla myös vaunu tuntui kaikista eniten omalta ja tutulta, vaikka lainassa vain onkin.

Onneksi lähärin.

Sannis