Tasapuolista

Viikonloppu vierähti taas tosi nopeesti. Kuva on vähän harhaanjohtava, koska vaikka lauantai oli ihan kiva, ei eilen todellakaan ollut oikein seesteinen olotila. Nyt on vähän sellainen fiilis kaikkien vapaiden jälkeen, että liian nopsasti menee. Tarkoittaa yleensä sitä, että on liikaa hommaa. Töissä on nyt paljon kaikkea ja oon tehnyt paljon duunia. Myös kotiympyröissä on nyt paljon kaikkea. Päällimmäisenä on yhtäkkiä alkaneen teini-iän kiemurat, joihin mulla ei oikein meinaa ymmärrys ja osaaminen riittää. Oon viime viikolla pariinkin otteeseen korottanut ääntäni teinille ihan kunnolla ja sitä kirjoittaja ei kovin usein harrasta. Muistan kun joskus mutsikin sanoi, että sä et kyllä oikein usein tytöille hermostu. No nyt tuntuu, että hermostun sitten aiempienkin vuosien edestä.

Keväisin aina hermoilen myös mister A:lle, joka on maailman suurin aikaoptimisti sen suhteen, mitä missäkin ajassa ehtii tehdä. Keväällä aina ilmaantuu fiksattavaa kotona ja aina on jotain tehtävää sisällä sekä pihalla. Ite haluaisin tietysti, että yksi asia tehdään kerralla loppuun ja jos on aloitettu maalausta sisällä, toivoisin, että tehdään se kerralla valmiiksi. Mister A taas maalauksen lisäksi vaihtais talvirenkaita, tekis minin kanssa polkuautoa, auttais mun faijaa tietokonehommissa, fiksais vähän naapureiden autoja ja mitä lie. Kaikkea samaan aikaan. Sitä ei haittaa ollenkaan, että keittiössä kaikki tasot on täynnä maalausromua ja kodinhoitohuoneen ainut taso on täynnä maalausromua. Jo kolmatta(ko?) viikkoa. Sillä on myös sellainen tyyli, että jos joku paikka on täynnä maalausromua, voi ihan kaiken muunkin roinan jättää ihan mihin tahansa eikä mitään tarvi laittaa paikoilleen, kun on muutenkin sotkuista. Varmaan nyt arvaatte, että mulla olis vähän toisenlainen ajatus tästä(kin) hommasta.

Sillain tasapuolisuuden nimissä kerron vielä, että minilläkin ilmaantuu nyt välillä jotain esiteinioireita ja eilen paloi käämi myös niihin oireisiin. Tuntuu, että puheet kaikuu välillä aivan kuuroille korville ja tehdään vähän mitä huvittaa. Sata kertaa saa sanoa asioista eikä välttämättä sittenkään oikein mee jakeluun. En jaksa myöskään nyt yhtään semmosta änkkäämistä, mitä mini harrastaa välillä kun kyseenalaistaa jotain meidän päätöksiä. Prkleen kakarat!!

Kirjoittaja itsehän on hyvin helppoa ja aurinkoista seuraa kaiken aikaa. Pelkkää linnunlaulua. No joo, maalausprojekti tuli eilen päätökseen ja aion tehdä vähän lyhyempää päivää tällä viikolla töissä (katotaan onnistuuko), joten luulen, että ehkä se aurinko paistaa tosiaan vähän enemmän, kun saadaan maalipurkit pihalle. Samalla, kun mister A on maalannut, oon ite siivonnut listojen päällisiä, putsannut ovia, pessyt lattioita, pyyhkinyt pölyjä paikoista, johon rätti ei yleensä ylety ja siivoillut laatikoita + kaappeja. 

Kevätprojekti etenee siis oikeesti aika kivasti ja pihaa kun oon silmäillyt, on siellä tänä vuonna normaalia vähemmän siivottavaa talven jäljiltä. Ihanaa! Eilen kulminoitui kaikki asiat jotenkin samaan päivään ja tuntui, että pää räjähtää. Sama käy aina, kun nämä meidän projektit venyy pitkiksi. Luulen, että tämä päivä tulee olemaan jo parempi. Useimmiten surkean päivän jälkeinen aina on. Aion fillaroida töihin ja pitää ekaa kertaa koronan jälkeen sen mun raskaimman tunnin. Saa nähdä, jaksanko vielä fillaroida kotiin :)

Kivaa viikkoa!

Sannis